Kiemurtelua

Otsikkoon viitaten, siis tämä meidän meno välillä! :D

Mulle on joskus sanottu että "lusitanot on kuin käärmeitä" ja se pitää niin paikkansa! Ne kyllä taipuu vaikka millaiselle makkaralle ja ovat hyvin hyvin nopeita. Siinä missä puoliverisillä on tottunut nopeuttamaan niiden jalkoa ja saamaan niitä ylipäätänsä notkeammiksi ja nopeimmiksi, niin taitaapa olla että näitä lusitanoja pitää ratsastaa täysin päinvastoin!

Hansu on älyttömän nopea, kuin tuhatjalkainen. Se on parhaimmillaan kun sen saa vähän hitaaksi, joka "ylirennoksi". Silloin se on keinuva ja elastinen. Koko hevonen pitäisi saada "vakaammaksi", rajusti sanottuna "jäykemmäksi", ja tarkoitan tällä sitä, että se ei olisi niin "kiemurteleva käärme", vaan se kulkisi tasaisemmassa tahdissa ja temmossa sekä olisi jämptimpi kropastaan. Lusitanot ovat aika heikkoja takapolvistaan ja selästään, menee vuosia kun niitä saa vahvistettua. Sittenhän se liike onkin ihan erilaista kun menoon tulee vakautta.

Hansu on laukassa välillä vähän kipakka, se on niin nopea jaloistaan ettei pääse väliin. Hassua kun vuosikaudet olet koko ajan ajatellut nopeuttavasi hevosta, nyt pitää tehdä juuri päinvastoin, eli hidastaa! 

Joskus jos Hansu ei millään tunnu hyväksyvän pohjetta, menen vastalaukkaa. Siinä se melkein automaattisesti joutuu siirtämään takaosalle painoa ja etuosan on pakko ottaa myös edestä tilaa että vastalaukka säilyy tasapainossa. 

Olin keskiviikkona valmennuksessa ja se oli sitten se ensimmäinen "ei hyvä päivä"... :D

Onneksi valmentaja kuitenkin sanoi lopuksi: "no eihän se edes ole paha..."

Tokaisi myös että hyvä se on nähdä  missä on se kohta, mikä ei olekaan niin helppoa ja kivaa ja missä on sitten se koko ensi  talven työstö!

Keskiviikkona Hansu oli aluksi aika rento. Sitten se jossain vaiheessa rupesi kuumumaan osittain muista hevosista (olisi vaan halunnut katsella mitä ne tekee) ja sitten siitä kun pistin ulkopohjetta enemmän kiinni volttien aikana, niin ettei se saa työnnettyä voltilla takamusta ulos kaarteessa. Herra oli sitä mieltä ettei tässä ole mitään järkeä, paremmin menisi jos saisi mennä huidella miten hän haluaa... Niinkin yksinkertainen asia siis saattoi nyt pilata päivän!

Emme tehneet oikeastaan mitään sen kummallisempaa kuin ruuvasimme niitä voltteja ja avoja pitkille sivuille ja välillä päädyssä. Pääty-ympyrä menee ihan hyvin mutta pienempi voltti tuotti harmaita hiuksia kun olisi oikeasti pitänyt taipua kropastaan.

Tässäkin näkee sen taipumisen ja "taipumisen" eron. Kyllähän niskastaan ja kaulastaan saa tälläistä makaronia taivutettua, mutta se super lyhyt selkä/kroppa onkin hankalaa taivuttaa ja Hansu mielellään "liiraa" takaosalla ulos kaarteen niin on helpompaa! Sitten se otti hernettä aivokoppaan kun tähän puututtiin. Vähänkuin pikku kakara, joka ei saakkaan haluamaansa!

Hansu ei mitään kummallista tee, mutta se sitten ylireagoi ja heittää esim laukalle. Mukamas tulkitsee tulkitsemistaan sitä ulkopohjetta ja keksii kaikkea muuta ratkaisua kehiin. Josko vaikka saisi armoa nostamalla laukan ja pomppimalla siinä minkä ehtii?

Toinen hyvä seikka oli myös laukassa. Hansu vähän tykkäsi mennä matalalla etuosalla. Taas puoliverisillä auttaa aika paljon kun laukkuutat enemmän eteen niin laukkaan tulee pyöreyttä ja ilmaa alle. Hansulla tämä toimii joskus (mielentila...) mutta nyt se vain kiihdytti lisää jos pyysit enemmän laukkaa ja etuosa liukuu vielä enemmän matalalle. Haastavaa!

Yleensä tähän on auttanut kun ottaa pitkää puolipidätettä ulkoa ja oikeasti ajattelee sitä piruettilaukkaan, mutta siis RAUHALLISEEN piruettilaukkaan, ei mihinkään pomppivaan jänöloikkaan. Sitten kun liike on rauhallista, voi antaa mennä eteen tahti ja rauhallisuus säilyttäen. Mutta tosiaan, on se aina siitä mielentilastakin kiinni. Hevosta kun ei voi pakottaa rauhalliseksi!

Mutta mutta... Eiköhän me saada tähän tuota pikaa paaaaaljon hyviä vinkkejä miten tätä liikkumista vielä työstäisi... :)