Ups and downs

Aina kun menee hyvin niin unohtuu kummasti se että aivan varmana tulee menemään huonomminkin! :D
Varsinkin nyt kun alla on todella nuori peli, täytyy taas totutella siihen että päivät vaihtelee paljonkin. Kummasti sitä Hertan kanssa äkkiä unohtaa ne huonot asiat ja nyt muistelen vain kuinka sen kanssa "kaikki oli helppoa", ja kaikki vähänkään blogia lukeneet tietää ettei todellakaan ollut... Huomaan itsessäni nyt sen, että jos Hansu on vähänkään ailahtelevainen, mietin mielessäni että "no ei Hertta-muori tällaista tehnyt! Sen kanssa oli niin helppoa!". ;)
Täytyy kuitenkin nyt muistaa, että ensinnäkin Hertan ja mun alkutaipale oli suorastaan surullista katsottavaa ja on ihme että edes kyettiin sille tasolle mihin päästiin. Toisekseen, mulla on nyt 13 vuotta nuorempi hevonen alla... KOLMETOISTA VUOTTA! Miten voisinkaan olettaa että Hansulla olisi enemmän malttia ja hermoja kuin Hertalla. En mitenkään.
Oikeastaan lähtökohtaisesti Hansulla on jo nyt Herttaan verrattuna paremmat hermot kuin Hertalla aluksi... Tuntui että Hertta alkoi rauhottumaan vasta siinä 15 vuoden kohdalla!

Hansu on hirveän malttamaton vielä. Kiltti kuin mikä, mutta lyhyt pinna. Se hössöttää ratsastaessa tosi paljon, lähinnä tuntuu siltä että se yrittää tehdä kaiken minkä osaa kerralla. Vähempikin riittää. On sanomattakin selvää että kun nämä jännittyy ja painaa sen lyhyen selkänsä alas, niin meno on aika tikittävää. Liikehän on täysin eri kun selkä on rentona! Hansulla on oikeasti hyvät liikkeet, mutta joskus jos jännitys iskee niin ne vaan katoaa. Mutta niin katosi Hertallakin... Herttakin oli hevonen jota et ainakaan jännityksen kautta saanut näyttävämmäksi! Päinvastoin, se meni heikoksi ja tikittäväksi. Enkä nyt tarkoita että kenenkään kohdalla jännityksen kautta tuotu "hieno liike" on eduksi ja tarkoituksen mukaista. Osa hevosista vaan ehkä osaa vähän piilottaa jännitystä isoihin liikkeisiin, mutta ainakin nämä kaksi kenen kanssa olen puuhannut eniten menettävät kaiken liikkeen jos jännittyvät.

Olihan pudotuskin aika iso minulle hevosvaihdon myötä. Hertan kanssa oltiin siinä pisteessä että pääsin tekemään hienosäätöä ja tarkkuutta. Hansun kanssa sen ollessa vasta 6 vuotias on taas entistä enemmän ne perusperusperusasiat edessä. Toisaalta, Hansu on mielestäni ikäisensä tasolla ihan hyvin. Kykenee jo enemmänkin, mutta tässä kohtaa mun täytyy malttaa ja pitää asiat vielä "lapsen kengissä", sillä lapsihan se on! En voi olettaa että sillä olisi vielä samanlainen keskittymiskyky ja pitkä pinna kuin Hertalla oli.
Niinä päivinä kun Hansu on todella rauhallinen ja pääsen sen kanssa oikein hyvään säveleen, se on todella maaginen... Mä vaan tykkään!!
Se on oikeasti todella elastinen ja keinuva liikkeiltään ja sen kanssa kaikki tuntuu helpolta. Sitten tulee taas se päivä kun keskittyminen ei ole täydellistä ja jännitystä on ilmassa. Silloin taas tuntuu ettei mistään tule mitään ja perusasiatkaan eivät suju. Mutta uskallan väittää että en ole tämän asian kanssa yksin. Vai kuka nostaa kätensä ja sanoo että joka päivä ratsastus menee 110% täydellisesti? :D
Silloin kun menee huonosti niin siihen tulee aina vähän ylimääräistä teatteria mukaan. Niin oli Hertankin kanssa. Hertta kuumuessaan aloitti juoksemisen alta ja sinkoili. Hansu kuumuessaan ei tee oikeastaan mitään tuhmaa, mutta se jää liikaa paikalleen ja tuntuu ahistuvan siitä lisää. Sama asia mutta nämä kaksi reagoivat erilailla! Hertta aina purkasi tilanteen sinkaisemalla johonkin suuntaan, Hansu jää töpsöttämään paikalleen ja ajattelee enemmän istumista, josta on vaikemapaa saada eteen. Noh, hyvin pientä loppujenlopuksi!



Mulla oli keskiviikkona ensimmäistä kertaa nyt valmennus Riitan kanssa. Tehtiin ihan perusasioita ja käytiin läpi askellajeja. Eihän Riittä ollut Hansua yli vuoteen  edes nähnyt. Sanoi että on se muuttunut paljon edukseen. Se on "isompi" ja sillä on selvät askellajit, mitkä vuosi sitten oli vähän kadoksissa. Vaikka liikkeisiin on tullut selvä tahti paremmin, niin vielä halutaan isompaa liikettä joka suuntautuisi enemmän eteen. Enkä tarkoita korkeeta polvea, sitä Hansulla riittää, vaan TYÖNTÖÄ koko kropan läpi eteenpäin.
Hansun täytyy myös hyväksyä tuntuma vielä paremmin ja tulla yhdessä koko kroppansa kanssa kohti tuntumaa. Sen täytyy hyväksyä lepäävä pohje kyljissä, mun istunta selässä ja käsi. Aluksi se yleensä vähän reagoi teatraalisesti pohkeeseen, mutta loppujenlopuksi huomaa tunnin edetessä ettei se edes ole mikään herkkä pohkeelle! Hertta oli ihan samanlainen. Ensin tulee teatterireaktiota jalkaan mutta sitten kun hevonen ottaa "ratsastajan mukaansa kantaakseen", ei pohkeeseen tulekaan mitään mahtipontista reaktiota ;)
Hössöttämiseen menee vielä turhaa energiaa mutta uskon kyllä että pikkuhiljaa energiaa on enemmän ja enemmän työntekoon.
Teimme tunilla paljon siirtymiä. Ensin käynnin ja ravin välillä, myöhemmin ravin ja laukan.
Aluksi käynnistä raviin Hansu aina suurieleisesti nosti heti laukan... Just tätä meinaan! Olevinaan niin niin herkillä että kun hipaisenkaan ravi mielessäni, se nostaa laukan. No eipä tarvinnut kuin pari kertaa tehdä tämä virhe ja kun ekan kerran tuli rehellinen, työntävä siirtyminen raviin, taputin ja siirryin käyntiin. Se oli siinä, ja loput siirtymät olivat oikein mallikkaita. Tässä vaiheessa jo Hansu alkaa hyväksymään tuntumaa pohkeen ja ohjan väliin ja tuntuma paranee. Hansun kohdalla se "saakin painaa vähän kädelle", ja tarkoitan että se ei ole tyhjä, vaan haluaa ottaa enemmän tuntumaa kuolaimesta. Lusitanot eivät ole etupainossa niin että ne vetävät ohjaa ja painuvat matalalle. Ne menee etupainoiseksi lavoista ja etujaloista vaikka niska ja kaula onkin ylhäällä. Sama asia kuitenkin, ratsastajalle vain eri tuntuista. Ehkä jopa hämäävää jos ei tunne.

Ravi laukka siirtymät sujuivat vielä paremmin ja tässä alkoi tulemaan ohjalle vielä parempi tuntuma ja pääsin tosi hyvin pohkeella jo kiinni kylkiin ilman ylimääräisiä reaktioita. Sain koko hevosen hallintaan ihan vain siirtymillä. Kumma juttu, tätä olen tainnut jankkaa ennenkin. :D

Kokeiltiin tehdä myös ravi-hidasravi-ravi siirtymiä mutta niihin Hansu ei ihan ole vielä siinä mielessä valmis, että se yrittää liikaa ja menee vähän sekaisin. Tämä toi taas jännitystä joten jätettiin ne sikseen. Otetaan tietenkin työnalle! Vielä ei vaan ole ihan malttia siihen ja ihan turha kuumentaa sitä, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Lopuksi laukka-ravi siirtymien jälkeen myös itse raviin tulee sitä ulottuvuutta ja lisää liikettä ja pääsemme yhdessä ratsukkona enemmän eteen, eikä vain jäädä paikalleen. Hansulla on ripeät ja hyvät takajalat mutta ei  niistä ole hyötyä jos etuosa on edessä tiellä ja energia jää vain ylös eikä eteen. Eli Hansun täytyy oppia työntämään niillä hyvillä takasilla vielä enemmän eteenpäin, mutta tähän vaaditaan lisää voimaa. Se kyllä tulee pikkuhiljaa!
"ratsasta tuntuman kanssa eteen, ei ilman tuntumaa" oli myös yksi sen päivän juttu. Helposti sitä antaa nuorille armoa ja "heittää ohjaa pois" kun haluaa että hevonen menee eteen. Vähän sellaista suuripiirteistä joo, ja ihan ok, mutta kyllä se tarkoitus on että kun halutaan hevosta enemmän eteen, se menee tuntuman kanssa, eikä ilman tuntumaa.

Riitta kyllä tykkäsi Hansusta paljonkin! Sanoi monesti että rotu on aivan mahtava ja Hansu on laadukas lusitano. "Turha se on rotua syyttää jos ei osaa niitä ratsastaa". Toki vielä on paaaaaaljon tekemistä, vähän niinkuin rikkaruohojen kitkemistä. Meidän meno vähän rönsyilee vielä, mutta turhat rönsyt pois niin eiköhän se siitä. Vielä kun se aikuistuu tuosta ja saa massaa ympärilleen, on munkin helpompi istua vielä enemmän sen ympärille kun kyljet saa täytettä. Vielähän se on vähän rimpula, vaikkakin tosi paljon edukseen muuttunut sitten vuoden takaisesta. Uskon että ensi kesänä se on taas jo ihan eri näkönen, ehkä jopa kokoinen :)
Kyllä mä uskon tähän hevoseen! Uskon että koulutus ratkaisee. Jos Hansusta ei hevosta tule, niin satulan päällä on sitten syypää.