Laukanvaihdot

Tänään oli valmennus ja otettiin nyt ekaa kertaa valmentajan kanssa yhdessä tapetille vaihdot. Hansu kyllä periaatteessa on jo jonkin aikaa osannut vaihdot, mutta ne ovat olleet vähän 50/50 tuleeko ne puhtaasti vai ei. Aina se vaihtaa, mutta joko vaihto on puhdas tai sitten takaa askeleen jäljessä. Laukanvaihdot on kuitenkin sellainen asia etten tahdo opettaa niitä "vähän sinne päin" tai "kyllä se ajan kanssa oppii", vaan haluan että ne menisi suhteellisen kerralla oikein. Virheitä sattuu ja that's fine, mutta kun lusitanot on niin nopeita ja äkkinäisiä oppimaan, että kun opetan sen epäpuhtaan vaihdon niin sitä on hyvin vaikea sitten lähteä korjaamaan.

Laukanvaihto on mun yksi lempijuttu. Sen voi opettaa käytännössä "millä tavalla tahansa" riippuen täysin hevosesta. Osa oppii puomin avulla, osa väistön kautta, osa vastalaukasta, osa voltilta vaihtaen, osa suoralla uralla/kaarevalla...
Ennen kaikkea laukanvaihdon opettamiseen täytyy jokaisen ratsastajan miettiä "millainen laukka hevosellani on?"
Se laukka, jota hevonen luonnostaan tarjoaa, kertoo jo paljon siitä tuleeko vaihdot miten helposti/vaikeasti ja millä keinoin sitä kannattaa lähteä työstämään.

Hansu on äärimmäisen nopea ja ketterä hevonen. Hansulla on ok laukka, mutta se jännittyy niin helposti ja silloin laukka menee hyvin nopeaksi ja lyhyeksi. Se painaa etusosaansa maahan ja on selkä alhaalla. Tässä vaiheessa ei auta vaikka se kuinka kipristäisi takajalkojaan.
Tällainen nopeasti tahdiltaan laukkaava hevonen täytyy saada hitaammaksi laukan askeleessa. Sen täytyy:
- viipyä pidempään ilmassa
- "harventaa" laukan tahtia"
- nostaa ja kantaa etuosa oikeasti ylhäällä

Hansun perisynti pieleenmennessä vaihdossa on se että se "haukkaa" uuden laukan puolelle ensin etujaloillaan dramaattisesti, ikäänkuin "hyppäisi pituutta" etujaloilla, ja sitten takajalat vaihtaa askeleen jäljessä. Eli periaatteessa vaihto ei tapahdu ilmassa, vaan Hansu vaihtaa edestä harpaten etujaloillaan ja samalla hetkellä sillä on takajalat täysin maassa, melkein jopa tasan! Eihän se voi vaihtaa vaihtoa ilmassa, jossa kaikki jalat vaihtaa kerralla paikkaa, jos takajalat on maassa ja se ikäänkuin "hyppää pystyyn mutta  samalla eteen" etujaloilla? Mahdotonta.
Eli Hansun tärkein asia on laukassa rentous. Sen täytyy olla rento, kropastaan läpi ja taipuisa. Sitten sillä on aikaa vaihtaa laukan ilma-askeleessa jalkojen paikkaa uuteen laukkaan.
Mun täytyy rentouttaa ja suorastaan "hidastaa" laukan tahtia, muttei tietenkään vauhtia (tässä saa olla tarkkkana! On eri asia hidastaa laukan tahtia kuin hidastaa laukkaa! Jos yrittää vaihtoa pienenpienestä ja etenemättömästä laukasta, on sekin todenäköisesti takaa jäljessä).

Toinen hyvin tyypillinen laukanvaihtohankaluus on hitaammalla hevosella. Hevonen menee liian pitkänä ja liian hitaasti, että kun vaihto tulee, se "kaatuu" uuden laukan puolelle etujalat edellä ja takajalat jää pahimmillaan ristilaukalle pidemmäksikin aikaa. Tällaista hevosta tulee opettaa juuri päinvastoin:
- Takajalkoja tulee nopeuttaa, aktivoida
- Laukkaa tulee "kuumentaa" sopivasti
- Hevosen tulee lyhentyä ja koota koko kropastaan

Oli nopea tai hidas hevonen, niin suurinpiirtein yhteistä näillä on se, että hyvin usein vaihto on puhdas jos ajattelee vaihtavansa "takaosaa". Hansulla tämä ainakin auttaa. Eli kun vaihto tulee, nii en vielä voi vaihtaa apuja kuten Hertta-vainaan kanssa tuosta vain, vaan ikäänkuin "heitän" Hansun takaosan uuteen laukkaan. Varmistan tällä että liike lähtee tosiaan takajalka ensin, ei etuosa. '
Okei, Hansu on niin nopea että se tosissaan sitten välillä vaihtaa takaosan askeleen edellä, mutta tätä pidän pienempänä pahana. Se tekee sitä harvemmin, mutta välillä näin käy.

Hansun kanssa vaihdot ovat vielä työnalla, sillä se kuumenee niin herkästi niistä. Haluan että vaihdoista tulee sille jopa "tylsä" juttu, eikä sellainen stressin aihe, josta se kerää kipinää kun niitä alan tekemään.
Olen tähän mennessä tehnyt vaihtoja VAIN silloin kun ratsastaessa tulee se tunn että Hansu tosiaan on rento ja hyvin tyyni. En edes yritä vaihtoja alkaa tekemään jos Hansu on yhtään kipakkana!

Tänään kuitenkin päästiin iso etappi valmennuksessa!
Valmentaja tosiaan sanoi, että KATSOTAAN, jos se pysyy nahoissaan työssä, niin katsotaan niitä vaihtoja. Valkku ei tosiaan ole nähnyt Hansun vaihtoja vielä. Ollaan tehty niiiiiiiin paljon perustyötä ettei oikeasti ole tällaisiin "työstämisiin" ollut mahdollisuutta.
Hansu oli oikein rento ja kiva tänään. Lupasi jo hyvää!
Kuitenkin tehtiin testi. Miten Hansu sietää laukassa pohkeenväistön?
Jos Hansu kuumenee jo laukkapohkeenväistöstä, se varmana kuumenee vaihdosta! Ideana on se, että mun täytyy päästä taivuttamaan, asettamaan ja käyttämään pohkeita väistöön yms laukassa täysin niinkuin minä haluan. Jos Hansu kuumuu kun käytän vaikka vasenta jalkaa väisöön, kuinka ihmeessä se ei kuumenisi kun sillä samalla jalalla pitäisi tehdä vaihtoapu?
Kivaahan se on että on hevonen joka on herkkä, mutta lusitanojen kanssa olen kyllä oppinut herkkyydelle uuden määritelmän... :D

Aloitettiin toki alle ravitaivutuksia ja pohkeenväistöjä mutta samaa tehtiin sitten laukassa.
Tulin laukassa pohkeenväistöä molempiin suuntiin molemmissa laukan kierroksissa. Väistän keskihalkaisijalta ulos ja uralta sisään. Kaikki suunnat ja väistöt menivät oikein kivasti ja Hansu väistää hyvin eikä kuumentunut vaikka välillä se on sille hankalaa. Väistö vasempaan suuntaan oli vaikeampaa ja siinä Hansu helposti tarjosi vähän jännitystä mutta näistä päästiin yli helposti ilman ressiä.
Kun Hansu hyväksyi molempien pohkeiden paikat ja niiden väistö avut ilman että se jännittyy, jatkettiin tehtävää niin että "sulkumaisen" väistön päätteeksi uralta keskilinjalle teenkin suoristuksen ja sitten juurikin vaihdan pohkeiden paikkaa ja "heitän" uudet pohkeet ja takaosasta ensin uuden laukan puolelle. Tämä on juuri se mikä Hansun tulee sietää, pohkeen paikan vaihdon.
Ensimmäisen kerran tultiin oikeassa laukassa väistöä/sulkumaisesti oikealle. Oikein helposti Hansu tämän teki.  Uralta keskilinjalle, keskilinjalla pieni suoristus, sitten oikea pohje vähän taakse ja "heitin" takaosan vasemmalle. Ja puhdas vaihto todella rennoin mielin!

Välissä jatkettiin parin laukkapohkeenväistöt ilman vaihtoa, ettei Hansu ala ennakoimaan. Siitä se voi myös kuumua jos se luulee tietävänsä mitä nyt tehdään ja sitten sanotkin "ei".

Väli-pohkeenväistöt meni ok, sitten otettiin vaikeampi kierros, eli vasenlaukka ja vasemmalle väistöä. Tämänkin Hansu sieti hyvin ja vaihto oli puhdas, mutta tämä on Hansulle niin paljon vaikeampi eli vaihto on vähän pienempi ja se on "ahtaampi" takaa, mutta pääasia että se on puhdas!

Kuvina käytän yli puolen vuoden takaisia laukkakuvia! On se tästä mennyt jo hurjasti eteenpäin mutta sopii aiheeseen.  Kuvat on Taru Arolan!

Laukkaan ilmaa alle vaihtoa varten, Hansun tapauksessa se ei missään nimessä tarkoita vauhtia! Jonkun muun hevosen kanssa voikin olla että tarvitsee vähän "puhtia ja vauhtia" laukanvaihtoa varten. 

Tätä pitää varoa, ettei Hansu "haukkaa" laukassa eteenpäin. Ei hyödytä että takajalat on "alla", ei se pääse tästä asennosta vaihtamaan ilmassa kun se istuu liikaa. 

Tämä harjoite tehtiin molempiin suuntiin ja molempiin suuntiin saatiin 2x puhtaat vaihdot väistöjen kautta pyynnöstä. Yhtään epäpuhdasta vaihtoa ei tullut mutta helposti Hansu ennakoi tulevan vaihdon jo väistöstä' suoristaessa joten ne jouduttiin tulee uudelleen. Ei se mitään vaikka vaihtoi "ilman lupaa" mutta tehtävää jatkettiin vain sitten välissä erilailla, eli tein taas väistöä' mutta tein selväksi että sama laukka säilyy ilman vaihtoa.

On tärkeää tällaisen kuumakallen kanssa olla tekemättä ja jankkaamatta samaa tehtävää liian pitkään. Se alkaa ennakoimaan ja helposti "suuttuu" kun sitten ratsastaja ei haluakkaan jotain mitä se ennakoi ja tarjoaa. Tässä harjoitteessa siis olen tarkkana, että teen väistöjä mihin suuntaan vaan, niin AINA ei vaihdeta. Vain joskus. jos joka kerta vaihdan väistön jälkeen niin kohta se on tosiaan aina vaihtamassa jo ennenkuin pyydän pohkeenväistöä...

Valkku sanoikin hyvin, että tavoitteena tällä harjoitteella on se, että se itse vaihto olisi Hansulle "lepohetki" ja "rentoutushetki". Kuluttakoot enemmän aivonystyröitä sen laukkapohkeenväistön tasapainottamiseen (se on aika haastavaa!) ja sitten lopuksi tuleva vaihto olisikin se "huokaushetki" jossa Hansu voi huokaista ja todeta "huh, selvisin tiukasta väistöstä". Eli se kuumentamisen aihe ei olisi laukanvaihto, vaan laukanvaihdosta tuliskin "rentouttaja" tai "palkkio".

Tämä on kieltämättä aika jännää, tämä nuoren hevosen opettaminen. Tykkään miettiä ja pohtia tällaisia ja ai että kun on sitten hevonen joka on oppninet sen SUN opettaman asian!