Warmblood versus Iberian

Siinäpä vasta mielenkiintoinen aihe. Olen aina ratsastanut puoliverisillä ja Hansu on ensikosketus mihinkään iberialaiseen rotuun. Taino, ihan ensin ratsastin paljon suomenhevosilla, siitä siirryin puoliverisiin ja nyt alla on lusitano. Täytyy olla kaikille avoin… ;)

En todellakaan ole ekspertti tässä asiassa. Mun iberianhevoskokemus rajoittuu vahvasti vain Hansuun, mutta jos nyt saan yleistää.

No mutta jos vakavissaan puhutaan olen aina ollut sitä mieltä että hyvä hevonen on hyvä hevonen rodusta riippumatta. Olen myös aina sanonut että voin ostaa vaikka aasin jos se on mielestäni hieno ja sopii siihen käyttötarkoitukseen johon sen tahdon sopivan, eli tässä tapauksessa kouluhevoseksi aina GP taso mielessä. Ei ole koiraa (hevosta) karvoihin katsominen.

Tottakai jokaisella rodulla on ne omat stereotyyppiset piirteet mutta poikkeuksiakin löytyy. Kyllä mm. John Whitakerilla oli kv-estehevosena lusitano, vaikka yleisolettamus on ettei lusitanot hyppää. Ja onhan niitä täysin ravurirotuisia hevosia nähty kv-kouluradoilla.

Voisin helposti vertailla tässä postauksessa Herttaa ja Hansua. Hertta oli oikein tyypillinen puoliverinen, sille oli helppoa työntää liikkeissään eteenpäin ja sillä oli voimaa ja suuruutta liikkeissään. Kokoaminen oli sille hankalaa, muttei tietenkään mahdotonta. Se piti opettaa sille. 

Hansu on liikkeissään pehmeämpi, muttei kuitenkaan loppujenlopuksi pienempi. Hansulle on älyttömän helppoa kokoaminen, mutta venyttämistä sille joutuu opettaa. 

Aivan siis päinvastaista Herttaan verrattuna!

Molemmilla hevosilla tavoite on sama: niiden täytyy oppia sekä istumaan että työntämään liikkeessä. Tämä asia täytyy vain opettaa niille eri tavalla, ja olen huomannut että vaikka opin Hertan kanssa paljon, niin joudun ajattelemaan ihan eritavalla Hansun kanssa vaikka tavoite on sama! Roomaan on monta tietä. Tyypillinen puoliverinen venyttää ja lisää hienosti, mutta kokoamiseen vaaditaan avustusta. Hevonen tulee opettaa istumaan. ”Nopeuta takajalkoja, takajalat alle” on sanontoja joita valmennuksissa kuuli.

Iberianhevosen kanssa huomaa kuinka ne tarjoaa aina istumista takaosalleen. Pyysitpä melkein mitä vaan niin aina vastauksena iberiaani kipristää takakinttujaan ja melkein jo polkee piaffia… Hyvä reaktio tietenkin, mutta ei se persuksilleen istuminen yksinään riitä, vaan tarvitaan myös se työntö eteen. 

Karkeasti sanottuna siis, puoliverinen pitää saada istumaan, iberiaani pitää saada työntämään eteen.

Toinen seikka on, etten ole koskaan törmännyt niin notkeaan puoliveriseen kuin mitä Hansu on. Siis Herttaa pidin todella notkeana ja taipuisana (oli se!) mutta Hansu on varsinainen mato Herttaan verrattuna. 

En nyt tarkoita sitä reaktiota miten hevonen vastaa ratsastajan taivuttamiseen, vaan sitä hevosen perusolemusta. Lusitanot on kuin käärmeitä, ne tulee saada ”vakaammiksi” kropastaan, jäntevimmiksi olemukseltaan. Puoliveriset usein tulisi saada notkeammiksi.

Puoliverisellä on myös helpompi säilyttää tahti. Ne ovat voimakkaampia ja niillä on vahvempi selkä. Jännittynyt puoliverinen voi silti jännittymiseltään liihotella hienoa ravia pitkin kenttää, mutta jos iberiaani jännittyy niin sehän menee tikittämiseksi. Iberineilla on heikompi selkä, ne vaativat enemmän työtä isomman liikkeen säilyttämiseen ja tahtiin. 

Kuvat: Taru Arola Iberiaani tai ei, hevosen tulee liikkua raamissa, itseään kantaen. Se tunne kun hevonen "imee kohti kuolainta" on se mitä haluan. Eli työntää eteen, venyttää. Hansun bravuuri. Vaikkei se vielä osaa piaffia, niin kaukana ei vahinkoaskeleissa olla mitä Hansu itse tarjoaa. Hyvin tyypillistä! Hansun bravuuri. Vaikkei se vielä osaa piaffia, niin kaukana ei vahinkoaskeleissa olla mitä Hansu itse tarjoaa. Hyvin tyypillistä!

Toinen seikka mikä tuntuu unohtuvan, on ratsastajan vaikutus.

En tosiaan ole perehtynyt paljoa etelä-euroopan ratsastustyyliin, mutta tuntuu että ehkä sitä lyhyttä liikettä ja vähän jännittynyttä tikitystä välillä ”opetetaan”. Se miten hevosta ratsastetaan vaikuttaa paljon hevosen ulosantiin. Luin erään törky hyvän haastattelun (please, lue ajatuksella!):  LINKKI TÄSSÄ

jossa maailman parhaimpiin koulutuomareihin ja valmentajiin lukeutuva  Leif Tørnblad sanoo suorat sanat mm. kädellä ratsastamisesta.  Haastattelun lomassa hän on pitänyt klinikkaa ja käyttää erästä ratsastajaa sieltä esimerkkinä :  ”Maree (ratsastaja) has a little difficulty in giving her hand. It was the same with some of the Portueguese and the Spanish, they were all super in piaffe / passage but riding back, and pretty awful in extended, and people say, oh yeah but it is a lusitano – but it is not, it is their riding”

Olen samaa mieltä. Itseasiassa Kyra sanoi ihan samaa kun olimme siellä klinikalla silloin syyskuussa. Usein kuulee sanottavan ”no mutta se on lusitano, ei se osaa liikkua”. No kyllä osaa, kunhan sen opettaa/antaa liikkua. Ei kaikki puoliverisetkään ole liitokavioita, mutta monelle hevoselle voi opettaa liikkumaan isosti ja paremmin. Jokaisen isosti liikkuvan hevosen voi myös opettaa liikkumaan huonosti ja tappaa liikkeen! Sitä niittää mitä kylvää.

Aina täytyy tehdä päinvastoin mitä hevonen tarjoaa. Tätä olen sanonut aina (ja siis niin on moni muukin) ja se pätee perusliikkumisessakin.

Hansu aluksi liikkui pienesti ja kiivaalla tahdilla - > Sille tuli opettaa rauhallisempi tahti ja sitä kautta isompi liike.

Hertta halusi aina vain leiskautella menemään - > Sille piti opettaa enemmän istumaan ja odottamaan.

Niin tai näin, kaikilla roduilla on omat heikkoudet ja vahvuudet mutta siihen tämä koko ratsastus perustuu. Vahvistetaan hyviä asioita, ja kehitetään paremmiksi heikkouksia.

Hertan mielipuuhaa, isolla askelpituudella töppöstä toisen eteen! Ei tarvinnut kuin antaa sen "viedä" mua, istuin vain kyydissä ja annoin sen hyvässä tahdissa kantaa mua eteenpäin.

Sitten taas se Hertalle hankalin asia: istu ja kokoa!

  

Itseasiassa mainintana vielä tähän loppuun..

Kun noin vuosi sitten istuttiin alas valmentajani kanssa ja mietittiin mitä tekisin Hertan jälkeen. Eräs tärkeimmistä huomioista mitä hän sanoi, oli se että tulevan hevoseni täytyy olla sellainen, joka ei liiku isosti. Isosti liihottelevia hevosia voi olla hyvin vaikea koota. Siinähän menet ja voitat paraatiravilla nuorten hevosten luokat, mutta jos tahdot sinne GPhen niin on parempi ottaa hevonen, jonka askellajeja voi säätää ja opetat sen liikkumaan isommin ja paremmin, mutta kokoaminen olisi helppoa. 

Tällöin ”tavallisesti” liikkuva hevonen on paras  (btw, samaa sanoo Carl Hester ja Charlotte Dujardin kun uusia hevosia etsivät… ;) )

Noh, mikä on nyt mun tilanne? Mulla oli hyvinkin tavallisesti liikkuva hevonen, jolla kuitenkin kaikki kolme askellajia hyviä, ja se alkaa nyt väläyttelemään isompaa ja parempaa liikkumista koska sen askellajeja pystyy säätämään. 

Askellajeja voi muokata paljonkin, ja sitä tehdään nyt Hansun kanssa. 

Vaikka se voi vielä näyttää välillä heikolta ja hapuilevalta, haluan sanoa, että odottakaa. Antakaa sille aikaa kehittyä. Paljon se on jo muuttunut, mutta jos miettii vaikka vuotta eteenpäin, kuinka erilailla se sitten liikkuu?

Ja jos ei liiku vuoden päästä paremmin niin vika on edelleen satulan päällä.