Kootussa Ravissa

9. heinäkuuta 2016

VDC:n Inter A suoritus

Nyt on taas tiputtu maanpinnalle, joten voin kirjoittaa täysissä järjen voimissani (tai niillä mitä jäljellä on) kunnon postauksen eilisestä kisapäivästä Vihdissä.



Kyseessähän oli rataharjoitus ja sain valita itse ohjelman. Inter A on hevoselle mukava ohjelma, sillä siinä on helpotettu siirtymisiä, mutta kuitenkin siinä pitää esittää jo kaikkia GP liikkeitä.
Esimerkiksi piaffi-passage-siirtymiä ei ole. Esitetään erikseen passagea kootusta ravista, ja sitten piaffea esitetään puolikkailla askelilla käynnistä 7-10 ja siinäkin saa edetä jopa 2 metriä, jonka jälkeen siirrytään raviin. Eli siis baby-piaffea.
Sarjavaihtoja tulee kakkosia 7kpl ja ykkösiä myös vain 7 kpl. Eli käytännössä tällä ohjelmalla näytetään tuomarille miltä ne GP liikkeet tällä hetkellä näyttää, mutta ei tarvitse esittää vaikeita siirtymiä niiden välillä. Tässä on aikaa tehdä asiat ja tiet ovat hyvin yksinkertaiset. Oikein kiva ohjelma! Suosittelen juurikin tällaiseksi siirtymäluokaksi!

Palataan lyhyesti keskiviikkoon, eli meidän "valmistelu-valmennukseen". Teimme niin, että mahdollisimman lyhyesti ja hevosta rasittamatta kävimme tämän ohjelman läpi osissa. Eli emme ratsastaneet sitä putkeen, vaan ratsastimme järjestyksessä ohjelmakohdat niinkuin ne tulee, mutta pidimme aina käyntitauon hyvin usein. Rata meni todella hyvin jo kotitreeneissä ilman virheitä. Ei mitään ongelmia kun valmentaja on katsomassa! Tiistaina tuskailin kuinka oli hankalaa, mutta keskiviikkona valmentajan maaginen voima sai kaiken pelon ja epäilyn hälvenemään... Hyvä valmentaja, ei mene rahat hukkaan! :D
Tulimme tosiaan kerran ohjelman läpi osissa ja siihen jätettiin! Valmentaja sanoi että hyvin mielin päästää meidän menemään ja ei paineita. Rento lyhyt verkka alle, ei saa jäädä hinkkaamaan mitään tehtäviä. Sitten vain suoritus. Näillä eväillä mentiin.
Hertta ei ollut edes hikinen valmennuksen jälkeen. Tämä on aika ideaalitilanne. Vaikka tehtiin tällä kertaa 45 min töitä, niin onnistuttiin pitämään työnteko hevoselle mukavana ja se ei edes joutunut rehkimään vaikka näinkin rasittavista ja voimaa vaativista tehtävistä oli kyse.

Torstaina kisoissa oltiin ajoissa paikalla ja Jonna ehtikin taluttelemaan Herttaa sen aikaa kun itse laitoin kamoja päälle. Suunnitelmissa oli tehdä pitkät alkukäynnit, lyhyissä pätkissä rennosti ja luottavaisin mielin hevonen avuille ja siinä samalla käydä tehtävät kerran läpi jokainen, mutta ei saa jäädä hinkkaamaan. Aikataulut ehkä hiukan venyivät ja verkka myös, mutta kokoajan pidin huolen että teemme välikäyntejä riittävästi.
Verryttely meni ihan ok, mutta huomasin Hertan olevan vähän löysä. Oikein mukava ja rento, mutta hitusen löysä. En puuttunut tähän alkuun, sillä en halua sähköistää Herttaa. Se on kuitenkin tamma joka ottaa aika nopeasti sitten kiristyäkseen jos ottaa... Hetki ennen starttia vähän herättelin napakoilla siirtymisillä ja muutamilla vaihdoilla, mutta muuten ajattelin että en varmana halua kuumaksi sitä. Mieluummin  vähän "pitkäksi" haluava Hertta, kuin taas se kireä viulunkieli jolloin se painaa selän alas ja niskan niin ylös että voin purra sen korvia...

Mulle sattui heti verkan alussa pieni accidentti... Hertta ravasi rentoa mummoravia alkuun kun se yhtäkkiä maneesin kulmassa pysähtyi ja pelästyi Angry Birds esteitä. Mua ei sattunut tässä stopissa yhtään, mutta kun jatkettiin matkaa pelokkeen jälkeen niin mua alkoi vihlomaan vasemmalta puolelta selästä, ihan kylkiluiden alimmista osista. En pysty kääntämään nyt ollenkaan rankaa. Voin hengittää normaalisti ilman vihlontaa, mutta kiertoliikkeen tekeminen on mahdotonta. Mietin jo pystynkö ratsastamaan mutta jossain pienessä jännityspuuskassa en huomannut vihlontaa ollenkaan radan aikana. Nyt olen vetänyt iltaisin lihasrelaksantteja ja kipulääkettä, mutta onneksi nukkuminen onnistuu sillä mitään ei tunnu jos olen paikallani ja suorana. Aamuisin on melkein kivuton olo mutta päivän mittaan liike kipeyttää ja iltaisin on taas aika herkkä. Joku lihasntokahdus siellä nyt varmaan tapahtui! Helkkari, vanha mummeli ei ole ollenkaan hidas vieläkään. Ja sitten minä olen tullut niin vanhaksi etten enää kestä sen äkkistoppeja ja sivuloikkia... :D
Rata onneksi sujui hyvin ilman vihlontaa.

Suoritus oli aika helpon oloinen ja eteni varmasti! Tasaista ja siistiä. Ei mitään "vau" mutta sitä emme hae. Sellainen tunne että Hertalla olisi hyvä olla radalla ilman paineita.
Lopputuloksena tosiaan 66.8% ja pöytäkirja rivi pelkkää 6-7.5 numeroina! En ole IKINÄ saanut näin tasaista pöytäkirjaa, missä numerot pysyvät suht samoissa numeroissa läpi ohjelman. Yleensä siellä on ollut muutama 8 ja vastapainoksi pelkkää 5... Ja vieläpä niin että ravista siutä 7-8 ja laukasta 5...
Yksi numero 4 paperiin tuli, ja se oli täysin mun moka. Ajattelin toisessa piaffessa antaa Hertan edetä vielä enemmän kuin ekassa, jotta siirtyminen raviin on helpompaa, eikä se menisi liian suppuun piaffissa. Noh, ajatus kaunis, mutta lopputuloksena en sitten esittänyt ollenkaan piaffia! :D Joten nelonen sieltä räpsähti. Hyi Norppa!
Hertta kyllä tarjosi piaffia jo etukäteen, mutta mä en ottanut sitä vastaan... Ensimmäinen piaffe sujui kuitenkin hyvin ja saimme siitä 7 numeroksi!

Toinen selvä treenin kohde on vielä ne ykköset. Ykköset tulevat niin loppupäässä ohjelmaa että Hertalta oli kyllä jo suurin puhti pois. Kun saavuin ykkösiin oikein pelästyin itsekin kuinka paljon H löi jarrua päälle ja suoritimme seitsemän kappaletta ykkösiä varmaan 1 metrin aikana... Ei paljoa paikoilleen voisi enempää jäädä! Ykköset tulevat aikalailla meillä puhtaasti, mutta ovat vielä siinä vaiheessa etten oikein pääse niihin käsiksi muokkaamaan niitä, jos jotain ilmenee. Silloin H sekoittaa tahtia. Eli isommaksi täytyy saada laukkaa ENNEN ykkösiä, niin silloin mulla on vähän enemmän vauhtia suorittamaan ykköset etenevämmässä laukassa. Tämä on onneksi treeniasia, ei hätää! Lupaan että ykkösiin tulee enemmän ilmaa ja etenevyyttä. Kotona jo sujuu paremmin. :)

Passagesta saimme yllättävän hyvät pisteet! Se on se meidän hankalin, sillä helposti H jännittyy ja silloin taas selkä tippuu ja tulee tahtirikkoja ja mitähän vielä. Ensimmäisestä passagesta puoliympyrällä saimme vain 6.5, sillä en oikein itsekään tiennyt pyytääkkö lisää vaiko eikö. Vähän meni tunnustellen että jännittyyköhän Hertta, jos nyt pyydän. Sekoitin kokonaan sen tahdin. Se jäi siis hapuilevaksi. Loppulinjan passage oli sitä vastoin parempaa ja saimme siitä 7! Siinä jo uskalsin patistaa Herttaa ja autoin vähän raipalla, sillä H oli jo niin väsynyt ja vähän siinä tuli tahtirikkoja kun se yritti pysähtyä lopputervehdykseen. Se niin aina odottaa lopputervehdystä ja ennakoi. Nyt kuitenkin sain sen vielä passageen ja sitten pari aika kivaa ja napakkaa passageaskelta esitettäväksi!
Lopussa jo huomasin että nyt H haluaa valua matalaksi ja jouduin vähän kannattelemaan sen loppuun mutta hyvin se tsemppasi ja jaksoi nätisti loppuun.

Piruetit olivat täysi yllätys. En ole tehnyt yhden yhtäkään piruettia sitten viime maaliskuun! Olen treenannut vain piruettilaukkaa suoralla uralla ilman kääntämistä ja siitä ulos. Ensimmäisen kerran tultiin piruetit siis valmistelu-valmennuksessa keskiviikkona, ja tokan kerran radalla. Ja molemmista pirueteista räpsähti 7 ja ne olivat kyllä meidän ratapirueteiksi parhaimpia mitä olen saanut esitettyä! Mietin että mistä tämä voi johtua, mutta taidan tietää syyn. Kiitos kuuluu jo edesmenneelle GP-ruuna Kaleville. Kalevilla menin siis nyt puolisen vuotta, ennenkuin se jouduttiin laittamaan ikiuneen loukkaantumisen vuoksi. Se puolivuotta opetti niin paljon kun sain mennä tuollaisella hevosella jolle GP liikkeet olivat varsin helppoja, ja se osasi ne vaikka takaperin. Eniten apua sain Kalevilta juurikin piaffeen, passageen ja piruetteihin. Pääsin maistamaan sitä kuuluisaa mansikkaa, ja nyt tiedän miltä mansikka maistuu, joten olen pystynyt hakemaan samaa makuelämystä Hertan kanssa.
Harmi että Kalevi lähti niin aikaisin. Sillä olisi ollut vielä varmasti paljon annettavaa mullekin.

Tein niin, että laitoin verryttelyn pätkät peräkkäin ja sitten radan perään mukaan. Tiedän että tuolla on vielä viisi miljoona virhettä, mutta olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen suoritukseen tältä tasolta. Olemme kuitenkin niin vihreitä vielä tässä. 


No mutta. Olen todella tyytyväinen rataan! Kun katsoin videota niin kyllä mä huomaan pieniä tahtirikkeitä ja horjahduksia, mutta ne eivät maailmaa kaada. Ei muuta kuin hiomista lisää ja hiotaan se timantti tuolta esiin. :)
Loppukommentit FEI-tason tuomarilta olivat: "Kaipaa vielä kantovoimaa takaosaansa. Siisti, kaunis ratsastus!"
Mitäpä tuohon enää lisäämään. Voimaa,voimaa,voimaa... 

Valmentajan sanoin "Edetään siihen asti kun Hertta tykkää, mutta ei väkisin".

Perjantaina Hertalla oli vain kävelypäivä ja yritin hieroa sitä läpi. Tuo kylki kyllä vihloo sitä malliin että hieronta jäi tekemättä, mutta takalistoa sain availtua onneksi isolla kumisualla. Tänään käyn kokeilemassa miltä ratsastus tuntuu, mutta teemme vain sellaisen rennon eteenalas hölkkäilyn. Eli tänään vuorossa vain eteenratsastusta rennoin mielin. Kamalaa tulla vanhaksi, kun ei paikat enää kestä... ;)
Tässä pitää enemmänkin palautella nyt ratsastajaa, eikä hevosta... :D
Väsynyt mutta tyytyväinen Hertta radan jälkeen 

PS. Lähdemme tämän kauden ekoihin kansallisiin sitten perjantaina ja starttaamme tämän saman ohjelman Lappeenrannassa!
En odota tästä niin hyviä prosentteja kuin nyt Vihdissä tuli, sillä tiedän jo etukäteen että H ei liiku siellä nurmella yhtä hyvin kuin Vihdin pohjalla. Otamme sen treenin kannalta tällä tasolla! 

34 kommenttia

  1. Hieno ja siisti rata! Osanosot Kalevista. Saanko kysyä, mitä sille kävi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaleville tuli raju kaviopaise joka levisi ylöspäin kavioluuhun. Sille ei ole mitään tehtävissä. :/

      Poista
    2. Voi ei, osanottoni Kalevista.

      Ja kuten jo facessa sanoin, tosi kaunista ratsastusta ja niin hevoslähtöistä, hyvä te!

      Poista
    3. Joo Kalevi pappa lähti vähän yllättäin. :/ eikä sille mitään voinut tehdä.

      Mutta kiitos paljon! Hertan kanssa on helppoa ratsastaa siinä mielessä kun se on niin herkkä ja tahto itse tehdä työn. Näyttää silloin paljon paremmalle kun ei tarvitse patistella.

      Poista
  2. Vielä kerran kommentoin, mutta mä niin rakastan katsoa teidän menoa ja edistystä!!! <3 tää on vaan niin hienoa työtä, että toivottavasti ymmärrät antaa arvostusta itsellesikin, kuinka taitava vaan olet ja kuinka hienoa työtä olet Hertan kanssa tehnyt! Ei voi muuta sanoa, kuin GP debyyttiä odotellessa! :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä olen pikkuhiljaa alkanut uskoa itseeni ja nostan jopa itselleni hattua. Moni ammattilainenkin on tullut sanomaan, että "nostan sulle hattua kun ton hevosen oot saanu tolle tasolle". Sitä ei vaan jotenkin ensin näe, mutta nyt kun katsoo tältä korkeudelta matkaa taaksepäin, niin ei voi kun ihmetellä että mistä lähtökohdista tässä lähdettiin, ja kukaan ei povannut meille kuin sitä alue He A tasoa. Edes mun valmentaja kun näki mut ekan kerran, pyöritteli vain silmiään! :D

      Toivotaan että pääsen sen GP:n tyrkkäämään lähitulevaisuudessa... Kunto kun kasvaa hepalle ja vielä hiotaan nuo siirtymät niin kyllä se on ihan esitettävissä jo. :)

      Poista
  3. Tosi kivan näköinen tuo teidän rata, sun ratsastus on niin eleetöntä ja Hertta on niin päheä mummeli ettei tuota voi olla kuin ihastelematta! :) Tykkään tästä blogista kovasti, vaikka olenkin itse about PuskaÖ-tasolla niin täältä saa aina lisämotivaatiota myös omaan ratsastukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeasti ihana tunne jos vaan voi ja pystyy antamaan jollekkin lisämotivaatiota omalla tekemisellään, kiitos :)

      Poista
    2. Sama juttu! Sun blogista saan aina inspiraatiota ja uskoa siihen, että huolellisella työllä vaatimattomammistakin lähtökohdista voi päästä hienosti eteenpäin. Hertta näyttää niin hienolta nyt! Olet kyllä kaikki kehut ansainnut! :)

      Poista
    3. Kiitos! Toki tässä on onneksi edetty ilman paineita, niin ehkä se onkin ollut vain hyvä. Olen aina halunnut kisata kyllä ja kehittyä, mutta kun tavoitteet ovat olleet vaatimattomat niin se asenne "katsotaan mihin päästään" on säilyttänyt sellaisen tietyn rauhan. Ei ole kiire mihinkään ja hevosta ei väkisin viedä mihinkään! Ja mikä parasta, olen saanut itse opetella rauhassa koska en ole "ahdistunut" että pitäisi osata jo sitä tätä ja tota, koska olen sen ikäinen/tasoinen jne. :)

      Poista
  4. Onnea hienosta suorituksesta, teidän menoa on todella ilo katsoa! Tykkään siitä miten vaivattomalta ja ystävälliseltä teidän yhteistyö aina näyttää, Hertta ei koskaan ole "patistetun" näköinen vaikka se olisi vaikeiden juttujen äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin mielestäni tärkein. Hertta sietää uskomattoman paljon "patistamista" mutta silloin se kyllä jännittyy jabse näkyy heti. se kuitenkin tekee aina kaikkensa keksiäkseen mitä ratsastaja haluaa, joten sitä on helppo opettaa. Siltä saa pyytää, ja se tekee heti, jonka jälkeen sen saa jättää rauhaan. Tällöin siitä tulee juurikin helpon näköistä koska voin "jättää Hertan rauhassa suorittamaan" ja kun se haluaa myös suorittaa mitä siltä pyydetään. Jos se ei haluaisi niin jokaista askelta pitäisi juurikin patistaa ja sen sitten huomaa jos siihen menee :)

      Poista
  5. Onnea! Ihanan näköistä ratsastusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voin itsekin kyllä nyt sanoa olevani tyytyväinen kun katson tota videota. Pystyn olemaan aikaa huomaamaton tuolla selässä ja antaa Hertan loistaa!

      Poista
  6. Happy athlete! Kaunista ratsastusta, tätä on ihanaa katsoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Se happy athlete on kyllä se paras palkinto mitä voi saada aikaan.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos! Se tuntui suht helpolta ja tuntui että H kuuntelee mua ja on mun kanssa kokoajan vaikka välillä vähän väsyttää!

      Poista
  8. Ei voi muuta sanoa, kuin uskomattoman kaunista ja eleetöntä ratsastusta sulta, niin kuin aina! Oon täysin samaa mieltä muiden kanssa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 😍 sain tallilta kivan kommentin, että tossa videolla jäi vaan katsomaan hevosta kun ratsastaja on eleettömästi selässä! Joku tavoite ainakin saavutettu! ☺ mun yksi suurin murhe on aina ollut pelko siitä etten opi piilottamaan apuja.

      Poista
  9. Upea suoritus, onnea :)
    Ratsastatko ikinä treeneissä ratoja kokonaisina, vai treenaatko niitä aina osissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vähän riippuu. Useimmiten teemme valmentajan kanssa radan tuollain pätkissä läpi. Silloin H saa lepotauon aina ja sitten jos joku kohta meni huonosti voin tulla sen heti uudelleen. Tällöin kun pätkimme radan osiin, pystyn keskittymään paremmin ja huolellisemmin. Sitten kokonaisen radan ratsastaminen on jotenkin helpompaa!

      Usein kaikki asiat opetellaan ensin pätkissä, jotta myöhemmin ne voi "punoa yhteen" kokonaisuudeksi. :)

      Poista
  10. Hei wau! Upeaa Noora ja Hertta! :) onnea hyvin menneestä radasta ja pisteistä! Surullista tuo Kalevin poismeno, mutta kuten itse sanoit niin sait maistaa mansikkaa ja nyt osaat siirtää sen tunteen myös Hertan selkään. :)
    -Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, harmittaa että Kalevilla sain mennä vain vähän aikaa, sillä en usko että olisin tässä pisteessä Hertan kanssa ilman Kalevia! Se opetti niin paljon mua, vaikka ei aina ollut helpoin hevonen ratsastaa. Nyt pystyn pyytämään Hertalta samaa tunnetta ja palkita sitä nopeammin kun "tunnistan" oikein menneen liikkeen paremmin :)

      Poista
  11. Hienoa! Annat meille toivoa jotka puskista ponnistavat. Kiitos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh.. :D kyllä mä miellän itseni edelleen samaksi vanhaksi "Pertsa Kellikseltä jolla on hevonen Perä Hikiällä" :D

      Poista
  12. Kiitos Noora ja Hertta! Kaunista oli. :-)

    Ja tuo ohjelma on kyllä kiva - sopivasti tilaa tehtävien välissä mutta kuitenkin haastava. Osanottoni Kalevista.

    Muista huolehtia itsestäsikin - kenties hieronta tai osteopatia voisi olla nyt tarpeen?

    Innolla odotan seuraavia kuulumisianne!
    Maarit L.

    PS. Voisitko kertoa tarkemmin tuosta "takaliston avaamisesta isolla kumisualla"? Mitä teet ja miten? Ja milloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä tässä mietin että hierojaksi opiskeleva kaverini joka siis on myös Hertan hoitaja, voisi varmaan taas hieroa, pitäisi mennä juttusille. :D

      Mulla on sellainen "iso" hierontasuka. Kuminen, jossa on isot nystyrät. Sillä hieron usein Hertan lautaset ja selän läpi. H tykkää! Sillä on helppo tehdä pyörivää liikettä ja kun käytän onaa kehon painoa apuna, sillä saa aikaan ihan hyvää hierntaa jolloin verenkierto alueella lisääntyy. Hierontasuan hieronta nystyrät antavat myöden, joten sillä voi painaa aika reilustikkin isoihin lihasryhmiin. Teen joko pyörivää liikettä, tai pitkittäis sekä poikittaissuunnassa lihasten mukaisesti. Voisin joskus laittaa vaikka tähän blogiin kuvan siitä ja näyttää miten hieron. Se on niin perusjuttu, että stä voi tehdä kuka vaan. Kyse ei ole varsinaisesta hieronnasta, jos sitä ei osaa tehdä, mutta hierontasualla saa aikaan kyllä verrnkierron lisääntymistä, vaikkei osaisikaan varsinaisesti hieroa. En ole vielä sellaiseen hevoseen törmännyt joka ei tykkäisi hierontasuasta! Mäpä laitan joskus postaukseen tästä :)

      Poista
    2. Tee ihmeessä postaus, minuakin kiinnostaa! :)

      Poista
  13. Kylläpä teidän suorituksenne näytti videolla niin kevyeltä ja helpolta. Onnittelut hienosta radasta! Kuten moni on todennut, sinun ja Hertan tarina, joka vain jatkuu ja jatkuu, antaa uskoa kehittymiseen myös meille aivan tavallisille hevosharrastajille: työtä, aikaa ja panostusta (ehkä myös verta, hikeä ja kyyneliä) kehittyminen varmasti vaatii, mutta se voi tuottaa myös ennen pitkää tulosta. Kiitos, että jaat näitä hetkiä ja kokemuksia meidän muiden kanssa :)

    P.S. Osanottoni Kalevin poismenosta koko sen lähipiirille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä olen kuitenkin ihan tavallinen hevosharrastaja. Mulla on tavallinen sukunimi ja tavallinen duunari olen, joten rahalla en voi ostaa hienoja hevosia, vaan "joudun" ratsastamaan niitä mitä joutuu itse tekemään. En pidä tätä ollenkaan huonona vaihtoehtona, sillä ei se ole estänyt kehittymistäni! Aikaa menee enemmän tietenkin, mutta kun tiedostaa ne realistiset tavoitteet ja rajoitteet, niin sen puitteissa treenaaminen ja harrastaminen kyllä tuottaa tulosta. Sanotaanko näin että laadukkaasti harrastaminen tuottaa kyllä tulosta, jos vain siihen sitoutuu ja järjestelmällisesti toteuttaa haluamaansa sillä mitä on! 10 vuotta olen kohts Herttaa ratsastanut, pitkä aika mutta on tässä kehitytty! :)

      Luin jossain hyvän memen:
      "Most people don't need 30 000e horse. They need 5000e horse and 25000e for lessons" :)
      Laadukas valmennus! Se on avain!

      Poista
  14. Kaunista ratsastusta! Teidän menoa on ilo katsoa! Onnittelut upeasta suorituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) toivotaan samaa virettä Lappeenrantaan :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!