TDF katsastukset 20.7 KE

Katsastukset olivat Ruskeasuolla heti seuraavana keskiviikkona sunnuntain Bastoksen valmennuksen jälkeen. Tämä tuli yllätyksenä, sillä minulta oli mennyt katsastukset ihan ohi Kipasta. Valmentajani soittaa minulle tiistaina ruoktunnille että " mikset ole ilmoittautunut, olen nyt Rusalla ja täällä kyseltiin etten ole ilmonnut!". Pienoinen paniikki, enhän mä ollut tiennyt vaikka Kipaa mielestäni tarkkaan kyyläsin! Hehheh, tästä johtui mun huikea koulumenestyskin... "Ai mikä tentti, milloin? En ole kuullutkaan..." ;)

Sain kuin sainkin noin lyhyellä varoitusajalla pomolta vapaapäivän keskiviikoksi (kuulemma tarpeeksi hyvä syy tällainen katsastus viettää kesälomapäivä) ja äitikin oli sopivasti lomalla, joten sain vetoautonkin lainaan ilman suurempia ongelmia.

Saavuttiin Rusalle ajoissa, jotta mulla olisi aikaa eksyä ja säätää. Oltiin sen verran ajoissa että ehdittiin katsella valmennuksia ennen omaa vuoroa. Jännitys siinä vaiheessa vähän hellitti. Suunnittelin jo etukäteen että verkkaan rauhassa, mutta en kokoa Herttaa. Lämmittelen vain lihakset ja teen siirtymiä ja taivutuksia "hermottaakseni" Hertan avuille. Ajattelin että me esiinnytään katsastuksessa juuri sillä tasolla missä ollaan. Turhaan hinkuttaa ennen sitä, oli vielä kuuma päiväkin ja haluan säästellä Herttaa.

Onneksi verkkasin lyhyesti ja käytännössä vain kävellen, sillä kuten aavistin, jouduimme tosissaan töihin. Janne kyseli aluksi tietenkin millainen hevonen on kyseessä, mitä olemme nyt kisanneet ja mihin tähtäämme. Sanoin suoraan että ihan menestyen mentiin Small Tour tasoa viime vuonna, tänä vuonna oli katkonainen kausi ja tarkoitus oli mennä Inter II luokkia. Kerroin meidän rataharjoitustulokset Inter II ja Inter A tasolta, sekä Lappeenrannan virallinen tulos joka oli ensimmäinen oikea kisa tälle kautta. Tavoitteista sanoin sen verran, että ihan hevosen ehdoilla mennään, mutta Grand Prix olisi ensi kaudessa mielessä jos mahdollista.

Kun uskallan koota passagea, se on paljon näyttävämpi ja H nostaa jalkoja paljon enemmän ylöspäin. Tällä hetkellä annan sen edetä liikaa (tosin vähän annan sen edetä liikaa kaikissa jutuissa...)

Katsastus itsessään meni oikein hyvin. 30 minuuttia yksin esiinnyin. Minua pyydettiin esittämään oikeastaan kaikki GP liikkeet "niin kuin niitä nyt olen ratsastanut ja niin miltä ne tällä hetkellä näyttää". On sanomattakin selvää että paljon tulee vielä tahtirikkoja ja tahdin menetyksiä, eli meidän meno ei ole vielä tasaista. Ensin niin että ratsastin ne kuten olen tähänkin asti ratsastanut, sen jälkeen kävimme kaikkia liikkeitä vähän läpi Jannen neuvoilla. Jokaisen liikkeen jälkeen sain kivat yhteenvedot hyvistä puolista ja sitten niistä kohdista mihin tulee kiinnittää huomiota.

Aloitimme ravilla. Esitin passagea, josta saimme kehuja. Janne kannusti pyytämään vielä lisää ja lyhtentämään vähän enemmän. Tällöin askelluksesta tulee korkeampi. Olen ollut vähän ujo lyhentämään passagea sillä pelkään että H jännittyy ja tiputtaa selän. Ei se kuitenkaan jännittynyt ja ihan sain koskea ilman että laatu heikkeni! Päinvastoin sieltä tulee vaan entistä koreampaa passagea, eikä niin löysää, kun vain uskallan pyytää korkeampia askelia! Mä en saa vaan toivoa että menisipä hyvin, vaan mun täytyy sanoa että "nyt menee hyvin" ja ratsastaa se niin että menee hyvin...

Eli passagen pointit: uskalla koota vielä lisää, niin passageen tulee ilmaa. Se on nyt jo hyvä mutta rohkeammin vain.

Piaffe oli kuulemma ihan ok ja siinä on selvä tahti, mutta yritän liikaa tahdittaa sitä jalalla. Janne tahtoo että aloitan piaffin ja sitten H polkee sitä yksin, ja sitten lopetan piaffin.

Nyt annan joka askeleella tahtia, joten sitten kun pitäisi ratsastaa piffistä pois, ei mulla ole enää apuja mitä antaa! Tiedän, mutta tämä johtuukin siitä mun epävarmuudesta. Varmistelen piaffia joka askeleella. Ehkäpä ihan turhaan. Vai mitä luulette jos H tekee piaffia maastakäsinkin riimu päässä ilman raippaa vain kun maiskutan tai napsutan sormia...?

Piaffi pointit: Anna sen polkea rauhassa, aloita ja sitten lopeta kun haluat, tai joudut antamaan lisää energiaa. Potkukelkkailmiö... ;)

Sulkutaivutukset sujuivat ravissa oikein hyvin. Ne ovat näyttävät, mutta täytyy varoa ettei sulku mene passageen. Sen saa GP kürissä tehdä, mutta ei sinnekään saa karata! Enemmän eteenpäin ajatusta. Tässä se hiuksenhieno raja on, ei saa juosta alta muttei saa myöskään jarruttaa passageen.

Laukassa sulkutaivutus taipuu ok, mutta laukkaan enemmän kokoomista. Uskallan tehdä puolipidäteitä. Nyt vähän päästän Hertan juoksemaan sulun läpi tyytyväisenä sellaisessa Inter I kokoamisasteessa, mutta kohti GPtä se ei riitä! Mun täytyy hidastaa laukkaa ja oikeasti jokainen askel ratsastaa ja tehdä puolipidätteitä (ja Hertan täytyy myös niihin reagoida). En voi tehdä GP sulkusiksakkia iloisessa ja kiirrellisessä laukassa, sen täytyy hidastaa ja koota niin että ehdin tehdä kaikki askeleet, joita ei tule edes paljoa ennenkuin jo täytyy vaihtaa laukka. 

Sulkutaivutuksen pointsit: kokoa enemmän, laukassa hitaammin. Etuosan tulisi nousta enemmän, Hertalle se on hankalaa laukassa. Sitä tulee treenata mutta hevosen ikä huomioiden. Tässä vaiheessa sitä ei laiteta yhtään yli sen rajojen. Se suorittaa inter I tason kokoomisasteessa hyvin, mutta varovaisesti lisätään laukkaan kokoomista kohti GPtä, jolloin laukkasulut paranee.

Vaihtosarjat menivät nappiin! Aina nelosista ykkösiin. Vaihtovirheitä ei tullut mutta kakkosissa pieni jännitys tulee sarjan loppua kohden jolloin vaihto pienenee ja lyhenee. Vanha ongelma. Ykköset sujuivat hyvin, joskin niissä on vielä vähän varovaisuutta ja lyhyyttä.

Piruetit näytin lopuksi läpi kerran molemmat niinkuin ne Inter I ohjelmassa tulee. Ne menivät ehkä parhaiten!

Janne sanoi heti kun lopetettiin että kyllä me sut otetaan mukaan mun valmennustiimiin! Hihkaisinkn heti että "Jeee" ja sain aikaan pienen hymähdyksen :D 

Herttakin tapansa mukaan alkoi hörisemään kun pysähdyin Jannen luokse, teki heti lähtemättömän vaikutuksen "Ai höriseekö tää??". Herttahan hörisee aina kun pysähtyy ja taputtaa! Kerää pisteitä ;)

Hertta sai paljon kehuja. Sillä on sekä laatua että sydäntä tehdä näitä asioita. Vaikka sen rakenne on todella hankala niin oli kuulemma hämmästyttävää kuinka se varsinkin ravissa on kuitenkin pyöreä eikä rakenne näy niin paljon.

Sanoi että hyvä opetusmestari, mutta tässä vaiheessa uskalsin avata suuni ja sanoa että olen kouluttanut sen itse, lähdimme molemmat 10 v sitten sieltä He B-He A tasolta ja tavoitteena oli alue He A luokat. Kuulemma vielä parempi näin! :D

Kerrankin kehtasin vähän edes myöntää itselleni respectiä.

Janne sanoi heti suunnitelman jatkoon:

- Treenit ovat n. Kerran kuukaudessa, ne ovat kahtena päivänä kotivalmennuksen lisäksi. Valmentajani tekevät siis yhteistyötä.

- Talven aikana kehitetään Herttaa ja nostetaan kokoamisastetta kohti GPtä

- Tulosta pitäisi syntyä niin että tammikuussa olisimme valmiita starttaamaan GP ohjelman TDF:n rataharjoituksissa

- Ensi kaudella kilpaillaan Inter II ja GP luokissa

- Kaiken tämän takana tavoitteena SM kilpailut Senioreissa 2017!

Aikamoiset tavoitteet. Katsotaan miten käy! Tässä tehdään koko ajan mulle sitä kokemusta ja silotetaan tietä tulevaisuutta varten. Emme vahtaa menestystä, vaan kokemusta, jotta mulla olisi paljon helpompaa sitten sen tulevaisuuden hevosen kanssa. Pääsisin etenemään tulevaisuudessa nopeammin ja helpommin, kun ratsastajan ei tarvitse opetella tasolta toiselle ja aloittaa alusta. Seuraava hevonen on helpompi tehdä kun olen kaikki tasot käynyt itse jo läpi ja tiedän mitä se vaatii!

Taso jossain SM kisoissa tulee olemaan jo sellainen että siellä on ne Suomen parhaat paikalla. Se on ihan turha lähteä vertaamaan itseään muihin, vaan tässä kisataan nyt itseäni vastaan! Mä vasta opettelen; ja kaikki tuleva on vain plussaa. Se nyt on siis iso JOS me nyt päästään edes sinne SM:iin.

Olisihan se jo huikea saavutus päästä kisaamaan Suomen parhaimpien seuraan! Hyville häviäminen ei ole häpeä, suorastaan kunnia olisi päästä kisaamaan samoihin luokkiin.

Nyt mennään eikä meinata!
Jotenkin uskomatonta että minä, Pertsa Kellikseltä olen päässyt mukaan tekemään tätä tosissaan! (Ja kyllä, Pertsa on mun lempinimi, ja olen kotoisin Kellokoskelta, eli tuppukylästä... Ja sehän se vitsi aina onkin, että kaverini sanovat että näytänkin siltä... ;) )

Tässä on pieni videokooste meidän katsastuspäivästä. Lisäsin aikajärjestyksessä videonpätkät. Ehkä vähän näkee alussa pientä epävarmuutta, mutta loppuakohti Jannen neuvoilla uskalsin ehkä vähän enemmän ratsastaa ja pyytää Hertalta. Mä vähän helposti jään vaan "toivomaan" että voi kun se menisi hyvin, vaikka oikeasti pitäisi ottaa ne ohjat käteen ja vaan tyynesti pyytää ja sanoa "tässä me nyt ollaan, tällasta tänään!" ja USKALTAA esiintyä ;) Ei ole mitään hävettävää!
Kiitoksia hoitajalle, Lauralle, avusta ja videon kuvaamisesta! Tuli vähän muutakin elämää kuin vain treenit videolle :)

Tänään pienellä maastokävelyllä heironnan ja käsittelyn jälkeen. Tykkään kävellä itse vieressä niin saan enemmän liikuntaa!

Hertalla oli viime viikko niin rankka valmennuksineen ja katsastuksineen, että tämän viikon se on saanut lomailla! Se on ollut liinan päässä ja maastoilemassa. Tänään se on myös hierottu/kraniokäsitelty (oli tullut hieman lukkoja! Nyt nekin on auki). Olin jo huomannut että Hertta ei ollut niin irtonainen, vaikkakin teki töitä mielellään. Eiköhän se pikku paussi tee oikein hyvää!