Lappeenrannassa Inter A toinen sija!

Kisat meni hyvin! Yllätyksenä vielä napattiin toinen sija Inter A luokasta prosentein 63.056 ja hävittiin voittajalle vain alle 0,4% erolla! 

Päivä oli pitkä ja saavuttiin kotiin vasta puolen yön aikoihin. Pikkasen alkoi loppumatkasta huumori loppumaan. On se Lappeenranta aika kaukana vain yhden radan takia. :D 

Voin jo heti suoraan sanoa, ettei rata mennyt läheskään niin hyvin kuin Vihdissä, vaikka jälleen tuli sinäällään rikkeetön rata. 

Hertta oli jo verkassa hankala ja mietin keskeyttämistä... 

Verryttelyssä Hertta siis oli kuin lohikäärme. Häntä huiski jos vähänkään koskin jalalla. Siis jokaisesta pohkeen käytöstä vastaus oli hännän huiskaisu tai jopa potkaisu! Se oli kyljistään todella "kova", eikä suostunut ottamaan vastaan oikein mitään. Reagoi kyllä, mutta se oli tosi voimakastahtoinen. Jos yritin kakkosia, se teki ykkösiä. Jos yritin ykkösiä, tuli kakkosia väliin. Yritin sulkua, tuli piruettia! Hertta oli todella kiukkuinen ja ikäänkuin kaikkeen vastasi "älä sinä ämmä siellä mua komenna, kyllä minä tiedän mitä seuraavaksi tehdään!" . Sitten kun yritin korjata sitä väärää liikettä mitä H tarjoaa, niin se suuttui. Ajattelin jo siinä vaiheessa että onkohan sillä kusihätä... Hertta meinaan aina iltaa kohti on vessahädän partaalla (ai mitenniin tapojensa orja) ja kun se tulisi sisällä tarhasta juurikin näihin aikoihin, niin aina se menee ensimmäisenä lorottamaan puhtaaseen karsinaan...

Meidän hoitaja Essikin katseli että varsinkin laukka oli varsin pomppivaa. Ei varsinaista pukittelua, mutta jos yhtään koskin nini vastaus oli tosiaan hännän huiskimista ja "takajalat tasan" laukkaamista.

Ajattelin että vain kävelen sitten ennen radalle menoa. Aivan turha hinkata. Mun vain täytyy luottaa että H suorittaa radalla.

Ja ihme tapahtui ja se tasoittui radalle! 

Rata siis meni rikkeittä ja H kuunteli paljon paremmin ja oli tyytyväisemmän oloinen. En kuitenkaan saanut selkään sitä samaa ihanaa fiilistä mitä Vihdissä, eli H ei antanut mun vieläkään ratsastaa ihan täysillä. Tyydyin kohtalooni, ja yritin vain mahdollisimman vähällä koskea siihen ja annoin sille tilaa. H olisi halunnut valua matalaksi ja vähän se ehkä pääsikin matalaksi. Jos Vihdissä se kantoi itseään kauniisti ja oli levollinen, niin nyt se oli liikaa etupainoinen, enkä saanut sitä koottua tarpeeksi. Tässä vaiheessa Hertan rakenne korostuu liikaa. Se lukitsee takajalat suoraksi ja kulkee ristiselkä pystyssä. Etuosa on matalana ja se painaa kädelle. Tuossa mielentilanssa mun on kuitenkin ihan turha alkaa tappelemaan, joten annoin Hertan mennä matalempana, jolloin se oli tyytyväisempi.

En ole siis tyytyväinen tämän päivän kokoamisasteeseen ja liikkeeseen! Menimme kuin liukkaalla jäällä ja varoen. 

Olin tyytyväinen siihen että sain esitettyä kaikki liikkeet korrektisti, mutta harmittaa kun meidän liikkuminen muutoin oli varsin mitätöntä ja etupainoista. Ensimmäinen passage meni rikki, kun H liukastui ja menetti tahdin. Yhdessä kohtaa tuli pieni eripura ja H nosti päänsä pois peräänannosta. Se protestoi kun paine suussa kävi liian kovaksi, ja voin kyllä sen myöntää. Keskiravin jälkeen H lähti painamaan etupainoiseksi ja vielä kulmassa sain tämän korjattua vähän, mutta kun kulman jälkeen täytyi kääntää pituushalkaisijalle kohti sulkua, niin H oli jatkamassa suoraan (taas "kyllä minä tiedän"). Tein hädissäni liian nopean korjauksen edestä ja kun se jo valmiiksi painoi kädelle niin sittenhän se ryki päänsä ylös. Hertta ei siedä oikein painetta suussa, joten heti se kostautuu vastusteluna jos paine kasvaa. Todella hyvä, sillä tosiaan saa miettiä että pitää käden herkkänä! Tämä oli vähän meidän molempien moka. Jos H olisi kantanut kokonaan kropastaan, niin ei se olisi valunut etupainoon ja liian kovalle kuolaintuntumalle... Hyihyi Norppa. 

Noh! Näin tällä kertaa. Olen sijoitukseen tyytyväinen ja tuomarikin tuli suullisesti palkintojenjaossa antamaan palautetta ja sanoi meille molemmille sijoittuneille, että todellakin positiivinen yllätys tänään hevostemme kanssa! Vahva aloitus tälle tasolle ja tsemppiä jatkoon! Todella kiva kuulla aina suullista palautetta tuomarilta. Ehkä he ovat olleet joka kerta nyt tällä tasolla vähän hämmentyineitä "Ai tuo ratsukko kykeni suorittamaan tätä tasoa vieläpä ihan korrektisti?" :D
Pakko myöntää että kyllä mua jännitti pitkästä aikaa olla radalla!

Nyt mulle on jäänyt hampaankoloon paljon asioita, joita lähteä hakemaan paremmaksi sitten seuraavalle radalle... :) Mua ei niinkään haittaisi pikkurikkeet radalla, enemmän nauttisin siitä tunteesta, että saisin Hertan läpi ja koottua. 

Täytyy kyllä olla silti tyytyväinen että tämän tason asiat tuntuvat Hertalle helpoilta ja se on näinkin vahvasti osoittanut olevansa tämän tason hevonen. Se on fiksu ja sille ei GP-liikkeet ole vaikeita suorittaa, vaikkei se niitä voikkaan suorittaa 10 arvoisesti. Ei läheskään kaikista hevosista ole tälle tasolle ja Hertta on nyt yllättänyt itsensä jo olevansa Va B tason hevoinen aikanaan. Eli kyllä se porkkanaa saa ja paljon tänään palkkioksi vahvasta aloituksesta tällä tasolla! :)

Olen vain niin kriittinen ja analysoiva ratsastaja, ja vaikka se ruusuke tulisi, niin silti voi jäädä hampaankoloon ja paljonkin. Älkää siis luulko, etten ole tyytyväinen Herttaan kun näin kriittisesti arvioin meidän kulkemista, mutta tiedostanpahan puutteet ja haluan korjata ne. 

Hertta aina "käy kuumana" kun lähdetään kunniakierrokselle! ;)
Palkintojenjaossa se möllöttää kuin mikäkin ameeba, mutta sitten kun otetaan ohjat käteen ja lähdetään kunniakierrokselle niin sillä keittää! Sopivassa määrin! ;)

"Ai en laittanut painoa taakse tarpeeksi radalla?! No tässä sulle painoa taakse!" ;D

Sulkutaivutuksessa. Hieman liian suorin takajaloin ja "self carriage" puuttui tänään kokonaan.

Kuva Taru Arola
Ravi sujui kyllä paremmin kuin laukka ja siinä sain edes vähän takaosaa alle.

Kuva Taru Arola
Pikkasen huomaa kuinka mua jännittää. Istun kuin.... :D

Yritettiin ottaa tiimikuvaa toisenkin Horserider Teamiläisen Terhin ja Wilman kanssa, mutta Hertta tapansa mukaan kun pelkää vieraita hevosia niin.... :D
Onhan Wilma kieltämättä pelottava tuossa kuvassa. Näyttää niin hyökkäävältä tuossa seistessään paikallaan... ;)

Ja arvatkaa...? Kuinka hyvin mä oikein tunnen ton hevosen?!

Kotiin kun päästiin puolilta öin, niin ensimmäinen asia mitä Hertta teki kun karsinaan pääsi, niin siellä se lorotti varmaan 5 minuuttia kun vihdoinkin pääsi "vessaan". :D 

Herttahan ei voi ikinä tehdä mihinkään muualle kuin karsinaan.............. 

Kupla otsassa voi olla vähän vaikeaa kyykätä! ;)