Se pahin, ähky...

Kevään kunniaksi Hertta sai kohdalleen elämänsä ensimmäisen ähkyn. 18 vuotta se  on selvinnyt ilman ähkyoireita, mutta eilen oli sitten se päivä. Säikähdyksellä onneksi selvittiin, mutta kyllä tuo varpailleen pistää.
Voisin sanoa olevani varsinainen ähkynatsi. Olen ihan neuroottinen ähkyn suhteen. Juotan Herttaa ennen ja jälkeen ratsastuksen kesät talvet, se on ämpärijuotolla vaikka karsinoissa on automaatit, mutta tahdon seurata paljonko Hertta juo milloinkin.

Lauantaina, eli eilen, oli kotitallillamme harjoituskisat. Hertan kanssa osallistuttiin kisoihin ja mentiin nuorten hevosen Va B ohjelma, eli siis todella helppo homma Hertalle! Hertta voitti tämän vaativien harjoituksen, saaden 66% tästä ohjelmasta. Ei sen tarvinnut edes rehkiä radalla, ja tarkoitus olikin "vain käydä keventelemässä" ja sutaista ohimennen rata kun kerran kotona oli mahdollisuus harjoitella radalla oloa pitkän talven jäljiltä. Hertta oli tähän aikaan päivästä normaali oma "hullu" poukkoileva itsensä, eletään aikaa klo 10 ja klo 13 välillä. Olin juottanut sen ennen ratsastusta, ratsastuksen jälkeen maistui vain vetinen mössö, sillä heinät olivat suorituksen takia vähän myöhässä Hertan osalta, joten syöminen kiinnosti enemmän. Jätin Hertan tarhaan mussuttamaan heiniään klo 13 aikaan, ja lähdin itse pikapäätöksellä Tampereen Hevoset messuille. Jätin oman autoni tallille ja poikaystäväni tuli hakemaan mua tallilta ja lähdimme hänen autollaan Treelle.

Radalla Hertalla oli kiire ja se oli kokoajan menossa. Hyvä vaan! Ei merkkejäkään mistään mahakivuista.

Illalla klo 19 aikaan tulin takaisin tallille ajatuksena vain vaihtaa lennosta omaan autoon ja ajaa se kotiin. Onneksi mulla oli jäätävä vessahätä, joten ajattelin että käväisen tallilla vessassa. Tämän takia joudun kävelemään parkkipaikalta Hertan tarhan ohi. Katsoin Herttaa tarhassa että sen ilme ei ollut ihan normaali Hertta (eli se hörisevä ja alati maailmaa korvat höröllään tarkkaileva Mummeli, vaan pikemminkin se oli vähän huolestuneen näköinen. Ei kuitenkaan levoton tms). Lähdin tallilta kävelemään takaisin autolla ja katselin Herttaa vielä auton luota. Tarkkailin sitä. Hertallahan ei ole ikinä kiire sisään vaikka muut kaverit haettaisiin ja se jäisi yksin pihalle. Sitä ei hevosseura niin kiinnosta. Nyt kuitenki kun muita hevosia haettiin sisälle, näin Hertan käyskentelevän portilla epänormaalisti. Sitten se etukaviollaan alkoi kuopia aitaa! Siinä vaiheessa tajusin että ei ole normaalia ja hain Hertan sisälle. Otin loimen pois ja Hertta oli kuin ilmapallo selän päältä "ylöspäin". Päästin sen karsinaan ja katsoin mitä se tekee. Heti se alkoi etsiä makuupaikkaa, mutta Hertta normaalisti muutenkin käy heti piehtaroimassa kun sen vie sisään ja ulos. Nyt se kuitenkaan ei mennyt piehtaroimaan vaan meni makuulleen. Siinä vaiheessa hätistin sen ylös ja onneksi paikalla on klinikalla myös työskentelevä tallityöntekjiä, joka sanoi että näyttää kaasuähkyltä mahan asennosta päätellen. Iskin Hertalle ämpärillisen herkkuvettä (kivennäistä ja vettä sekaisin, kyllä, Hertalla on vähän omalaatuiset makumieltymykset), se joi sen mielellään (onni on ahne hevonen!) ja vein sen liinan päähän maneesin ja pistin sen ravaamaan todella pientä mummoravia. Heti maneesin ovella tulikin jo hieman kuivaa tavaraa pihalle, mutta se on hyvin epänormaalia että H on noin kuiva. Hertta oli laiska, muttei vastahakoinen liikkumaan. Epänormaalisti se kyllä käveli, juuri sillain "selkä ylhäällä". Ei mun tarvinnut kuin 5 minuuttia antaa sen ravata liinassa pienen pientä rentoa ravia kun alkoi ilmaa tulemaan kunnolla! Siinä jo Hertan ilme normalisoitui ja se alkoi ravaamaan omasta tahdostaan reippaammin. Jatkoin tätä maneesissa liikuskelua ja välillä karsinassa juomatauolla käymistä sen 6 tuntia pitkin yötä.

Radan jälkeen

Sori toi Angry Bird tossa, kopsasin tämän Facebookista ;)
Vieläkin normaalin näköinen hevonen. Niin se vaan voi tilanne muuttua tunneissa.

Siinä mun lauantai illan tekemiset muuttui kertaheitolla. Jäin tallille niin pitkäksi aikaa että H oli tehnyt 3 kasaa ja juonut 3 ämpärillistä herkkuvettä, sekä käynyt pissaamassa 2 kertaa. Lopuksi H oli enää vain väsyneen näköinen, mutta ei enää kipeän näköinen. Kyllä sen vain näkee silmistä! Yöllä klo 01 Hertta jo suorastaan huusi ruuan perään, joten annoin sille 2 kourallista heinää pureskeltavaksi. Ei ollut yhtään kipeän oloinen enää, joten todellakin selvisin vähällä. Oli ihan tuurista kiinni että satuin ohimennen paikalle ja huomasin heti ettei kaikki ole OK ja päästiin heti välittömästi hoitamaan. Tällä kertaa runsas veden juonti ja pieni hölkkä teki tehtävänsä ja tilanne laukesi yllättävän nopeasti. Aamutallin tekijä soitti vielä aamulla ja sanoi että kaikki ok ja että "Hertta was talking a lot as usual". :D
Tulin kuitenkin tallille taas aamusta (unta 4 tuntia, jes, ihankuin olisi ollut juhlimassa!) ja Hertta oli suorastaan vihainen kun hän oli saanut vain vähän ruokaa ei kyhtään raksuja! :D Tein Hertalle 4 ämpärillistä herkkuvettä (seassa pellavaa ja greenlinea) ja kaikki meni jälleen kaupaksi. Lähdettiin sitten maastokävelylle tekemään ultimaattinen testi, eli jos H käyttäytyy rauhallisesti maastossa, tietää ettei se ole vielä terve. No mutta, Hertta oli normaali oma itsensä, eli sinkoili ja pörisi mulla liinan päässä normaaliin tapaansa! Kun saavuimme takaisin talliin oli Hertalla jo niin kova kusihätäkin runsaasta juomisesta. Munuaiset siis pelaa hyvin ja muutenkin kroppa toimii.

Jälkeenpäin tämähän oli varsin pieni episodi, mutta silti tuollaiset aina pysäyttää. Varsinkin kun Hertta ei ikinä ole ollut ähkyilevä hevonen, niin pelästyttäähän nuo. En sitten tiedä mikä oli syynä, oliko se nyt mun vika kun en pakkojuottanut sitä radan jälkeen ennen heiniä? Toisaalta, se oli vain 6 tuntia juomatta, ei sinäällään mikään älytön aika. Kisareissuillahan Hertta ei oikein tahdo juoda, ja ikinä ei ole vastaavaa ollut vaikka kisoissa pääsee satavarmasti kuivumaan pahemmin kuin nyt. Noh, turha sitä kai on miettiä missä oli vika. Kunhan ei toistu...

Aion kyllä jatkaa nyt tulevan viikon liikutusta normaalisti, mutta kuitenkin hevosta tunnustellen. Ensi sunnuntaina piti olla Vantaan Poni Haassa kauden aloituskisat, mutta jätän ne kyllä suosiolla välistä. En nyt tahdo yhtään luoda ylimääräistä stressitilaa/rasitusta suolistolle. Hertta saa olla kotona ja pitkitetään kisakauden aloitusta. Olin myös alunperin suunnitellut että menemme Ypäjälle 24.4 kisaamaan Inter I luokassa, mutta Hertalle osuu kengitys juuri perjantaille 22.4, enkä suoraan kengityksestä kyllä lähde kisoihin.

Tänään aamulenkiltä maastosta. Nyt on taas se normaali terävä ja kirkas katse kun Hertta pälyilee mörköjä! ;)

Näin ollen meidän kisakausi alkaa vasta helatorstaina toukokuussa Vihdin kisoissa Small Tour osakilpailulla. Voi olla vähän villi Mummeli, mutta väliäkö tuolla. Me nyt ollaan muutenkin todettu, että mieluummin säästetään Herttaa korkeampiin luokkiin, ja annetaan pikkukierroksen olla vähän enemmän taka-alalla. Hertta on kuitenkin iäkäs joten ei koskaan tiedä koska se kamelin selkä katkeaa, joten mieluummin tavoitteet mahdollisimman korkealla tasolla, kuin kiertäisi samoja luokkia mitä se jo suoritti viime kaudella ihan ok:sti.
Ei meillä ole mihinkään kiire. Kisat saa odottaa, kunhan on vaan se oma ihana Pöllöpallo Hertta minkä kanssa treenailla vielä pitkään. :)

Että tällaista. Jotenkin lannistunut olo.