Keväinen Pink Lady!

Mä niin herään taas henkiin kun talvi väistyy ja kevät tulee! Vihaan talvea ja suurinpiirtein lasken sekunteja ensi lumen tultua lumen sulamiseen! Oikea positiivari...

Pink Lady! <3
Taisi mennä multa ponivuodet vähän ohi... ;)

Eilen sunnuntaina Hertalla oli irrotteleva päivä. Puhun irrottelevasta treenistä, kun en kokoa sitä ollenkaan, mutta teen kuitenkin töitä. Luokittelen vapaapäiväksi maastoilun tai juoksutuksen, ja kevyt päivä meillä tarkoittaa että ratsastan vain askellajit läpi. Irrottelevaa työskentelyä teen, kun pidän Hertan matalassa muodossa koko työskentelyn ajan, mutta voin silti tehdä vaativampiakin juttuja. Ideana kuitenkin etten hirveästi kokoa sitä, tai siis, kokoan toki sen verran mitä pitää, mutta en ratsasta kisamuodossa. Hertan täytyy suorittaa näitä asioita eri muodossa, kisamuodossa ja "vapaammassa" muodossa, jos nyt oikein selitin.

Kun teen tällaista irrottelevaa jumppaa, menen usein nivelet päässä ja teen paljon avoja, sekä väistöjä. Avotaivutus on englanniksi "shoulder in", ja tästä vähän samantyylinen liike on eräänlainen harjoite, joka on englanniksi kutsuttuna "shoulder fore". Siihen ei oikein ole suoraa suomennosta. Jos kiinnostaa niin lukaiskaa tästä liikkeestä enemmän täältä: http://www.dressage-academy.com/schooling-tips/shoulder-fore.php
Voin myöhemmin vaikka tehdä oman postauksen aiheesta jos teitä kiinnostaa kuulla? Tämä on kyllä hyvä harjoite! Ei mikään kaikista helpoin, mutta kun sen oivaltaa se on oikeasti todella hyvä jumppa. Vaatii herkkyyttä, eikä virheliikkeitä tule pelätä.

Irrottelu päivänä pyrin siihen, että hevonen on kuin sulaa vahaa. Se taipuu symmetrisesti molemmista kyljistään, kulkee suorana molempiin suuntiin ja se liikkuu rennosti ja letkeästi eteen. Pystyn tekemään siirtymisiä askellajien sisällä ilman että se jännittyy ja nostaa niskaa tms. Hevonen siis on rehellisesti läpi matalemmassa muodossa, selkä ylhäällä ja rentona, mutta se on aktiivinen. Ei siis mitään löllöilyjä. En pahemmin tällöin istu harjoitusraviin, vaan tahdon että hevosella on mahdollisimman helppo liikkua, enkä tahdo vahingossakaan jarruttaa/estää sitä liikkumasta isosti ja rennosti istumalla alas.
Teen aina tietyin väliajoin myös tsekkauksia siitä että kantaako hevonen varmasti itse itseään. Päästän joko toisesta tai molemmista ohjista, ja tällöin hevosen täytyy joko pysyä siinä samassa asennossa niskan ja päänsä kanssa, tai jopa vähän venyttää vielä alemmas ja "etsiä" sitä kuolaintuntumaa. Jos hevonen pystyy jatkamaan liikkumista näin, tiedän että se rehellisesti kantaa itsensä. Jos hevonen ohjasta päästettäessä nostaa päänsä tai puree kiinni, tai jännittyy tai mitä ikinä tahansa, tietää ettei se koskaan rehellisesti peräänannossa ollutkaan.

Noh, se siitä jumppalöpinästä, jos kuitenkin vähän siihen itse otsikkoonkin, eli keväiseen vaaleanpunaiseen hattaraunelmaan... ;)
Kerrankin mulla sattui sekä itselleni että hevosella mätsäävä outfit! Ihan vahingossa oli pinkkiä päällä molemmilla, eikä se itseasiassa vanhalla Rouvalla näyttänyt mitenkään huonolta! (Ja vanha Rouva on sitten Hertta, en minä... :D )

Liekö johtunut päivän asusteista ja sen väreistä, mutta Hertta oli oikein pehmoinen ja rento, sekä liikkui kivasti. Lopuksi käytiin vähän kävelemässä ulkona ja pitihän sitä todisteeksi ottaa pari kuvaa.
En myönnä olevani pinkkien varusteiden kerääjä, tämä outfit oli täysi vahinko! ;)

Essi on ainut joka katsoo kameraan, ruuna on ihastunut Herttaan ja Hertta kyylää kaukaisuudessa meneviä hevosia metsässä! 

Ei mikään edustavin kuva mutta pakko oli jakaa. :D Hertan korvat näyttää yhtä pitkiltä kuin muulilla ja jotenkin tämä kuvakulma saa sen näyttämään enemmän mäyräkoiralta rakenteeltaan, etujalat lyhyet ja takajalat jossain kaukana pitkän rungon päässä! Hehhe :P

Erkylän senioriosastoa hevosista. Näiden kahden "vanhan ja viisaan" kanssa ei ole mitään asiaa yhdessä maastoon... ;)