Tahmea hevonen

Hertta on nyt keväällä ollut vähän laiska ja tahmea ratsastaa, ja eräs lukijakin vinkkasi että voisin kertoa jotain vinkkejä mitä laiskemman ja hitaamman hevosen kanssa teen. Hyvä postausehdotus siis!

Herttahan ei oikeastaan koskaan ole varsinaisesti laiska, mutta toki silläkin päivät vaihtelee ja joskus se on vähän hitaampi jalalle ja sellainen ettei se reagoi ihan niin nopeasti kuin normaalisti. Ei Hertasta koskaan hidasta ja laiskaa saa, mutta sellaisen "Hertta-laiskan" kyllä, jota se usein keväisin on.
Olen kuitenkin ratsastanut hevosilla jotka ovat laiskoja ja hitaita. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, jotkut hevoset vain ovat vähän hitaampia. Henkilökohtaisesti toki tykkään kuumista ja kevyistä hevosista, mutta on toki hyvä käydä mahdollisimman erilaisten hevosten selässä, myös niiden hitaampien.

Kun hevonen ravaa itse eteen, ei oikeastaan tarvitse sen kummempaa tehdä kuin istua kyydissä ja antaa hevosen ravata itsekseen omin avuin. Kuva Taru Arola

Eri hevosilla on erilaisia "laiskuusasteita". Jotkut voivat olla oikeasti tosi tahmeita ja hitaita, ja näiden kanssa saa kyllä itselleen hien pintaan. Sitten on kyllä hevosia jotka yrittävät, mutta niiden liikemekaniikka vain on hidas. On hitaasti lämpeäviä, ja voi myös olla suhteellisen reipas hevonen joka on kuitenkin todella raskas. Kaikkien kanssa ajattelen aina yhtä asiaa, ja se on se moottorin käynnistys.

Mun mielestä on ihan turha tehdä yhtään mitään ja keskittyä johonkin tehtävään jos hevonen ei ole "käynnissä". Turha autoakaan on potkia ja painaa kaasua jos se ei ole käynnissä!
Olen tässä asiassa aika ehdoton, eli jos hevonen laiska ja hidas, ja tuntuu että joudun puskemaan sitä eteenpäin joka askeleella, en vaadi siltä alkuun mitään muutakuin että "ETEEN!".
Ihan sama missä nenä on, ihan sama mikä muoto, tahdon että se reagoi jalasta eteen HETI, eikä huomenna. Uuden hevosen selkään kun menen, ja jos se on tällainen hitaampi tapaus, alan heti testaamaan "Miten se reagoi jalkaan?".

Kyran kirjassakin on jo monta vuotta sitten sanottu, että pohkeeseen pitää reagoida. "Jos hevonen ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi, potkaisen". Aika karusti sanottu, mutta totuuden jyvä siinä on. Pahinta mitä voi tehdä, on jäädä puskemaan ja patistamaan jatkuvasti tahmeaa hevosta. Samalla yleensä yritetään asetella ja taivutella ja samalla nakutetaan pohkeella joka askeleella ja vähän raipallakin kutitellaan ilman reaktiota. Tämä on oikeasti se pahin kuvio, ja se on todella kuluttavaa hevoselle ja ratsastajalle. Tällöin ratsastaja on se nalkuttava vaimo, joka vain jäkättää ja nalkuttaa mutta miehessä sohvan nurkassa ei tapahdu mitään reaktiota. "Miksi pitäisi tehdä mitään kun ei kuitenkaan ole pakko?"

Itse olen todella ehdoton pohkeen kanssa. Tahdon reaktion heti. Ensin tietenkin pyydän normaalisti pohkeella eteenpäin ja reaktiota. Jos sitä ei tapahdu, niin pyydän heti uudestaan ja napakammin. Normaalisti kyllä tämä riittää ja jos hevonen reagoi edes VÄHÄN sinne päin (siirtyen joko raviin tai reippaampaan käyntiin, kunhan se reagoi), kehun paljon. Kyseessä ei ole mikään temppu tai tehtävä, mutta kun hevoset oikeasti elää kehusta toiseen, joten aina muistakaa kehua kun se näinkin alkeistuntiasia menee läpi. Ei mene kauaakaan kun hevonen jo alkaa "sähköistymään" ja odottamaan sitä pohjetta, jotta se voi reagoida siihen, ja sitten siitä seuraa kehu.
Tärkeää, että jos näinkin yksinkertaisesta asiasta joutuu keskustelemaan kuin pohkeeseen reagointi, niin silloin on ihan turha nyplätä ja räplätä sieltä suusta samaan aikaan asetuksia ja taivutuksia. Jos oikein on epäselvää niin itse annan melkein ohjat kokonaan pois ja keskustelen vain jalalla ja tahdon sen hevosen eteen! En halua sotkea sitä ollenkaan jarruttelemalla samaa aikaa edestä. Yleensä kuitenkin kun pohkeesta tapahtuu reaktio, niin äkkiä jo hevonen alkaa hakeutumaan tuntumalle, kun sen moottorin saa käynnistettyä.

En tarkoita että hevosta pitäisi ajaa takaa. Ei missään nimessä. Yksinkertaisesti vain apu - reaktio- kiitos ja rauha. Eli annan sen hevosen olla kun se tekee työnsä. Muistakaa siis Kyran potkukelkkailmiö. Potkaise vauhtia, nauti kyydistä, kun vauhti hiipuu, laita uudestaan vauhtia.

Jarrutteleva hevonen jarruttaa satavarmasti enemmän jos sitä jää puristamaan. Hyvä nyrkkisääntö siis on:
- Laiskaa hevosta ratsastetaan jalat irti
- Kuumaa hevosta ratsastetaan jalat kiinni

Ihan varmasti tämän on moni kuullut ennenkin, mutta tiedän tunteen kun jotenkin väkisin tekee mieli koko ajan tehdä pohkeella jotain kun hevonen on laiska.
Itse yritän ajatella sen niin, että kun hevonen liikkuu eteenpäin "se pääsee minusta eroon" palkkioksi. Tahdon tehdä hevosen olon mukavaksi, ja ei siinä yleensä kauaa mene kun hevosella on mukavaa kun se saa ravata ja laukata reippaasti eteenpäin ilman että sitä puristetaan ja patistetaan.
Laiska hevonen kyllä arvostaa sitä kun se saa olla rauhassa. Eihän se saa rauhaa jos ratsastaja jankuttaa ja puskee koko ajan sitä eteenpäin puolitehottomilla avuilla. Kun hevosen vain saa ymmärtämään että kun se liikkuu eteenpäin, kaikki on kivaa. Ei ne tyhmiä ole. Ei siinä yleensä kauaa mene kun hevonen innoissaan ravaa eteenpäin kun sitä ei patisteta.
Yleensä tässä jopa voi käydä niin että hevonen alkaa ennakoimaan ja alkaa jo itse ajatella eteenpäin ja suorastaan pyytää päästä reippaammin! Mikäs siinä sitten nauttia kyydistä ja antaa hevosella tilaa ja rauhaa liikkua itse.

Tämän asian kanssa pitää olla ehdoton. Ei ole eri variaatioita. Se on aina eteen. Jos hevosen kanssa joutuu aina keskustelemaan liikutaanko eteenpäin, väitän että osa syy voi olla se, ettei se ihan tiedä mitä siltä vaaditaan ja siksi jarruttaa. On toki olemassa oikeasti laiskojakin hevosia, mutta hyvin usein ilmassa on "opittua laiskuutta". On turha vaatia täydellistä volttia jos eteenpäinpyrkimystä ei ole. Huomaat kyllä kuinka helppoa niinkin helpon tehtävän kuin voltin ratsastaminen on, kun hevonen liikkuu itse eteen. Ratsastaja voi keskittyä tällöin pelkästään voltin ratsastamiseen kun hevonen itse hoitaa työnsä, eli liikkuu eteenpäin itse, eikä ratsastajan avustamana tai "työntämänä". Eteenpäinpyrkimys on niinkin alkeellinen asia kuin aakkosten ekat kirjaimet, mutta sitäkin tärkeämpi.

Pellolla monet hevoset heräävät ja liikkuvat itse. Ei yhtään pöllömpää hakea vähän vauhtia ja herätystä pellolta. Tosin Hertan kohdalla en tahdo sitä vauhtia yhtään lisää... :D Kuva Taru Arola

Eli tiivistetysti;
-Kun menen laiskan hevosen selkään, teen harjoitteita jalalla. Keskusteluvälineenä on jalka.
 Pohje --> eteen. Oli se sitten reippaampi käynti tai raviin siirtyminen niin haluan sen todella tapahtuman heti eikä huomenna.
- Hyvä harjoite? No siirtymiset tietenkin... :) siirtymiset rauhoittaa kuumaa hevosta ja terävöittää laiskaa!
- Jos haluat nopean hevosen, tee nopeita harjoitteita. Nopeita ja teräviä siirtymisiä askellajista toiseen tai askellajin sisällä. Kun eteenpäin pyrkimystä on jo jonkunverran alla, lisää erilaisia teitä ja suunnanmuutoksia. Pidä hevosen mieli terävänä ja valmiina uuteen tehtävään! Ei tylsää uran kiertämistä.
- Muista kehua aina ja paljon ja HETI, kun reaktio tapahtuu. Jos vaadit hevoselta nopeaa reaktiota, anna sille myös nopea kehu! Heti reaktio, heti kehu reaktiosta!
- Muista, että väärä reaktio on parempi kuin ei reaktiota lainkaan.
- Ajatellaan ettei ole ollenkaan harmaata aluetta, vaan on vain "työ" ja "lepo". Eli kun ollaan töissä, niin sitten liikutaan eteen ja tehdään töitä. Sitten kun on tauko, niin sitten on tauko ja vedetään henkeä. Älä siis jää ratsastamaan "vähän sinne päin", vaan vaadi hevoseltakin että se on hereillä silloin kun tehdään hommia. Ei ole ajatusta "jos nyt vähän mentäisiin reippaammin" vaan on ajatus "nyt mennään reippaammin kiitos!" ja näin tapahtukoon. Lopussa kiitos seisoo, eli hyvän työn jälkeen voi hyvillä mielin hengähtää.

En tarkoita että pitäisi keppi ojossa mennä ja marssia kuin armeijassa, eikä hevosta missään nimessä saa ahdistella. Keep it simple. Kun tehdään töitä, tehdään töitä ja kun levätään niin se on sitten lepo.

Mielestäni on  turha turvautua kannuksiin ja pidempiin raippoihin, jos perus pohje ei mene läpi. Jos sille tielle lähtee että koventaa apuja, niin se tie on loputon. Laiskaakin hevosta voi herkistää ihan pelkälle pohkeelle, jos oman pohkeen käyttö on tarpeeksi tehokas. Kyseessä ei ole voiman käytön lisääminen, vaan hevosen opettaminen reagoimaan oikeen tavalliseen pohkeeseen. Tai oikeastaan, loppujenlopuksi hevonen jo itse liikkuu mielellään reippaammin kun se sen oppii kuinka helppoa se on kun ratsastaja ei ole kimpussa koko ajan puristelemassa! :)

PS. Valmiiksi jos joku ihmettelee miksi sitten raippaa ja kannuksia käytetään, niin ei niitä missään nimessä käytetä hevosen vauhdittamiseen, vaan lisätyökaluna. Raipalla on hyvä antaa joku tietty tehoste, jos hevonen on opetettu reagoimaan siihen oikein. Esim jos kosken Herttaa raipalla ravissa siihen jalkaan joka sillö hetkellä on maassa, saan Hertalta reaktion kun se koukistaa nopeasti jalan mahan alle. Ei siis vauhtia, vaan terävä ja nopea reaktio.
Eteenpäinpyrkimystä ja laiskuutta ei korjata raipoin ja kannuksin.