Kootussa Ravissa

18. huhtikuuta 2016

Tahmea hevonen

Hertta on nyt keväällä ollut vähän laiska ja tahmea ratsastaa, ja eräs lukijakin vinkkasi että voisin kertoa jotain vinkkejä mitä laiskemman ja hitaamman hevosen kanssa teen. Hyvä postausehdotus siis!

Herttahan ei oikeastaan koskaan ole varsinaisesti laiska, mutta toki silläkin päivät vaihtelee ja joskus se on vähän hitaampi jalalle ja sellainen ettei se reagoi ihan niin nopeasti kuin normaalisti. Ei Hertasta koskaan hidasta ja laiskaa saa, mutta sellaisen "Hertta-laiskan" kyllä, jota se usein keväisin on.
Olen kuitenkin ratsastanut hevosilla jotka ovat laiskoja ja hitaita. Enkä tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, jotkut hevoset vain ovat vähän hitaampia. Henkilökohtaisesti toki tykkään kuumista ja kevyistä hevosista, mutta on toki hyvä käydä mahdollisimman erilaisten hevosten selässä, myös niiden hitaampien.

Kun hevonen ravaa itse eteen, ei oikeastaan tarvitse sen kummempaa tehdä kuin istua kyydissä ja antaa hevosen ravata itsekseen omin avuin. Kuva Taru Arola
Eri hevosilla on erilaisia "laiskuusasteita". Jotkut voivat olla oikeasti tosi tahmeita ja hitaita, ja näiden kanssa saa kyllä itselleen hien pintaan. Sitten on kyllä hevosia jotka yrittävät, mutta niiden liikemekaniikka vain on hidas. On hitaasti lämpeäviä, ja voi myös olla suhteellisen reipas hevonen joka on kuitenkin todella raskas. Kaikkien kanssa ajattelen aina yhtä asiaa, ja se on se moottorin käynnistys.

Mun mielestä on ihan turha tehdä yhtään mitään ja keskittyä johonkin tehtävään jos hevonen ei ole "käynnissä". Turha autoakaan on potkia ja painaa kaasua jos se ei ole käynnissä!
Olen tässä asiassa aika ehdoton, eli jos hevonen laiska ja hidas, ja tuntuu että joudun puskemaan sitä eteenpäin joka askeleella, en vaadi siltä alkuun mitään muutakuin että "ETEEN!".
Ihan sama missä nenä on, ihan sama mikä muoto, tahdon että se reagoi jalasta eteen HETI, eikä huomenna. Uuden hevosen selkään kun menen, ja jos se on tällainen hitaampi tapaus, alan heti testaamaan "Miten se reagoi jalkaan?".

Kyran kirjassakin on jo monta vuotta sitten sanottu, että pohkeeseen pitää reagoida. "Jos hevonen ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi, potkaisen". Aika karusti sanottu, mutta totuuden jyvä siinä on. Pahinta mitä voi tehdä, on jäädä puskemaan ja patistamaan jatkuvasti tahmeaa hevosta. Samalla yleensä yritetään asetella ja taivutella ja samalla nakutetaan pohkeella joka askeleella ja vähän raipallakin kutitellaan ilman reaktiota. Tämä on oikeasti se pahin kuvio, ja se on todella kuluttavaa hevoselle ja ratsastajalle. Tällöin ratsastaja on se nalkuttava vaimo, joka vain jäkättää ja nalkuttaa mutta miehessä sohvan nurkassa ei tapahdu mitään reaktiota. "Miksi pitäisi tehdä mitään kun ei kuitenkaan ole pakko?"

Itse olen todella ehdoton pohkeen kanssa. Tahdon reaktion heti. Ensin tietenkin pyydän normaalisti pohkeella eteenpäin ja reaktiota. Jos sitä ei tapahdu, niin pyydän heti uudestaan ja napakammin. Normaalisti kyllä tämä riittää ja jos hevonen reagoi edes VÄHÄN sinne päin (siirtyen joko raviin tai reippaampaan käyntiin, kunhan se reagoi), kehun paljon. Kyseessä ei ole mikään temppu tai tehtävä, mutta kun hevoset oikeasti elää kehusta toiseen, joten aina muistakaa kehua kun se näinkin alkeistuntiasia menee läpi. Ei mene kauaakaan kun hevonen jo alkaa "sähköistymään" ja odottamaan sitä pohjetta, jotta se voi reagoida siihen, ja sitten siitä seuraa kehu.
Tärkeää, että jos näinkin yksinkertaisesta asiasta joutuu keskustelemaan kuin pohkeeseen reagointi, niin silloin on ihan turha nyplätä ja räplätä sieltä suusta samaan aikaan asetuksia ja taivutuksia. Jos oikein on epäselvää niin itse annan melkein ohjat kokonaan pois ja keskustelen vain jalalla ja tahdon sen hevosen eteen! En halua sotkea sitä ollenkaan jarruttelemalla samaa aikaa edestä. Yleensä kuitenkin kun pohkeesta tapahtuu reaktio, niin äkkiä jo hevonen alkaa hakeutumaan tuntumalle, kun sen moottorin saa käynnistettyä.

En tarkoita että hevosta pitäisi ajaa takaa. Ei missään nimessä. Yksinkertaisesti vain apu - reaktio- kiitos ja rauha. Eli annan sen hevosen olla kun se tekee työnsä. Muistakaa siis Kyran potkukelkkailmiö. Potkaise vauhtia, nauti kyydistä, kun vauhti hiipuu, laita uudestaan vauhtia.

Jarrutteleva hevonen jarruttaa satavarmasti enemmän jos sitä jää puristamaan. Hyvä nyrkkisääntö siis on:
- Laiskaa hevosta ratsastetaan jalat irti
- Kuumaa hevosta ratsastetaan jalat kiinni

Ihan varmasti tämän on moni kuullut ennenkin, mutta tiedän tunteen kun jotenkin väkisin tekee mieli koko ajan tehdä pohkeella jotain kun hevonen on laiska.
Itse yritän ajatella sen niin, että kun hevonen liikkuu eteenpäin "se pääsee minusta eroon" palkkioksi. Tahdon tehdä hevosen olon mukavaksi, ja ei siinä yleensä kauaa mene kun hevosella on mukavaa kun se saa ravata ja laukata reippaasti eteenpäin ilman että sitä puristetaan ja patistetaan.
Laiska hevonen kyllä arvostaa sitä kun se saa olla rauhassa. Eihän se saa rauhaa jos ratsastaja jankuttaa ja puskee koko ajan sitä eteenpäin puolitehottomilla avuilla. Kun hevosen vain saa ymmärtämään että kun se liikkuu eteenpäin, kaikki on kivaa. Ei ne tyhmiä ole. Ei siinä yleensä kauaa mene kun hevonen innoissaan ravaa eteenpäin kun sitä ei patisteta.
Yleensä tässä jopa voi käydä niin että hevonen alkaa ennakoimaan ja alkaa jo itse ajatella eteenpäin ja suorastaan pyytää päästä reippaammin! Mikäs siinä sitten nauttia kyydistä ja antaa hevosella tilaa ja rauhaa liikkua itse.

Tämän asian kanssa pitää olla ehdoton. Ei ole eri variaatioita. Se on aina eteen. Jos hevosen kanssa joutuu aina keskustelemaan liikutaanko eteenpäin, väitän että osa syy voi olla se, ettei se ihan tiedä mitä siltä vaaditaan ja siksi jarruttaa. On toki olemassa oikeasti laiskojakin hevosia, mutta hyvin usein ilmassa on "opittua laiskuutta". On turha vaatia täydellistä volttia jos eteenpäinpyrkimystä ei ole. Huomaat kyllä kuinka helppoa niinkin helpon tehtävän kuin voltin ratsastaminen on, kun hevonen liikkuu itse eteen. Ratsastaja voi keskittyä tällöin pelkästään voltin ratsastamiseen kun hevonen itse hoitaa työnsä, eli liikkuu eteenpäin itse, eikä ratsastajan avustamana tai "työntämänä". Eteenpäinpyrkimys on niinkin alkeellinen asia kuin aakkosten ekat kirjaimet, mutta sitäkin tärkeämpi.

Pellolla monet hevoset heräävät ja liikkuvat itse. Ei yhtään pöllömpää hakea vähän vauhtia ja herätystä pellolta. Tosin Hertan kohdalla en tahdo sitä vauhtia yhtään lisää... :D Kuva Taru Arola
Eli tiivistetysti;
-Kun menen laiskan hevosen selkään, teen harjoitteita jalalla. Keskusteluvälineenä on jalka.
 Pohje --> eteen. Oli se sitten reippaampi käynti tai raviin siirtyminen niin haluan sen todella tapahtuman heti eikä huomenna.
- Hyvä harjoite? No siirtymiset tietenkin... :) siirtymiset rauhoittaa kuumaa hevosta ja terävöittää laiskaa!
- Jos haluat nopean hevosen, tee nopeita harjoitteita. Nopeita ja teräviä siirtymisiä askellajista toiseen tai askellajin sisällä. Kun eteenpäin pyrkimystä on jo jonkunverran alla, lisää erilaisia teitä ja suunnanmuutoksia. Pidä hevosen mieli terävänä ja valmiina uuteen tehtävään! Ei tylsää uran kiertämistä.
- Muista kehua aina ja paljon ja HETI, kun reaktio tapahtuu. Jos vaadit hevoselta nopeaa reaktiota, anna sille myös nopea kehu! Heti reaktio, heti kehu reaktiosta!
- Muista, että väärä reaktio on parempi kuin ei reaktiota lainkaan.
- Ajatellaan ettei ole ollenkaan harmaata aluetta, vaan on vain "työ" ja "lepo". Eli kun ollaan töissä, niin sitten liikutaan eteen ja tehdään töitä. Sitten kun on tauko, niin sitten on tauko ja vedetään henkeä. Älä siis jää ratsastamaan "vähän sinne päin", vaan vaadi hevoseltakin että se on hereillä silloin kun tehdään hommia. Ei ole ajatusta "jos nyt vähän mentäisiin reippaammin" vaan on ajatus "nyt mennään reippaammin kiitos!" ja näin tapahtukoon. Lopussa kiitos seisoo, eli hyvän työn jälkeen voi hyvillä mielin hengähtää.

En tarkoita että pitäisi keppi ojossa mennä ja marssia kuin armeijassa, eikä hevosta missään nimessä saa ahdistella. Keep it simple. Kun tehdään töitä, tehdään töitä ja kun levätään niin se on sitten lepo.

Mielestäni on  turha turvautua kannuksiin ja pidempiin raippoihin, jos perus pohje ei mene läpi. Jos sille tielle lähtee että koventaa apuja, niin se tie on loputon. Laiskaakin hevosta voi herkistää ihan pelkälle pohkeelle, jos oman pohkeen käyttö on tarpeeksi tehokas. Kyseessä ei ole voiman käytön lisääminen, vaan hevosen opettaminen reagoimaan oikeen tavalliseen pohkeeseen. Tai oikeastaan, loppujenlopuksi hevonen jo itse liikkuu mielellään reippaammin kun se sen oppii kuinka helppoa se on kun ratsastaja ei ole kimpussa koko ajan puristelemassa! :)

PS. Valmiiksi jos joku ihmettelee miksi sitten raippaa ja kannuksia käytetään, niin ei niitä missään nimessä käytetä hevosen vauhdittamiseen, vaan lisätyökaluna. Raipalla on hyvä antaa joku tietty tehoste, jos hevonen on opetettu reagoimaan siihen oikein. Esim jos kosken Herttaa raipalla ravissa siihen jalkaan joka sillö hetkellä on maassa, saan Hertalta reaktion kun se koukistaa nopeasti jalan mahan alle. Ei siis vauhtia, vaan terävä ja nopea reaktio.
Eteenpäinpyrkimystä ja laiskuutta ei korjata raipoin ja kannuksin.

31 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Voisi kuvitella, että laiskaa hevosta ratsastetaan jalat kiinni ja kuumaa ilman jalkoja,mutta näin ei vain ole. Kuuman hevosen saa kuulolle pohkeita käyttämällä ja antamalla niiden olla kyljissä,mutta puristamatta. Kuumat varsinkin pyrkii vähän juoksemaan avuilta. Meidänkin kaahailuun tulee stoppi jalan kanssa heti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Voin myöntää että nuorempana muistan selittäneeni "kuinka Hertta on niin kuuma ettei sillä voi käyttää jalkaa"... :D noloa. Totuus on toinen! on se kuuma hevonen mutta vaatii ne jalat lähelle ja töihin! Sitä ei saa jättää yksin.

      Laiska hevonen taas tahtoo sen rauhan ja antaa sen myös suorittaa rauhassa. Niiden kanssa joutuu yleensä olemaan napakka, eikä ne anna mitään ilmaiseksi, mutta yleensä ne laiskemmat kyllä saa töihin mukaan kun vain tosiaan on selkeä siinä mitä pyytää.

      Poista
  2. Tää postaus on ihan huippu! Näistä sun postauksista saa sitä ideaa omaakin tekemiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se oiskin kiva jos täältä saa jonkunlaista ideaa/oivallusta omaan arkeen! Kun kyseessä ei nyt mitään rakettitiedettä ole, vaan ehkä sellaista pohdintaa jossa on kiva heittää pallo lukijalle ja hän saa päättää mitä sillä ajatuksella tekee, vai tekeekö mitään :)

      Poista
  3. Hyvä postaus, tuota hevosen kehumista ja kiittämistä ei vaan voi painottaa liikaa tässäkään asiassa! Itse olen huomannut hitailla hevosilla hyväksi konstiksi myös sen, että niitä ratsastaa välillä vähän "taaksepäin". Kun mennään ihan super korostetun hitaasti askel kerrallaan alkaa hevonenkin hiljalleen ajatella "onko pakko mennä" sijaan "joko sais mennä", mikä on se mentaliteetti mitä haluisi noihin laiskottelijoihinkin istuttaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Hevoset on niin yksilöitä ja täytyykin olla eri työkaluja eri hevosten aktivoimiseksi :) sehän se onkin taitoa ratsastajalta osata mukauttaa itsensä sen kyseisen hevosen vaatimille asetuksille ja löytää sen ko hevosen parhaat nappulat mistä se toimii, eikä vain käyttää kaikilla hevosilla sitä yhtä ja oma konstia! :)

      Poista
  4. Juuri näin, ensin eteenpäinpyrkimys, sitten kaikki muut asiat! Taas mahtava postaus ❤

    Tykkään ratsastaa laiskoilla hevosilla, mutta ongelma on juurikin se, että jään puristamaan ja varmistelemaan koko ajan, että liikkuuhan se varmasti kunnolla eteen. Silloin kyseinen hepo turtuu avuille, eikä kuuntele. Tän tajusin vasta postauksen luettuani, kiitos siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei laiskoilla hevosilla ole mitnkään inhottava ratsastaa jos ei jää puristamaan! Se on kuin puristaisi hammastahnatuubia keskeltä, eli mitään ei tapahdu, tahna vain väistää alta pois :D

      Poista
    2. Ja tässä vielä semmoinen juttu, että viime viikon sunnuntaina menin ponilla, jolla en ollut mennyt todella pitkään aikaan. Se oli ehkä ensimmäistä kertaa jännittynyt ja eteenpäinpyrkivä, vaikka normaalisti se ei liiku mitenkään eteenpäin. Silti se pakoili apujani, vaikka omalla tavallaan niitä kuuntelikin; se kulki erittäin jännittyneenä koko tunnin ajan, eikä taipunut, vaikka oli 35minuuttia tehnyt käynnissä, ravissa ja laukassa ympyröitä, kiemuroita, voltteja ja siirtymisiä. Poni ei siltikään vertynyt; ihan kuin olisin ratsastanut rautakangella!
      Olisiko sulla vinkkiä siihen, miten saisin sen ratsastettua paremmin avuille, kun siirtymiset ja taivuttelut ja asettelut eivät auttaneet ollenkaan? Se jäykkyys oli sellaista, että perus pohkeenväistötkään eivät onnistuneet kertaakaan, niin jäykkä se oli.
      Mitään kovin omalaatuisia harjotteita minulla ei ole mahdollista tehdä, ratsastan ratsastuskoulussa, ja kyseinen harjoite täytyisi pystyä tekemään tunnin tehtävien sisällä. Olisko siis jotain vinkkiä, jolla saisin hevosia paremmin avuille ja taipumaan, sekä rentoutumaan?

      Kiitos jo etukäteen:)!

      Poista
    3. Heh, en ehkä uskaltaisi lähteä neuvomaan jos kyseessä on ratsastuskoulun tunti menossa, niin siihen väliin ei välttämättä sovi että toiset neuvoo :)
      Kuulostaiai siltä että ponilla oli jokin vialla jos kerta oli noin jännittynyt vaikkei normaalisti ole? Kysyitkö opettajalta, sanoiko hän mitään? :)

      Poista
    4. Itsekin vähän mietin, astuuko se kunnolla vai onko poni epäpuhdas. Kun ope ei kuitenkaan sanonut mitään, ajattelin, että se on omaa mielikuvitustani... Kyseinen poni tuntui silloin viikko sitten siltä, että sitä voisi sattua johonkin, kun se oli niin outo. Tunnilla tehdyt asiat se osaisi unissaankin, mutta kyseisellä tunnilla se ei kyennyt pohkeenväistöihin? Olisi kyllä varmaan pitänyt tuosta sanoa,mutta uskoon opettajan tietävän ja osaavan hommansa. Toivottavasti tuo ei tule tavaksi, kun ensi viikon lauantaina olen menossa kyseisellä ponilla kisoihin. Toki hevosen terveys menee edelle!
      Ja vielä äskeiseen palaten- sen oikean takajalan liike tuntui kummalliselta? No, katsotaan, miten seuraavalla kerralla menee!

      Poista
  5. Hei, ensinnäkin kiitos hyödyllisistä vinkeistä ja mahtavasta blogista. Luin treenivinkkipostauksen kuumasta ja herkästä hevosesta ja olenkin käyttänyr vinkkejä hyödyksi ja ovat toimineetkin hyvin. Mutta yksi asia on ongelmana meillä, nimittäin ravi. Ravissa avot ja sulut rauhoittavat hevosta kuten siirtymisetkin, mutta silti ravi on melko reipasta, joka onkin kyseiselle hevoselle luonnollista. Normiraviksi se onkin ok, mutta kyse onkin jos haluan ravia lyhennettyä taikka hidastettua tempoa. Miten ihmeessä saan sen onnistumaan, kun pidäte auttaa vain sen hetken kun sen antaa.. Muuten kyllä hevonen toimii moitteettomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. ensinnäkin ihanaa että sulla on reipas hevonen, mutta tiedän kyllä tunteen! :D Hertta ainakin on oppinut rauhallisempaan kun olen monet ratsastukerrat peräkkäin tehnyt jotain "hidasta" harjoitetta. Se vähän niinkuin tietää ja ennakoi silloin valmiiksi ja tarjoaa hitaampaa vaihdetta (tosin Hertan kanssa saa olla tarkkanettei "karkaa" tähän hitampaan askellukseen pois avuilta, esim se helposti tarjoaa passagemaista ravia kun se todellisuudessa on silloin pois avuilta ja "leijuu" itseseen ilman että pääsen koskemaan).

      Ootko tehny siirtymiä askellajeista toiseen vai askellajin sisällä? Malttako se vain sen askellajin sisällä tehdyn siirtymän ajan olla, vai onnistuisiko miljoonan siirtymän jälkeen ravin sisällä alkaa malttamaan?

      Poista
  6. Tästä tekstistä puuttuu mielestäni huomautus siitä, että ei haluta hevosen juoksevan alta sekä se, että reippaasti menevä hevonen ei ole sama asia kuin olla pohkeen edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, en sitä näköjään erikseen maininnut! Sivuan tuossa ettei hevosta saa jahdata pohkeella ja ajaa takaa, eli tarkoitan juurikin ettemme tahdo alta juoksevaa hevosta.

      Poista
  7. Olen myöskin sitä mieltä et osa hitaasti lämpeävistä syttyy herkemmin hidastamisen kautta. En tykkää "potkia" kylmää hevosta. 35 minuutin verryttelyn jälkeen aluksi hidas voi olla jo hyvin vetreä ja alun potkiminen vain turruttaa avuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä nyt tässä tarkoita että pitää hypätä selkään ja lähteä potkimaan. :) täytyy osata tunnistaa se "laiskuuden" lähde. Onko oikeasti laiska, muuten vain hidas tai onko se tosiaan aluksi jäykkä.
      Jos hevonen on jäykkä ja vertyessään reipastuu, ei se ole ongelma. Jos taas on oikeasti laiska hevonen niin paljon vähemmällä energialla pääsee molemmat kun pääsee ratsastamaan kevyin avuin.

      En missään vaiheessa ole kehottanut potkimaan hevosta. On eriasia olla napakka ja palkita oikeista reaktioista kuin vaan "ajaa hevosta takaa" ja jahdgata sitä "potkimalla". Pahoittelut jos niin ymmärsit tekstin :)

      Poista
  8. Aivan samaa mieltä oon sun kanssa. Naurahdin aivan tätä lukiessa - ihan kuin olisin itse kirjoittanut tämän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! No mutta mun mielestä ihan perusasia, että hevonen haluaa liikkua! :D

      Poista
  9. Itse ratsastan kuusi vuotista suokki ruunaa. Kyseinen hevonen on tooodella reipas ja kokematon. Välillä joudutaan etsimään jopa 15 minuuttia ravia. Poju haluaisi vain laukata. Heti kun ottaa ohjat Poju luulee sitä laukka-avuksi. En oikein tiedä mitä tehdä.. Ammattilaiselta apuakaan en saa.. Sitten kun jos Poju ryöstää otan seis ja peruutan. Siihen Poju päättääkäin, että hyppää pystyy ja riuhtaisee itsensä uuteen vauhtiin. On kiva yrittää pysyä pukittelevan Hepon selässä, joka ei tottele pidäteitä .. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenniin et saa ammattilaisilta apua?? Ehdottomasti pitäisi saada! :O

      Eikö kukaan pystyisi tulla kentän laidalle auttamaan tai itse selkään ja auttaa koulutuksessa? Aivan varmasti oppii avuille.

      Poista
    2. Talli on pieni yksityinen talli, ja en löydä ketään valmentajaa :( Kyllä täällä Nastola/Lahti alueella varmaan on valmentajia yms.. Pari käy tallilla missä ratsastaa, mutta ei olisi mahdollisuutta lähetä tuolta tallilta :(

      Poista
    3. Kyllä valmentajat liikkuvat tallilta toiselle, rohkeasti kysymääm vaan apua jos tiedät jonkum lähitallin jossa käy valmentajia! :)

      Poista
  10. Tätä niin odottelin ja toivoin ja nyt sitte vasta huomasin, kolme päivää myöhässä ! Hyvin selitelty taas, kiitos ;)

    VastaaPoista
  11. Erittäin hyvä postaus jälleen kerran, kiitos! :)

    VastaaPoista
  12. Vau, tosi hyvä postaus! Tulee oikein urakalla noita Ahaa-elämyksiä. :D

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!