Aivot mukaan!

Nyt kun Hertta on palaillut takaisin hommiin huiman viikon mittaiselta lomaltaan, olen huomannut että ne pikkuongelmat nostavat päätään.
Hertta on aluksi rennon letkeä aina, mutta kun se lämpiää, se lämpenee myös korvien välistä. Kevyestä hölkkäilystä ei meinaa tulla mitään lämmittelyjen jälkeen kun mamma tahtoisi pinkoa ties mitä hiihtoa pitkin maneesia "all in" meiningillä.
Nyt kun se on ollut kevyellä, on tämä korostunut nyt töihin palattua. Hermot meinaa mennä kun avut menevät kuuroille korville. Välillä reagoidaan pohkeeseen ja välillä reagoidaan, tai oikeastaan ei reagoida ohjaan. Painetaa ohjalle tai sitten ei paineta ja killutaan taas liian korkeassa muodossa.

Ratkaisu tähän ei löydy siitä, että keventelen ja hyssyttelen "soosooo rauhoitus nyt". Se vain lietsoo Herttaa lisää. Se ikäänkuin ottaa sen rauhoittelun tietynlaisena vapautena ja sanoo soronoo. Ei auta hinkata pääty-ympyrällä ja välillä vaihtaa suuntaa ja miettiä vain onko oikea kevennys. Tähän sorruin itsekin kun ajattelin loman jäljiltä meneväni vain kevyesti. Se, että menee kevyesti, ei tarkoita sitä etteikö voisi vaatia ja tehdä hevosen kanssa asioita.
Tämä antoi  taas itselleni postausideaa. Jouduin jälleen miettimään mitä teen, jotta pääsen tästä rasittavasta tavasta eroon.

c Janna Pehkonen

Jos Hertan kanssa ei ratsasta 110% keskittyneesti, se ottaa ohjat omiin käsiinsä ja yleensä suoraan sanottuna sinkoilee. En tarkoita että se pitää kyykyttää ja istuttaa alas ja antaa raipan viuhua, jotta se kunnioittaa ja keskittyy. Tarkoitan sitä, että mun täytyy olla ajatusteni kanssa koko ajan kaksi-kolme askelta sitä edellä! Teetän sillä töitä, jotta sillä ei oikeasti ole aikaa kuin kuunnella mua ja joka ikistä apua mitä sille annan. Ei hevonen voi keskittyä yhtäaikaan lukemaan mainoksia ja kuuntelemaan opetusta. Se ei voi tehdä kahta asiaa yhtäaikaa (vähän niinkuin miehet. ;) )
Tämän  huomaa jo valmennuksissa. Ei Hertta valmennuksissa sinkoile... Miksi?
No siksi, että minä kuuntelen valmentajaa, jolloin keskityn. Hertta kuuntelee mua.
Sitten kun menen yksin, keskittymiseni herpaantuu. Samoin hevosen.

Viime postauksessa käytiin läpi sanontoja ratsastuksessa. Yksi parhaista on tosiaan se, että "pidä itsellesi tuntia". Kas kummaa kun auttaa keskittymään kun kuvittelee mitä se valmentaja pikkupiruna huutelee siinä olkapäällä!

Mieti itsellesi jo valmiiksi ratsastettava tie. Mene kolmikaarista. Tee jokaiseen kolmikaarisen kaarteeseen voltti. Tsekkaa asetus ja taivutus. Runko taipuu, ei kaula.
Tee siksak sulkuväistöä, mieti jo linja. Tee laukka-käynti (tai mitä vaan siirtymiä) siirtymisiä jokaiseen kirjaimeen pitkin maneesin tai kentän aitoja. Tee itsellesi jokaiseen kirjaimeen kiintopiste. Tee jotain jokaisen kirjaimen kohdalla!
Tee A:ssa voltti. Tee B:ssä pysähdys. Tee C:ssä laukannosto... Ihan mitä vaan!

Pääasia on, että kokoajan teet jotain. Kokoajan sulla on mielessä joku juttu mitä seuraavaksi teet. Valmistele.
Ja kas kummaa... Hevonen keskittyy sinuun 200%, eikä aikaa jää muuhun poukkoiluun. :)

Älä keventele ja haahuile ilman päämäärää. Aseta aina jokin tehtävä ja tavoite itsellesi!

Kun Hertta keskittyisi hommiin, jäisi tälläiset "napsahdukset" pois. ;)
Rasahduksia ja pommin laukauksia ei kuule kun keskittyy sata lasissa johonkin. :)