Vihreää valoa klinikalta!

Nonniin. Vermosta tultu lompakko paljon kevyempänä (yhyy) ja Hertta terveeksi todettuna... :D
Pitikö se nyt raahata sinne asti vain toteamaan, että ei tää kyllä onnu..? Palataanpa asiaan tarkemmin.

Aamulla kun menin tallille kokeilin tietenkin heti ensin kintun miltä tuntuu. Edellisenä päivänä se oli illalla ollut vielä lämmin ja liinassa oikeaan kierrokseen juoksuttaessa se oli lievästi epäpuhdas. Tottakai kaikki tämä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen kun lääkäriin pitäisi mennä! Jalka oli viileä ja kuiva aamulla... En kuitenkaan tahtonut peruuttaa aikaa. Jos nyt kuitenkin ammatillainen katsoisi sitä ja vaikka ultrataan varmuudeksi, jotta saadaan lupa jatkaa treenejä.

Klinikalla Hertta käyttäytyi kuin mikäkin nuorikko... Eläinlääkäri tutki ja kopeloi hevosta läpi, ja totesi "laitetaan sille pieni rauhoite ennenkuin mennään juoksemaan...". Hertta 17 wee piti siis rauhoittaa ontumatutkimukseen... ;)
Kun käveltiin pihalle, oli mulla liinan päässä kävellessä häntä selän päällä väärinpäin poukkoileva villivarsa, joka puhisi ja päristeli pitkin Vermon varikkoaluetta. Ääni ainakin kantautui kauas. Se kuulosti ihan dinosaurukselta. Eläinlääkäri sanoi "Sen rauhoitteen olisi jo pitänyt vaikuttaa..." ;)

Kyllä Hertta siitä sitten tasottui kun juostiin edes takasin suoralla. Ilmeisesti tylsää hommaa. ;)
Kuitenkin aina kun radalta kuului ravurien kavioiden kopse, niin äkkiä herätys horroksesta ja häntä tötterölle ja puhisemaan taas niin että koko Espoo kaikuu!
Harvemmin sitä kuulee että hevonen pitää rauhoittaa juoksutusta varten. Itse kaikki piikitykset ja ultraukset kyllä sujui sitten selvinpäin, mutta narun päässä tepastelu ei... :D

Kuvitelkaa tämä asento Vermon raviradan varikkoalueelle, suitset päässä, Norppa roikkumassa liinan jatkeena, ja hevonen siis rauhotettuna.. :D

Tuloksena oli, että suoralla H ei reagoinut ollenkaan taivutuksiin. Ympyrällä se oikea etujalka oli välillä hieman epämääräinen kovalla alustalla, muttei pehmeällä. Oikean jalan kavionivel puudutettiin, ja askellus parani hieman, mutta eläinlääkärin mukaan tämä oli aika mitätön huomio. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti eniten huomiota siihen Hertan heikoimpaan lenkkiin, eli vasempaan takajalkaan. Häntä häiritsi se enemmän kuin se oikea etunen minkä takia tultiinkin.
Kerroin kuitenkin sen olleen aina Hertan huonoin jalka, joka näkyy välillä voimaa ja kokoamista vaativissa tehtävissä heikkoutena. Se on kuitenkin tämän talven aikana suoristunut ja treenannut niin paljon, että heikkous on vähentynyt ja hevonen kulkee paremmin kuin koskaan.
Tämän vuoksi emme kuvanneet kuitenkaan sitä vasenta takajalkaa. Vasen takapolvi jodipliistrattiin, joka oli erittäin nopea ja helppo toimenpide, ja siitä ei aiheudu edes sairaslomaa. Ikäänkuin aktivoidaan oma keho "keskittymään" sinne vasemman takapolven alueelle, jotta ko. alue saisi enemmän "huoltoa".

Oikea etunen ultrattiin vielä polven ja jänteen kohdilta, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Päinvastoin Hertan ikäiselle hevoselle erittäin siistit ja kuivat jalat, jossa ei moitittavaa säären alueelta. Vastausta tälle oudolle lämpöilylle oikean etujalan kohdalta ei löytynyt, mutta toistaalta, näyttää siltä että mitä ikinä olikaan, se meni ohi. Hyvä niin. Vielä 2 päivää mennään kevyellä (saa ratsastaa) mutta sitten saa jo alkaa lisäämään treeniä, tietenkin hevosta kuunnellen.

Olkoon tämä keissi sitten vaikka "Hertan vuosikontrolli" nimellä! Tai "VetCheck" kisakautta varten... Yritän epätoivoisesti keksiä hyvää ja tärkeää syytä tälle klinikkakäynnille, ettei rahat vain menneet "hukkaan". ;) Kiitokset luotto-Essille avusta klinikalla! Ja pahoittelut mustelmista, joita Hertta aiheutti. ;)

Mukava kuitenkin kuulla että hevonen on hyvässä kunnossa ja saadaan luvan kanssa jatkaa treenejä vanhan teräsmummon kanssa. Kroppa alkaa jo vanheta, mutta korvienväli ilmeisesti ei.

Sitä odotellessa...