Skaalantarkistuskurssilla

Jälleen tämä näköjään jo perinteeksi muodostunut kurssilla demoilu on takana päin! Ja perinteen mukaan myös sitä samaa vanhaa "kekkulointia" käytiin harjoittelemassa. ;)

Tämä on niin oiva tilaisuus meille käydä vähän harjoittelemassa taas kouluaitojen sisällä oloa. Paikkana Hyyppärä on vanha tuttu, suoraan sanottuna Hertan vanha työpaikka. Ohjelmana on aina ollut joku helpon A:n rata, joten ei koskaan ole niin isoja paineita suorittaa, vaan nimenomaan voi mennä oikeasti keskittymään vain siihen rataan ja pelkkään perusratsastukseen. Saanpahan vielä ilmaiseksi rataharjoituksen noin parilla kymmenella tuomariarvostelulla kertaheitolla! Suorituksen jälkeen ratsastaja saa vielä ilmaisen lounaan, joten miksi jättäisin menemättä? ;)
Esitettiin Hertan kanssa uusi FEI Lapsiratsastajien joukkueohjelma. Se on tosiaan He A tasolla. Vaikka se onkin lasten ohjelma, niin se on silti hevosille tehty. Oikein kiva ja näppärä ohjelma.

Suorituksen purkutilaisuus on kaikista paras. Pääsen kuuntelemaan oikein kunnon juorut ja tärpit (ja kinastelut  mielipide-eroista ;) ) paikan päälle videoinnin kera. Jokainen kohta käydään läpi ja keskustellaan mitä numeroita olisi pitänyt antaa ja mitä muut antoivat ja miksi.
Tässä oikeasti oppii tosi paljon ihan näin ratsastajan näkökulmasta! Mitä ne tuomarit siellä haluaa, kuinka paljon oikeasti sijainti vaikuttaa näkemyseroihin jne. On myös jännä huomata kuinka erilaisia tuomareita on. Toinen katsoo pikkutarkkoja juttuja, toinen kokonaisuutta.

Olin ihan samaa mieltä melkein joka kohdasta tuomareiden kanssa. Oli siis hyvä perstuntuma mikä meni hyvin ja mikä huonosti.

Pääpiirteittäin meni ihan hyvin, mutta kun videolta katsoo niin miksen voisi olla paljon tarkempi? Nyt olen selkeästi radan ratsastuksessa hieman ruosteessa. Talviunilta täytyisi jo herätä! Kisakausi on ihan nurkan takana...
"Hups, en valmistellut siirtymää"-tunne tuli tänään parissa kohtaa radalla esiin. Alkutervehdyksen sukellus yllätti. Ensin tuntui ettei H edes ole pysähtymässä, tein isomman pidätteen ja jo se sukelsi. Paransin lopputervehdykseen.
Ensimminen laukanvaihto käynnin kautta oli todella töksähtävä ja sukeltava. Toinen käynnin kautta vaihto oli jo selvästi parempi, koska korjasin sen ja panostin kunnolla.
Kysymys siis kuuluu, miksi korjasin nämä siirtymiset vasta ensimmäisen mentyä pieleen? Miksi skarppasin ja keskityin vain pieleen menneen siirtymän jälkeen? Miksi en voisi ratsastaa niitä siirtymisiä aina yhtä tarkasti, kuin silloin kun se ensimmäinen kerta ei onnistunut?

Myös ylipäätänsä kun katsoin videolta menoa, huomasin että tasonlasku yleisesti ottaen on ihan törkeä kotiin verrattuna. Ratsastin tänään huvikseen kotona PSG radan läpi ja sama tapahtui kotona. Hertta on muutoin hyvä ja liikkuu hyvin, mutta kun alan keskittymään radanratsastamiseen, huonontuu meno vaikka se puhtaasti suorittaisi tehtävät.
Nyt ei auta kun mennä maneesiin sellaiseen aikaan ettei siellä varmasti ole ketään ja mennä ratsastamaan rataa läpi kuin kisatilanteessa. Mun pitää kyetä keskittymään yhtäaikaa sekä radan suorittamiseen että ratsastamiseen. Keskityn ihan liikaa siihen mitä tapahtuu seuraavaksi.
Tässä huomaa kun en aiemmin ole ikinä kotona päässyt ratsastamaan ratoja ennen kisoja läpi. Olen ne aina korkannut vasta kisoissa ekaa kertaa. Nyt on tilaa mennä sitä Yrjön rataa vaikka joka päivä.

Oikeasti... Nyt jokainen piste kotiin radalta! En anna niitä pisteitä enää kavereille vaan  omalla huolimattomuudella.

Jotain vikaa meissä on kun ei vaan osata! :D