Kootussa Ravissa

28. lokakuuta 2014

Käväistiin äärirajoilla

Ainakin melkein.
Eilisessä valmennuksessa pitkästä aikaa jouduttiin siihen tilanteeseen että "tämä nykyinen ei riitä". Pitkään ollaan siis valmennuksissa päästy aika vähillä hikoiluilla, sillä ollaan vain patistettu Herttaa vapaampaan muotoon ja nenää eteen "ilman ohjia ja jalkaa käyttämällä". Tämä on tuottanut tulosta sillä saralla, että Hertta ei niputa itseään kaulastaan enää niin helposti virkkuukoukku muotoon ja liian syvään muotoon. Kaula on avonaisempi.
Nyt oli sitten sen aika, että kokoamista harjoiteltiin todenteolla avo ja sulkutaivutuksen avulla ravissa ja laukassa, sekä myös käynnissä, ja vielä kaiken lisäksi näissä kaikissa askellajeissa avon aikana siirtymisineen! Kuulosti pitkältä..?

Eli yksinkertaisemmin:
- aluksi käynnissä avotaivutukseen pitkälle sivulle, keskellä pitkää sivua siirtyminen avon sisällä koottuun raviin ja lopuksi takaisin käyntiin.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua keskiravissa samassa avossa ura loppuun.
- kootussa ravissa avoon, keskellä pitkää sivua laukannosto ja samassa avossa ura loppuun.
- laukassa avoon uralle, hetken päästä pitkällä sivulla sulkuväistöön laukassa kohti keskilinjaa, jonka jälkeen keskilinjaa pitkin vielä loppupätkä avoon laukassa ja suoristus.

Todella voimia vievä harjoite, mutta tässä jos jossain sitä kokoamista joutuu käyttämään ja paljon jalkaa! Tässä harjotteessa hevosen täytyy paitsi koota, myös taipua ja samalla tehdä siirtymisiä vaaditussa kokoamisasteessa ja taivutuksessa. Hertta oli voimakkaasti taas hiessä, mutta valmentaja kiinnitti huomiota että ihan oikeista kohti. Sään edestä se oikein valui vettä, juuri oikea paikka! Pää hikoili myös, joten ehkä se joutui käyttämään paljon aivoja? ;)
Niinhän se menee, että välillä pitää käydä mukavuusalueen ulkopuolella jos haluaa kehittyä. Kehitystä ei tapahdu, jos aina tekee asiat helpoimman kautta ja niin että on "vain hauskaa". Salille mennessä täytyy joskus kyykätä niin ettei enää ylös pääse, jotta seuraavalla kerralla samoilla painoilla kyykkääminen tuntuu lasten leikiltä.

Avosta poitumassa VaB radalla (2013)
Hertta oli aluksi vähän flegmaattinen. Se on nyt asettunut ja rauhoittunut syyshulluudestaan ja mennyt vähän toiseen ääripäähän. Nätisti kyllä tekee ja yrittää mutta vähän joutuu patistella. Sieltä irtosi kyllä niin kivan tuntosia askelia. Valmentaja sanoikin että tässä talven aikana meidän täytyy oikeasti treenata noita avoja ja sulkuja. Se on ohjelmassa sellainen liike joka on usein kertoimella 2, mutta jotenkin jää silti treeneissä (omissa) vähälle huomiolle. Se ei ole samanlailla "temppu" kuin laukanvaihdot ja piruetit, joten olen ikäänkuin unohtanut korjailla niitä. Olen käyttänyt niitä vain jumppamielessä mut nyt mun täytyy kyllä terästäytyä niiden osalta.
Ollaan välillä saatu avoista ja suluista 7-7,5 numerona, eli kyllä ne tuomarit antaisi varmasti 8 jos saan ne radalle varmemmiksi ja tasapainoseimmiksi! Hertta helposti rupeaa kipittämään ja vaappumaan niissä jos se karkaa avuilta ja jännittää selkänsä. Nyt vain voimaa niin paljon niihin ja tekniikka haltuun että ne menisi unissaan takaperinkin!

Ypäjän kisoissa päätin nyt sitten mennä sekä PSG:n että Interin eli koko viikonloppu menee sitten Ypäjällä. Kyseessä on viimeiset kisat, joten ei muuta kuin ilo irti! :)



Hommiin!

Aivojumppa oli niin kovaa valmennuksessa.. ;)

Kannattaa päästää hikinen ja märkä hevonen fleeceloimen kanssa olkikarsinaan...
Tänään on sitten vuorossa kevyt hölkkäpäivä kun kohta lähden tallille. Ratsastan sen nivelillä läpi matalassa muodossa, lähinnä vain lihasten huolto mielessä. Ravaillaan maitohapot pois kehosta, sen verran joutui taas hepo eilen koville.
Huomenna Hertta saa sitten ihan vapaapäivän, korkeintaan laitan sen hölkkäämään vartiksi liinaan selänpidennys narulla. Loppuviikkoa kohden sitten vähän enemmän hommia kisat mielessä. :)




9 kommenttia

  1. Onko mielestäsi (kansainvälinen) kisaaminen eettistä? Uskotko hevosten pitävän kangista ja kannuksista? Uskotko hevosen pitävän kisaamisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KV kisaamisessa ei ole mitään väärää, jos se tehdään hevosen ehdoilla. Kaikista hevosista ei ole KV kisaajiksi (eikä edes alemmalle tasolle) joten hevosen pakottaminen on väärin, mutta kyllä ne hevoset seuloontuu joukosta pois, eivätkä sinne kv kisoihin koskaan pääse. Jos hevonen ei sitä kestä, ei se myöskään sillä tasolla kulje. Väitän että ratsastuskouluhevosena oleminen on vähemmän eettistä kuin kv kisaaminen. KVkisahevosia pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja niillä on eläinlääkäreistä ja fyssareista lähtien kaikki valmiudessa 24/7, eli terveyttä vaalitaan.

      Hevoset eivät tiedä mikä on kanki ja mikä on kannus. Ei ne osaa ajatella "hyi, vihaan tuota" vaan ne elää hetkessä. Jos revit ja potkit kangilla ja kannuksilla, hevonen ei pidä sinusta ratsastajana. Se ei yhdistä niitä tuohon metallinpalaa suussa tai jalassa, vaan koko tilanne on sille silloin epämukava. Se on ihan sama onko suussa pala narua vai rautaa, mutta jos ratsastaja sillä tekee hevosen olon epämukavaksi, ei se varmasti siitä pidä.
      Tiedän hevosia, jotka eivät voi sietää kuolaimia, tällöin niillä mennään esim. hackamorella ja toimivat loistavasti. Hertta ei taas siedä yhtään hackamorea, mutta toimii hyvin peruskangella ja peruskolmipalalla. Todella yksinkertiasta!
      Kyllä sen hevosesta näkee mistä se pitää ja mistä ei. Tuntuu olevan tällähetkellä ihmiset päässä "hyi kanki paha hyi", enemmän kuin hevosten.

      Ja viimeiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus.
      Hevonen voi pitää kisaamisesta. KAIKKI eivät pidä, mutta OSA pitää. Ei kaikki ihmisetkään tykkää kaikesta...
      Tuttunu hevonen kisasi monta vuotta kv tasolla esteitä. Kun hevonen joutui eläkkeelle tätä pappaa täytyi kuljettaa kisoissa mukana uuden kisahevosen kanssa. Se sekosi jos se jätettiin kotiin muiden hevosten kanssa. Sen oli aina pakko päästä mukaan kun traileri/rekka tuli pihaan. Se nautti olostaan kisoissa. Vanhuuden päivilllään sillä mentiin pikkukisoja esteillä ja se hevonen NAUTTI! Se oli niin onnellinen. Sitten kun se jätettiin 26 vuotiaana oikeasti eläkkeelle, se ei montaa vuotta elänyt. Siitä tuli suoraansanottuna varjo entisestään. Väitän että se hevonen masentui kun se ei saanut enää tehdä sitä mistä se piti.
      Tiedän myös hevosia, jotka eivät kestä kisaamista. Silloin niillä ei minun mielestäni saa kisata!
      Jos nyt aletaan vertaamaan, niin harrastetaan koirillakin ties mitä. Agilityssä näkee koiria jotka voisivat kuolla sen eteen että ne saavat tehdä töitä ihmisen kanssa. Kyllä hommistaan pitävä hevonen on oikeasti onnensa kukkuloilla kun se saa ja pystyy miellyttämään ratsastajaansa ja saa tältä kiitosta. Hevoset ovat oikeasti aika yksinkertaisia eläimiä loppujenlopuksi. Jos osaat kouluttaa hevosesi niin että se haluaa tehdä töitä joka päivä kanssasi, se hevonen pitää elämästään ja on onnellinen. Väärin kohdeltu hevonen ei toimi, ja silloin tyhmäkin näkee pitkälle tykkääkö se tehtävistään vai ei.

      Vaikeita kysymyksiä, mutta ei maailma ole niin mustavalkoista. :) En usko että kisaelämään tottunut hevonen olisi yhtäkkiä onnellinen jos se jätetään tarhannurkkaan seisomaan. Joku toinen hevonen voi taas nauttia siitä enemmän. Hevoset ovat yksilöitä ja aina täytyy valita se yksilö omiin käyttötarpeisiinsa sopivaksi, jotta homma sujuu ja ihmisestä ja hevosesta tulee TIIMI!

      Poista
    2. Herranen aika kun tuli pitkä vastaus! Anteeksi oikeesti! :D ei pitänyt!

      Poista
    3. Mielettömän hyvä vastaus oli ;)

      Poista
    4. Hyvä! :D vähän venähti mutta kun asiaa on paljon niin.. :D

      Poista
  2. Tää on kyllä niin hyvä blogi ettei mitään rajaa. Mahtavaa päästä seuraamaan noin taitavan ratsukon treenejä ja kisoja! T: kaikki teijän onnistumiset ja epäonnistumiset suurella kiinnostuksella lukeva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kun kiva kuulla :) Ylä ja alamäkiä kyllä riittää jatkossakin! :D

      Poista
  3. Oi wautsi kun kuulosti haastavalta tuo teidän harjoitus! Itse harrasteratsastajana en varmasti koskaan yllä tuolle tasolle (!) mutta niin on ihana lukea tällaisia postauksia taitavista ratsastajista! Ja niin vaan hienolta näyttää niin hevonen, ratsastaja kuin teidän yhteistyökin! Positiivisesti kateellisena aion siis jatkossakin tulla blogistasi lukemaan teidän kuulumisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulle kannata olla kade :D Itse olen kade monille henkilöille... x)

      Oli haastava harjoitus mutta toteutettavissa! Ja tosiaan, harjoitus joka vaatii harjoitusta :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!