Mun vappu onkin ollut oikein menevä hevostelun merkeissä.
Päivä alkoi ensin Hansun ratsastuksella, mutta samalla hoitui myös Hansun muutto! Hansu on aiemmin asunut siis Jokelassa tähän asti, mutta tallin omistaja vaihtui ja niin vaihtui melkein koko hevoslaumakin. Hansu muutti siis tänään uuteen talliin Keravalle, joten jatkossa käyn sitten siellä Hansun kanssa treenaamassa.
Kävin tänään siis ensin ratsastamassa Hansulla, jonka jälkeen oikeastaan heti pakkasinkin sen heppa-autoon ja hurautin uudelle tallille. Näin sain ratsastukset tehtyä kunnolla, ja loppupäivä meneekin Hansulla tutustuessa uuteen kotiin. Olin yksin matkassa Hansun kanssa, mutta eipä tuon kanssa tartte apua. Se kävelee itse niin traikkuun kuin autoonkin ja matkustaa nätisti. Oon vieläkin niin äimänä kuinka helppo kaveri se on.
Vielä vanhassa tallissa kun laitoin sitä kuntoon ratsastusta varten, se seistä nököttää hiljaa paikoillaan vaikka työmiehiä on paikat täynnä ja tallia remontoidaan samaa aikaa. Ei paljoa haittaa.
Hansu oli oikein hyvä ja terävä ratsastaa tänään. Sain ihan sairaan hyviä askelia isompaa ravia kun tein siirtymiä taas ravin sisällä ja pyysin ensin vähän "passagemaista" ravia, josta pitkää sivua pitkin lähdin pyytämään keskiravia, mutta en ihan päästäkään "ryntäämään" sitä keskiravin puolelle. Sen täytyi siis jäädä siihen keskiravin työntöön, mutta ottaa passagemaisia askeleita mukaan, eli näin sain paljon enemmän ilmaa raviin. Toki Hansu ei vielä kykene kuin muutamiin askeliin ja sitten se vähän menettää tahtia, mutta ravin muokkaaminen ei käykään yhessä yössä. Pääasia että se jo hiffaa tätä ja yrittää hahmottaa kropan käyttöään. Pitäisi väsätä joku video Hansun ravista vuosi sitten ja sitten tämän päivän ravista. On siinä jo isoa eroa. :)
Tällä ravin leikittelyllä Hansua saa tosi hyvin pohkeen eteen ja herkäksi sille pohkeelle. Se alkaa kuuntelemaan pohjetta paremmin. Kun tekee siirtymiä ja erilaisia askelia ravia, ei jää hinkkaamaan vaan sitä yhtä ja samaa. Tarkoitan että jos hinkkaa vaan hidasta ravia, niin helposti hevonen jää leijumaan ja jarruttelemaan kun se luulee tekevänsä hyvin ja "hidastelee". Toisin päin myös jos vain lennättää isoa ravia ympäri maneesia, se helposti menee vain juoksemiseksi. Eli siirtymät ravin sisällä, niin tulee vähemmän askelia, mutta laadukkaampia sellaisia.
Ratsastuksen jälkeen tosiaan heitin Hansun autoon ja lähdettiinkin uuteen talliin. Siellä se asettui heti taloksi ja pääsi ihanaan ulkokarsinaan. Nyt sillä on pääluukku ja se voi aina seurailla ulkomaailman tapahtumia. Nyt sillä on myös seinänaapuri ja kaltereiden välistä se voi pussailla sen uutta ruuna-poikakaveria. Hansu oli ihan pähkinöinä kun sillä oli juttuseuraa! Pientä kiljumista oli havaittavissa alkuun, mutta kyllä se ruoka ja juoma kiinnosti loppujenlopuksi enemmän. :)
Ekaa kertaa ajoin tällästä pientä heppakuorkkia. Oli muuten hyvä ja helppo ajaa ja hevosellekin mukavampi. Tässä hevoset matkustaa siis häntä menosuuntaan päin. |
Uusi yksiö ja Hansu innoissaan pussailemassa naapurin ruunaa. Tosin kuvassa naapuria ei näy, mutta kantsii silti pussailla vaikka ilmaa... :) |
Kun Hansu oli muutettu kävin vielä Hertan kanssa keventelemässä.
Se on nyt mennyt ihan hyvin, mutta huomaahan tämän 2 kuukauden kävelyjakson epäonneineen. Se on vähän jäykkä ja taas aika etupainoinen, mutta nyt vain yritän saada sen tässä pikkuhiljaa vertymään ja palaamaan treeniin. Tosi varovaisesti mennään lähinnä käynti, ravi ja laukka linjalla, sekä mä olen jo pyyhkinyt kisakalenterin pois. Tai siis en kiirehdi nyt yhtään, mutta toivo elää että vaikka loppukesästä pääsisimme muutaman startin menemään joten suunnitelen kalenterin sitten uusiksi jos siltä näyttää. Mutta nyt on mun on pakko koputtaa puuta *kopkopkop*, sillä pessimisti ei pety. En halua hehkuttaa, koska aina kun olen hehkuttanut "no nyt se on hyvä" niin sitten kaikki menee huonosti. Eli olen ihan hiljaa Hertan kohdilla nyt ja katsotaan miten tämä tästä lähtee. :D
Sellainen vappu mulla. Pelkkää poneilua. ;)
Kuva Taru Arola |
Aurinkoista vappua!
VastaaPoistaHansu on kyllä aivan uskomattoman "cool" - kaikki tuntuu olevan helppoa ja sopivan, eivätkä vieraammatkaan asiat hätkäytyä. :-) Kivaa, että kotiutui nopeasti ja mukavaa että voitte jatkaa treenejä yhdessä uudella tallilla.
Ihanaa kuulla myös että Hertta edistyy hitaasti mutta varmasti. Toivotaan, että vaikeudet olisivat nyt takanapäin ja pääsisitte vielä loppukesästä starttaamaan kisoissa.
Maarit L. :-)
Se on kyllä uskomattoman cool, varsinkin kun Hertan kanssa on tottunut päinvastaiseen. Onhan Herttakin toki kiltti, mutta sille kaikki uuset asiat on tosi hankalia ja epäilyttäviä. Esimerkiksi vieraaseen traileriin se saattaa sanoa ettei mene, mutta siihen omaan tuttuun traileriin sen voi myös lastata yksin :D Hertta on niin rutiiniensa orja, että esim poikkeava päiväjårjestys voi olla kamalaa. Toki se on tasoittunut iän myötä paljon ja on nykyöän helpompi :) Hansu on paljon rohkeampi, en tiedä onko orit vähän rohkeampia kuitenkin, ja vaikka jännittäisi niin pitää "olla macho" :)
PoistaSut on haastettu! ;)
VastaaPoistaKäyn kurkkaa! :D
PoistaKyllä sitä on vaan niin kyyniseksi tullut. Edellisen riehumisen seurauksena tulleen jännevenähdyksen jälkeen sanoin et seuraavaa pettymystä odotellessa. No nyt ilmeisesti piehtaroidessa hevonen tallannut oman takajlkansa päälle hokilla ja ilmeisesti nirhaissut koukistajajännettä.... Taisi jäädä meilläkin tämän vuoden kisat välistä :)
VastaaPoistaEi perk.... !!
PoistaVoin totisesti sanoa että I feel you... mä en enää ikinä suunnittele nöiden kanssa mitään vaan todellakin "katsellaan miten käy". Tää on kyllä niin raaka laji ettei järkeä >:(
Ihana postaus! Saanko kysyä että mikä on heppakuorkki... ? (:
VastaaPoistaEn tiedä miksikä sitä oikeasti sanotaan mutta siis sellainen heppa-auto, ei kuitenkaan rekka. Virallisesti kai iso pakettiauto, osa rekisteröidään kuorma-autoksi. "Van" olisi englanniksi vastaava. :) "heppakuorma-auto" mun kielellä :D
PoistaHorsebox Englanniksi :)
PoistaKylläpä Hansu on komea!!
No toi on kyllä kuvaava! :D
PoistaHansu on varsinainen prettyboy. Tuntuu että nää orit aina poseeraa, tai keskitttyy näyttää hyvältä. ;) Hertta vähän vanhempana rouvana ei taas jaksa välittää ja röhnöttää "sohvan nurkalla" aina kun ei ole treenaamaassa :'D
Kiva lukea välillä ihan tällaisia kuulumispostauksia :) Blogiasi on kiva seurata, kun on monipuolisia postauksia, tämä on laadukas blogi!:)
VastaaPoistaVoisin koittaa aktivoitua myös enemmän näiden peruskuulumispostausten suhteen, oletan vaan aina etten saa mitään järkevää kasaan jos ei ole jotain kerrottavaa treeneistä. :D Mutta toisaalta, hyvin kuulumispostauksissa onnistuu moni muukin bloggaaja, joten miksen minäkin kokeilisi!
PoistaRatsastan yhtä raakaa hevosta, joka helposti kerii itsensä ja jää pohkeelle hitaaksi sekä selättömäksi. Edellisessä postauksessa annoit jo jotain vinkkejä, mutta olisko sulla vielä jotain kunnon tehtäviä neuvoa, millä ongelmaa sais ratsastettua pois? :)
VastaaPoistaHmm, sillain paha aina sanoa näkemättä tapausta, koska eri hevoset reagoi eri lailla, vaikka ongelmat on pitkälti samat melkein kaikilla, mutta eri asteisina.
PoistaKyllä mä ainakin lähtisin tuntumasta liikkeelle, että se pitää olla, vaikka silläkin uhalla että hevonen uhkaa keriä itseään. Yleensä ei ne hevoset ole yhtään sen enempää kerineet itseään nippuun vaikka tuntumaa tarjoaakin parempana! Mutta tässä pitää oikeasti olla se jalka myös kiinni, ja parhaiten ratsastaja "Muistaa ratsastaa ja käyttää apujaan" kun tekee jotain tehtävää. Paras näistä on yleensä tällaisille keritsijöille avotaivutus.
Avotaivutus ympyrällä ja suoralla. Vähän vaikka välillä menet väistättäen avoa, mutta vaadit hevosta reagoimaan pohkeeseen kuitenkin pidät tuntuman ja asetuksen. Avo on siitä hyvä, että pystyt "kiepauttamaan" hevosen apujesi ympärille. Etenkin sisäohjasta asetus ja vaikka teet vähän avotaivutuksessa pohkeenväistöä ympyrällä ulos, eli oikein vaadit sisätakajalkaa astumaan alle ja ETEEN. Sisäpohje tekee siis tosi paljon töitä, ja väistön jyrkkyyttä hallitset ulkopohkeen pitämällä kiinni (ja ulko ohja).
"Liimaa hevosen sisäkylki avotaivutuksessa/väistössä sun ulkopohkeeseen kiinni". Näin mä ajattelen mielikuvana sen.
Jokatapauksessa, hevonen joka "pakoilee" apuja, pitää ottaa "isoon karhunhalaukseen syliin" ja todellakin koskea siihen ja vaatia. Mutta se karhuhnhalaushan on lempeä, mutta jämäkkä... Ei siis kuristeta hengiltä tai ahdistella ;)
Nämä on vaikeita selittää näin. Pitäisi tosiaan nähdä jotta voi kommentoida.