Keskiviikkona

Keskiviikkona oli "pikavalkku", eli 30 minuutin tehotreeni. Alunperin mulla ei pitänyt olla valmennusta, mutta Riitta ehtikin tulla pitämään meille 30 minuutin treenin ennen muita illan tunteja. 

Tehtiin tosi tiivis paketti perusasioita ja voi että kuinka niissäkin voi tulla hiki... ;)

Ensin käytiin läpi laukkaa. Riitan sanoin, Hertta on muutoin hyvässä kunnossa mutta huomaa että se on taas "Hertta-etupainoinen". Eli siis tämä Hertan surullisen kuuluisan huono rakenne, joka ajaa sen huonoon asentoon. Jos sitä ei jumppaa sieltä pois aika-ajoin, ottaa se "huono asento vallan".

Hertalla oli laukassa tosi kiva tahti, mutta etuosaa täytyy nostaa. Aika paljon tähänkin saa käyttää sitä pohjetta. Välillä ihan joka askeleella laukan tahdissa käytin molempia pohkeita. Ei saa lähteä kiihdyttämään vaan nostamaan mahaa ja etuosaa ylös. Kasvatetaan voimakasta laukkaa vauhtai lisäämättä. 

Teimme laukan sisällä siirtymisiä ja pieniä kokoamisia. Kuten arvata saatta, Hertta Hätähousu oli jo heti istumassa piruettilaukkaan, mutta ei sitä nyt saa sallia. Sen täytyy laukata normaalia laukkaa ja pyydettäessä myös normaalia koottua laukkaa, eikä vain harjoituslaukkaa TAI piruettilaukkaa... On vähän teatraalinen nääs... ;)

Sitä laukkaa ja sen vaihteistoja pitää pystyä säätelemään, eikä ole olemassa vain ääripäitä. Piruettilaukan ja harjoituslaukan välille mahtuu monenmoista laukkaa ja ne pitää pystyä esittämään.

Laukan jälkeen tehtiin ravissa avoa pitkää sivua pitkin, sekä muutamia pääty-ympyröitä. Oikeastaan eniten töitä joutui tehdä taipumisen suhteen. Olen ehkä ollut vähän höveli kun olen mennyt itsekseen ja palautellut Herttaa, sellainen kunnon taivutus on jäänyt puolitiehen. Oikealle oli hieman haasteellisempaa "päästää irti", mutta vasemmalle taipuminen oli varsin helppoa.

Tässäkin Hertta mielellään tarjoaa kaikkea mitä se osaa. Passageen se meinaa koko ajan karata, kun vain pyydän taivutusta. Ei ei ja ei. Ei saa tietenkään kieltää, mutta lähinnä vain pitää jatkaa sen asian pyytämistä mitä haluaa, ei reagoida mitenkään passagen tarjoamiseen. Sitkeästi vaan kun muistutti että "passagea kivempi asia on taipuminen" niin kyllä se sieltä alkoi sulaa. 

Tässäkään tapauksessa ei auta mikään "irrottelu" edestä, vaan päinvastoin aika vakaa ja vankkumaton tuki edestä ja pohkeella ratsastaa sitä puolta lisää, mikä tuntuu käteen "jäykältä". Eli jos vaikka vasemmassa ohjassa tuntuu enemmän painetta kuin oikeassa, niin ratkaisu ei ole "irrotella" sieltä vasemmalta, vaan tarjota sitä tasaista tukea entistä enemmän. Yleensä ratsastaja tuntee takaosan puutteellisen työskentelyn tai kropan jäykkyyden suupielessä. Silloin sitä ajautuu irrottelemaan suusta, vaikka se oikea syy on kropassa. Itse ajattelen sen aikalailla niin, että jos se vasen ohja/suupieli on jäykkä, minun täytyy käyttää vasenta jalkaa vielä enemmän. Kyllä se jossain vaiheessa tasoittuu ja tulee "Molemmille ohjille", eli kantaa symmetrisesti koko kropastaan, eikä vain toiselta puolelta. Ja tähän taas päästiin ratsastamalla jalalla, ei kuolaimesta irrottelemalla. 

Nytkin mun teki koko ajan mieli oikeassa kierroksessa irrotella Herttaa oikealta kuolaimelta, koska se vähän nojasi sitä vasten. Kuitenkin se lääke löytyi oikeasta kyljestä, ja mun täytyi käyttää oikeaa jalkaa saadakseni Hertta pois nojailemasta sen oikean pohkeen päältä. Kappas kummaa, kun tarpeeksi käytin sitä oikeaa jalkaa, niin molemmille ohjille tuli tasainen tuki! 

Kauhean kiva päästä taas kunnolla treenaamaan ja hikoilemaan niin fyysisesti kuin henkisesti... ;) 

Kaikki kuvat on taas Taru Arolan ottamia, hän pääsi jälleen mukaan ottamaan vähän Hertastakin kuvia pitkästä aikaa! :)

Alkuhölkkää.

Ensimmäisiä laukkakokoamisia ja huomaa kuinka H olisi heti istumassa piruettiin vaikka ei pitäisi... Sitten vaan pikaisesti molemmat pohkeet "tak" ja eteen!

Hertta on välillä niin yli-innokas että se lähtee vähän painamaan ja "viemään" liikaa. Helpompaa kun hänen mielestään olisi vain viiletttää isoa ravia pitkin maneesia kuin kantaa...

Lopuksi alkaa ryhtiä tulemaan ja askel nousemaan. Kropassa tapahtuu muutakin kuin vain kilometrin pitkänä olemista ;) Heti kevenee tuntuma kädellekin, tai Hertan tapauksessa se ottaa tuntuman vastaan, eikä ole liina tyhjä tai vaihtoehtoisesti vähän salakavalasti paina siihen ja "jyrää" pidätteen läpi isoa ravia.

Tasapainoa ja pehmeyttä rupeaa löytymään!

Lopussa kiitos!