Treenejä

Hertan kanssa ollaan palailtu varovaisesti takaisin treeniin. Alku oli taas hankalaa, sillä H ei ole kävelylomien jälkeen mikään maailman rauhallisin. Hertta kyllä hoitaa kävelyloamt kunnialla kotiin, ei riehu, mutta sitten kun tuleekin ekaa kertaa lupa "noniin, mitäs jos vaikka vähän ravattaisin?" niin vastaus on "KYLLÄ! MENNÄÄN SAMANTIEN LAUKKAA"!

Tarun ottama kuva tammikuulta. Hertasta ei nyt ole uusia kuvia :(

Nyt olen siis viikon ajan tehnyt Hertan kanssa perustyötä. Kaikki askellajit läpi, paljon taivutteluja, avoa ja sulkua. Muutamia vaihtoja ja paljon vastalaukkaa. Hertta on päivä päivältä tuntunut paremmalta. Jännä että tuon ikäinen hevonen ei mene lomasta jäykäksi, mutta kyllä mä huomaan että se "taantuu". Tarkoitan että vaikka lihakset se säilytti, niin meno on taas vähän etupainoista. Se kyllä menee ihan korrektisti, mutta ei ole niin viritettynä. Siirtymät eivät ole niin pehmeitä ja tosiaan Hertan rakenne pääsee oikeuksiinsa, eli etupainoiseen asentoon kun sitä ei jumppaa päivittäin ylös.
Eilen valmentaja pikaisesti vilkaisi vähän menoa, ei siis ollut valmennusta ja hän sanoi että hänen mielestään Hertta liikkuu hyvin, mutta tosiaan on taas sellainen "Hertta-etupainoinen". Onneksi tämä on vain ratsastuksellinen asia. Nyt vain aletaan hinaamaan sitä nenää ylös sieltä mäyräkoiramenosta. :)
Jos Herttaa ei jumppaa säännöllisesti "oikeinpäin", se kyllä muuntautuu siihen omaan kroppaansa hyvin. Siis tarkoitan että se ei kyllä etuosaansa nostele vapaana ollessaan, toisaalta, enpä minäkään sohvalla etureppua nostele... Lenkillä ehkä ;)
Tuon ikäisellä hevosella ainut mikä sen pitää vielä muotissaan on ratsastus, sitä ei voi korostaa liikaa kuinka tärkeää vanhan hevosen liikutus on. Ikä on vain numeroita, mutta niitä numeroita voi "muokata" ratsastuksella. Pahinta yleensä on hevosen eläköittäminen niin että se jätetään kokonaan liikuttamatta ja annetaan vain olla. Edes pieni hölkkä ei ole kenellekkään pahasta!


No mutta sitten myös Hansun treeneihin.

Kaikki kuvat taas Taru Arolan ottamia! 

Hansun liikkumisessa on tosiaan tapahtunut tosi paljon verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen. Toki päivät vaihtelee ja välillä on vaikeampaa, mutta kun Hansun saa rennoksi, niin se osaa oikeasti ravata aika kivasti! Jos Hansu jännittyy niin se menee niin lukkoon selästään ja kipittää, mutta kun oikeasti saat sen niskastaan ja selästä rennoksi, niin askeleeseen tulee tosi paljon joustoa ja ilmaa. Toki tämähän on ihan loogista...
Olen tehnyt aina Hansun kanssa nyt niin kuin Bastoksen valmennuksessa tehtiin. Aloitan sillä että taivuttelen reilusti kaikki askellajit läpi, ja vaadin että Hansu taipuu rehellisesti molemmissa kierroksissa. Välillä huomaan näitä orijuttuja, eli jos Hansu haluaa vahtia jotain niin se tosiaan yrittää vahtia ja ei päästä irti niskastaan. Oriniska osaa olla vahva! Nyt olen ollut yksiselitteisen "tympeä" tämän asian kanssa, eli töissä ollaan töissä ja silloin ei vahdita. Tosi nopsaan Hansu asettuukin kun vain aloittaa selvillä sävelillä. Ensin taivuttelen käynnissä, sitten ravissa, lopuksi laukassa. Tämän jälkeen voikin tehdä eri asioita, koska Hansu keskittyy. Nyt olen keskittynyt siihen, että Hansun täytyy reagoida jalasta nopeasti eteen pyydettäessä. Se on nyt oppinut passagemaisia askelia, mikä auttaa hyvin ravissa etuosan nostoon, mutta siihen ei missään nimessä saa jäädä leijumaan, vaan jos pyydän jalalla eteen, niin sitten täytyy lähteä eteen. Jos passagemaiseen raviin ja pohkeen taakse piiloon, niin sieltä on todella tuskaa yrittää saada hevosta ulos... Been there, done that. Hertta opetti.
Hansulla on niin aktiiviset ja nopeat takajalat että se on välillä muodostunut hankalaksi sen hallita niitä. Hansu istuu ihan mielettömän helposti takaa, mutta sitten se onkin "pulassa" kun ei ole voimaa ponnistaa eteen. Sitten se ponnistaa liikaa vain ylöspäin takasillaan. Tämäkin on onneksi vain voimailu kysymys. Hienoa että Hansulla on tosi hienot takajalat, mutta vanhemmiten ja treenin myötä se oppii vielä hallitsemaan ne! Suorat takajalat ovat siinä mielessä helpommat, koska ne eivät mene yleenäs liian "istumaan", niitä on helpompi hallita. Toki en lian suoria takajalkoja halua (niinkuin Hertalla vähän on) sillä kyllä tuo kokoaminen tuntuu niin erilaiselta ja pehmeältä hevosella jossa on enemmän saranaa takasissa. Vaatii vaan enemmän aikaa jotta pääsee hallitsemaan niitä täydellisesti.


Tässä vielä Tarun ottamia kuvia viime perjantain treeneistä Hansun kanssa. :)

Menen aina niin kauan kevyttä ravia kunnes tunnen että liike menee selän läpi. En yritä väkisin istua harjoitusraviin. Nuorten kanssa aina tunnustelen missä kohtaa tuntuu siltä että voisi istua alas. Ajattelen sen niin, että en "pakota" hevosta ottamaan minua harjoitusravissa vastaan, vaan odotan että hevonen on valmis ottamaan alas istumisen vastaan. Tosin, eipä siellä istu erkkikään jos selkä ei toimi...

Mikäs tässä kevennellessä. Ja oispa peilit... ;)

Istun alas harjoitusraviin kun tunnen että selkä pysyy mukana ja kantovoima säilyy.

Aikamoinen ponnistus Hansulla! Vaikka se ei vielä ole kauhean voimakas, niin alkaa jo näkyä pätkiä millaista liike-energiaa sieltä irtoaa! Vanhempana tästä tulee vamrasti tosi näyttävä!

Välillä otan kevyttä laukkaa eteenpäin, jotta ajatus tosiaan säilyy eteen.

Kauniisti Hans sopii Raken maneesin väreihin ;)

Taiteellinen kuva! 

Silmät kiinni, niin helppoa ;)

Lopuksi kevyttä ravia ja Hansu niin tyytyväisen letkeä!