Kootussa Ravissa

28. maaliskuuta 2017

Treenejä

Hertan kanssa ollaan palailtu varovaisesti takaisin treeniin. Alku oli taas hankalaa, sillä H ei ole kävelylomien jälkeen mikään maailman rauhallisin. Hertta kyllä hoitaa kävelyloamt kunnialla kotiin, ei riehu, mutta sitten kun tuleekin ekaa kertaa lupa "noniin, mitäs jos vaikka vähän ravattaisin?" niin vastaus on "KYLLÄ! MENNÄÄN SAMANTIEN LAUKKAA"!

Tarun ottama kuva tammikuulta. Hertasta ei nyt ole uusia kuvia :(

Nyt olen siis viikon ajan tehnyt Hertan kanssa perustyötä. Kaikki askellajit läpi, paljon taivutteluja, avoa ja sulkua. Muutamia vaihtoja ja paljon vastalaukkaa. Hertta on päivä päivältä tuntunut paremmalta. Jännä että tuon ikäinen hevonen ei mene lomasta jäykäksi, mutta kyllä mä huomaan että se "taantuu". Tarkoitan että vaikka lihakset se säilytti, niin meno on taas vähän etupainoista. Se kyllä menee ihan korrektisti, mutta ei ole niin viritettynä. Siirtymät eivät ole niin pehmeitä ja tosiaan Hertan rakenne pääsee oikeuksiinsa, eli etupainoiseen asentoon kun sitä ei jumppaa päivittäin ylös.
Eilen valmentaja pikaisesti vilkaisi vähän menoa, ei siis ollut valmennusta ja hän sanoi että hänen mielestään Hertta liikkuu hyvin, mutta tosiaan on taas sellainen "Hertta-etupainoinen". Onneksi tämä on vain ratsastuksellinen asia. Nyt vain aletaan hinaamaan sitä nenää ylös sieltä mäyräkoiramenosta. :)
Jos Herttaa ei jumppaa säännöllisesti "oikeinpäin", se kyllä muuntautuu siihen omaan kroppaansa hyvin. Siis tarkoitan että se ei kyllä etuosaansa nostele vapaana ollessaan, toisaalta, enpä minäkään sohvalla etureppua nostele... Lenkillä ehkä ;)
Tuon ikäisellä hevosella ainut mikä sen pitää vielä muotissaan on ratsastus, sitä ei voi korostaa liikaa kuinka tärkeää vanhan hevosen liikutus on. Ikä on vain numeroita, mutta niitä numeroita voi "muokata" ratsastuksella. Pahinta yleensä on hevosen eläköittäminen niin että se jätetään kokonaan liikuttamatta ja annetaan vain olla. Edes pieni hölkkä ei ole kenellekkään pahasta!


No mutta sitten myös Hansun treeneihin.

Kaikki kuvat taas Taru Arolan ottamia! 

Hansun liikkumisessa on tosiaan tapahtunut tosi paljon verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen. Toki päivät vaihtelee ja välillä on vaikeampaa, mutta kun Hansun saa rennoksi, niin se osaa oikeasti ravata aika kivasti! Jos Hansu jännittyy niin se menee niin lukkoon selästään ja kipittää, mutta kun oikeasti saat sen niskastaan ja selästä rennoksi, niin askeleeseen tulee tosi paljon joustoa ja ilmaa. Toki tämähän on ihan loogista...
Olen tehnyt aina Hansun kanssa nyt niin kuin Bastoksen valmennuksessa tehtiin. Aloitan sillä että taivuttelen reilusti kaikki askellajit läpi, ja vaadin että Hansu taipuu rehellisesti molemmissa kierroksissa. Välillä huomaan näitä orijuttuja, eli jos Hansu haluaa vahtia jotain niin se tosiaan yrittää vahtia ja ei päästä irti niskastaan. Oriniska osaa olla vahva! Nyt olen ollut yksiselitteisen "tympeä" tämän asian kanssa, eli töissä ollaan töissä ja silloin ei vahdita. Tosi nopsaan Hansu asettuukin kun vain aloittaa selvillä sävelillä. Ensin taivuttelen käynnissä, sitten ravissa, lopuksi laukassa. Tämän jälkeen voikin tehdä eri asioita, koska Hansu keskittyy. Nyt olen keskittynyt siihen, että Hansun täytyy reagoida jalasta nopeasti eteen pyydettäessä. Se on nyt oppinut passagemaisia askelia, mikä auttaa hyvin ravissa etuosan nostoon, mutta siihen ei missään nimessä saa jäädä leijumaan, vaan jos pyydän jalalla eteen, niin sitten täytyy lähteä eteen. Jos passagemaiseen raviin ja pohkeen taakse piiloon, niin sieltä on todella tuskaa yrittää saada hevosta ulos... Been there, done that. Hertta opetti.
Hansulla on niin aktiiviset ja nopeat takajalat että se on välillä muodostunut hankalaksi sen hallita niitä. Hansu istuu ihan mielettömän helposti takaa, mutta sitten se onkin "pulassa" kun ei ole voimaa ponnistaa eteen. Sitten se ponnistaa liikaa vain ylöspäin takasillaan. Tämäkin on onneksi vain voimailu kysymys. Hienoa että Hansulla on tosi hienot takajalat, mutta vanhemmiten ja treenin myötä se oppii vielä hallitsemaan ne! Suorat takajalat ovat siinä mielessä helpommat, koska ne eivät mene yleenäs liian "istumaan", niitä on helpompi hallita. Toki en lian suoria takajalkoja halua (niinkuin Hertalla vähän on) sillä kyllä tuo kokoaminen tuntuu niin erilaiselta ja pehmeältä hevosella jossa on enemmän saranaa takasissa. Vaatii vaan enemmän aikaa jotta pääsee hallitsemaan niitä täydellisesti.


Tässä vielä Tarun ottamia kuvia viime perjantain treeneistä Hansun kanssa. :)

Menen aina niin kauan kevyttä ravia kunnes tunnen että liike menee selän läpi. En yritä väkisin istua harjoitusraviin. Nuorten kanssa aina tunnustelen missä kohtaa tuntuu siltä että voisi istua alas. Ajattelen sen niin, että en "pakota" hevosta ottamaan minua harjoitusravissa vastaan, vaan odotan että hevonen on valmis ottamaan alas istumisen vastaan. Tosin, eipä siellä istu erkkikään jos selkä ei toimi...

Mikäs tässä kevennellessä. Ja oispa peilit... ;)
Istun alas harjoitusraviin kun tunnen että selkä pysyy mukana ja kantovoima säilyy.


Aikamoinen ponnistus Hansulla! Vaikka se ei vielä ole kauhean voimakas, niin alkaa jo näkyä pätkiä millaista liike-energiaa sieltä irtoaa! Vanhempana tästä tulee vamrasti tosi näyttävä!

Välillä otan kevyttä laukkaa eteenpäin, jotta ajatus tosiaan säilyy eteen.

Kauniisti Hans sopii Raken maneesin väreihin ;)


Taiteellinen kuva! 

Silmät kiinni, niin helppoa ;)

Lopuksi kevyttä ravia ja Hansu niin tyytyväisen letkeä!


8 kommenttia

  1. Ei hansu näytä vahvalta orikaulaiselta. Kevyt on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan ehkä enemmän sellaista henkistä orikaulaa, tiekkö vähän sellainen orin poseerausolemus päällä ja pitää pitää kaulaa esillä :D

      Poista
  2. Taivuttelu on meilläkin nyt päivän sana ja olen sen avulla löytänyt uusia työkaluja rentouden säilyttämiseen. Kun osaat näitä asioita niin hyvin selittää, niin olisi kivaa jos avaisit vielä hiukan tuota asiaa, mitä siinä pitää ottaa huomioon ja miten ei missään tapauksessa saa tehdä?
    Sulla on kyllä kaksi niin mukavaa hevosta ratsastettavana, molemmilla taitaa olla huikea työmoraali! Noista joistain kuvista oikein näkee, minkälainen Hansusta on tulossa, varmaan vanhempana sellainen taitavaja esiintyvä, upea barokkimuhku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertta ja Hans on molemmat ihan 10+++ työmoraalilla varustettu. Molemmat on aina ratsastaessa sellaisia, että ne kokoajan kysyy "Mitä tehdään seuraavaksi?" eikä ne IKINÄ laita vastaan. Kyllä molemmat sitten osaa "hermostua" jos eivät ymmärrä, mutta tässä pitääkin olla tarkkana että mitäs sieltä selästä niille viestittää. Pitää vaan ratsastaa niin että ne ymmärtää. Se näissä yli-innokkaissa työmyyrissä onkin "vaikeaa", eli auta armias jos nämä stressaantuvat siitä etteivät ymmärrä.. Täytyy oikeesti olla tosi selkeä! Oppivat nopsaan, myös ne huonot asiat jos päästät ne tapahtumaan!

      Mä ainakin ajattelen tossa taivuttelussa niin, että
      a) OIKEASTI vaste taivutukseen ja asetukseen. Jos asetan vaikka sisälle, niin asetus tulee rehellisesti, ei vain puolitiehen.
      b) testaan ohjista päästämällä aina onko se asetus/taivutus/tuki rehellinen. Esim. kierros oikea, voltilla, asetan oikealle ohjasta ja pidän oikealla pohkeella tukena, eli "käärin" oikein pohkeen ympärille hevosen. Hetken päästä päästän ohjasta, mutta siis edelleen olen sillä samalla voltilla, ja hevosen täytyy silti jäädä asettuneeksi ja taipuneeksi, vaikka päästän sisäohjasta. Olisi siis ulko-ohja ja sisäpohje, ja hevonen on tukeutuneena niihin. Jos hevosen singahtaa taas piikkisuoraksi heti kun päästät sisäohjasta--> ei mitään rehellistä taipumista ollutkaan.
      Jos hevonen on letkeä ja kantaa itse itsensä ja asettuu rehellisesti, se tosiaan jää asetukseen ja taivutukseen ilman ohjien pitoakin. Sama siis ihan vain tuntumalla suorallakin. Jos hevonen tuntuu "hyvältä" suoralla, mutta päästät ohjista ja pää singahtaa heti ylös --> ei mitään rehellistä peräänantoa ollutkaan. Sama taivutuksessa. Hevonen suoristuu taivutuksesta sitten kun ratsastaja suoristaa. Hevosella joka on irtonainen, on helppo olla taivutuksessa.
      c)Aina taivuttaessa (varsinkin sisälle päin) hevonen tarvitsee tuen jalasta. Ei siis ole taivutusta pelkällä ohjalla, aina tarttee jalkaa "tukipilariksi". Näin mä sen ajattelen. Jos taivuttaa vaikka sinne sisälle voltilla, ilman sisäpohkeen tukea, niin helposti hevonen kaatuu sisälavan päälle. *
      Eli ei koskaan pelkkä ohja, se on sitten vain kaulan taivuttelua. Pitää taivuttaa sitä kroppaa, vaikka hevonen ei taivukkaan sananmukaisesti kuin kissa. :)
      d) ulko-ohjan tuki. Tuki tietenkin ulkoa, mutta TARKKANA, että tuki ei ESTÄ hevosta taipumasta. Eli se ulko-ohjan tuki seuraa taivutuksen mukana. :)

      Nää on sellaisia peruspilareita mitä ite aina mietin. Toki joillakin hevosilla on omia niksejä, mutta näin suurinpiirtein kyllä kaikki toiminut näin millä olen ratsastanut. Toki jos on tosi virheä hevonen, niin nämähän opetetaan hevosille, eikä voi olettaa että ne ymmärtävät heti jos ei koskaan ole tehty!

      Poista
    2. Ja vielä lisäys edelliseen! _

      Näissä taivutteluissa ympyröillä ja volteilla, ja varsinkin avossa, täytyy myös muistaa, ettei ulkolapa saa valua ulos kesken taivutuksen... :) Yritäppä siinä sitten kääntää jos ulkolapa ei ole hallinnassa. Hevonen kyllä kaartuu ja asettuu sisälle mutta jos unohtaa ulkolapaa ratsastaa (liitoksissa paljonkin siihen ulko-ohjan tukeen mistä puhuin) niin eihän se hepo käänny. :)

      Poista
    3. Hurjasti kiitoksia Noora! Sulta saa kyllä niin hyviä ja selkeitä ohjeita!

      Poista
  3. Voi että kun olisitte malttaneet pitää oriin tukan ilman kynimistä. Tuollainen puoliverisen ratsupolkka ei sovi oriin imagoon ollenkaan. Sama koskee mm suomenhevosia. Muuten todella hienoa menoa ja lisää lihasta ja massaa niin komeelta näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, nyt uskallan olla erimieltä :D näyttää enemmän kilpahevoselta nyt ja korostaa kaulaa! Se reuhka oli aikamoinen liuhuletti ;) kylmäverisillä ja poneilla saa olla tukkaa, mutta esim kouluradalle ei saisi sykeröitä. Hans aikuistui heti kun leikattiin, ei näytä enää juuri pellolta lassotulta. Makuasioita tietty! 😊

      Joo massaa kun saa niin pääsisi vielä eroon pikkupojan piirteistä! On jo muuttunut paljon kesään verattuna, satulaakin jouduttu uusimaan. Onneksi on jo levinnyt, paljon helpompi istua!

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!