Kootussa Ravissa

15. maaliskuuta 2017

Hansun kanssa valmennuksessa

Pitkästä aikaa olin Hansun kanssa itse valmennuksessa. Paikkana oli Nevas, jossa Bastos oli pitämässä valmennuksia koko viikonlopun. Olin itse Hertan kanssa viime heinäkuussa hänen valmennuksessaan, ja silloin sain ihan sikana irti sellaista liikettä Hertasta, mitä en aiemmin ollut saanut. Koin todellakin ahaa-elämyksen sen liikkumisen suhteen.

Hansun kanssa keskityttiin ihan vain perustyöskentelyyn. Hansu oli vähän häsläävällä tuulella. Ei tehnyt mitään tuhmuuksia ja käyttäytyi hyvin, mutta tänään oli tosi vaikeaa keskittyä. Se olisi niin mielellään vaan katsellut mitä ympärillä tapahtuu. Vaikeinta oli maneesin pääty jossa oli ulko-ovi kokonaan auki ja Hansuhan katseli mielellään vaan kavereita vilahtelemassa tarhoissa. Tarhassa hevoset riehuivat ja ilakoivat, ei ainakaan auttanut yhtään tätä keskittymisasiaa, mutta hyvää treeniähän tuo ;) Ehkä vähän mun moka, sillä tulin verryttelemään maneesin vasta noin 20 minuuttia ennen valmennusta. Hansun kanssa pitäisi olla jo pyörimässä ainakin 30 minuuttia ennen, sillä sen täytyy antaa rauhassa katsella. Ei se ole jännittynyt tai pelokas, mutta sillä on selvä ero keskittymisen suhteen, jos se on saanut rauhassa katsoa tilukset. Tietää Herra että minkä tontin valtias hän sillä hetkellä on... ;)
Ikinä ei kisoissa kyllä tämän kanssa riitä mikään 20 minuutin pikaverkka, vaan pitkä ja rauhallinen verkka on avainasemassa. 

Kaikki kuvat Taru Arolan käsialaa!
Alkuraveja 
Lähdettiin heti työskentelemään ympyrällä ravissa ja keskittymistä hakemaan.

Sulkua voltilla käynnissä. Tarkkana ettei tosissaan Hansu saa kaatua oikean lavan päälle vaan sen täytyy nostaa se ylös oikeassa kierroksessa
Tässä vähän sitä Hansun kuikuilua. Se on aikamoinen käärme! Vaikka tehdään ymyprällä sulkua, niin silti keskittyminen ja asetus on ulos ulko-ovelle päin missä kaverit riehuu tarhassa! :D Silloin niska nousee ja asetukset eivät mene läpi, vaikka sillä onkin näennäisesti niska nyökyssä. Vahvempi hevonen tuossa vaiheessa nykäisisi pään ylös ja katsoisi juuri sinne mihin huvittaa.
Keskityttiin koko tunti siihen, että Hansun tulee olla rehellisesti pyöreä, kantaa selkänsä ylhäällä, eikä se saa nostaa niskaa niin ylös että se selkä painuu taas alas. Paulo sanoikin että lusitanot ovat tässä mestareita. Ne ovat mukamas pyöreitä, mutta todellisuudessa kaukana siitä. Vaatii silmää erottaa onko se hevonen rehellisesti säkä ylhäällä, vai ei. Puoliverisillä tämän näkee helpommin, mutta lusitanot ovat niin kompakteja ja "kokoavat" luonnostaan, mutta siellä takana on silti ihan samat ongelmat kuin muillakin hevosilla. Eli oikeasti selkä ylös, niska alas. Enkös ole nämä kaikki vuoden Hertan kanssa tätä toitottanut..? ;)
Hertta on vähän samantapainen niskansa kanssa. Sekin osaa kyllä killiä niska ylhäällä mutta ei se ole se mitä haetaan. Hansu tietenkin parempi rakenteisena osaa peittää sen, ja onhan sillä jo vähän orikaulaakin. Hertta taas on aina ollut sellainen ruippakaula, ja varsinkin kun sen kaula on kiinnittynyt niin alas, tuo se lisää haasteita etuosan nostoon.
Kyllä mäkin tunnen selkään koska se selkä on ylhäällä ja hevonen kantaa, sillä ero on niin iso. Se ei vain aina ole niin helposti tehty kuin sanottu.
Koko tunti tosiaan tehtiin avoja ja sulkuja niin suoralla kuin ympyrällä, ja käänsimme paljon voltteja ja ympyröitä. Hansun tulee taipua liikkeen suuntaan. Oikea kierros on nyt hankalempi, sillä Hansu mielellään vähän nojaa oikeaan ohjaan ja kaatuu oikean etujalan päälle. Vasen kierros sujui paremmin.
Tämä tuntuu selkään epätasaisena tukeutumisena kuolaimeen, välillä liikaa ja välillä ei ollenkaan, sekä pohkeelle vastataan hitaasti. Tai jos vastataan, niin lähdetään kipittämään!

Hansu on nuoren ikänsä vuoksi vielä melko vaihteleva. Varsinkin tuo keskittymiskyky ja rentous vaihtelee tosi paljon päivästä riippuen. Joskus se on samantien rento ja kuulolla kun otat ohjat ekaa kertaa käteen, joskus sitten taas tekisi vaan mieli katsella kavereita ja lukea maneesin seinien mainoksia. Vähän lottoamista siinä mikä on herran päivän fiilis kun menee ratsastamaan. Viestitellään melkein aina päivän kuulumiset omistajan kanssa millainen Hansu oli ratsastaa, ja tulos voi vaihdella päivästä riippuen paljon! Edellisenä päivänä rauhallinen ja rento, seuraavana saattaakin olla sähköjänis maneesissa.
Hansun kanssa alkaa nyt löytymään sellainen hyvä viikkorytmi. Välillä pidempiä maastoilujaksoja, ja sitten taas välillä pidempiä työjaksoja. Hevosesta heti huomaa, jos jotain tehdään liikaa, oli se sitten liian pitkä maastoilupätkä tai liian pitkä työskentelypätkä. Hansu kyllä kertoo koska alkaa "kyllästyttää", siten aina tietää tarvitaanko enemmän maastoilua vai töitä, jotta saadaan meno tasaiseksi työntekoa ajatellen. Nyt kun hetken oli täällä E-Suomessakin hankia, niin omistaja kävi hanattamassa Hansun kanssa pellolla. Se jos joku teki tosi hyvää päälle! Menee muuten kuulemma lujaa... :D

Voisin opetella tuon keventämisen uudestaan. Ei aina tartte könöttää ;)
Riitta sanoisi tässä vaiheessa: "Jos katsot vielä tarkemmin siihen niskaan, niin sä näet että siinä lukee: Älä katso tähän!"


Tässä ajatuksena keskiravia ympyrällä, tosissaan ajatuksena takaa eteen ja ratsasta sitä eteen!

Näyttää väsyneeltä, ei se kyllä sitä ollut! :D

Hansu esitti loppua kohden tosi hyviä pätkiä ravissa ja laukassa. Oikeastaan avainsanat olivat taivutus ja eteen.
Eli ensin asetin reilusti sisälle voltilla. Sitten kun Hansu myötäsi ohjaan ja laski kivasti niskaansa rentoutuen ja alkoi nostamaan selkää, annoin pohkeita ja kannustin sitä ravaamaan/laukkaamaan eteenpäin. Aina tämä ei onnistunut ja alkoi kipitys, mutta ei muuta kuin uudestaan vaan. Sitten kun pääsin antamaan pohkeita ja ratsastamaan eteen ilman että tahti hävisi ja niska nousi, oli tunne tosi hyvä!
Paulo sanoikin, että ravissa voltissa asetan sisälle ja kun se asettuu, niin ratsastan "lisättyä ravia". Kun lähden pyytämään lisättyä ravia, ratsastan sitä enemmän. Olen ehkä vähän turhan varovainen... Kotona olen paljon jämptimpi Hansun kanssa, nyt taisin ujostella. Lisätyn ravin tai laukan ratsastaminen samalla kun teen tätä tehtävää aktivoi mua. Ratsastan silloin enemmän ja varsinkin niitä takajalkoja kun ajattelen lisäystä.
Hyvä harjoite, btw!

Paulo sanoikin, että on kiva kun ratsastan nätisti ja istun siististi, mutta jos olen liian passiivinen, sillä ei ole enää merkitystä. Pelkällä kauniilla istunnalla ei tee mitään. Täytyy olla aktiivinen ratsastaja. Mä olen ehkä vähän vieraskorea. En ole paljoa Hansulla vielä mennyt ja varsinkaan käynyt valmentautumassa, niin vähän ehkä "hissuttelen". En tiedä onko se joku alitajuntainen juttu, että luulen sen näyttävän paremmalta, jos ratsastan huomaamattomasti. En tarkoita että selässä pitäisi pistää tyrät rytkyen menemään, mutta siellä pitää tehdä töitä! Aina jos joku pyytää minua nousemaan hevosensa selkään ja antamaan neuvoja, niin olen paljon "ammattimaisempi" sen suhteen ja tiedän mitä teen. Mutta sitten kun menen gurun silmien eteen, kutistun jotenkin kasaan ja varon liikaa... olen aika ujo loppujenlopuksi.
Hertan kanssa olen tehnyt tätä niin pitkään että sen kanssa "otan paremmin ohjat omiin käsiini". Tämä on kai sitä itsevarmuutta. Hertan kanssa on myös tottunut sellaiseen "yliherkkä tamma - miten ratsastan sitä", että orin ratsastaminen on aina vähän eri asia. Hansukin on herkkä, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka paljon se sietää asioita enemmän. Se ei ole niin teatraalinen ja siihen todellakin saa koskea. Ori antaa anteeksi enemmän, toisinkuin nämä kuningattaret! 
Ja hei, ei se Hansu siitä ainakaan huonommaksi muuttunut, kun rupesin oikeasti ratsastamaan ja yrittämään, jopa virheiden sattumisen uhalla... ;) 
Virheet voi aina korjata ja aina voi yrittää uudestaan.

16 kommenttia

  1. Hah, tunnistan niin itseni tuosta vieraskoreudesta! "Jos mä vaan istun täällä hiljaa" > niin no mitään ei tapahdu, tietenkään! On se vaikeaa, pitää ryhtyä rohkeammaksi ;) Me ollaan tehty samaa harjoitusta nyt mun hevosen kanssa Kaikkosen valmennuksissa, että voltille ja kunnon taivutus ja samalla pohkeesta ajatuksena lisättyä ravia tai laukkaa ja hepan vatsalihakset käyttöön, ja hitsi miten hyvin toimii! Toimii sekä silloin kun hevonen on vähän hitaalla, mutta myös silloin kun se tuijottelee mielummin niitä maneesin seinien mainoksia niska liian ylhäällä keskittymisongelmaisena atomipommina ;)

    https://bellijaleena.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sulla onkin kiva blogi! Jäänpä seuraamaan, tiedän hevosen, taino kisoissa törmätty tietty joskus :)

      Taitaa olla suomalaisten perisynti tämä "mä olen ihan hiljaa vaan niin ehkä tuo valmentaja unohtaa että me ollaan edes täällä" ;)

      Poista
  2. Sulla on aina kivan analysoivia postauksia, olisit varmaan hyvä valmentaja kun osaat niin hyvin pukea sanoiksi nämä harjoitukset ja tunteet valmennuksen aikana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olisi kyllä tarkoitus hankkia vielä "nimellinen" arvo valmentajaksi Ypäjän valmentajakoulutuksen kautta. Toki parhaana oppimisena pidän sitä että itse aktiivisesti valmentautuu! Vaatii vaan rahaa, joten katsotaan kun saisi ehkä säästöön sellaisen summan että voisin maksaa sen huoletta ja lähteä kurssille. Itse kurssi ei ole mahdoton. :)

      Poista
  3. Ai että on lohdullista kuulla, että sinun tasoisella huippuratsastajalla on tällaisia "ongelmia". Itsellä ihan sama juttu, jotenkin lakkaan ratsastamasta, kun olen valmennuksessa kun ujostuttaa, enkä kehtaa, jos teenkin väärin. Viimeksi juuri valmentajan kanssa juteltiin jotain välikäynneissä ja mä ihan ajatuksissani työstin hevosta käynnissä siinä samalla, hiukan "huomaamatonta" avoa, sulkua ympyrällä jotta lavat pysyisi hallussa. En oikein edes ajatellut mitään, tein vain automaattisesti sitä, mitä yleensäkin. Valmentaja kuitenkin huomas sen ja sainkin sitten paljon kehuja meidän käyntityöskentelystä - kun RATSASTIN enkä vain istunut ja ujona odotellut lamaantuneena käskyjä. Siitäpä sainkin taas pontta siihen, että valkussakin pitää ratsastaa myös "itsenäisesti", kyllä se valmentaja sitten sanoo, meneekö pieleen vai ei ei :D. Tällaisia ajatuksia tästä heräsi.
    Olen tainnut sanoa tuhat kertaa, mutta sulla on kyllä niin paras blogi!! Ja ihana seurata myös Hansun kehitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo huippuratsastaja! :D Vähän tällainen ujo naapurintyttö Kellokosken tuppukylästä, joka kovasti yrittää pärjätä :D

      Mutta I feel you, juuri tuo sama tunne. Kyllähän sitä itsekseen on aktiivinen, mutta varsinkin vieraan valmennuksessa jotenkin vieraskoreilee. "Voi ei, tekisi mieli käyttää pohjetta, mitä jos valmentaja näkee ja sanoo että ratsastan rumasti"... Hehhe.

      Poista
  4. Mitä teet, jotta saat hevosen pois oikean lavan päältä? Omalla hepalla samaa vikaa, mutta en vielä hahmottanut mitä kannattaa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Taivutan sen oikean pohkeen ympäri". Tai siis jos hevonen esim kulmissa kaatuu oikean lavan päälle, haluan että se kulmassa sitten "kääriytyisi" minun oikean jalan ympäri, eli "väistäisi" sisäpohjetta, mutta siis "kietoutuneena" sen ympärille, ei nojaten.

      Kulmassa vaikkapa, käytän sitä oikeaa pohjetta ja vaadin että hevonen "kiertää sen kuin maassa olevan kartion". Eihän hevonen kaadu sisälavan päälle jos vaikka kierrät jonkm esineen, hevonem "väistää sitä esinettä". Haluan siis samaa ajatusta omaan pohkeeseeni!

      Periaatteessa jos laita ämpäreitä maneesiin kulmiin niin saat hyvät kulmat, koska hevonen ei todellakaan halua "kaatua "ämpärin päälle vaan se kiertää sen. Yhtä hyvin ja samalla periaatteella pitäisi ratsastaa se kulma ilman mitään ämpäreitä. Taino, ämpärinä toimikoon sisäpohje :)

      Hansun kanssa tehtiin oikein suurennellusti valmennuksessa siis asetusta ja taivutusta sisään, ja samalla sisäpohkeella "väistätys" etujaloilla ulos.

      Poista
  5. Täällä kanssa yhden naapurikyylän ratsastaja, juuri se keskittymiskyvyn hakeminen siihen hommaan on välillä aivan järkyttävän hankalaa! Ja sit kun pääsee kyyläilee ni alkaa se spookkailu, esim nyt sulaneita kentän kohtia on hyvä katella ja väistellä. Oon todennu että "koko ajan jotaa" poistaa tän ongelman meillä, eli koko ajan asetusta, jalkaa, enemmän, vähemmän ja aivan tajuttomasti tehtäviä, jos koitan mennä vaan ympyrällä sitä fiilistä niin meen vielä huomennakin :D Kun saan heti alusta pois sen kyyläilyn ni loppuaika on helpompaa, en kyllä aina tiedä miten sen sain tänään pois... :D
    Mulla kanssa toi ongelma että jään vaan odottamaan ja oon hyvin passiivinen, tän onneks saan poistettua aktiivisella valmentajalla joka jaksaa sen tunnin koko ajan sanoa mitä tehdä niin pikkuhiljaa siitä oppii vaan itsekin pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sulaneey kentän kohdat voivat olla vaarallisia hevosen mentäviä mustia aukkoja ;) hevosesi on varmasti sitä mieltä että olette selvinneet hengissä vain ja ainoastaan hänen valppautensa ansiosta ;)

      Poista
    2. Hihihiii.... repesin niin tuosta vastauksestasi. :-D Meillä nimittäin tämä 21 vee maailmaa nähnyt herrasmies jäi torstaina "kauhistuneena" tuijottamaan valtavaa vesilätäkköä. No olihan se toki ilmestynyt siihen yht'äkkiä yön aikana ja näytti tummemmalta kuin ympäristönsä joten ehkä se tosiaan vaikutti hevosia ahmivalta pohjattomalta vesikuilulta... Varmuuden vuoksi kierrettiin reunoja pitkin. ;-)

      Maarit L. :-)

      Poista
  6. Oon jo pidempään lukenut 'haamulukijana' sun blogia, ja mä todella kunnioitan sun uskallusta arvioida sitä omaa ratsastusta ja omaa tekemistä, välillä ronskimmallakin tekstillä mutta myös uskallat antaa itsellesi positiivista palautetta jukisesti. Pidän myös sun tyylistä tuoda asiat julki, selkeästi mutta silti lukijalle jää pohdittavaa aina tekstin jälkeen joka tuo janoa lukea lisää.
    Olet tuonut minulle potkua persiille myös omaan ratsastukseen, ja uskallusta myös tuoda esiin omat onnstumiset eikä aina miettiä mikä meni pieleen. Tyylisi miten puhut hevosista ja ajatus ratsastuksesta on ihailtavaa! Olen suuri ihailija, ja sinä suuri innoittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos tosi ihanasta kommentista!
      On kiva kun välillä tulee näitä pitkänlinjan "haamulukijoita" välillä kommentoimaan, tai "antamaan kasvot" itsestääN ja taas tietää että kyllä mulla lukijoita on, vaikkei aina kommentoisi :)

      Ennen oli jotenkin tabu puhua positiivista asioista omassa ratsastuksessa. Tykkään olla realisti, ja varon maalailemasta pilvilinnoja liikaa, mutta jos omassa ratsastuksessa on edes jotain hyvää, miksen sitä ääneen sanoisi. Myös päinvastoin, tykkään rehellisesti pureutua virheisiin. Jos sitä ei tee niin ei kehity. Virheitä tekee kaikki, ja se tulisi myöntää vähintään itselleen. Ei sitä tartte kailottaa, mutta antaisi aika koppavan kuvan jos kieltäisi täälläkin julkisesti ne omat virheet.

      Ja on muuten itselleni parasta inspiraatiota jatkaa blogin pitämistä ja kirjoittamista juuri niissä tapauksissa kun lukijat sanoo että innoitan heitä! Tulee tunne että tahdon auttaa ja teen samalla "tärkeää työtä" kirjoittamalla. Jos edes yksi saa apua omaan tekemiseensä siitä, niin päivän hyvä työ (tai pikemminkin kirjoitus) on tehty!

      Poista
  7. Täällä myös yksi ujo ratsastaja! Itsekseen kun menen, niin kyllähän mä siellä selässä asioita teen, mutta kun syksyllä käytiin hevosen kanssa muutaman kerran vieraan valmentajan silmien alla, niin istuin vaan passiivisena selässä ja no, hevonenhan myös liikkui sen mukaisesti :D ehkä juurikin pelkona se, että teen valmentajan mielestä jotain todella väärin. Ja siihenhän se maailma sitten kaatuisikin, olisihan se ihan kamalaa että joku näkisi, kun teen virheen ja vielä yrittäisi korjata sen! ;)

    Vielä edellisiin kommentteihin yhtyen, sun blogi todella on parasta antia <3

    VastaaPoista
  8. Pitää nyt vielä erikseen kommentoida: innostat varmasti meitä kaikkia lukijoita näillä postauksillasi. Kiitos!

    Olen yrittänyt analysoida omia ratsastuksiani - kirjoittaminen auttaa. Ja jottei menisi ihan voivotteluksi, yritän aina löytää jonkun asian missä onnistuin, en täydellisesti mutta paremmin kuin aiemmin. Tavatomman kiitollinen olen mahtavasta vuokrahevosestani joka on jo opettanut minulle niin paljon. ♥

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!