Hansun kanssa valmennuksessa

Pitkästä aikaa olin Hansun kanssa itse valmennuksessa. Paikkana oli Nevas, jossa Bastos oli pitämässä valmennuksia koko viikonlopun. Olin itse Hertan kanssa viime heinäkuussa hänen valmennuksessaan, ja silloin sain ihan sikana irti sellaista liikettä Hertasta, mitä en aiemmin ollut saanut. Koin todellakin ahaa-elämyksen sen liikkumisen suhteen.

Hansun kanssa keskityttiin ihan vain perustyöskentelyyn. Hansu oli vähän häsläävällä tuulella. Ei tehnyt mitään tuhmuuksia ja käyttäytyi hyvin, mutta tänään oli tosi vaikeaa keskittyä. Se olisi niin mielellään vaan katsellut mitä ympärillä tapahtuu. Vaikeinta oli maneesin pääty jossa oli ulko-ovi kokonaan auki ja Hansuhan katseli mielellään vaan kavereita vilahtelemassa tarhoissa. Tarhassa hevoset riehuivat ja ilakoivat, ei ainakaan auttanut yhtään tätä keskittymisasiaa, mutta hyvää treeniähän tuo ;) Ehkä vähän mun moka, sillä tulin verryttelemään maneesin vasta noin 20 minuuttia ennen valmennusta. Hansun kanssa pitäisi olla jo pyörimässä ainakin 30 minuuttia ennen, sillä sen täytyy antaa rauhassa katsella. Ei se ole jännittynyt tai pelokas, mutta sillä on selvä ero keskittymisen suhteen, jos se on saanut rauhassa katsoa tilukset. Tietää Herra että minkä tontin valtias hän sillä hetkellä on... ;)

Ikinä ei kisoissa kyllä tämän kanssa riitä mikään 20 minuutin pikaverkka, vaan pitkä ja rauhallinen verkka on avainasemassa. 

Kaikki kuvat Taru Arolan käsialaa!

Alkuraveja 

Lähdettiin heti työskentelemään ympyrällä ravissa ja keskittymistä hakemaan.

Sulkua voltilla käynnissä. Tarkkana ettei tosissaan Hansu saa kaatua oikean lavan päälle vaan sen täytyy nostaa se ylös oikeassa kierroksessa

Tässä vähän sitä Hansun kuikuilua. Se on aikamoinen käärme! Vaikka tehdään ymyprällä sulkua, niin silti keskittyminen ja asetus on ulos ulko-ovelle päin missä kaverit riehuu tarhassa! :D Silloin niska nousee ja asetukset eivät mene läpi, vaikka sillä onkin näennäisesti niska nyökyssä. Vahvempi hevonen tuossa vaiheessa nykäisisi pään ylös ja katsoisi juuri sinne mihin huvittaa.

Keskityttiin koko tunti siihen, että Hansun tulee olla rehellisesti pyöreä, kantaa selkänsä ylhäällä, eikä se saa nostaa niskaa niin ylös että se selkä painuu taas alas. Paulo sanoikin että lusitanot ovat tässä mestareita. Ne ovat mukamas pyöreitä, mutta todellisuudessa kaukana siitä. Vaatii silmää erottaa onko se hevonen rehellisesti säkä ylhäällä, vai ei. Puoliverisillä tämän näkee helpommin, mutta lusitanot ovat niin kompakteja ja "kokoavat" luonnostaan, mutta siellä takana on silti ihan samat ongelmat kuin muillakin hevosilla. Eli oikeasti selkä ylös, niska alas. Enkös ole nämä kaikki vuoden Hertan kanssa tätä toitottanut..? ;)

Hertta on vähän samantapainen niskansa kanssa. Sekin osaa kyllä killiä niska ylhäällä mutta ei se ole se mitä haetaan. Hansu tietenkin parempi rakenteisena osaa peittää sen, ja onhan sillä jo vähän orikaulaakin. Hertta taas on aina ollut sellainen ruippakaula, ja varsinkin kun sen kaula on kiinnittynyt niin alas, tuo se lisää haasteita etuosan nostoon.

Kyllä mäkin tunnen selkään koska se selkä on ylhäällä ja hevonen kantaa, sillä ero on niin iso. Se ei vain aina ole niin helposti tehty kuin sanottu.

Koko tunti tosiaan tehtiin avoja ja sulkuja niin suoralla kuin ympyrällä, ja käänsimme paljon voltteja ja ympyröitä. Hansun tulee taipua liikkeen suuntaan. Oikea kierros on nyt hankalempi, sillä Hansu mielellään vähän nojaa oikeaan ohjaan ja kaatuu oikean etujalan päälle. Vasen kierros sujui paremmin.

Tämä tuntuu selkään epätasaisena tukeutumisena kuolaimeen, välillä liikaa ja välillä ei ollenkaan, sekä pohkeelle vastataan hitaasti. Tai jos vastataan, niin lähdetään kipittämään!

Hansu on nuoren ikänsä vuoksi vielä melko vaihteleva. Varsinkin tuo keskittymiskyky ja rentous vaihtelee tosi paljon päivästä riippuen. Joskus se on samantien rento ja kuulolla kun otat ohjat ekaa kertaa käteen, joskus sitten taas tekisi vaan mieli katsella kavereita ja lukea maneesin seinien mainoksia. Vähän lottoamista siinä mikä on herran päivän fiilis kun menee ratsastamaan. Viestitellään melkein aina päivän kuulumiset omistajan kanssa millainen Hansu oli ratsastaa, ja tulos voi vaihdella päivästä riippuen paljon! Edellisenä päivänä rauhallinen ja rento, seuraavana saattaakin olla sähköjänis maneesissa.
Hansun kanssa alkaa nyt löytymään sellainen hyvä viikkorytmi. Välillä pidempiä maastoilujaksoja, ja sitten taas välillä pidempiä työjaksoja. Hevosesta heti huomaa, jos jotain tehdään liikaa, oli se sitten liian pitkä maastoilupätkä tai liian pitkä työskentelypätkä. Hansu kyllä kertoo koska alkaa "kyllästyttää", siten aina tietää tarvitaanko enemmän maastoilua vai töitä, jotta saadaan meno tasaiseksi työntekoa ajatellen. Nyt kun hetken oli täällä E-Suomessakin hankia, niin omistaja kävi hanattamassa Hansun kanssa pellolla. Se jos joku teki tosi hyvää päälle! Menee muuten kuulemma lujaa... :D

Voisin opetella tuon keventämisen uudestaan. Ei aina tartte könöttää ;)
Riitta sanoisi tässä vaiheessa: "Jos katsot vielä tarkemmin siihen niskaan, niin sä näet että siinä lukee: Älä katso tähän!"

Tässä ajatuksena keskiravia ympyrällä, tosissaan ajatuksena takaa eteen ja ratsasta sitä eteen!

Näyttää väsyneeltä, ei se kyllä sitä ollut! :D

Hansu esitti loppua kohden tosi hyviä pätkiä ravissa ja laukassa. Oikeastaan avainsanat olivat taivutus ja eteen.

Eli ensin asetin reilusti sisälle voltilla. Sitten kun Hansu myötäsi ohjaan ja laski kivasti niskaansa rentoutuen ja alkoi nostamaan selkää, annoin pohkeita ja kannustin sitä ravaamaan/laukkaamaan eteenpäin. Aina tämä ei onnistunut ja alkoi kipitys, mutta ei muuta kuin uudestaan vaan. Sitten kun pääsin antamaan pohkeita ja ratsastamaan eteen ilman että tahti hävisi ja niska nousi, oli tunne tosi hyvä!

Paulo sanoikin, että ravissa voltissa asetan sisälle ja kun se asettuu, niin ratsastan "lisättyä ravia". Kun lähden pyytämään lisättyä ravia, ratsastan sitä enemmän. Olen ehkä vähän turhan varovainen... Kotona olen paljon jämptimpi Hansun kanssa, nyt taisin ujostella. Lisätyn ravin tai laukan ratsastaminen samalla kun teen tätä tehtävää aktivoi mua. Ratsastan silloin enemmän ja varsinkin niitä takajalkoja kun ajattelen lisäystä.

Hyvä harjoite, btw!

Paulo sanoikin, että on kiva kun ratsastan nätisti ja istun siististi, mutta jos olen liian passiivinen, sillä ei ole enää merkitystä. Pelkällä kauniilla istunnalla ei tee mitään. Täytyy olla aktiivinen ratsastaja. Mä olen ehkä vähän vieraskorea. En ole paljoa Hansulla vielä mennyt ja varsinkaan käynyt valmentautumassa, niin vähän ehkä "hissuttelen". En tiedä onko se joku alitajuntainen juttu, että luulen sen näyttävän paremmalta, jos ratsastan huomaamattomasti. En tarkoita että selässä pitäisi pistää tyrät rytkyen menemään, mutta siellä pitää tehdä töitä! Aina jos joku pyytää minua nousemaan hevosensa selkään ja antamaan neuvoja, niin olen paljon "ammattimaisempi" sen suhteen ja tiedän mitä teen. Mutta sitten kun menen gurun silmien eteen, kutistun jotenkin kasaan ja varon liikaa... olen aika ujo loppujenlopuksi.

Hertan kanssa olen tehnyt tätä niin pitkään että sen kanssa "otan paremmin ohjat omiin käsiini". Tämä on kai sitä itsevarmuutta. Hertan kanssa on myös tottunut sellaiseen "yliherkkä tamma - miten ratsastan sitä", että orin ratsastaminen on aina vähän eri asia. Hansukin on herkkä, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka paljon se sietää asioita enemmän. Se ei ole niin teatraalinen ja siihen todellakin saa koskea. Ori antaa anteeksi enemmän, toisinkuin nämä kuningattaret! 

Ja hei, ei se Hansu siitä ainakaan huonommaksi muuttunut, kun rupesin oikeasti ratsastamaan ja yrittämään, jopa virheiden sattumisen uhalla... ;) 

Virheet voi aina korjata ja aina voi yrittää uudestaan.