Sairasloma on päättynyt

Ainakin virallisesti!

Eli tasan 2 viikkoa olemme vain kävelleet Hertan kanssa. Sekä selästä että maasta käsin olen kävellyt sen kanssa ja yrittänyt keksiä vaihtelevuutta liikuntaan. Onneksi säät ovat suosineet!

Yllättävän paljon kyllä keksii pelkässä käynnisäkin tekemistä neljän aidan sisälle. Kauheasti toki kuulee kuinka tylsää kävely on , mutta ei minulla ollut ongelmaa keksiä  tuolle 30 minuutin päivittäiselle käyntijaksolle tekemistä! Siellä mä vetelin erilaisia tehtäväratoja mielessäni. Hyvin voi opetella vaikka jonkun kouluradan ja suorittaa sitä käynnissä.

Pysähdys tässä. Siitä käyntiin. Tässä lisättyä käyntiä, tässä kokoa käyntiä. Tässä käännä voltti, voltin jälkeen pohkeenväistöä.. Oikeasti tämä vain vaatii mielikuvitusta sanella itselleen tehtäviä!

Viikonloppuna otin ensimmäisiä raviaskelia ja Hertta liikkuu kyllä todella kivasti ja mielellään. Eilenkin kun ravailin sitten vähän enemmän, ehkä noin 5 minuttia yhteen putkeen, niin johan oli jo pitelemistä! Mummeli on kävellyt 2 viikkoa ja nyt kun saa ravata niin totta tosiaan se on sitä mieltä että ”Hemmetti nyt ravataan sitten!”. Yritän pyytää siltä mummoravia, mutta se painelee menemään keskiravia, joten meidän ravailut jää toistaiseksi nyt tosi vähäisiksi, ettei tule haukkaistua liian isoa palaa saikun jälkeen. Tahdon palata kuitenkin rauhassa liikuntaan.

Kaikki postauksen kuvat (c) Laura Grönroos

Hertalle kyllä sopii tämä lookki ilman turpista. :) Se toimii ratsastessa tosi hyvin ilman sitä! Suu vaahtoaa enemmän.

Kaunis Hertta sillan edessä <3

Kun Hertta on tuollaisella päällä että se vaan innoissaan juoksisi, niin ei missään nimessä voi jäädä passiivisesti vetämään suusta ajatuksella ”prrr whooouu”. Hertta lähtee painamaan vähän vasten kättä ja kun paine tasaisesti kasvaa vauhdin kasvaessa, niin jossain menee Hertalla se raja kun se ei siedä oikein painetta suussa. Tällöin alkaa pään viskominen ja säntäily. Ylimääräisiä rykäisyjä ei nyt kaivata, joten en missään nimessä saa jäädä tasaisesti vetämään ja hidastamaan menoa, vaan joudun tehdä miljoonia siirtymisiä. Eli teen tätä perusharjoitetta: siirtymisiä ravin sisällä. Hertta reagoi hyvin painoapuihin. Heti kun se lähtee ravissa kiihdyttämään niin tiivistän istuntaa jolloin Hertta yrittää siirtyä käyntiin. Tällöin annankin sen mennä. Eli periaatteessa Hertta saa palkkion kun se hidastaa! Paine poistuu kun se hidastaa. Ja kaikki ilman ohjastuntuman tehostamista. 

Meidän pelastus tosiaan tällä hetkellä on ne siirtymät ravin sisällä. Sillä saan vanhan turpomummelin hidastaan ilman mitään protestia kovemmasta ohjasavusta!

Jännä nähdä kuinka eri hevoset reagoivat erilailla lomaan. Toiset hidastuvat entisestään tai jopa vähän jäykistyvät. Toisilla sitten loma taas nousee päähän ja into kasvaa. Hertta kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaikka ikänsä puolesta pitäisi varmaan kuulua ensimmäiseen. Ikä on vain numeroita! Se on todistettu jo moneen kertaan.

Näin me käytiin ulkona kävelylenkeillä. Niska alhaalla ja silleen... ;)

PS. Kysymyspostauksen vastaukset tekeillä!