Klinikkapäivä

Niin koitti klinikkapäivä, jonka varasin Hertalle sen epämääräisen liikkumisen vuoksi. Hertta on tosiaan ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä, siis hyvästä ja normaalista ei niin hyvään ja epänormaaliin. Nykyään tämä on niin tarkkaa, että huomaan kyllä heti jos vaikka avotaivutus ei tunnu samalta tai että laukanvaihto vaikka olisikin puhdas, niin tunnen sen miten se kulkeutuu kropan läpi, ja nyt tuntuu että joku "klikki" on jossain. En ole pysynyt enää perässä, sillä missään ei ole ollut mitään logiikkaa.

Jos nyt vähän pohdintaa ääneen tähän väliin.

Esimerkiksi maastossa Hertta on normaalisti tosi reipas, ja aika säpsy, vaikkakin se hyvin siellä samoilee. Oikeastaan kävellään me missä vaan niin Hertta on reipas ja marssiva! Olen nyt maastoillut sillä tosi paljon, esim viime viikolla taisin joka päivä käydä maastossa heittämässä edes pienen lenkin/tiellä kävelemässä. Olen ihmetellyt kun se liikkuu niin hitaasti ja rauhallisesti siellä… Kuulostaa mitättömältä ja joku pitää tätä itsestään selvyytenä, mutta kyllä tässä 10 vuoden aikana olen oppinut tuntemaan Hertan reaktiot läpikotaisin. Hertta voi olla rento maastossa, mutta se normaalisti kävelee silti aina reippaasti ja katselee valppaana ympärilleen. Nyt se on ollut TOSI hidas ja vaikka alkulenkistä se on yleensä jännittynyt, niin se ei silti kävele reippaasti. Tunnen että selkä on jännittynyt alkulenkistä, mutta eteneminen on hidasta. Normaalistikin aluksi maastolenkki voi olla aika mielenkiintoista jännittynyttä ravi-käynti-kipitys höttöä, mutta siltikin se kävelee reippaasti. Nyt se siis jännittyessäänkin käveli hitaasti. Loppulenkistä H aina rentoutuu ja käynti muuttuu isoksi, mutta nyt se on ollut lenkin lopuksi myös edelleen hidasta ja matelevaa käyntiä. Ei varsinaista aristamista, mutta jotenkin matka ei taitu. Hertan kävelytyyli on marssiminen, ei mateleminen.

Tämä on nyt ollut parin viikon ajan tällaista. Aloin pohtimaan että se kengitys oli pari viikkoa sitten, ja jos joku muistaakin että laitoin siitäkin postaukseen kuvan kuinka H sai uudenlaiset kengät. Ei mitään muutosta varsinaisesti, sivukäänteet vaihtuivat vaan normaaliin kärkikäänteisiin. Se ei ole suoranaisesti siis arkonut kengityksen jälkeen mutta ainahan sitä spekuloi että mikä johtuu mistäkin.

Aluksi se liikkui hyvin kenigtyksen jälkeen, mutta nyt tässä jo kolmen viikon aikana kengityksestä olen huomannut koko ajan Hertan menevän huonompaan suuntaan. Tahditusta kaarteissa, matelua käynnissä...

Nyt viime päivinä on tullut vielä enemmän ilmi epämääräistä ontumista ja tahdittelua. Ontuma tulee ja menee. Pari päivää sitten juoksutuksessa oikeaan kierrokseen H aristi oikeaa etusta selvästi. Mutta esim klinikalla keskiviikkona ei. Välillä sen toinen takajalka on tosi huonon näköinen, välillä ei. Ei tästä ottanut selvää, joten tosiaan hyvä että klinikalle mentiin kun nämä oireet ovat nyt näin mystisiä ja ailahtelevia.

Meidän hoitaja-Riikka aina niin innoissan ottamassa selfieitä Hertan kanssa... Hertta ei näytä arvostavan ;)

Sattumalta keskiviikkona juuri klinikalle lähtiessä kun laitoimme Herttaa kuntoon kuljetusta varten, Riikka huomasi Hertan vasemman takajalan olevan outo. No sehän oli ihan tukki vuohisnivelen päältä! Ei mitenkään älyttömän kuuma, vähän lämmin. Ei ontunut. Siis mitä ihmettä! Kaikkea se keksii.

Klinikalla lääkärin mielestä se näytti impparilta, mutta mistään ei löytynyt haavoja. Hertalla ei ikinä ole ollut impparia, vaikka se jalkojaan kolhii haavoille tuon tuosta.

Nyt kun eilen illalla kävin taluttamassa Herttaa, niin turvotus oli tipotiessään! Hyvähän se vaan on että meni ohi, mutta todelliseksi mysteeriksi tämä jäi. Jalka meinaan oli aika karun näköinen. Nyt siinä ei sitten ole jälkeäkään tästä. Kaikkea sitä…

Tässä näkee hyvin tuon eron takajaloissa tuon mystisen pikaturvotuksen aikana.

Tassa vasen takakinttu keskiviikkona klinikalla..

.. ja tässä seuraavana päivänä eli torstaina illalla. Se lähti yhtä nopeasti kuin tuli!

Hertasta on kevättalvella otettu rtg-kuvat klinikalla perus vetcheckin yhteydessä, joten uusia kuvia emme klinikalla ottaneet. Toistimme keväiset taivutuskokeet ja nyt sieltä reaktioita saatiinkin aikaan vaikka keväällä ei!

Ultrasimme myös SI-nivelen, jotta suljimme senkin vaihtoehdon nyt pois, ja SI-nivel olikin todella siisti ja hyvä.

Nyt Hertta sai kipulääkekuurin viikoksi, sekä lihasrelaksanttia. Mitään varsinaista syytä emme löytäneet mikä selittäisi tämän, mutta nyt hoidetaan sitten että saataisiin Hertta taas liikkeelle.

Tänä vuonna koitti sekin, että Hertta sai ensimmäiset kortisoni piikit! Vähän ahdistavaa, kun on tottunut että Herttaa ei ole tarvinnut piikittää, niin nyt sitten oli aihetta pienen niveltulehduksen takia, 18 vuotiaana. Hertalla oli takajaloissa rasitusta, mikä on kuulemma kouluhevoselle yleistä. Noh, onpahan liikkunut takaosa alla…

Lihasrelaksanttia annamme varuiksi, jos jossain on jokin lihas mikä kiristää. Eläinlääkäri kehui Hertan lihaskuntoa, eikä mitään merkittävää reaktioita oikein löydy. Toki itsekin hieromalla olen todennut että Hertta on toisesta takasestaan lihaksistaan jäykempi, joten sitä on joutunut jumppaamaan ratsastuksella ja hieronnalla, mutta se on pysynyt tällä aina kunnossa. Katsotaan josko lihasrelaksantti auttaisi tässä.

Eläinlääkäri kävi tarkkaan koko ponin läpi.

Ja lopuksi jopa pienet päiväkännit... ;)

Nyt sitten jouduin soittelemaan kengittäjälle että tulisi katsomaan Hertan etukenkiä uudestaan. Tuntuu että olen vähän kahden tulen välissä, kengittäjän ja eläinlääkärin mielipiteet ovat niin erilaisia. Ei tosiaan ole varmuutta johtuuko tuo Hertan etujalkojen arkominen tästä uudenlaisesta kengästä, vaiko siitä että se on kipeyttänyt etuosaansa nyt takajalkojen rasituksen takia. Parempi se on kuitenkin pyytää kengittäjä paikalle antamaan oma arvio asiasta. Hertalle ei siis mitään muutoksia ole tehty kavion asennossa, mutta se siis tosiaan sai nyt kärkikäänteet, kun aiemmin sillä on ollut sivukäänteet kengässä. Omaan silmääni kaviot sivukäänteillä olivat pyöreämmän näköiset kärjestä, mutta en uskalla kyllä mennä sanomaan mitään. Suljetaan nyt kuitenkin sekin vaihtoehto pois ja saa kengittäjä tehdä ratkaisut. Varmaan laitamme pohjalliset varmuudeksi etukavioihin, tosin sitten saan seurata tarkkaan ettei kehity jälleen sädemätää, niin kuin viime kesänä. Huh, on tää vaikeeta! Yksi vaihtoehto myös on tämä minun ahkera yhtäkkinen maastoilu. Talvella mennään hyvillä pohjilla maneesissa tai pehmeässä lumessa, ja nyt kun tuli kauniit kelit olen viihtynyt maastossa, ja äkkiseltään kivinen hiekkatie voi ottaa kyllä herkkäkavioisen hevosen kunnon päälle. Hertalla on tosi ohut ja matala antura ja ohuet kavionpohjat. Se on aina ollut hyvin herkkä varsinkin koville pohjille. Hyvällä kengityksellä Hertan liikkuminen on aikanaan varsana jo pelastettu. Sinäällään siis voisi ajatella että pohjalliset auttaisivat taas tässäkin.

En ole tämän 10 vuoden aikana ikinä joutunut miettimään mitään tällaisia. Hertta ei ikinä ole sairastellut ja klinikalla olemme käyneet vain kerran tikkaamassa ison tapaturmaisen haavan jalasta, mutta sitä ei lasketa.

Päädyimme kuitenkin kengittäjän kanssa laittamaan ne samat vanhanlaiset kengät Hertalle jalkaan ja vielä pohjalliset väliin. Nyt minunkin mielestä jalan asento ja kavio on paremman näköinen. Jotenkin tuon kärkikäänteen kanssa Hertan kavio levisi sellaiseksi lapioksi? En tiedä kuvittelenko, mutta ainakin omaan silmään nyt tällä sivukäänteiskengällä kaviot ovat "napakan" näköiset. Aluksi tällä kärkikäänteelläkin kaviot olivat hyvännäköiset, mutta ilmeisesti Hertan kavio on kasvanut niin huimaa vauhtia nyt kesän tullen kolmessa viikossa, että se "levisi" liikaa? En tiedä. Luotan kuitenkin kengittäämme 110%, sillä kyseessä on kyllä täysin kokenut ammattilainen Suomessa. Ei siis tosiaan mikään naapurin-Pera kengittämässä.

Mutta nyt on sama vanha tuttu kenkä jalassa, ja ainakin omasta mielestäni Hertta käveli reippaammin heti kengityksen jälkeen? Tuli taas se Armeija-Hertta, eli oikeen kunnon pikamarssi. :D

Katsotaan nyt miten vaikuttaa.

Nyt uudet tuliterät, tutut ja turvalliset vanhanmalliset monot! 

Harmillista että tällaista sattuu juuri kisakauden alussa. Miksei talvella kun olisi ollut hyvin aikaa vain hengailla?

Toki nyt sitten otetaan rauhallisesti ja palaillaan pikkuhiljaa liikuntaan. Katsotaan sitten mihin kisoihin ehditään mukaan, mutta en kiirehdi asian kanssa. Mieluummin loppukauden kisat, kuin heti mahdollisimman nopeaan seuraavat ja sitten ei kisoja sen jälkeen ollenkaan…

Nyt sitten 2 viikkoa me otetaan rennosti, ja aletaan sitten palailemaan toivottavasti liikunnan pariin. Pikkuhiljaa, hyvä tulee. :)

PS. Jotain valoa tänne risukasaankin! Mä pääsin sen viimeisen orgaanisen kemian tentin läpi, eli valmistun nyt tänä kesänä! Ei enää tartte lukea!! Ah, mä niin aloin vihaamaan opiskelua jo! :D