Kootussa Ravissa

18. maaliskuuta 2016

Se absoluuttinen turvan asento

En tiedä sohaisenko muurahaispesää jos kirjoitan tästä aiheesta. Olen muutenkin ollut hyvin varovainen mielipidepostausten kanssa. Ehkä vähän jopa kartan niitä. Mutta nyt oli niin mielenkiintoinen keskustelu tuttavani kanssa joka herätti paljon ajatuksia.
Jotenkin tuntuu että tällä hetkellä kuuminta hottia on puheen (juorujen) aiheena se, missä asennossa hevosen turpa on. 

Sä rullaat...
Se ei ole edes muodossa... 
Luotiviiva!!!
Turpa rutussa...
Nenä eteen... Eteen alas... Taakse alas... LDR... Niska korkealla, matalalla, rullalla... 

Ihan varmana olette kuulleet/keskustelleet asiasta?
Mehevimmät argumentit löytää tiedät-kai-mistä-foorumilta ja nimenomaan anonyymeiltä. Osassa on perää, osassa ei. Omasta mielestäni. Siitä voidaan taas ruveta vääntämään onko se "mun mielipide" oikea. Toisen mielestä on, toisen ei. 
Okei, tämä jatkuu loputtomiin jos tälle linjalle lähtee. Mutta kun tämä on mun blogi, niin kerron nyt oman näkemykseni! Jokaisella on omat mielipiteensä, enkä ala taistelemaan siitä mikä on oikein ja väärin.

Ne jotka seuraa blogiani  Facebookin kautta ovat varmaan jo törmänneet tähän kuvaan jonka siellä jaoin:


Toivon että moni katsoo tätä kuvaa tarkkaan.
Tämän tyhjentävämmin asiaa ei voi mielestäni selittää! Kuvassa on piirros hevosen pään ja niskan asennosta ja sama verrattuna ihmisen vastaavaan pään ja niskan asentoon. Plussana vielä miten kaulan ja pään asento vaikuttaa liikkeeseen koko kropassa. Teksti on tukena, mutta jos englanti tuottaa hankaluuksia niin vielä on kuvan oikealla laidalla merkitty värein mikä vaikuttaa mihinkin. 
Tämän kuvan sanoman ymmärtää siis kaikki kieleen katsomatta. Ei tarvitse osata edes lukea. 

Huomatkaa erityisesti vihreällä kirjoitettu osio:

"'On the bit'  does NOT refer to just how the head and neck are carried, but to how the entire horse's body functions".

Tämä. Juuri tämä. 

Hirveästi puhutaan siitä nenän asennosta ja kiinnitetään huomiota vain siihen. Nenän asento ja "kuolaimella" kulkeminen on kuitenkin koko kehon kantamiseen liittyvä asia. 
Katsotaan mieluummin kokonaisuutta. Täydellinen tilanne on mielestäni se, kun hevonen on kuolaimella, jolloin se kantaa itseään ja ratsastajaa koko kehon "läpi". Pohkeista lähtien, takajalkojen kautta, käsien kautta kuolaimeen, ja siitä aina takaisin pohkeeseen. Ajattelen sen itse tälläisenä "ympyränä". 

Mitä siihen kuuluisaan nenän ja niskan asentoon tulee, itse pidän hyvin tärkeänä, että hevosella on nenä edessä tai vähintään luotiviivalla ja niska on korkeimpana kohtana. Piste. 
Mutta... *nyt Norppa varovaisena*
Aina tähän täydelliseen tilanteeseen en pääse. Olen amatööri, en ammattilainen. Ei mun kuulukkaan osata kaikkea ja täydellisesti. 
Riippuu hyvin paljon hevosesta, sen luonteesta ja kapasiteetista ja rakenteesta, mikä on sille optimaalinen tila työskennellä. Sanoisin näin, että minulle tuo äskettäin kuvailema tilanne on se TULOS. Tähän minä pyrin.

Muotoa tulee pystyä vaihtelemaan. 

Jos kyseessä on nuori hevonen, en todellakaan voi vaatia tällaista heti! Minun mielestäni hevonen tulee opettaa ja rakentaa tähän. Niska korkeimpana kohtana, nenä edessä/luotiviivalla (joka muuten mahdollistaa selän ja takajalkojen käytön, joka on se kaiken A ja O, mistä liian vähän nyt puhutaan!) kulkeminen on minulle se työn tulos. Hevonen, jolla on kykyä ja kuntoa kulkea tässä vaativassa asennossa! 
Ei voi vaatia täydellistä ja korrektia asentoa tuosta noin vaan. Siihen täytyy treenata. Nuori hevonen ei jaksa tai välttämättä kykene kulkemaan näin. En siis todellakaan viillä ranteitani auki, jos hevonen ei ole sillä hetkellä juuri korrekti nenän asentonsa kanssa, jos se muutoin on:
a) rento

b) aktiivinen
c) tyytyväinen
d) kantaa itseään koko kropallaan 
e) takajalat

Kun hevosta kouluttaa ja jumppaa oikein, se tulee jaksamaan kantaa itsensä vaaditussa asennossa, ajatellaan nyt vaikka kohti sitä GP:tä. Voin siis hyvin työskennellä nuoren hevosen kanssa pitkäänkin matalassa muodossa. Kun se on riittävän vahva, lähdetään nostamaan myös sitä "muotoa". 

Jos nuori hevonen valuu kuolaimen taa? Tätä meinaan tapahtuu aika usein. 
En missään nimessä lähtisi ratsastamaan ajatuksella "turpa ylös äkkiä äkkiä äkkiä kauheaa!". Yrittäisin enemmänkin lähteä maanittelemaan sitä ylös ja eteen, kohti kuolainta. Kuolaimen takana kulkeva hevonen ei ole selästään täysin auki. Fakta kuitenkin on että en voi pakottaa hevosta rentoutumaan ja "avaamaan" selkäänsä "otappa tuosta kuolaintuntuma vastaan noooin!". Ei mulla ainakaan riitä siihen taidot. 
Ajan kanssa ja treenin myötä voin kuitenkin opettaa hevosen pois kuolaimen takana kulkemisesta.
Olisin aluksi tyytyväinen kunhan saisin sen rennoksi, oli turpa missä tahansa. Sitten kun se on rento, voin lähteä rakentamaan sitä "täydellistä pakettia". Korrektiutta.

Maltti on valttia. Kun hevonen vahvistuu ja oppii, sekä ennenkaikkea alkaa luottamaan kuolaimeen, kyllä tuloksena on kuolaimen vastaanottava hevonen. (Ja muistetaan nyt ylläolevan kuvan lause, "kuolaimella kulkeminen" ei tarkoittanut vain sitä "nenä edessä", vaan sitä koko kroppaa).
Hevonen voi hyvinkin olla "kuolaimen edessä", mutta selkä notkolla ja takajalat tallissa. Onko se yhtään sen parempi kuin kuolaimen takana ja takajalat tallissa? Ei oikeastaan, kumpikaan ei ole hyvä, mutta se onkin tila, josta pitää pyrkiä pois. 
Ja siihen auttaa treeni. 

Tässä toinen kuva vaikka sen oman ratsastusraamatun kanteen:


Eteenalas-ratsastus?
Mulla tavoitteena eteenalas verryttelyssä on saada se nenä eteen. Tunne kuolaimen kautta käsiini on ihan eri kun Hertta venyttää oikeasti eteenalas, eikä taaksealas! Vrt. yllä olevaa kuvaa. 
Kun nenä pääsee eteen, pääsee se tärkeä syvällä oleva kaulan lihas venymään, jota me tahdomme venyttää. Eli eteenalas venytys on oikeasti venyttävää kaulalle silloin kun se nenä on edessä.
Tässäkin kuitenkin tahdon malttia asian suhteen. Olen aluksi tyytyväinen jos hevonen edes laskee rentoutuessaan päätä alemmas ja venyttää alas. En heti viillä ranteita auki jos nenä ei ajattele eteen. Toivon että saan sen sieltä ajan kanssa. Kyseessä on mielestäni myös mentaalinen tila hevoselta. Kun se oikeasti luottaa ja "ottaa minut vastaan", se tukeutuu kuolaimeen ja nenä hakee eteen. Se on tosiaan se tunne. 


Tässä havainnollistava kuva eteenalas-venytyksestä ja milloin se niskalihas oikeasti venyy.
Miksi sitten niin helposti kuulee näitä argumentteja joita huudellaan koskien hevosen nenää ja niskaa? Kaikkihan lähtee hevosen takajaloista ja eikös tärkeää ole kulkea takaosa alla? 
- Koska takajalkojen toimivuutta on paljon vaikeampi hahmottaa kuin nenän tai niskan asentoa.

Lajin ulkopuolinen henkilökin voi nähdä niskan ja pään asennon, mutta harva näistä osaisi sanoa onko hevosella takaosa alla.

Entäs se rollkur?

Sitä on edes turha avata. Se on väärin. Kuitenkin jatkuvasti kuulee sanaa rollkur käytettävän väärässä yhteydessä. Tahattomasti lievästi kuolaimen taakse valuva hevonen ei ole rullattu. Todellista rullausta ei todellakaan tapahdu vahingossa/huomaamatta.

Kuva lainattu täältä

Haluan painottaa vielä sitä, jos joku nyt luulee ettei pään asennolla ole väliä, niin on sillä. Sitten kun se hevonen on "luotiviivalla tai sen edessä", olemme lähellä sitä täydellisyyttä mistä kouluratsastuksessa on kyse.  Toivon että jokainen tähtää siihen, vaikkei se vielä onnistuisi. Kunhan ollaan sillä matkalla kohti kouluratsastuksen ydintä, eli sitä "balanssia" liikkumisessa, mikä mahdollistaa oikeastaan kaiken.

Vaikeaahan tämä on! Jos se olisi helppoa, kaikki tekisi niin. 
Toivoisin että jokainen katsoisi sitä omaa ratsastusta ja miettisi asioita. Liikaa kuitenkin tuntuu että huomiota kiinnitetään siitä omasta tekemisestä liikaa naapurin touhuihin ja vielä etsitään sieltä virheitä. Kun näitä asioita ajattelee, ollaan jo puolessa välissä! Ajatusten käytäntöön laittaminen on sitten pidempi ja kivisempi tie, mutta yrittänyttä ei laiteta!

Minäkin harjoittelen vielä tätä. 
Mielipiteitä saa jakaa! Tykkäisin avoimesta keskustelusta. Asiallisia perusteluja ja näkemyksiä. :)

47 kommenttia

  1. Aamen!!! Hyviä kuvia ja hyvät perustelut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi kuvat nyt tyhjentävästi kertoo mun mielestä olennaisen. :)

      Poista
  2. Mistä se nuori hevonen tietää että kuolaimen takana ei ole oikea tapa liikkua jos ratsastaja ei sitä sille alusta asti kerro?
    Miksi hevosen täytyy opetella ensin väärä tapa liikkua ja sitten opetella pois väärästä tavasta ja opetella uusi oikea tapa liikkua?
    Jotenkin kuulostaa vastuun pakoilemiselle jättää oikein liikkumisen oivallus hevoselle? Jos koulutamme hevosia ratsuiksemme olisi reilua tehdä se heti oikein, eikö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ymmärsit väärin jos luulit että noin tarkoitin.

      Juuri sitä tahdoin sanoa, että se pitää opettaa, mutta et voi heti mennä "runttaamaan" ketään tuosta vain. Ei se hevonen välttämättä heti ekalla kerralla ymmärrä. Toivottavasti tämän saa aikaan jo ratsastuskerran lopuksi, ja siitä on hyvä jatkaa. Jos on hyvin vaikea tapaus niin olisin tyytyväinen hyvin pieniinkin onnistumisiin kohti sitä oikeaa kantokykyä. Roomaa ei rakennettu päivässä. Toiset oppii nopeammin ja toiset hitaammin. En menisi montaa tuntia jäynäen samaa asiaa jos hevonen ei vaikka rentoutuisi. Kyllä sen niskankin sieltä saa nostettua jo tahtoo, eri asia tehdäänkö se rentouden kustannuksella. Tottakai on työvoitto jos jo alusta alkaen onnistut tässä! En missään vaiheessa sanonut että pitäisi tarkoituksen mukaisesti OPETTAA kulkemaan väärin? Etenen mieluummin hitaasti ja varmasti.

      Jos nyt selvensi? :)

      Poista
    2. Ja joillekkin hevosille tämä on paljon helpompaa kuin toisille! Sekin on tullut huomattua. Niin yksilöitä kaikki fyysisesti ja psyykkisesti.

      Ja hevonenhan ei tiedä mikä on absoluuttinen totuus. Koulutettu hevonen tekee niinkuin on opetettu, kouluttamaton tekee niin kuin se parhakseen näkee, oli se sitten mitä vaan! :)

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus. Turvan asento on konkreettinen asia, joka jokaisen on helppo todeta, vaikka asiantuntemusta ja osaamista ratsastamisessa ei muuten olisi. Minäkin uskon, että tämä on yksi syy siihen, miksi moni huomauttaa siitä kokeneille ratsastajille, vaikka oma ratsu ei kulje edes auttavasti oikein. Vaikka oman hevosen selkä olisi notkolla, takaosa tallissa, pohkeet miten sattuu ja ohjastuntuma epätasainen, kuka tahansa voi kiillottaa kruunuaan puuttumalla yhteen niistä harvoista asioista, joita puskaratsastaja osaa hevosessa nähdä (pään asento). Aina voi todeta ylpeästi, että MINUN hevoseni ei kulje koskaan luotiviivan takana (kun eihän se kulje kuolaimella lainkaan eikä ratsastaja edes osaisi säädellä sen muotoa).

    Olin viime vuonna seuraamassa Emile Faurien klinikkaa, ja siellä hän valmensi Nipsun nuorehkoa ja keskeneräistä hevosta. Faurie sanoi ohimennen, että ajoittainen luotiviivan takana liikkuminen "is not the end of the world", jos hevonen on tasaisella tuntumalla, rento ja pyrkii eteen, ja harjoitteluvaiheessa kannattaa keskittyä ensin muihin asioihin ja sitten näihin yksityiskohtiin. Tiedät-kai-mikä foorumi täyttyi viesteistä, joissa räävittiin, että Faurie ja Nipsu siellä iloisesti rullaavat hevosia ja kehottavat kaikkia tekemään näin. Facebookissa jaettiin kuvia, joissa Nipsun hevonen oli luotiviivan takana. Juuh...

    Muutenkin jokaisen olisi hyvä muistaa, että on eri asia sahata hevonen voimalla rajusti luotiviivan taakse kuin ratsastaa hevosta, joka itse pyrkii luotiviivan taakse. Se voi olla seurausta puutteellisesta koulutuksesta tai voiman puutetta. Ei harrastajia mollata siitäkään, että he eivät saa hevostensa takajalkoja ratsastettua syvälle rungon alle, vaikka se on koko ratsastuksen lähtökohta ja edellytys kaikelle muulle. Miksi mollata siitä, että hevonen pyrkii itselleen helpoimpaan asentoon ja ratsastaja ei koko ajan saa sitä pidettyä poissa sieltä? Yrittää aina voi ja täytyykin.

    kuolaintuella.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuuri näin! Sinä sen sanoit! Olin itsekin tuolla Faurien klinikalla ja voi kiesus kun ihan tahalteen halutaan ymmärtää väärin ja tehään meteliä. Olen samaa mieltä että it's not end of the world. KUKAAN ei sitä kuitenkaan TARKOITUKSELLA halua, mutta tapauksesta riippuen se virhe tuleet juurikin koko ratsastajan osaamattomuudesta tai hevosen kunnosta etc. Sanoisin että se turpa on jäävuoren huippu, jos ei osaa katsoa kokonaisuutta niin ihan sama missä se turpa on. Nenä edessäkin kulkeva hevonen voi olla niin takajalat tallissa ja notkolla selällä ihan yhtä paljon kuin luotiviivan takana kulkeva. Se kokonaisuus... se kroppa ja sen käyttö! Takajaloista liikkeelle.. kohti kuolaintuntumaa... sitten kun on se paketti, jossa koko keho toimii oikein ja se turpa on edessä "on the bit", niin silloin voi oikeasti jo puhua siitä perfectionista :)

      Poista
    2. Samalla klinikalla tälle hevoselle myös annettiin lupa käyttää suurempaa areenaa kuin vanhemmat hevoset, koska sillä on niin laaja liike ja nuorena ei vielä samanlaista kokoamiskykyä kuin vanhemmilla. Faurie vielä korosti, että ei ole tarkoituksenmukaista runtata sitä liian pieneen tilaan. Jännä, ettei tätä huomioitu nettikirjoittelussa.

      Tosi kiva teksti sinulta ja kuvat todellakin helpottivat hahmottamaan eroa eteen-alas venytyksessä ja taakse-alas venytyksessä.

      Poista
    3. No kyllä! Se on jännä että tartutaan niihin pieniin virheisiin mutta sitten huudetaan kovaan ääneen konstekstistaan irrotettua asiaa paisuteltuna.

      "Se ei ole maailmanloppu jos nuori hevonen hetkellisesti tippuu liian alas, anna tilaa ja isolle alueelle isosti liikkumaan"

      "Jooo siellä opeteltiin rullausta ja niputettiin nuoria hevosia" jepjep

      Poista
  4. Mitä oot mieltä siitä, kun ratsastan hevosta eteenalas (joka ei osaa siis mennä eteenalas, opettelee vielä) sillä tavalla, että ravissa hevonen kulkee turpa melkein maassa, eli pää ihan alhaalla pitkin ohjin? Onko se hyväksi? En haluaisi kuitenkaan tuon toisen kuvan tapaan ratsastaa kyseistä heppaa, jossa näytetään vääränlainen eteenalas ratsastus. Tätä heppaa ei helposti saa ravissa kulkemaan rauhassa pää alempana, joten olen itse antanut sille pidemmät ohjat ja ohjalla ns. painanut päätä alemmas, jolloin se ymmärtää laskea pään ihan rennosti alas. Toivottavasti tajusit jotain. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis vaikee sanoa nöin etänä, mutta on eriasia ratsastas eteenalas kuin etupainoseksi(mitä en nyt väitä että teet!) Mutta jos nenä menee liikaakin maahan jo melkein niin kyllä se tuo painoa etujaloille. Jos hevonen on oikeasti läpi ja tosiaan kantaa itseään oikein paino takaosalla, se pysyyy kyllä säilyttämääm tämäm tasapainon oli se niska ylhäällä vai alhaalla.

      Toisaalta kun välillä näkee näitä hevosia jotka mielellään venyttää melkein maahan asti, ne yleensä ovat hyvin rentoja. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle. Jännittynyt hevonen nostaa päätä ylös.

      Uskoisin että tässä sinun tapauksessa on ihan oikea suunta? Hevone ilmeisesti tykkää ja on rento jos se noinkin paljon jo oppinut laskemaan päätä? Tosi vaikea sanoa näin näkemättä.
      Jos se on aktiivinen takaa niin en näe siinä mitään pahaa jos se vaikka lopuksi tykkää venyttää alas säilyttäen tasapainonsa. Tosiaan pienistä asioista liikkeelle.

      Poista
    2. Joo, olenkin tuon kautta ajatellut opettaa sille oikeaoppisen eteenalas ratsastuksen. Sillä on hyvä tasapaino ja se pystyy laukkaamaan pieniäkin ympyröitä vaikka se on entinen ravuri ja sillä on laukattu vasta muutamia kertoja. Juuri ravurien tapaan tuo pää alempana kulkeminen ei ole helppoa, joten siksi annan sen kulkea ihan alhaalla, kun se kerran itse haluaa. Kun homma sujuu, alan siitä pikkuhiljaa pyytämään päätä ylemmäs kuitenkin niin, että hevonen pysyy rentona ja se pystyy venyttämään kaulaansa.

      Poista
  5. Loistava kirjoitus! Nään itse tosi tosi paljon näitä kuolaimen takana kulkevia hevosia, omistajat hehkuttaa kuinka hyvin taas hevonen kulkee. Sitten vedetään palkokasvi aivoihin asti kun yrität sanoa että hevonen pakoilee tuntumaa, on tyhjä edestä eikä kulje pohkeen edessä. Ei viitsitä pyytää ammattilaiselta apua ratsastukseen. Kun aina olisi ajatus kun hevosen selkään menee, että mahdollisimman rento hevonen, ei hyökätä heti alkumetreillä kimppuun vaan annetaan hevosen vertyä että voidaan ruveta pyytämään korkeampaa muotoa, vaativampaa tehtävää. Nuorilta hevosilta ei tietenkään voi kaikkea vaatia, mutta kaikki lähtis rentoudesta. Lihaksetkin kasvaa oikeisiin paikkoihin. Monelle ratsastajalle oonkin sanonut että ottakaa mahdollisimman paljon kuvia/videoita ratsastuksestanne niin näkee itse miltä meno näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tässä myös mielestäni se nöyryys tärkeää. Osaa ottaa vastaan kritiikkiä (huom. Asiallista) ja parannusehdptuksia. Ollaan väärin keinoin liikkeess jos jokaiseen kehitysideaan ajatellaan "kyllä minä osaan" tai ei suostuta myöntämään että hei, tämä ei olekaan välttämättä oikein.

      Ja tuo kuvat ja videot.. siis voi vitsi kun saisi sen Film Me vehkeen niin kuvaisin itseäni joka päivä j miettisin miltä se tunne selkään näytti milloinkin. Videot ja kuvat ovat "ilmaista" teoriaoppia!

      Poista
    2. Laittakaa joku kännykkä kuvaamaan itsestään kentän laidalle? (Tai siis maneesin.. Itsehän ratsastan aina kentällä xD)

      Mutta hyvä postaus Noora! Tänhän vois laittaa sen ratsastusraamatun kanteen ;) Itsekin ajattelen ratsastaessani, että hevonen on ikäänkuin ympyrä. Jos käytän ohjaa niin tunnen sen muuallakin kuin kädessä ja jos käytän pohjetta niin se apu ei mene pelkästään harakoille :D

      Poista
    3. Pitäis kehittää joku jalusta kännykälle! :D

      Poista
    4. Eihän siihen tarvii ku penkin ja laittaa kahvikuppiin jotain rasvapurkkeja tai jotain, et saa sen kännykän niitten väliin kiinni. Mielikuvitus vaan rajana! :D (voin sanoo, että saattaa aiheuttaa hilpeyttä ympärillä, mutta mitä väliä ;))

      Poista
    5. Haha toihan oli hyvä idea! :D

      Poista
  6. Tän tekstin avulla sain vähän mietittävää ennen sunnuntain ratsastustuntia. Oon vielä niin alottelija, että mä pyrin saamaan hevosen rennoks ja altiiviseksi takaa. Jos tässä onnistun, niin hyvä!
    Tosi hyvä ja avaava kirjoitus, avas tätä asiaa todella hyvin ja antoi mietittävää! Mulla ois vaikka kuinka paljon kysymyksiä, mutta niitä en täällä voisi muotoilla oikeanlaiseksi... Mutta kiitos tästä postauksesta, mun tavotteena on ollu jo pitkään osata ratsastaa yhtä hyvin, kuin sä osaat❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos siltä tuntuu että on kysymyksiä niin laita ihmeessä sähköpostia noora.peltola(at)helsinki.fi jo voisin auttaa vastauksiin sun kysymyksiin :)

      Tuo, että pyrit ratsastamaan hevosen rennoksi ja takaa aktiiviseksi on jo avain kaikkeen. Se että on jo ajatusta siitä on hyvä suunta, loppu tulee vain treenaamalla sitkeästi välittämättä siitä jos ei heti onnistu! :)

      Poista
  7. No vihdoinkin joku puki tämän asian sanoiksi! Kiitos siitä! Itse kouluratsastajana kiinnitän ratsastuksessa aluksi eniten huomiota siihen, että hevonen on rento ja käyttää kaikkia 4 jalkaansa. Oma 13-vuotias ruunani tuppaa jättämään takajalat joka kerralla talliin ja tästä johtuen keskityn aluksi siihen, että herra muistaisi, että hänellä on myös takajalat olemassa. Kun ne löytyy ja hän rentoutuu, voin vasta alkaa kokoamaan ja ratsastamaan ns. kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, itse myös lähden siitä liikkeelle aina jokaisen hevosen kanssa että kaikki 4 jalkaa löytyy (check), kuolaintuntuman pehmeys (check), rentous (check) ja niinpäin pois. Kun lähden näillä työkaluilla liikkeelle, oletan että tuloksena on se nenä edessä liikkuva yksilö joka kantaa kauttaaltaan itseään! Hakoteilla olisin jos heti selkään noustessani alkaisin miettimään "noniiiiin nenä ylös ja niska tänne..."

      Poista
  8. Juuri näin! Tässä loistaVa esimerkki. Niin se meilöäkin aikanaan Hertan kanssa meni! Ihan sama missä se nenä menee mutta takajalat täytyy löytyä ja nehän löytyi kun opin oikeati että hevosen täytyy liikkua eteen! Kappas, yhtäkkiä oli outo tunne kuolaimissa. "Mikäs tämä tälläinen kiva tukeutuminen on..? :D

    Takaa eteen! :)

    VastaaPoista
  9. Hieno teksti ja etenkin tuo ensimmäinen kuva oli erittäin hyödyllinen! Olen itse siinä tyytyväisessä asemassa, että oma valmentajani puuttuu aina siihen, jos jään nypläämään ja miettimään liikaa pelkkää pään asentoa. Hän painottaa aina sitä, että hevosen tulee ensisijaisesti nostaa selkänsä ja vatsansa ja liikkua takaa eteen. Yleensä tämän seurauksena pään ja kaulan asento tulee kuin itsestään. En tietenkään ole itse ammattilainen, enkä saa jokaisella kerralla hevosta kulkemaan niin kuin tahtoisin ja niin kuin sen olisi optimaalisinta itseään käyttää. Sitä varten kuitenkin maksan opetuksesta, ja kuten valmentajani aina muistuttaa, pysyy hevonen tyytyväisempänä ja terveempänä, kun se käyttää itseään oikein! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa. Ja siis tosiaan tuo tunne kun hevonen oikeasti nostaa sen selkänsä ja vatsansa jnejne niin se pää asettuu ihan itsestään oikeille uomilleen. Ei siis pitä lähteä ratsastamaan sitä päätä! Helposti jos keskittyy siihen päähän "noniin nyt niskasta irti irti irti kuolaimelle kuolaimelle äkkiä" niin huomaakin olevansa nypläyskurssilla. "Vähän tuolta asetan, vähän täältä irrotan...". Sitten kun saa sen koneen oikeasti käyntiin, kädet hiljenee itsestään kun on tunne ett ei tarvitse tehdä yhtään mitään :)

      Se hyvä tunne mitä haluaa tuntra käsissään hevosen suusta, syntyy ihan muulla kuin sillä kädellä!

      Poista
  10. Aamen, loistava postaus. Saman kuvan olin löytänyt aiemmin ja se on niin selkeä. Olen myös täysin samaa mieltä, että hevosen hyvään muotoon saaminen on tulos eikä automaattinen lähtötilanne. Mietin sellaistakin, että joskus hevonen voi olla jostain kipeä ja liikkua siksi vähemmän ideaalissa muodossa. Meillä on mennyt kuukausia satulahommien setvimisessä ja pikku hiljaa tuo kaarelle jännittynyt selkä alkaa olla ohitse jäänyttä aikaa. Joten kaiken maailman sivusta huutelut on kyllä tosi tyhmää, ei se aina ole ihan niin yksinkertaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeä huomio muuten! Ihan jo niinkin perusasiat kuin satulan sopivuus ja vaikka hevosen hampaat etc täytyy kaikki olla reilassa :)

      Poista
  11. Sä osaat kyllä hyvin selittää nää jutut ja ahh sun blogi on vaan niin mun lemppari !!

    VastaaPoista
  12. Olen kyllä niin samaa mieltä - että hevoset ovat erilaisia ja se kultainen luotiviiva on lopputulos, mitä kohti kuljetaan.

    Se hevoselle helpoin paikka olla on aina se, mitä ne tarjoaa ensimmäiseksi. Intolle se oli olla kuolaimen takana, se tarjosi sitä aina ja kaikille alkuun. Kokonaisvaltaisella selän ja takajalkojen ja lapojen jumpalla se sitten nousi luotiviivalle. Torsten on vastakohta; se ei ikinä dippaa alle, se kulkisi mieluusti luotiviivan yläpuolella. Ja ihan samoilla jumpilla ja takajalkojen aktivoimisella se tulee lopulta luotiviivalle, kevyenä ja itsensä kantaen.

    Siitä olen kuitenkin tiukka, ja vähän jopa ärsyyntynyt, ettei kilpailuissa tästä luotiviivan takana kulkemisesta rokoteta, mutta luotiviivan edessä kulkemisesta kyllä. Kilpailuihin ei kuitenkaan pitäisi mennä esittämään ehkä niin keskeneräistä ratsua, ettei sillä riitä voima luotiviivalla kulkemiseen eli itsensä oikeaoppiseen kantamiseen. Ehkä koulutuomareillekin olisi toisinaan paikallaan muistutus näistä hyvin havainnollistavista kuvista... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Juuri pari postausta takaperin puhuin ja vertailin H ja K:n ominaisuuksia. Toinen "vetää" nenän eteen ja toinen "käpertää" nenän taakse. Kumpikin on ihan yhtä väärin! Mutta se lopputulos kun sen saa "on the bit" on molemmilla sama ja hyvä tunne. :) JA nimenomaan, SAMOILLA JUMPILLA nämäkin poniset saa toimimaan.

      Itse olen kyllä törmännyt kisoissa että kyllä luotilinjan takana kulkemisesta rokotetaan. Jos Hertan nenä yhtään dippaa johonkin suuntaan niin kyllä mun papereissa luki aina "nenä eteen nenä eteen". Vaikka esitin hyvän keskiravin, mutta nenä ei ollut edessä niin aina tuo sama lause toistui papereissa enkä saanut 6-7 kummempaa arvosanaa. Sittenkun nenä oli edessä, sama liike pomppasi jo 8! Kyllä siellä siis rokotetaan luotiviivan taakse painumisesta (jotkut enemmän jotkut vähemmän) mutta se näkyy vain sen kohdan pisteissä. Jos kulkeminen on jatkuvaa luotiviivan takana nököttämistä, ei prosentit voi kavuta mun mielestä yli 60%. Silloin siinä on jo jotain mätää koko luokan vaatimustasolla liikkumiseen ja sillä ei pärjää vaikka olisi millainen liikkuja. Se on tosiaan sitten hyvä pointti, että jos jatkuvasti kulkee luotiviivan takana, niin ehkei vielä olisi hevosen aika olla kouluaitojen sisällä.

      Poista
  13. Hyvät kuvat ja hyvä teksti! Minua hämmentää tässä asiassa se, että "kaikki" tuntuvat tämän tietävän ja tätä haluavan, silti olen esim. blogien videoissa kiinnittänyt huomiota siihen että todella monesti siellä TAUSTALLA hyörii ratsukoita (joita siis ei ole ollut tarkoitus kuvata) gramaaneilla himpsuttamassa sellaista epäaskellajia, hevonen naama todella syvässä mykkyrässä. Mikä funktio siinä on? Hevoset eivät näytä tippaakaan villeiltä tms. mikä puoltaisi sitä että niiden nokka täytyy saada ryntäisiin kiinni. Sitten mennä supsutellaan liki paikallaan jotain laukankaltaista. Olenko minä typerä vai eivätkö nämä ihmiset ole ikinä kuulleet tämmöisistä asioista joista sinä nyt kirjoitat? Samoin kuin Jilla tuossa yllä kommentoi, kisoissa näkee ihan liikaa hevosia joista yleisö näkee otsallaankin ettei niiden ole hyvä olla siinä asennossa mihin ratsastaja on ne laittanut. Miksei se näy pisteissä?

    Ymmärrän varsin hyvin että voimattomuuttaan ja osaamattomuuttaan hevosen asento on välillä pois ihanteesta. Ymmärrän senkin, että joskus myös siinä liian syvässä nyökyssä ratsastajan vain täytyy pitää naruista kiinni ja säilyttää tuntuma, jotta hevonen vähitellen huomaa ettei tuntumaa kuulu karata sinne taakse ja syvälle - yhtä lailla kuin ylöspäin nousevalle hevoselle pyritään säilyttämään tasainen ja luotettava tuntuma vaikka pää nousisikin hetkellisesti ylös. Ymmärrän että se saattaa joskus näyttää siltä, että ratsastaja "vetää" hevosen sinne syvään nyökkyyn, vaikka siitä ei ole kyse.

    Minun kouluratsastusopeni toistelee usein että kantaminen ja takaosan työskentely on se mitä saat sinne käteen (myös että ohjat ovat etujalkojen kontrollia varten, ei pään). Minä etsin ja etsin ja sitten kun se löytyi niin tuo lause todella aukeni. Vasta silloin tulee todeksi mitä se tuntuma oikein on - miten samanaikaisesti voi olla aivan köykäinen, mutta ei yhtään tyhjä. Kun vie kättä eteen (ajattelee kättä eteen, paremminkin), hevonen seuraa ilman "pykäliä", ilman mitään katkosta tai nykimistä, ilman löysää. Kun tuo kättä vähän ylös, hevonen nousee mukana. Liikkeet ovat pikkuruisia ja kaikki on vaan niin helppoa ja jotenkin loogista. Kunnes sen sitten taas hukkaa mutta se on toinen juttu se :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekkin ratsastajille voi gramani tuoda sen turvallisuuden tunteen? En tiedä! On varmana tapauksia jossa gramani on turha, se on vain hyvin vaikea arvioida tilannetta tuntemattoman ihmisen toimista. Eikä ehkä onneksi tarvitsekaan puuttua siihen, ellei kysytä! :)

      Välillä mietin itsekin tuota kisatilannetta. Kyllä ainakin mun papereissa on aina maininta jos muoto on liian syvälle tippunut. Vaikka suorittaisi jonkun liikkeen kuinka korrektisti oikein, mutta nenä tippuu alas, se ei numerona voi olla ikinä niin hyvä kuin nenä oikeassa asennossa.
      Jos ratsukko esittää täydellistä sulkutaivutusta, josta voisi antaa sen 10, niin numero ei voi olla 10, jos niska ei ole korkeimpana kohtana ts. se ei kanna. Se ei kuitenkaan vedä numeroa ala-arvoiseksi, mutta vähentää saatua pistemäärää kyllä.

      Tosi hyvin kuvailtu tuo valmentajasi lause... Tuota sanaa hain itsekkin tuohon "tunteeseen"! Juurikin tuo että se tuntuma seuraa kättä! Käsi eteen, käsi ylös etc ja hevonen seuraa ja myötää mukana ilman mitään "pykäliä!" :)

      Poista
  14. Tämä aihe jaksaa kuohtuttaa :) Huonosti liikkuva ja apuja pakoileva hevonen on aina huonosti liikkuva ja apuja pakoileva riippumatta siitä, missä sen nenä on.

    Kamalin omakohtainen kokemus luotiviiva-raivosta oli kun ratsastin kiireistä, karkuun juoksevaa, voimatonta, edestä tyhjää ponia. Ylläripylläri, ei ihan ollut oikeinpäin alusta asti. Eräs kanssaratsastajani oli näkemästään järkyttynyt ja sain kuulla olevani ainakin eläinrääkkääjä rullaaja ja jotain muutakin vielä, en muista mitä. Minun oli vaikea ottaa tätä "rakentavaa kritiikkiä" vastaan, vaikka se tulikin ratsastajalta jonka hevonen "kulkee aina luotiviivalla" (suora lainaus). Menin niin sanattomaksi, etten pystynyt vastaamaan mitään. Jälkeenpäin harmittaa, etten huomauttanut siitä, että minä kuitenkin tiedostin ongelmamme ja yritin parhaani mukaan niitä ratkoa. Kanssaratsastajan hevonen toki oli luotiviivalla koko sen ajan mitä sitä näin, mutta se myös oli niin epäaktiivinen takaa, että luultavasti yksikin liian iso puolipidäte olisi saanut aikaan alaraajahalvauksen, niin etupainoinen ettei edellämainittu halvaus olisi juurikaan vaikeuttanut sen liikkumista sekä niin pitkä, ettei ratsukon kanssa meinannut mahtua samalle pitkälle sivulle.

    Ensin roska pois omasta silmästä ja sitten vasta kaverin. Muiden ratsastusta kannattaa seurata ja taitavilta ratsastajilta kannattaa kysyä mitä tapahtuu ja miksi, mutta ennen kaikkea kannattaa olla nöyrä oman osaamisensa ja tietonsa suhteen sekä armollinen niin itselleen kuin muille.
    Mittari hyvään tuntumaan on mielestäni juurikin eteen(alas) venyttäminen. Jos myödätessä hevonen hakeutuu itse kohti kuolainta niin ollaan oikeilla jäljillä.

    Jillan kanssa olen samaa mieltä siitä, että se yksi paikka, jossa pään asentoa tulisi arvostella on koulurata ja siellä tuomareiden linja ei aina ole minusta ihan oikea. Mutta näissäkin tapauksissa: jos hevonen on aktiivinen, tahdikas, kantaa itsensä, näyttää tyytyväiseltä ja vastaa apuihin niin paljonko kuolaimen takana kulkemisesta tai käymisestä voi sakottaa? Thank God, etten ole koulutuomari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonosti liikkuva ja apuja pakoileva hevonen on aina huonosti liikkuva ja apuja pakoileva riippumatta siitä, missä sen nenä on.

      Juuri tämä! ^^ Tuntuu että se on nyt muotia puhua siitä nenästä. Silloin kun minä olin nuori niin kilpaa "haukuttiin" ja supistiin "takajalat tallissa" lausettta... :P

      Tuo kertomasi tapahtuma sai mussakin vähän vihaa aikaan. Alkoi oikein ärsyttämään sun puolesta. Toivoisin että ihmiset osaisivat lukea tilannetta. Hermostunut hevonen voi olla hyvin vaikea saada sumpusta pois vaikka ratsastaja tekisi mitä. Hevosta ei voi pakottaa rennoksi ja jos sillä ratsastuskerralla sitä ei rennoksi saa, niin ei maailma siihen kaadu, ensi kerralla uudestaan!

      Joskus kisoissa kun seurailee vaikka jotain luokkaa ja vieressä supatellaan kovaan ääneen "rullaaja/kato nyt kun toi sahaa..". Tässä vaiheessa toivoisin sitä armollisuutta. Itse näen hevosen joka pakoilee jännitystä menemällä suppuun ja selävsti näkee ettei ratsastaja tilanteesta nauti. Tässä vaiheessa on väärin osoittaa sormella ja etsiä sitä syypäätä. Armollisuutta olisi todeta "voi ei, tänään ei näköjään suju kun jännittää". Mitä ihmiset menettäisivät tämän sanomisesta? Tuleeko itselleen hyvä mieli kun näkee jos jollain toiselle menee huonosti?

      Tuo koulutuomari juttu, periaatteessa kyllä he sakottavat turvan kadotessa ryntäisiin aina kunkin liikkeen kohdalla. jos se "dibbaa" vain pari kertaa, tämä tosiaan näkyy ko. liikkeen pisteissä vetäen niitä alas, mutta alakertaan se ei välttämättä vielä vaikuta. Jos "dibbailu" on kuitenkin toistuvaa/jatkuvaa niin alakerran pisteissä sen kyllä näkee! Onneksi en ole minäkään tuomari! :D

      Poista
  15. Kiitos tuhannesti Noora tästä postauksesta! Luin myös ilahtuneena kommentit, mukavaa että tämä herätti näin paljon keskustelua. :-)

    Olen viimeisen kuukauden sisällä saanut kahdella eri hevosella sellaisen todellisen unelmaelämyksen: hevonen kulkee eteen tasapainoisena ja keskittyneenä, on kevyt edestä muttei tyhjä ja takapää tekee töitä. Siinä melkein häkeltyy, ja unohtaa hengittää! ;-)

    Jälkimmäisellä kerralla tavoitin tunteen useampaan otteeseen tunnin aikana, ja oli kyllä niin huikeaa, että meinasin kirjaimellisesti itkeä ilosta! Hevonen ja minä olimme oikeasti ratsukko, kuljimme yhdessä. Tuntiratsastajalle tämä on sellaista herkkua että oksat pois.

    Itse olen myös huomannut sen, miten hevosen väsyminen, joko fyysinen tai henkinen (ei jaksa enää keskittyä), johtaa myös helposti siihen, että hevonen "pakenee" joko kuolaimen alle tai päälle. Tässä tilanteessa lyhyt tauko ja tai tehtävän vaihtaminen/muokkaaminen lienee se paras vaihtoehto.

    Ihania hetkiä satulassa!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niistä hyvistä hetkistä täytyykin pitää kiinni ja muistella niitä pitkään lämmöllä! :D ei saa unohtaa niitä silloinkaan kun menee huonosti!

      Poista
  16. On kuitenkin ero onko hevonen vertikaalin takana vai kuolaimen alla/takana. Tässä alla artikkeli jonka kaikkien olisi hyvä lukea.

    http://www.hippson.se/artikelarkivet/dressyr/bastos-hastens-ganasch-ar-som-ett.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tohon tartten kyllä google kääntäjää ja aikaa kun alan paneutumaan mutta kiitos hyvästä linkistä! :) nimim. Ruotsi 4!

      Poista
  17. Loistava teksti ja parasta kun kaikille argumenteillesi on hyvät perustelut! :) Olen samaa mieltä sun kanssa. Aina ei voi olla täydellistä muotoa, mutta sitä ei pidä pelästyä. Jos meno on rentoa ja mukavan näköistä työskentelyä niin tuskin se hevonen siitä kärsii.
    Minulla ja hevosellani ei todellakaan ole aina täydellistä muotoa, välillä käydään liian alhaalla tai liian ylhäällä. Asia kuitenkaan ei poistu väkisin rytkimällä päätä ylös tai alas. Pitää löytää oikeat nappulat ja päästä yhteisymmärykseen ratsun kanssa. Siksi niillä tunneilla ja valmennuksissakin käydään. Hiljaa hyvä tulee :)

    Niin ja mielestäni kaiken mitä nettiin julkiseksi laittaa, etenkin negatiiviset kirjoittelut, pitäisi pystyä julkaisemaan omalla nimellä. Viitaten kaikkiin ilkeileviin anonyymeihin ympäri keskustelupalstoja ja blogeja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä valitsen mieluummin sen rennon hevosen joka ei vaikka ole ihan täydellisesti eteen alas, kunhan se on tosiaan rento ja tyytyväinen, kuin sellainen joka menee mukamas hyvin mutta sokeakin näkee ettei sillä ole mukavaa.

      Mä tykkään keskustella mutta kieltämättä netissä se onhaastavaa omalla naamalla anonyymien kanssa! Anonyymi voi piiloutua nimimerkin taakse ja laukoa asioita joita ei itse kehtaisi edes sanoa. Yritä siinä sitten säilyttää keskustelun taso :D on niitä paljon hyviäkin anoja, en sillä!

      Poista
  18. Ihan mahtava teksti ja niin asiaa! Ja tosi hyviä noi kuvat.

    Monelle tuntuu olevan vaikea tajuta ettei ratsastukselisesti vielä raa'alta hevoselta voi vaatia heti sitä kaikkein korrekteinta menoa. Parempi rauhassa rakentaa siitä rennosta hevosesta ja juuri niin kuin muutkin ovat sanoneet niin kun takapää saa lisää voimaa niin yleensä se nenä lähtee sieltä ihan itsestään nousemaan :)

    Nykyinen pääasiallinen ratsastettavani aina hiukankaan kuumuessaan (mikä käy helposti :D ) tai muuten jännittyessään lisää vauhtia ja pyrkii rullaamaan semmoiselle kunnon wc-ankka-kaulalle. Siinä on ollut itsellä haastetta löytää ne nappulat mistä saa menon takaisin rennoksi, helposti sitä jää itse vähän vetämään vastaan kun pitäisi nimenomaan itse höllätä... Mutta eteenpäin mennään ja koko ajan muoto tulee tasaisemmaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse, en oikein missään ymmärrä sitä että heti pitäisi opettaa ja vaatia täydellistä suoritusta. Käsittääkseni kukaan ei lähde vaatimaan hevoselta mitöön tosta vain! Miksisitten "täydellinen" kulkeminen väkisin? Ei kukaan laukanvaihtoakaan opeta hevoselle heti kympin arvoisesti? :D ensin ollaan tyytyväisiä että vaihtaa vaikka vaan etujalat jos ei muuta... Pikkuhiljaa vaatimus lisääntyy ja hepo oppii.

      Poista
  19. On tosi hienoa, että osaat ja jaksat avata kouluratsastuksen saloja lukijoillesi! Blogillasi on varmasti paljon lukijoita, jotka haluavat oppia ja tietää asioista enemmän ja juuri tällasilla todella informaativisilla postauksilla saa syötettyä oikeaa tietoa uusien ja nuorempien harrastajien päihin :) ! Oli todella hyvä ja tyhjentävä kirjoitus ja oon pitänyt myös muista treenivinkeistäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun olin nuori niin koin helpommaksi kysyä netin välityksellä asioita/etsiä sieltä tietoa. Tykkään kyllä jos joku nuorempi, miksei vanhempikin, löytää jotain hyötyä täältä ongelmiin, jos ei kehtaa omalla nimellä kysyä vaikkapa :) tulee hyvä mieli jos saa jotain ajatusta jollekkin jota kiinnostaa!

      Poista
  20. Nyt selvisi, että luet hötönettiä, mutta kirjoitatko sinne? ;) Jos kyllä, niin omalla nimelläsi vai nimimerkillä (millä:-D)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käyn kyllä katsomassa välillä sieltä etsi toiminnolla onko mun blogia linkattu mihinkään, on jäänyt kammo kun mua on siellä haukuttu :D yleisesti ottaen viittaan tuossa tekstissä kun on käynyt esim kisakuvia etsimässä niin joissain kisoissa laitetaan topa pystyyn ja sitten hirveä meteli "taas siellä rullataan" (esim Faurien klinikkaa koskien). Käyn yleensä lukemassa sellaisia jos on joku tapahtuma ollut, että mitä siellä puhutaan.

      En oikein uskalla sinne kirjoittaa, kait sitä pelkää että anot hyökkää siellä helpommin. :D jos on joku keskustelu mikä liittyy jotenkin johonkin tuttuun (vaikka jiku tapahtuma) niin kyllä voin seurata sitä.

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!