Alkuverryttelyn tärkeys

Millainen on hyvä alkuverryttely?

Tapoja on varmasti niin monta kuin on ratsastajaakin, mutta ajattelin pohtia ääneen tänne omia alkuverryttelytapojani. Alkuverryttely ei mielestäni ole vain tapahtuma, jossa saadaan lihakset lämpimiksi ja sitten päästään töihin. Mielestäni alkuverryttely on itsessään jo osa treeniä. Joskus jos minulla on vaikka kiire ja ajattelin ratsastaa vähän nopeammin, teen mieluummin hyvin alkuverryttelyn ja lopetan siihen, kuin niin että tekisin pikaisen ja huonon verryttelyn ja sitten itse työn.

Kun ihmisurheilijat tekevät alkuverryttelyä, he hypppivät ja pomppivat. He "koordinoivat" kehoaan valmiiksi itse suoritusta varten. Hermotusta täytyy "terästää", lihakset täytyy olla lämpiminä ja notkeina. Ihmisurheilijat spurttailevat ja kiihdyttelevät, mutta myös venyttelevät. Hevosia ei oikein voi alkuverryttelyssä "viritellä" tekemällä nopeita kiihdytyksia ja loikkia. Taino, voi kai, mutta sillä saadaan aikaan yleensä hermostunut hevonen, sillä ei hevoset pidä yllätyksistä ja "nopeista" asioista.

Hevosen hermotusta voi kuitenkin alkuverrytellä myös, mutta omalla tavallaan. Hertalta en vaadi räjähtäviä liikkeitä ja nopeita reaktioita verryttelyssä. En halua "hypyytellä" sitä, vaan hermotuksen herättelyn teen taivutuksilla ja suunnanmuutoksilla. En koskaan jää alkuverryttelyssä vaan haahuilemaan ja odottelemaan "koskakohan tämä on lämmin", vaan teen paljon suunnanmuutoksia ja siirtymisiä rauhalliseen tahtiin. Sitten kun hevonen alkaa lämmetä, alan tekemään vähän enemmän ja vaadin lisää.

Volttikahdeksikko pääty-ympyröillä on hyvä tai erilaiset kiemurat. Siinä saan vaihdeltua asetuksia puolelta toiselle, pääsen molempiin kylkiin käsiksi suuntien vaihtuessa. Jumppaan yhtä kylkeä kerrallaan aina suunnan mukaan. Väistättelen kaarteissa vähän takaosaa ulos, näin saan hieman venytystä ristiaskelien kautta takaosaan. Tähän voi vielä yhdistää siirtymiset. Teeppä vaikka kolmikaarista kiemura-uraa ja aina suunnan vaihtuessa tee siirtyminen käyntiin keskilinjaa ylittäessä! Tässä "hermotetaan" sitä kaasua ja jarrua (pohje ja ohja) valmiiksi päivän tehtäviin ja samalla vähän viritellään kaarteissa sitä rattia (asetukset ja taivutukset).

Hertalle ahtaat kisaverryttelyt ovat todella vaikeita. Se pelkää ja väistelee rajusti muita hevosia joten joudun aina miettimään tosi tarkkaan omat linjat. Tarpeen tullen joudun muuttamaan niitä nopeastikkin, sillä H ei esim uskalla ravata vastaan laukkaavaa hevosta kohti ja vaan aina se kääntyy karkuun. Yritän aina välttää näitä tilanteita suunnittelemalla reitit huolella.

Tykkään leikitellä aina vähän Hertan kanssa. En tosiaan halua yllättää sitä missään vaiheessa, koska se vain lisää jännittyneisyyttä. En kuitenkaan tarkoita että pitäisi kiertää kierros toisensa jälkeen maneesissa kehää ettei vaan tule mitään muutoksia asiaan. Tarkoitan tällä sitä, että herättelen hevosta ja sen huomiota, mutta johdattelevasti. Kaarran kaarteesta toiselle, mutta valmistelen jo huolella tulevan kaarteen. Kerron hevoselle että kohta vaihtuu asetus ja taivutus, kohta vaihtuu suunta. En yllätä sitä uudella suunnalla, vaan valmistelen uuden suunnan jo ajoissa ja näin ollen annan hevoselle aikaa valmistella itsensä tulevaa suuntaa ja kaarretta varten, jotta siitä tulisi mahdollisimman tasapainoinen ja hyvä kaarre. Sama juttu siirtymien kanssa. Ei ikinä pitäisi yllättää hevosta siirtymällä, vaan alan jo kauan aikaa miettimään vaikka tulevaa käynnin kautta suunnanvaihtoa ajoissa. Hyvin usein jo huolella ajateltu ja suunniteltu on jo puoliksi tehty. Vai oletteko koskaan nähneet laadukasta suunnan muutosta kun se tehdään "Ainiin! Käännänpä tästä nyt ja heti"?

Alkuverryttelyn päätavoite on saada hevonen rennoksi, jotta se on mieleltään ja lihaksistoltaan valmis tuleviin tehtäviin. Painotan todellakin tuota mentaalista puolta. Jos hevonen ahdistuu jo verryttelyssä, miten se voisi suorittaa varsinaisen työskentelyn hyvin? 

Laadukas alkuverryttely pitäisi tulokseltaan loppua siihen että hevonen on rento ja kuuliainen ja ratsastajalla on tunne että nyt voimme tosiaan suorittaa vaikka mitä. Varmaan tuttu tunne, että koko tunti valmennuksessa on tehty töitä, ja vasta viimeiset 15 minuuttia tuntuu hevonen taivaalliselta ja että voisi alkaa tekemään kunnolla töitä! Sitten onkin jo aika lopettaa... ;) Alkuverryttelyn pituus oli sitten sillä kertaa se melkein koko tunti, mutta kunhan lopputuloksena on rento ja hyvä hevonen, joka voisi suorittaa tehtävät hyvin, on tavoitteeseen päästy. 

Ehkä vähän löysä, mutta kunhan se olisi rento! Tuon hevosen kanssa kun ei koskaan tule olemaan sitä ongelmaa että se olisi hidas ja laiska.

En siis tahdo että alkuverryttelyä ajatellaan vain lämmittelynä. Ei mielestäni ole väärin vaikka mennä se 45 minuuttia alkuverryttelyn piikkiin, jotta viimeinen 15 minuuttia käytetään itse työhön jonka jälkeen voi jo lopettaa. Sillä kerralla se meni nyt näin, toisella kerralla ehkä jo saamme hevosen läpi nopeammin?

Alkuverryttelyn kanssa ei pitäisi hätiköidä. Se ottaa sen ajan mitä ottaa. Toisilla enemmän toisilla vähemmän.
Jos esimerkiksi olen myöhässä valmennuksesta ja yritän verrytellä Hertan nopeasti ja hätiköiden saan aina valmennukseen kireän ja jännittyneen hevosen. Hertta hermostuu niin pienestä. Se hermostuu siitä jos itselläni on kiire. Sitten koko valmennus meneekin siihen että yritetään saada H rennoksi! 

Niinkuin jo sanoin, että jos on kiireellinen päivä, niin mieluummin tekee laadukkaan alkuverryttelyn jonka jälkeen lopettaa. Se oli sen päivän vaikka "eteen-alas" treeni. Joka päivä ei mielestäni tarvitse olle aktiivista treeniä. Alkuverryttely toimii hyvin palauttavana treeninä. 

Eli, alkuverryttely ei ole vain lihasten lämmittelyä. Se on pohjatyö tulevalle suoritukselle ja sen laadulle. Lihakset saa lämpimäksi vaikka vaan jo kävelemällä, mutta alkuverryttelyssä pitäisi myös lämmitellä se hevosen mieli ja psyyke. 

Pidän alkuverryttelyä kaikista tärkeimpänä asiana päivän treeneissä!