Mummeli kulkee

Hertta on kyllä kulkenut niin kivasti ettei tosikaan. Onhan niitä vaikeampiakin päiviä tietenkin, mutta niistäkin selviää kun asiasta ei tee numeroa.
Olin maanantaina tapani mukaan valmennuksessa ja piti heti kirjoittaa siitä tarkempi postaus tänne kun vielä muistan asioita, mutta mulle pari tuntia valmennuksen jälkeen sellainen kunnon eeppinen vatsatauti ettei tosikaan... Norovirus. Jes. Klo 23 se alkoi, ja koko yön läpi oksensin vähintään kerran tunnissa... Sanomattakin selvää että tiistai meni ihan jossain sumussa kouristellen sohvalla ja wc-pönttöä halaten, ettei tullut mieleenkään avata konetta.
No mutta ei siitä sen enempää, ettei lukijoille tule psykosomaattisia oireita... ;)

Kaikki kuvat ovat taas Taru Arolan käsialaa!

Ennen valmennusta vähän huulirasvaa suupieliin. Effolin Omenalta tuoksuvaa huulirasvaa hevosille, Hertan kaltaisille arvokkaille Rouville kelpaa kyllä ;)

Alkuverryttelyä

Olen puhunut noista ykkösistä nyt melkein joka postauksessa, mutta kerta kiellon päälle! Hertta meinaan maanantain valmennuksessa teki jo vaadittavat 15 laukanvaihtoa jokaisella askeleella! Eli se on se määrä mitä GP:ssä esitetään. Valmentajan kanssa katsottiin sarjat läpi ja ensin hän pyysi toki tulemaan 7 vaihtoa, sen jälkeen hän sanoi että kokeile 12. Ja sehän onnistui! Sen jälkeen hän sanoi että tule sitten se täysi määrä. Ja niin Hertta vaihtaa laukkaa sen 15 askeleen verran ilman ongelmia, ja mulla oli tunne että olisin voinut vielä jatkaa!
Tuo hevonen on niin uskomaton. Se on nyt oppinut ykköset ihan parissa kuukaudessa, ja henkilö joka ne on sille opettanut, ei ole itse ikinä eläissään tehnyt yhtäkään laukanvaihtoa jokaisella askeleella... Ja silti Hertta oppii ja yrittää vaikka todellakin tälläinen amatööri selässä pyytää! :D
Sanotaanko nyt näin, että nuo ykköset Hertta kyllä jo osaa. Niitä pitää tottakai vielä hioa. Joskus jos olen saanut sen tarvittavan rennoksi, se tekee tosi isoja vaihtoja jotka etenee askeleessa. Vielä se kuitenkin helposti vähän niissä jännittyy, sillä onhan ne aika uusi juttu sille. Alle puolivuotta sitten se ei tehnyt ykkösiä vielä ollenkaan! Silloin kun H jännittyy, vaihdot tietenkin vähän lyhenevät ja se vähän jarruttaa. Nyt kuitenkin maanantain valmennuksessa pystyin vähän jopa ratsastamaan sitä jo eteen vaihtojen aikana, kun tuntui että se vähän himmasi niissä. Eli pääsen jo pikkuhiljaa käsiksi vaihtojen laatuun!
Se mikä on ehdottoman positiivista jo nyt, niin Hertan ykköset ovat alusta asti olleet hyvin suoria. Se ei juurikaan huoju niissä. Nyt vain keskitytään hiomaan niistä vielä isompia ja ajatusta enemmän eteen. Nyt on vasta joulukuu ja se on jo noin hyvällä mallilla joten ei tässä hätää!
Valmentajan kanssa puhuttiin että enää pitäisi alkaa käymään läpi piaffea ja passagea. Hertta osaa niitä jo, mutta passage vaatii myös samaa ajatusta enemmän eteen. Siirtymiset piaffen ja passagen välillä tulevat olemaan ne kaikista haastavimmat asiat.
En tiedä. En tiedä... Mutta... EHKÄ... Ehkä... Ehkä me kokeillaan startata ensi kaudella Inter II tai peräti GP? Jos nyt ei virallisissa kisoissa niin rataharjoituksena. Meillä on vielä paljon tehtävää sen saralla, mutta meidän tallityöntekijäkin sanoi että jos mä nyt en Hertalla aio sinne tähdätä, mä kiroan koko loppuelämäni sitä kuinka en mennyt radalle sen kanssa vaikka se oli kuitenkin jo sinne melkein koulutettu! Totta. En välttämättä enää KOSKAAN tule saamaan alleni hevosta jolla päästä edes tälle tasolle, joten nyt olisi vähäniinkuin "pakko" testata ja treenata.
Mutta tosiaan, ei paineita. Meidän päätavoite on hioa edelleen tätä Small Tour tasoa paremmaksi, sillä siinäkin riittää hommaa. Se ei kuitenkaan estä käydä kurkkaamassa kuollaanko me Inter II... :)
Voimaa ja kokoamisastetta loputtomasti lisää! Siinä se tärkein.

Maanantain valmennuksessa kävimme myös hieman piruetteja läpi. Nekin ovat jo aika jees, mutta tekniikkaa meidän täytyy hioa rutkasti. Mä hätäilen piruettia ja niin hätäilee Herttakin. Mä ratsastan ihan ok piruettiin, mutta sitten mulle tulee joku kiire äkkiä hypätä sieltä ulos, enkä ratsasta sitä loppuun. Mä ikään huudan kesken hyvän piruetin "Joooooo tää oli tarpeeks hyvä, äkkiä pois täältä ennenkuin menee mönkään!" . Ja arvatkaa vain meneekö se piruetti siinä vaiheessa mönkään kun loikataan sieltä ulos kuin aropupu pusikosta? :D
Nii-in. Norppa ei oikein malta...

Tätä Hertalle lisää. Kaulaa auki ja isommaksi. Se on rakenteeltaankin lyhyt ja töppökaulanen, mutta ei se sitä estä etteikö sitä voisi yrittää parantaa.
Tässä takaosakäännöksestä ulos, taputus ja rohkaisu että ajatus säilyy eteen kokoavan liikkeen jälkeenkin.

Se asia, jolla me nyt treenataan niitä piruetteja, ei suinkaan ole itse piruetit. Me teemme nyt todella paljon takaosakäännöksiä, eli piruetteja käynnissä. Liikehän on melkein ihan sama kuin piruetti laukassa, mutta se rasittaa hevosta paljon vähemmän ja antaa ratsastajalle paljon enemmän aikaa ja työkaluja askelten säätelyyn kun askelaji on hitaampi. Takarissa joudutaan myös kokoamaan hevosta, joten tämä on oikeasti ihan hyvä harjoite, vaikka tavoitteena ei olisi piruetit.
Takarissa pystyn heti tarraamaan huonolaatuiseen askeleen kiinni.
Astuiko se liian taakse? Astuiko se liikaa sivulle? Ruuvaako se paikallaan? Onko se piruetti liian iso? Liian pieni...?
Kaikkiin näihin pystyn heti puuttumaan ja muistuttamaan hevosta. Laukkapiruetissa on paljon vähemmän aikaa puuttua näihin. Hyvä käyntipiruetti valmistelee hyvään laukkapiruettiin. Itseasiassa vähän leikittelin idealla, että tein käyntipiruettia, josta nostin laukan ja jatkoin (harjoitus)laukkapiruetissa! Tämä oli Hertalle tosi hyvä harjoite. Se oli paljon paremmin mun avuilla käyntipiruetin jäljillä vielä laukkapiruetissa. Ennenkuin H pääsee karkaamaan laukkapiruetissa, niin siirsin jo käyntiin ja takaisin takaosakäännökseen. Näin sain takajalat taas kontrolliin ja kokoamista lisättyä!

Takaosakäännöksessä. 

Vielä yksi tapetilla oleva treenattava asia on meillä vasen avo-ja sulkutaivutus. Hertta lähtee helposti huojumaan avossa vasemmalle ja toisaalta sulkutaivutuksessa vasemmalle se lähtee helposti kaatumaan. Nämä ovat niitä sen vinouksia ja heikkouksia. Pahimmillaan avo voi näyttää jopa epäpuhtaalta jos se ei kanna takaosansa päällä. Sillä sekunnilla kun saan sen ulkokyljen hallintaan (eli tässä tapauksessa oikean kyljen) matka jatkuu tahdikkaasti ja huojuminen loppuu. Hevonen ei näitä asioita tee tahallaan, se vain tekee ne kuten se parhaakseen näkee. Jos sillä on toinen takajalka heikompi kuin toinen, tottakai se käyttää isoon askeleeseen sitä vahvaa ja sitten heikolla jalalla se tekee pienemmän askeleen.
Itse ratkaisin tälläisen ongelman pienentämällä ravia sellaiseksi missä ravin tahti säilyy. Eli se "vahva ja isoa askelta ottava jalka" ratsastetaan samalle tasolle sen "heikon ja lyhyen askeleen" jalan kanssa. Hevosen on paljon helpompi ravata pientä ravia, joten teen asian sille helpommaksi, ja teen pienemmässä ravissa sitä vasenta avoa. Sitten kun tuntuu että hevonen ei kaadu tai huoju, voin alkaa kokeilemaan suurentaa ravia, mutta missään nimessä tahti ja tasapaino ei saa kärsiä.
Tämä ongelma heijastui meillä aikoinaan He A radoilla voltteihin ravissa. Hertta kun on vähän sellainen TurboMummo jonka on aina pakko mennä joko täysiä tai ei mitään. Se aina tahtoi harppoa voltin läpi sellaista isoa ja killuvaa ravia. No eihän sen tasapaino riitä siihen, joten se lähtee kaatumaan voltin sisälle ja voltti ei ole symmetrinen. Tästä päästiin aikoinaan eroon myös tällä ravin pienentämisellä. En kuitenkaan pidä ajatuksesta että "liikettä otetaan pois". Ratkaisin tämän siis sillä, että aloitin isommalla raviympyrällä. Hertta vähän kaahottaa ja harppoo edelleen. Niin kauan lähdin pienentämään volttia niin pienenpienelle voltille että Hertan on yksinkertaisesti pakko hieman hidaastaa ja keskittyä rauhottumaan. Näin ollen en itse ratsastajana jarrutellut sitä, vaan annoin voltin tehdä työn. Hertta alkoi hidastamaan ja pienentämään ravia. Sitten tässä vähän pienemmässä ravissa lähdin taas suurentamaan volttia ja pyrin siihen että ravi säilyy samanlaisena. Jos ravi alkoi hetken päästä taas "karkaamaan" menin takaisin pienelle voltille, josta häin tahdin ja tasapainon ja sen rauhan. Sitten taas voltilta ulos ja pidetään se normaali ravi yllä.

Avotaivutusta vasemmalle

Venyttelen Hertan jalat läpi aina rankemman työn jälkeen. Lupaan tehdä näistä venytysjutuista postauksen, niin saa vähän jatkoa tuo "hieronta"sarja :)

Usein tälläisiin pikkuvirheisiin ja vaikeuksiin saa apua kun käyttää aivojaan ja yrittää olla fiksumpi kuin hevonen. Esimerkiksi Hertan kaltaisen herkkistamman kanssa on ihan turha ruveta tappelemaan asenteella "NYT menet sitä RAVIA mitä MINÄ haluan!". Ei se hevonen ymmärrä kun vetokilpailu alkaa, että se tekee jotain väärin. Jos tässä tilanteessa, missä H haluaa harppoa isoa ravia ilman kuulevia korvia, alkaisin vetämään sitä kokoajan taakse päin "prr prr prr" ajatuksella, niin se nostaa sen kuuluisan niskansa ylös ja painaa selkänsä alas ja tadaaaaa, taas on WC-Ankka läsnä (iuuh, sanasta WC-ankka tulee taas mieleen mun maanantainen yö vatsataudin kanssa...).
 H ei vedä vastaan, mutta se nimenomaan tulee vetävän ohjan mukana päänsä kanssa vaikka ratsastajan syliin... Mutta se harppova vauhti ravi (mihin halusin puuttua) ei häviä mihinkään...

Piti ottaa loppukäyntien aikana Hertasta selfie...

... ja selfiestä tuli tälläinen... Hertta niin puhki ettei edes muista nielaista ja kuolavana roikkuu polvissa! :D

Päästä se eniten hikoilee, kovaa aivojumppaa ilmeisesti :)

Muistutksena vielä, että huomenna Hippolan Joulukalenterin pääpalkinto arvotaan klo 20!

 Se arvotaan kaikkien Hippolaan rekisteröityneiden kesken, eli sinulla ei siis tarvitse olla blogia, voit rekisteröityä ihan muuten vain käyttäjäksi. Näin olet automaattisesti mukana arvonnassa.

Pääpalkintohan on sarjalippu ensi vuoden Horse Show:hun! 

Hopihopi osallistumaan. :)