Liitelijä

Taru oli kuvaamassa meitä tiistaina aamulla ennen mun töihinmenoa. Alunperin piti kuvata keskiviikon valmennuksen aikana mutta jos mennään aamulla niin pääsee helpommin kuvaajakin maneesin hiekalle kuvaamaan eikä tarvitse katsomosta kuvata.
Onneksi vaihdettiin kuvauspäivä tiistaille sillä Hansu oli aivan mahtava tiistaina!
Siis mua suorastaan hävettää että olen joskus ajatellut ettei ne iberiaanit osaa liikkua... Yksi täysi iso harhaluulo!

Tarullekin naureskelin että kun Hansu on tyytyväinen ja rento, kaikki tuntuu niin helpolta sille. Isompi liike, pienempi liike, kokoaminen... Kaikki. Se on niin kevyt ratsastaa ja liikkuu täysin itse. Tuntuu että vain istun kyydissä ja katselen peilistä. Varsinkin tällä hetkellä ollaan saatu laukkaan tosi iso uusi vaihde ja se on oppinut nostamaan etuosaansa enemmän. Laukan askel viipyy ilmassa enemmän. Kyllä taas "naurattaa" katsoa vanhoja (joopajoo, tosi vanhoja, puolivuotta sitten otettuja) kuvia, missä Hansu on niin sintti. Nyt se näyttää jopa siltä että se on kasvanut korkeutta, toki massaa on tullut oikeasti ja se tuo lisää "säkää". Eikä se edes ole kasvanut varmaan täysiin mittoihin vielä!

Jotenkin tuntuu että jos julkaisen tänne kerran kuukaudessa uusia treenikuvia, Hansu näyttää aina kasvaneen ja komistuneen? Se alkaa näyttää jo pikkuhiljaa orilta... :)

Lempikuva tiistailta <3
Aika makee kaula alkaa jo tulla ja tuo Hansun tapa liikkua pyöreänä tuo siihen vielä lisää ekstraa! 

Ostinpa Hansulle uuden väriteemaan mukaisesti ihan mätsäävät pintelit ja huovan! ;)

Ja taas ne Hansun lerppakorvat... :) Ne oikeasti hölskyy löysänä ravin tahdissa kun Hansu on parhaimmillaan!

Swiiiii teimme myös vähän keskilaukkoja! 

Edelleen meidän kotitreenit ovat aika perustyöskentelypainotteisia. Isoin fokus on siinä, että Hansu kantaisi itsensä ravissa ja laukassa rehellisesti. Kun Hansu ravaa tai laukkaa "huonosti" niin onhan sillä silti takajalat hyvin aktiiviset ja se nostaa niitä paljon ja käyttää niitä. Mutta, se ei tuo niitä välttämättä alle ja työnnä niillä eteen. Ei siitä ole hyötyä jos se "tamppaa" takasilla viimeistä päivää mutta se energia menee vain "ylös alas" eikä eteen.
Hansun laukka ja ravi muuttuu heti hienoksi kun se työntää. Lusitanoille ei se työntäminen ole helpoimmasta päästä. Kyllähän ne istuu vaikka persiilleen saakka, mutta siitä kun pitäisi työntää eteen, voi ollakin hankalaa. Vaikeaahan tästä tekee se ettei näitä todellakaan voi patistaa eteen. Siinä vaiheessa nämä ajattelevat helposti vain enemmän persuksilleen ja kohta ollaan kahdella jalalla tai jossai capriolessa... Puoliverisellä on niin paljon enemmän voimaa harpata eteenpäin kun ratsastaja käyttää jalkaa ja sanoo että "mene". Lusitano ei samanlailla ymmärrä luonnostaan "mennä". Hansulle olen tätä yrittänyt opettaa varsinkin ravissa että jos käytän pohjetta, se tarkoittaisi myös "harppaa eteen" ja tällöin se nostaisi etuosaansa mukaan ja tulisi "push & go" efekti. Nuoresta asti Hansu on kyllä kyykännyt takaa kun käytät jalkaa (opetettu heti nuorena), eli kun käytin jalkaa se suorastaan istui alas. Olen halunnut tuoda etuosalle myös reaktion että sekin nousisi ja "kasvaisi" kun käytän jalkaa. Kyrakin mulla sanoi että "Ratsasta tämän kanssa etujalkoja, sillä on hyvät takajalat jotka jo tekee liikaa, etuosa on tiellä." Sitten kun ratsastan etujalkoja "isommiksi" niin yhtäkkiä takaosalla on tilaa tulla alle.

Eihän lusitanot näytä olevan etupainoisia, mutta kyllä nekin osaa olla. Siinä missä tyypillisesti pv tai suomenhevonen ihan konkreettisesti voi vetää eteen etupainoon, niin lusitano on kyllä ryhdissä mutta koko etuosa ja etujalat oikein porautuu maahan ja liikkeestä tulee näin ollen helposti tikittävää. Ne ikäänkuin "lyövät" etujaloilla maahan ja lavan liike on lyhyttä. Takaosa voi olla jopa takakorkeana ja säkä matalana. Tällöin maneesin pohjasta lähtee oikeastaan aika kova töminä! :D
Sitten kun Hansukin kantaa ja liitelee suorastaan, ei maneesista lähde mitään ääntä...

Tuntuu että vihdoinkin me aletaan Hansun kanssa olemaan enemmän pari. Olen päässyt jo sen pään sisälle (ainakin suurimmaksi osaksi ;) ) ja selvästi sekin alkaa oppia mun ratsastusta, eikä enää panikoidu heti jos se ei ymmärrä. Tallillakin eräs tallilainen sanoi ratsastuksen päätteeksi että "onko Hansu kasvanut? Se ei näytä enää niin pieneltä!"
Ei se ehkä oikeasti ole kasvanut, mutta se sen liikkuminen tuo heti sille "ekstrakiloja ja korkeutta" kun se kantaa oikein ja liikkuu eteen ja ylös.
Vastaavasti sellaisena päivänä kun mikään ei oikein suju ja on jännitystä ilmassa, niin kappas kummaa kuinka se näyttääkin niin pieneltä taas... ;) Oikein kutistuu!
Hertta oli samanlainen aikanaan. Jos se oli läpi ja pyöreä, se näytti saaneen ison kaulan ja lihakset. Ne päivät kun meni vain vänkäämiseksi se näytti lähinnä kasvattaneen mahaa... ;)

Laitetaanpa tähän loppuun ensimmäiset Tarun kuvat heinäkuulta kun Hansu muutti mun luo Erkylään! Vitsit mikä pikkupoju! :D
Näissä kuvissa se näyttää joltain oikeasti nuorelta, ja sitten noissa ylemmissä kuvissa joltain 10 vuotiaalta... On alkanut ruoka maistumaan vähän eritavalla pojalle! ;)