Se kuuluisa connection

Hertan kanssa kyllä oppi sitä kuuluisaa hyvää tuntumaa. Jos paine suussa sen kanssa kasvoi liian isoksi, joko "pitkällä ja hitaalla" tai nopealla, se repäisi päänsä ylös. Hertalla oli lievää vetopaniikkia ja jos se koki jonkin ahdistavaksi, se lähti päänsä kanssa nopeasti ylös. Ei hypi pystyyn tai istu, repäisee vaan päänsä vauhdilla pois tuntumalta. Sen kanssa todellakin oppi "älä vedä". Hertalla oli siis ihan täydellinen suu. Sen kanssa sai ottaa sopivan ja hyvän tuntuman.

 Hertta oli siitä myös hyvä, että jos se jännittyi tai vaikka sinkoili, niin heitit vaan ohjaa pois niin se rentoutui. Eipä auttanut siis vetää suusta!

Hansun kanssa (ja hyvin yleisesti ottaen muutenkin iberialaisten kanssa) tuntuma usein on hyvinkin löyhä. Ne ovat todella kevyitä suustaan, ehkä jopa liian. Kerivät helposti kaulansa kyllä kaarelle ja vaikka ratsastaja lyhentää ohjaa loputtomiin kaula vain seuraa perässä! Nämä ovat aikamoisia käärmeitä. Vaikka kuinka lyhennät ohjaa, tuntuma suussa ei kovene, se suu seuraa tosiaan perässä ja on tuntuu että on kohta sun sylissä! Ihankuin siellä ei tulisi tuntumaa koskaan vastaan! Tämä ei ole mikään ideaalitilanne, siis liian kevyt tuntuma vaikka se ehkä kuulostaa ihanalta. Jos tuntuma on käytännössä miinus 100g, ei hevonen työnnä. Se ei ole "kontaktissa". Kun hevonen on hyvällä tuntumalla, tuntuma on kevyt mutta miellyttävän vakaa. Hevonen "imee" kuolaimeen ja tuntuu että se oikein työntää takajaloistaan svungaavan selän läpi energian päättyne kuolaimen kautta ratsastajan käteen. Tuntumalle. 

Isoin "ongelma" ehkä tässä tuntuukin olevan se, että miten saan iberialaisen tuntumalle? 

Siinä missä puoliverinen on helpompi, on ehdottomasti se voima mikä niillä on. Ne on vahvempia hevosia luonnostaan. Puoliveristä voit ratsastaa "takaa eteen" ja niillä on omaa voimaa jolla kannatella. Lusitanot on hyvin hyvin kevyitä ja loppujenlopuksi aika heikkoja selästään. Takajalat kyllä tekee kahden hevosen edestä töitä, mutta selkä valuu helposti notkolle ja liike-energia hyvistä takajaloista ei pääse eteenpäin, se tökkää selkään, jättäen etuosan "yksin" ja tuntumaa ei ole. On kuitenkin sanomatta selvää että sitten kun saat sen takajalan energian näillä lusitanoilla menemään selän läpi kohti ohjaa ja tuntumalle, se tunne on ihan mieletön. Silloin meno on kevyttä ja keinuvaa, eikä todellakaan ole kuin kahvikupin verran painoa kuolaimella, mutta silti tuntuu että sulla on hevosen koko kapasiteetti ja voima käytössä. Sairaan makeeta! Mutta miten sen saavuttaa kun et yhtäkkiä voikaan ajatella "härkkiväsi" takajalkoja ajatuksella "kyllä se kohta alkaa sieltä työntämään kohti kuolainta kun vähän työnnän sitä"... Ei muuten ala! Lusitano tikkaa kahta kauheammin ja hermostuu tästä painaen selän entistä alemmas. 

Voidaan puhua "ylikokoamisesta" näiden kanssa. Istuvat kyllä peruksilleen levadeen asti mutta hyvinkin tämä voi tapahtua etuosa matalana ja selkä alhaalla, ilman tuntumaa. Tässä vaiheessa taas puoliverinen harvemmin istuu, se rykäisee eteenpäin tai painaa kädelle. (korostan että edelleen yleistän)

Hansun kanssa laukka-ravi siirtymät saavat yleensä maailman parhaimman tuntuisen ravin ja rauhallisen laukan. Aluksi jos Hansu tikkaa, se voi olla ettei edes halua siirtyä laukasta raviin! Se tyypillisesti vain kokoaa laukkaa siihen asti että laukkaa paikallaan niin että istuu takaosallaan eikä etene! Se on niin lyhyt ja kahdessa osassa. Sitten kun siirtymät menevät hyvin ja pääsen siihen käsiksi, laukasta raviin se siirtyy kauniisti askeleessa ja ravi on HETI keinuvaa ja svungaavaa. Heti kun se rentoutuu ja alkaa TYÖNTÄMÄÄN takaa eteen, tulee sinne tuntumalle. Sitten mulla onkin koko hevonen käytössä. Laukka-ravi-laukka, no problemos!

Tätä voi tietenkin hevosesta riippuen tehdä ihan käynti-seis-käynti, tai käynti-ravi-käynti. Siirtymät kunniaan! Hansulla olen vain todennut tässä vaiheessa parhaaksi ravin kehittäjäksi ravi-laukka siirtymät. Siinä tulee enemmän liike-energiaa eteen. Käynti-seis voi olla joskus vähän turhan haasteellinen varsinkin jos on hermostusta ilmassa. Nuori hevonen yleensä tykkää edetä. 

Eli tämän ylikokoamisen voi aiheuttaa a) siirtymien huono laatu (vrt. laukassa paikalleen jääminen siirtymättä raviin) b)askeleen "laaduttomuus" (johtuen usein jännittyneisyydesstä, tikittäminen) ja viimeisenä c) korkeampien liikkeiden kohdalla rehellisen kontaktin puute (kyllä lusitanot ja pre:t piffaa vaikka maailman tappiin asti, mutta onko se vain karannut sinne tuntumaa ja kontaktia karkuun?).

Laitan alle neljä kuvaa, joss voi vertailla miten hevonen muuttuu heti ulkoisesti (jopa saman ratsastuskerran aikana) kun jos se kantaa tai ei.

Kuvat Taru Arola!

Vertailun vuoksi mitä helposti voi käydä jos työntö ei mene kropan läpi kuolaimeen asti.
Tuntuma löysällä, takajalat kyllä tekee töitä mutta hevonen on etuosastaan matala vaikka niska onkin ylempänä! Tässä lusitanot hämää, kyllä ryhtiä on mutta ryhdikäskin voi olla etupainossa! 

Sitten kun työntöä taas on, pääsee etuosa nousemaan takajalkojen tieltä pois ja tuntuma palaa! Heti eri näköinen meno kuvassa.

Kesältä elokuulta barokkipäiviltä, Hansu huomattavan kevyemmässä lihassa.  Vaikka kyseessä onkin He B tason rata, eikä siinä tarvitse esittää kokoamista, niin kuvasta helposti näkee että Hansu helposti karkaa kuolaimen taakse. Vaikkakin muutoin se on tässä ihan ok rento ja käyttää takaosaansa, se ei mene rehellisesti koko kropan läpi. Tämäkin on toki ajoittaista ja vaihteli radan aikana mutta pitää tunnistaa ne kohdat missä lähtee menemään vikaan. Tämäkin toki vaatii sitä voimaa ja nuori hevonen menee helposti veteläksi radalla jännityksestä.
Tämä ei tietenkään ole maailmanloppu, mutta ratsastajan tehtävä tunnistaa (ja myöntää) miten rata meni.
Kokenut hevonen pystyy säilyttämään "näkönsä ja kokonsa" radalla vaikka se jännittyisi.

Joulukuussa. Kun liike menee läpi kropan ja on pyöreä koko kropastaan, tuo kaulakin näyttää heti isommalle!
Näiden kahden kuvan välillä aikaa 4 kuukautta!

Monesti ratsastaja lähtee vetämään hevosta tuntumalle. Enkä nyt tarkoita että tämä on vain iberiaani ongelma. On hyvin ylikevyitä puoliverisiä ja täykkäreitäkin! 

Riitan kanssa oppi jo Hertan aikana, että jos Hertta ei ollut rehellisellä tuntumalla, niin ei saanut lähteä vetämään taakse vaan päinvastoin ohje oli:

"Mites se Charlotte pitää käsiä? Aika edessä eikö vaan..?"

Eli suoraan sanottuna kanna käsi ja vie kättä fyysisesti eteenpäin. Sään ohi. Varokkin viemästä käsiä reisille! Ota vaikka tukasta kiinni... :D 

(eri asia sitten eteenalas venytykset/verkat, tässä puhun nyt käden asennosta työskentelyn aikana)

Työntämällä kättä eteen treenat oikeasti sitä ettet vedä taakse. 

Kun hevosen kroppa on rento ja elastinen, se kyllä "saavuttaa" edessä olevan käden. Ja näin ollen toivon mukaan myös se kuuluisa "nenä eteen" toteutuu. 

Siirtymiset tosiaan oli hyvä treeni saada hevosta "to the bit and contact". Siirtymissä isompaan askellajiin pitää olla tarkka, että kun hevonen siirtyy isompaan askellajiin pohkeesta, jatkat jalan käyttämistä. Kehotat hevosta menemään eteen. Ei siis painostaen, vaan kehotat ja ikäänkuin rohkaiset sitä "mene vaan, hyvä hyvä". Jäät ratsastamaan laukkaan lisää laatua. Hevonen laukkaa parasta laukkaansa juuri nostossa ja pari askelta sen jälkeen. Hyödynnä tämä laukan laatu ja työstä sitä lisää!

Kun siirrät hevosen takaisin pienempään askellajiin, tapahtuu tämä ensisijassa istunalla mutta ohjastuntumalla. Hevosen tulee hyväksyä myös pidättävä apu. Huom, ei vetäen... 

Kun hevonen siirtyy takaisin pienempään askellajiin kevyesti vetämättä, aletaan olemaan jo asian ytimessä. Hevonen siirtyy kevyellä ohjastuntumalla helposti ja vaivatta alempaan askellajiin = paino alkaa olla takajaloilla. Kun paino alkaa olla takajaloilla, hevonen alkaa työntämään liikettä myös eteenpäin takajaloilla, eikä "vedä itseään etujaloilla eteenpäin". Ajattele hevosen olevan takavetoinen auto, ei etuveto. Toki neliveto on aina paras veto, autoissakin ;)

Sen minkä olen huomannut lusitanolla ratsastaessa, että näille on paljon helpompaa se "ylikokoaminen/valheellinen kokoaminen" kuin venyttäminen ja pitkänä meneminen. Sekin kuitenkin tärkeää ja varsinkin nuorelle hevoselle. Lusitanoille on niin helppoa mennä kaula kaarella kuolaimen takana, mutta selkä jäykkäsuorana. Tapa paeta. Puoliverinen helpommin taas voi vetää pitkäksi, eikä mielellään nostaisi ryhtiä. Tapa sekin. Kuitenkin rodusta riippumatta jokaisen hevosen tulisi osata venyttää ja avata muotoa. Toki raskaammilla alkuperäisroduilla en välttämättä hirveästi suosittele hyvin matalalle menemistä, riski etupainosta on turhan iso. Mutta avointa muotoa niilläkin tulee harjoitella. 

Tässä on Hansun kanssa vielä tekemistä. Hansu osaa kyllä hienosti venyttää eteenalas ja avata edestä, kun se on rauhallinen. En vielä saa sitä aina ja missä tilanteessa vain matalalla ja avoimelle kaulalle. Sinne kun ei voi pakottaa. Hansu on nuori ja vähän sellainen että se haluaa katsella ja patsastella. Mennä korkeassa muodossa paraatiravia ja näyttää kaikille ettei sitä ainakaan ole ruunattu vaan on vielä pramee ja komee!

 Yleensä lopputreeneistä tämä venyttäminen kyllä onnistuu, Hansu jopa haluaa sitä mutta toistaiseksi alkuravit eivät mene niin avonaisessa muodossa kuin haluaisin mutta I'm working on it. Tämä tuntuu enemmänkin henkiseltä kysymykseltä kuin fyysiseltä. Pari kierrosta kun Hansu on saanut härveltää niin jo se venyttää. 

Väittäisin että venyttäminen on "tärkeämpää" lusitanoilla ja prehevosille, sekä friiseille kuin puoliverisille! Iberiaani osaa olla hyvinkin pyöreä niskastaan muttei välttämättä selästään. Puoliverinen on tässä kohtaa rehellisempi, se joko on pyöreä kokonaan tai ei ollenkaan (yleistän). Tämä kaulan ylipyöreys ja taipuisuus voi antaa väärän tunteen ratsastajalle. Kun hevonen kulkee näin, askel ei ole keinuvaa, se tikkaa. Kun hevonen on oikeasti avoimessa muodossa ja oikeasti pyöreänä (selästäänkin) niin askel on keinuvaa ja rentoa. 

Yhteenvetona siis, oli sitten kyseessä puoliverinen tai lusitano:

Kun ratsastajalla ei ole kontaktia hevoseen, tuntuma on joko liian raskas tai liian kevyt. 

Tilanne on silti sama. Hevonen on "out of control". 

Pakko laittaa tähän loppuun vielä Youtubesta videota mun suosikki lusitanoratsukosta ja vähän mallia siitä että kyllä ne iberiaanit osaa myös liikkua, kunhan connection on kunnossa! Ratsukkohan treenaa (kenenkäs muunkaan) kuin Charlotte Dujardinin kanssa.

 Suosittelen seuraamaan instagramista tiliä kuin zimbrallusitano

Videolla olevan ratsastaja on tämän hienon lusitano-orin omistaja Emma Brooks, brittiläinen kouluratsastaja joka taisi olla ensimmäinen britti joka on edustanut GP tasolla Britanniaa lusitanolla!  Hevonen on tässä videolla vielä varsin nuori, vasta 9 vuotias.
Tuolla instagram tilillä voi seurata tämän taitavan ratsastajan uutta lusitanohevosta, joka on muuten samanikäinen kuin Hansu! ;) Tässä meille vähän tavoitetta! :D