Rehellinen taivutus

Valmennuksien välillä oli nyt 2 viikkoa sairastelujen takia. Vaikka Hansulle kertyi siinä lomaa, niin pääsin tässä kuitenkin tekemään niitä kotiläksyjä mitä aina seuraavalle kerralle pitää tehdä. Kaksi viikkoa sitten akendalla oli tosiaan rehellinen taivutus. Voltti, ympyä, avotaivutus. Sitä ollaan tehty nyt tosi hanakasti Hansun kanssa .

Hansu helposti heittää kaarteessa tai avossa itsensä "poikittain" väistöön. Tarkoitan että sen saa kaulasta makkaralle vaikka kaksin kerroin mutta sitten se heittää lyhyen selkänsä jäykäksi ja avo muuttuu suorastaan väistömäiseksi, eli toisinsanoen se ei taivu rungostaan. Kaarteessa (voltti, kulma) se tekee helposti saman. Suoristaa itsensä, tulee takaosa "ulkona" eli koko ulkokylki jäykkänä ja suorana. 

Tämähän on ihan perusasioita! Mutta pakko sanoa, että PERUN PUHEENI siitä mitä Hertan aikana manailin! "Voi hitsi kun Hertta on niin pitkäselkäinen. Paljon helpompaa jos olisi lyhyt selkä!"
NO EI OLE! :D 

Karkeasti yleistäen lyhyt selkä on jäykempi. Pitkä selkä taas löysempi. Miellän nyt kuitenkin paljon helpommaksi pitkärunkoisen hevosen taivuttamisen! Lyhyt selkä on TOSI vaikeaa saada "auki" ja rennoksi. Pitkäselkäinen hevonen ehkä tuntuu huojuvammalta mutta se on helpompi taivuttaa kyljistään ja kropastaan. Toki, pitkäselkäinen hevonen tuntuu vähän löysemmältä ja on siinäkin omat ongelmansa. Esimerkiksi kootessa se tuntuu kuin keräisi jotain löysää hyytelö kasaa joka suunnalta "torniksi" ja se lähtee aina valumaan jostain suunnasta mistä et pidä kiinni. 

Lyhyt selkä on omalla tavallaan voimakkaampi, mutta se on kyllä se sekunnissa niin lukossa jos ei ole tarkkana!
Ja korkauksena vielä ettei Hansu todellakaan ole jäykkä tai kankea. Se on vain tosi nopsa lukitsemaan lyhyen selän ja helpompaa mennä yhtenä pötkönä väistön puolelle kuin taivuttaa. Aika monelle hevoselle loppujenlopuksi helpompaa.

Nyt kun olin itsenäisesti treenannut Hansun kanssa "makaronina" oloa, kyllä sen huomasi varsinkin avoissa. Tehtiin kaikissa askellajeissa avoa volttien kera ja huomattavasti taipuisampaa kroppaa oli mukana! Ei läheskään niin monta väistöaskelta avossa, mitä kaksi viikkoa sitten. Kaikista helpointa tämä on tietty käynnissä, sitten ravissa ja vielä vaikeinta laukassa. Käynnissä Hansu antaa eniten koskea, ravissa jo vähän ja laukassa saa vielä eniten tehdä töitä että pääsee muokkaamaan sitä.

Hansu on niin säpäkkä reagoimaan. Jos koitan korjata esimerkiksi ulkolapaa tai suoruutta tai taivutusta, se reagoi melkein heti kaikella muulla. Hansu esim tykkää mennä oikeaan suuntaan laukassa vähän ulkolapa liian ulkona. Kun ulkopohkeella kosken ja sanon että "Hei, lapa pois täältä" niin se melkein keittää ja ei tiedä mitä tarjota, joten se tarjoaa kaikkea! Nämä reaktiot tulee Hansulta siksi että se ei vielä ole tarpeeksi varma mitä halutaan. Sillä on suorituspaineita. Menee häsläämiseksi. 

Hansulla paras tapa tähän oikean laukan ulkokyljen suoristamiseen onkin ollut ulko-ohja! 

Otan piiiiiiiiitkään puolipidätteen ulko-ohjalla ja vien omaa painoa ulkotakajalalle. Tässä Hansu säilyttää malttinsa. Sitten ihan vähän laitan ulkopohjetta kiinni suoristaen ja yleensä näin tulee rauhalliset reaktiot ja oikeat sellaiset. Ensin pitää vähän rauhottaa menoa, sitten pääsee väliin koskemaan ja korjaamaan haluttua asiaa. 

Tämän hevosen kanssa ei todellakaan voi vain iskeä jalkaa kiinni ja murjoa menemään.... Ei tosiaan.

Tarkkana tosiaan saa olla taivutuksien kanssa, ihan koskee siis monia hevosia, että se on TAIVUTUS, ei  väistö. Jos ratsastaa avoa uraa pitkin kohti peiliä, voi yrittää katsoa sitä ulkotakajalkaa ja hahmottaa sitä kautta onko taivutusta vai väistöä.

Astuuko ulkotakajalka liikkeessä hieman liikaa ulos? Vai astuuko se suoraan eteen?

Avotaivutus kyllä tehdää kolmella uralla, mutta se uloin jalka, eli ulkotakajalka täytyy astua eteen, ei sivulle. 

Hyvin vaikea selittää, mutta näillä on iso ero. 

Täytyy olla empaattinen. Häsläävä nuori hevonen joka yrittää ihan liikaa. Ratsastajan täytyy kuitenkin päästä koskemaan ja ratsastajan täytyy päästä vaikuttamaan. Ahdistella ei saa, mutta vaatia täytyy. 

Kaikista parhaiten tämän kanssa menee kun on hyvin viilipyttynä vaikka hevonen härveltää. Vaatii asiat kylmän viileesti eikä lähde yhtään mukaan kuumuuteen. Ei lisää painetta vaan odottaa oikeaa reaktiota satojen eri variaatioiden seasta. Kun oikea reaktio tulee, hölläys!