Every end is a new beginning?

Enpä muista koska olisi mun blogissa ollut näin pitkä kirjoitustauko. En todellakaan tarkoituksella ole ollut kirjoittamatta, mutta Hertan kuoleman jälkeen en oikeastaan ole istunut koneella ollenkaan, muutakuin käynyt maksamassa laskuja. Ei vaan rehellisesti sanottuna ole ollut yhtään mitään mistä kirjoittaa. Välillä on tullut jokin aihe/treenivinkki mieleen, mutta sitten kun ajattelen että "illalla kirjoitan siitä jutun", niin illan tullen ei olekaan mitään inspiraatiota avata konetta ja kirjoittaa. Tuntui jotenkin tyhmältä kirjoittaa blogiin mitään, koska tää blogi on yksi "punaisen tamman blogi", ja nyt sitä punaista tammaa ei enää ole.
Itseäni kuitenkin puolustaakseni voin sanoa, että ihan luvan kanssa olen saanut ollakin kirjoittamatta! Täysin ymmärrettävää.

Mutta nyt ehkä blogi taas herää eloon, sillä mun hevoseton elämä loppuikin lyhyeen. 

Tämän päivän treenien jälkeen käytiin lopuksi lyhyesti tutustumassa Erkylän maastoihin

Jotkut instaa/facea seuraavat varmaan jo tietävätkin että Hansu muutti Erkylään! Itseasiassa Hertan paikalle. Nyt pääsenkin sitten työstämään Hansua kunnolla ja tutustumaan siihen vielä paremmin. Olenhan sillä jo vuoden mennyt, mutta karkeasti sanottuna vain sen 1-2 kertaa viikossa. Nyt se on sitten kokonaan mulla, joten oikeastaan mitään sen suurempaa taukoa ei sitten mulla ratsastukseen tullutkaan.

Olin jo ihan varma, että pidän kokonaan lomaa hevosista, enkä ratsasta ollenkaan. Motivaatio katosi sen siliän tien kun Hertta lähti. Kuitenkin tällainen tilaisuus tuli Hansun kohdalla, niin mietin että tyhmä olisin jos nyt vaan jäisin laakereilleni lepäämään. Harvemmin se tauko mitään kehittää, ratsastustaidosta puhumattakaan... Joten, Hertan karsina tyhjänä, itseasiassa se on orikarsina, why not?

Jos ei koita, ei voita.

Hansu on nyt viikon majaillut Erkylässä ja nyt alkaa tuntua siltä että se on asettunut taloksi. Pikkuhiljaa voidaan varmaan alkaa treenaamaankin enemmän, ajattelin jatkaa samojen valmentajien silmien alla kuin Hertan kanssa. Paljon mulla on opeteltavaa, onhan nämä lusitanot erilaisia ratsastaa kuin puoliveriset!  Hansu kuitenkin väläyttelee välillä sellaisia pätkiä, että uskon totisesti että päästään treenaamaan vaikeitakin asioita, ja haavena tietty kisaaminen. Ne vaikean jutut vaatii kyllä hitokseen työtä ja lisää voimaa, joten työskentely mun kohdalla aloitetaan alusta. Eräs ammattilainen sanoikin mulle kun kirosin että kaikki se työ Hertan kanssa meni hukkaan, niin hän totesi vain: "Kuule. Tämän lajin parissa totuttele ajatukseen että aina joudut aloittamaan alusta". 

Ihan jo ruokinnan suhteen joudun miettimään mitäs tässä aletaan syöttämään, sillä Hansu on maailman nirsoimpia, ja mähän olen tottunut Hertta-mummoon joka söi ihan kaiken mitä sille antoi (paitsi valkosipulia! ;D ). Yhteistyö onneksi mm. Hartog rehujen kanssa jatkuu, joten toivon mukaan löydetään sieltä Hansulle hyvät sapuskat, sekä myös yhteistyö Horse & Riderin kanssa jatkuu varustepuolella edelleen. Eiköhän me Hansukin saada puettua tyylikkäästi. ;)
Ehkä se meidän meno alkaa paranemaan kunhan arki alkaa rullaamaan.

Ja nyt me sitten aloitetaan ihan alusta. 

Ja katsotaan mihin se riittää.

Hansu juuri Erkylään saapuneena