Hansun kanssa on pikkuhiljaa lähtenyt treenit käyntiin. Vielä en ole vamennuksiin mennyt, odottelen pääsyä niihin, se vaatii vähän sumplimista jotta halukkaat pääsevät ja mulla ei tietenkään ole työvuoroihin ehditty laittaa toiveita niille päiville kun valmennusmahis on. Enköhän ihan kohta kuitenkin pääse. Nyt on myös ahkeraan uuden satulan etsintä käynnissä. Hansun omistaja todennäköisesti tarvitsee satulan itselleen takaisin jossain vaiheessa, joten olen nyt hakenut erilaisia satuloita testiin. Se ehkä vähän myös sotkee nyt kuvoita kun mallailen niitä, mutta eiköhän me kohta päästä tosissaan treenaamaan.
Vaikka hevonen on suht tuttu niin olen lähtenyt sen kanssa siinä mielessä alusta, että nyt mun täytyy kehitellä sopivaa viikko-ohjelmaa ja opetella se rytmi mikä on hevoselle paras. Hansu on onneksi siinä mielessä kiva nuori, ettei se kerää suoraan energiaa vaikka olisi vapaapäivä/kevyempää. Herttakin oli sellainen, että se saattoi jopa olla kuumenevampi jos oli liian rankkaa pitkään putkeen. Sitten kun antoi pari päivää lepoa, niin mielikin oli seesteisempi. Hansu tuntuu olevan samanlainen, tai ei se ainakaan vapaiden jälkeen ole mikään höyryjuna. Hansu kuumenee muista asioista kuin vapaasta... :D
Tuohon kuumumiseen viitaten, se onkin se isoin ongelma. Kauhean kilttihän Hansu on, mutta niin totaalisen väsymätön... Jos se jotain spottaa tai keskittyminen menee niin se oikeasti jaksaa höyrytä vaikka kuinka kauan! Ja sitten kun se kuumenee, se tahtoo mennä lujaa. Herne menee nenään jos ei saakkaan mennä lujaa ;)
Huomaan kauheasti vaihtelevuutta Hansun mielentiloissa. Se on kuin tamma! Ikinä et tiedä millainen päivä tänään on! Se joka sanoi että orit ovat tasaisia, valehtelee ;)
Viime viikolla esimerkkinä, Hansu oli tiistaina todella hyvä. Siis todella hyvä! Oikein rento ja keskittyväinen hommiinsa. Keskiviikkona aluksi sama meno jatkui, mutta sitten jostain syystä se kuitenkin lähti kuumenemaan (hevoset vaihtui maneesin ovella ulos ja sisään) niin sitten ei taas työnteosta tullut mitään kun herra olisi halunnut vahtia ovesta kulkevia hevosia mutta tyhmä ratsastaja-akka pyysi töitä. Näissä asioissa huomaan vertaavani nuorta hevosta Herttaan. "No kyllä Hertta-muori osasi tehdä töitä vaikka ympärillä sattui mitä!". Ehkä vähän pitäisi antaa armoa näille junioireille. Ei se keskittyminen aina helppoa ole ;)
 |
| Loppuverryttelyä matalemmassa muodossa |
Olen nyt työskennellessä ollut todella natsi rentouden suhteen. Niskan täytyy olla matalalla ja alakaula irtonainen, sekä näin ollen koko selkä rentona. Tuntuu että nämä lusitanot ovat niin mestareita siinä, että niska nousee todella korkealle ja selkä painuu alas jäykäksi mutta samalla kuitenkin "pyöreä" kaula hämää. Ne kokoavat helposti, mutta Hansun kohdalla ainakin se istuu liikaa persuksilleen mutta todellisuudessa sillä ei ole voimaa siihen. Koko keho jännittyy kun se huomaakin olevansa aika pulassa siellä liian syvällä istumassa.
Kun koko hevonen on ensin saatu pyöreäksi ja rennoksi matalalle niskalle, voin huoletta lähteä vähän paikoitellen nostamaankin muotoa, kunhan selkä säilyy mukana. Tällöin ravi ja laukka ovat tosi kivan tuntuisia mutta sillä sekunnilla jos jännitys iskee, häviää liikekin. Liike muuttuu tikittäväksi ja lyhyeksi. Niska nousee ja selkä jännittyy, jalat suoristuu.
Sen kerran kun olin Hansun kanssa Paulon kurssilla, tehtiin paljon voltteja jos Hansu lähti nostamaan niskaa ylös. Nytkin olen huoletta aina kääntänyt samantien voltille jos jännitys alkaa iskeä ja niska lähtee nousemaan ylös. Tosi nopea keino saada meno takaisin hallintaan. Jos vaikka teen pohkeenväistöä tai avoa, mitä vaan, ja niska alkaa nousta, käännän samantien isomman tai pienemmän voltin. Kun Hansu jälleen rentouttaa niskaansa ja selkäänsä, jatkan samaa tehtävää kuin aiemmin.
Kyllä se mun valmentajakin Hertan kanssa jaksoi aina hokea "Niska alas, selkä ylös". Pätee myös tänäänkin!
Olen ehkä ollut Hansun kanssa vähän turhan kiltti, mutta olen nyt huomannut oikeasti sen matalan niskan hyödyn kaikkeen Hansun kanssa. Kun vaan tarkasti olen joka kerta vaatinut samaa matalaa muotoa, on Hansu kerta kerralta helpompi. En saa katsoa läpi sormien sitä ylikorkeaa niskaa, mitä se helposti tarjoaa!
Itseasiassa se alkaa olla varsin tyytyväinen siinä nykyään ja hakeutuu jo itse matalemmalle niskalle. :)
Kuitenkin täytyy muistaa ettei hevosta voi pakottaa rennoksi...
Kysyn sulta ihan mielenkiinnosta että kun ratsastetaan kür luokka, niin mitä siellä soundcheckis tehdään? :) ilmeisesti jotenkin kuunnellaan että oma kappale soi ja säädetään että kuinka kovalla sen haluaa soitettavan? Kuunnellaanko siellä koko kappale vai vaan osa vai miten :)
VastaaPoistaJuurikin noin, eli säädetään oman kappaleen äänenvoimakkuus ko ratsukolle sopivaksi. Seisot itse kentällä ja viitot käsimerkein haluatko voluumia ylös vai alas. Mä kiertelen vähän kenttää että kuulee mihin kohtaan kuuluu mitenkin :)
PoistaOnko hansu sulla ny ylläpidossa? (:
VastaaPoistaTuolla edellisessä postauksessa vastauksia juuri näihin! :) mutta siis enemminkin ratsutuksessa.
PoistaOlisi kiva kuulla miten tai millaisin harjoituksin kehität Hansun keskittymistä työhön? :) minulla nuori sh joka jos jotain alkkaa stalkkaamaan niin sillä menee kaikki ajatus pois töistä ja alkaa spookkailemaan lehtiä, ufoja.... Meille (tai minulle) aina järkytys jos ystävä lähtee maneesista tai kentältä, keskittyinen herpaantuu ja yhtäkkiä kaikki onkin taas pelottavaa :D
VastaaPoistaHansu on siitä kiva että se unohtaa kaverin lähdön kun eo enää näe sitä :D pikemminkin sillä menee keskittyminen kun joku tulee/menee sisään tai ulos, mutta kun tämä "vaihtotilanne" on ohi, se unohtaa sen. Spottaa siis pikemminkin tilanteen muutokset. Mutta silläkin käy myös niin ett sitten jos kuppi menee nurin, niin yhtäkkiä joku jo monta kertaa ohitettu penkki maneesinnurkassa onkin kamala... :D
PoistaMä teen niin että mitä enemmän alkaa kyttäily/muiden asioiden huomioiminen niin sitä enemmän laitan sen töihin. Jos se kyttää vaikka vasemmalle jotain, teen avoa oikealle jne. Eli hirveesti taivutan ja asetan ja väistätän. Oikein sellaisia juttuja nissä istun siihen kiinni ja pyydän siltä koko ajan jotain. Kun keskittyminen alkaa palaamaan muhun, helpotan taas tehtävää ja annan vapautta :)
On todella kaunis hevonen tuo Hansu ja mielenkiintoista asiaa :) Erityisen avartava on ollut toi "töihin laitto", missä ei ole muuta ajateltavaa kuin vaikka ne väistöt ja taivutukset, niin että hirviökulma tai -tuoli unohtuu. Tulee varmasti tarpeeseen tulevaisuudessa.
VastaaPoistaJa sitten ihan asiaan liittymätön kysymys (ratsastukseen kuitenkin...) eli olen nyt pitkään miettinyt pohkeenväistöjä; niistä aina sanotaan että väistö on "irrottava liike", mutta mistään en ole löytänyt selitystä mitä se "irrottaa" ja mihin se auttaa. Jos vaikka avotaivutus auttaa kokoamiseen niin missä väistöjä kannattaisi hyödyntää? Pohkeenväistö-laukka yhdistelmät on jokseenkin tuttuja, mutta ei ole vielä auennut miksi se väistö ennen laukannostoa auttaa siinä?
Ihan paras ja motivoiva blogi, kiitos näistä! :)
Siis väistö ennen laukannostoa auttaa tosiaan pehmeään ja hyvään nostoon! Se ainakin mua selvensi että mitä tapahtuu, kun itse ihan omin jaloin testasin ;)
PoistaKun meen ravissa (vaikka nyt itse juosten) väistöä, ja sitten kun nostan laukan, niin väistö auttaa saamaan sisätakajalan alle. Sillä hetkellä kun väistät vaikka uraa kohti, ja sitten nostat laukan, niin sisätakajalkahan on se joka pponnistaa laukannostoon. Väistöliikkeen aikana se sisätakajalka on alle tulossa --> annat laukka avut--> laukka nousee heti ja pehmeästi, koska sisätakajalka on maassa ja ponnistus uuteen laukkaan sujuu helposti. Ponnistusjalka on maassa ja saat kaiken voiman nostoon! Ei tartte räveltää jalkojen kanssa ja "järjestellä"jalkoja nostoon, vaan väistössä periaatteessa teet jo puolet nostontyöstä. :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMoi! Oon hetken jo seurannut tätä sun blogia, ja täältä saanut paljon kivoja treenivinkkejä! Ihan tähän postaukseen kuulumatta, olisiko sulla vinkkejä mun ja vuokriksen tän hetkiseen tilanteeseen?
VastaaPoistaVuokris on siis 8v lämppäritamma, ex-ravuri, tasoltaan noin HeC, ja osaa perusasiat kentällä.
"Ongelmana" on, että usein tää kulkee vaan pää taivaissa, enkä oikein tiedä millä avuilla saisin sitä kulkemaan vähän matalammassa muodossa. Ympyrällä ollaan paljon ravailtu, muutaman askeleen ajaksi aina välillä se tarjoaa nättiä peräänantoa, sitten taas nostaa pään ylös.. Myös suoralla uralla aina välillä nyökkii päällä alas tosi kivaan muotoon, mutta sitten taas nostaa pään ylös. Pitkällä ohjalla mentäessä venyttää kaulaa alas eteen, ei siis pelkästään pää ylhäällä kulje, usein kuitenkin. Onko joitain harjoituksia, joiden avulla saisin sen parempaan muotoon/pidemmäksi aikaa peräänantoon kerralla? Valmennuksia tai tunteja ei valitettavasti ole mahdollista ottaa..
Kiitos jos vastaat!!
Yleisesti ottaen jos käännät paljon ympyröitä ja voltteja eli taivutteluja vaativia tehtäviä, saat ympyrästä ja voltista apua tuntuman hakemiseen. Usein vaikeinta juuri onkin suoralla hevosen "hallinta". KErroit että ympyröillä välillä onnistuu, joten aina voit tehdä ympyrän jos tuntuu että "pää katoaa". Toki kaiken aa ja oo on se että hevonen työntää takaa. Jos takaosantyöskentely on puutteellinen ei hevonen voi tulla peräänantoon. Se tarvii kaulaansa ja päätään tasapainottamiseen ja jos tasapainoa ei ole, pään on pakko nousta ylös.
PoistaMä lähtisin ympyröillä ja volteilla taivuttelemaan mutta muistaen että täytyy saada työntö takaa käyntiin. Kiirehtiikö tamma? Usein ex ravureilla on vähän liikaa vauhtia, joten pitäisi saada tasapaino liikkessä säilymään myös hitaammassa tempossa?
Niin tunnistan tuon mitä kirjoitat, itselläni lusotamma ja on juurikin tuo ongelmana että kuumuu-> jännittyy ja askel menee tikitykseksi, ravissa on jo vähän enemmän hyviä pätkiä mutta laukassa varsinkin on kun ruutitynnyri suurimman osan ajasta, itseäni ei sinällään niin haittaa vauhti tai pieni ylireagointi mutta toki se siis kouluratsastusmielessä on huono juttu, eikä se esteilläkään toki kovin suotavaa ole kun askel muuttuu kokoajan. Hevonen myös on muutenkin hyvin epätasainen, melkein metrin välein on muutettava jotain omassa tekemisessä kun hevonenkin muuttuu... Tämä on osaamiseltaan pari vuotta ikäistään jäljessä, on hyvin vähän tehty 8v ja juurikin tähän rentouteen on yritetty panostaa, tosin vielä aika laihoin tuloksin. Harmillista että suomessa on vähän valmentajia joilla on osaamista ja kokemusta tämäntyyppisistä hevosista.
VastaaPoistaTuttu tunne! :D Lusitanot on kuin käärmeitä, ne kyllä muuttaa itseään ratsastajan alla hyvinkin nopeasti ja taipuu vaikka mihin sykkyrään!
PoistaNäistä kyllä irtoaa mahtavaa liikettäkin, mutta on helposti huomattu että monesti sen liikkeen saa juurikin vain pois sellaiseksi tikittäväksi menoksi kun jännitys pilaa kaiken. Ja helposti saa myös ratsastettua sen liikkeen pois, mutta myös väitän että ratsastamalla saa sen upean liikkeen!
Suomessa ei kyllä paljoa ole näistä kokemusta... Melkein aina täytyy hyödyntää ulkomailta tulevia guruja :P