Viikko meni harakoille

Meillä meni harmillisesti koko viime viikko kokonaan hukkaan. Hertalla oli kengitys edellisellä viikolla, ja aluksi näytti siltä että se ei reagoinut siihen (mitä se ei pitkään aikaan ole tehnytkään), mutta viikonloppuna se alkoi olla jotenkin tosi kireä ratsastaa (siis viime viikonloppuna). Se ei liikkunut epäpuhtaasti, mutta jotenkin lavat alhaalla ja "pyrstö pystyssä". Tällöin liike ei mene kropan läpi ja on ihan mahdotonta istua ravissa alas, sillä se tuntuu ihan hirveältä, vaikkei onnukaan.

Viime maanantaina oli kuitenkin tunti, ja aluksi työskentelimme käynnissä, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Sen jälkeen teimme laukkaa, ja siinäkin Hertta oli ihan ok, mutta edelleen jotenkin tosi kireä ja se tahtoi vain juosta. Sitten kun otimme ravia, niin ei se kyllä tuntunut yhtään hyvältä. Edelleen se ei ollut varsinaisesti epäpuhdas, mutta liikkui haluttomasti. Sen ilme oli hapan ja tosiaan lanneselkä korkeimpana kohtana ei ole oikein. Hertta halusi mennä lavoillaan. Lopetettiin sitten kesken tunti, ja sanoinkin että nyt alkaa tuntua siltä että joku paikka aristaa.

Seuraavana päivänä sitten juoksutin Herttaa jotta näen miten se liikkuu ja eihän se liikkunut yhtään hyvin! Hain sen tarhasta ja ihmettelin kun se kävelee rauhassa. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta Hertan tyyli ei ole kävellä rauhallisesti. Se marssii. Se marssii välillä niin ahkeraan että sen kävely näyttää kanan kävelyltä! Tiesin jo siinä vaiheessa että nyt taitaa olla kengitysarkomista, tai siltä se ainakin näyttää.

Kun laitoin Hertan liinaan, niin ei ollut epäilystäkään. Molempiin suuntiin se kipitti kuin pieni shetlanninponi. Takaset kyllä yritti työntää mutta etuset olivat kuin tulisilla hiilillä. Ei väliä kumpi kierros, molempiin yhtä vaikeaa. Ei muuta kuin kengittäjälle heti viestiä, ja jo 10 minuutin päästä (!!!!) hän ilmoitti saapuvansa perjantaina katsomaan tilanteen, ja uskoi että taitaa olla pohjallisten paikka jälleen. Ei tosiaan kärsi meidän kengittäjä kengittäjien ammattitaudista, eli puhelimen käyttö kyvyttömyydestä. ;)

Hertallahan on pari kertaa ennenkin jouduttu laittamaan pohjalliset kun se on ruvennut arkomaan etusiaan kengityksen jälkeen. Sillä on todettu todella ohuet kavionpohjat ja anturat. Hertta on aina ollut todella, todella herkkä kavionpohjistaan. Se ei normaalisti tarvitse pohjallisia, mutta joskus tulee tämä tilanne että se ragoi kengitykseen ja pohjalliset auttaa heti. Niin auttoi nytkin!

Perjantaina kengittäjä tuli iltapäivällä. Näin Hertan ilmeestä kuinka se käveli kankeasti ja liian varovasti. Koko olemus on "kipeä" kun varpaita särkee.

Lauantai-aamuna menin juoksuttamaan Herttaa jotta näen miten se liikkuu ja niinhän se taas oli, että pohjalliset auttoi ja se liikkui hyvin! Vielä se meni vähän varovasti lauantai-aamuna, mutta paljon paljon paremmin kuin koko viikkona. Hertan perusilmekin oli taas oma virkeä ja terävä itsensä ja se taas marssi tallista tarhaan omalla "kanatyylillään". Tänään kävin kokeilemassa selästä käsin ekaa kertaa viikon jälkeen ja hyvin meni! Aluksi juoksutin, jotta taas näin miten liikkuu, ja nyt liikkuminen oli jo normaalia. Äkkiä se tilanne tasoittuu.

Hertta on kyllä jännä hevonen. Se on seissyt viikon etukavioiden arkomisen takia, ja nyt kun viikon jälkeen tämän kohta 19-vuotiaan tamman selkään kiipeää, se ei edes ole jäykkä! Se oli tosi kiva ratsastaa! Sillä ei nouse liikkumattomuus päähän, päinvastoin, se on melkeinpä liian rento loman jäljiltä. Ainut missä huomaan pitkän loman on sen "hitaus". Se ei reagoi ihan niin nopeasti apuihin, mutta on se silti herkkä ja kevyt. No problem!

Eihän se meno kummallista tänään ollut. Minä könötän kuin mikäkin mummo (kävin perjantaina salilla ja mulla on jalat ja takalisto niin kipeä että teki pahaa keventää ja toisaalta, istua alas.. :D ). Otin tänään sellaisen asenteen että "kuhan testailen".
Ratsastuksen jälkeen hieroin Hertan selkää läpi. Aika hyvin sain jumpattua ja irroteltua sitä. Ei ollut pahempia jumeja, mutta ehkä vähän vasen takanen ristiselän puolelta oli kireämpi. 

Vähän harmittaa kun koko viime viikko meni sitten ihan harakoille, eli hevosen seisottamiseen, mutta pääasia ettei mistään vakavasta ole kyse. Herttahan varmasti oli vain tyytyväinen oloonsa, ei tarvinnut kuin syödä ja loikoilla! Tätä tämä on ollut Hertan kanssa koko sen elämänsä ajan, aina saa vähän pelätä kengityksen jälkeen että miten herkkänä se on.

Keskiviikkona sitten pitäisi päästä valmennukseen normaalisti. Mun valmennus siirtyy jatkossa keskiviikolle, joten tässä kohtaa kävi tuuri, ettei tarvinnut maanantain valmennusta perua, kun nyt on aikaa tämä pari päivää vähän viritellä valmennusta varten rauhassa. :)

Nyt on taas "pikku kananen" back! Tuo normaali yli-pirteä ilme, eikä sellainen korvat lerpallaan ja nuutuneen oloinen tamma... ;)
Eipä ole enää täällä E-Suomessa merkkiäkään noista lumihangista! Anteeksi vaan, mutta JES! Mä niin tykkään kun on plussaa ja lämmintä. :D
Kuva Taru Arola

Hertta hieronnassa tänään. Se aina katsoo ja mulkoilee hierojaa kohti, ja se tekee siis tämän aina kun hieroja on vaihtanut hierontakohtaa johonkin "huonompaan" hänen mielestään. Sitten se katsoo kohti ja "pyytää" että voitko siirtyä takaisin oikeaan kohtaan... :D Sitten kun siirtyy hieromaan takaisin siihen, mistä se itse tykkäsi ensin, se kääntää pään pois ja menee pyörittämään ylähuulta eteen!

Massage moments 😘 Hertta likes! #massage #dressagehorse

Video, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi 20. 11ta 2016 klo 11.37 PST