Kootussa Ravissa

13. marraskuuta 2016

Miten verryttelen hevosen


Tämä oli yksi suosituimmista toivepostausaiheista, joten ajattelin siitä vähän kirjoittaa. Jälleen pakko toistaa itseäni, mutta tapoja on monia, enkä ala väittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Kerron vain sen miten itse tällä hetkellä koen parhaimmaksi verkata hevosia. Toki jokainen hevonen haluaa sen oman tyylin, ja ne tyylit pitää vain jokaisen ratsastajan itse löytää hevoselleen, mikä toimii parhaiten. 

Nyrkkisääntönä on, että kannattaa aloittaa verryttelu siinä askellajissa joka on hevoselle helpoin. Toki pitkät alkukäynnit ovat aina alla, mutta tarkoitan miten siitä eteenpäin, ravi vai laukka. Hertan kanssa ehdottomasti helpon askellaji sille on ravi, joten aloitan aina ravissa alkukäyntien jälkeen. Mikään ei tietenkään estä käynnissä aloittamista, mutta itse miellän varsinkin talvella, että lihakset lämpenee nopeammin kun ottaa vähän hölkkää alle! En tahdo alkaa "vääntämään" mitään ihmeellistä käynnissäkään, ennenkuin lihakset ja jänteet on lämpimät. 

En tarkoita, että alkukäyntien jälkeen ravi/laukkatyöskentely on vain juoksemista jossa odotellaan että hevonen lämpeää. Kyllä siinä voi ja pitäisikin alkaa jotain työstämään. Enkä jälleen tarkoita että "ohjat käteen ja menoX", vaan mikään ei estä tekemästä erilaisia kuvioita taivutteluineen, vähän avoa, vähän väistöä, matalassa muodossa, ja mahdollisimman pitkänä. Jälleen kerran muistuttaisin myös että mikään ei estä ottamasta siirtymisiä heti mukaan kuvioihin, vaikka kyseessä on vasta alkulämmittely! Itse teen ravi-käynti, ja ravi-ravi siirtymisiä, mutta jos hevosellesi mieluisin askellaji on laukka, niin aloita ihmeessä laukalla ja tee vaikka laukka-ravi siirtymiä. 
Jos joku mieltää helpommaksi että antaa hevosen vain ensin laukata tekemättä sen kummemmin mitään niin fine, en tosiaan väitä vastaan. Jotkut hevoset voivat tarvita "hetken rauhaa" jossa niiden annetaan vain mennä ja tosiaan laukata ihan itsenäisesti ennenkuin alkaa pyytämään yhtään mitään. Itse vain yritän säästellä askelia, ja mietin jo, miten voisin tehdä tosi tehokkaan ja hyödyllisen alkuverkan, joka palvelee jo minua sitten varsinaisessa työnteossa. 
Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Jos siis jo työstän alkuverkassa hevosta, niin koen että ne ovat jo nopeammin sitten työntekoon valmiita, tai itseasiassa jo vähän tehneet puolihuolimattomasti töitä lämmetessään!

Itse olen sellainen käynnin hinkuttaja. Alkuverryttelyä ja "hermotusta" voi hyvin aloittaa jo käynnissä esimerkiksi väistöin. Tässä kuvassa pohkeenväistöä kohti uraa, jossa haen Herttaa "irti" sisäpohkeelta ja sisäohjasta. Paulo Bastos sanoi aina "Taputa inside" portugeesiaksentilla, sitä aina hoen mielessäni. :D
Talvella ehkä kuitenkin tahdon oikeasti fyysisesti lämmitellä lihaksia enemmän, joten aloitan alkulämmöt ravilla.
Kuva Taru Arola
Toinen nyrkkisääntö sivuaakin jo vähän mitä tuossa ohimennen puhuin. Eli alkuverryttely ei ole vain lihasten lämmittelyä, vaan myös hevosen psyyken ja "hermoston" lämmittelyä. Puhutaan valmentajani kanssa "hermottamisesta".
Mietitäänpä vaikka yleisurheilijaa. Miten hän verryttelee? 
Ei yleisurheilijakaan vain lähde juoksemaan ja juokse jollain tahdilla itseään lämpimäksi ja sitten heti hommiin kun on lämmin. Taino mistäs minä tiedän jos joku näin tekee.. :D Hyvähän tällaisen pullasorsan on huudella. ;)
Ihmisurheilijatkin "hermottaa" itseään. Venyttelyä, hyppyjä, pomppuja. Spurttailua. Ei tasaista juoksemista, vaan haetaan siihen kehoon "yhteys". "Hermotetaan lihakset hereille". Miten sen nyt sanoisin... Siis tosiaan herätetään se "yhteys" pääkopasta, selkäytimestä aina lihaksiin asti. Treenataan refleksejä. Treenataan sitä lihaksen hallintaa. 

Mitä tämä hevosen kanssa mulle tarkoittaa, on se että tosiaan siinä alkuhölkän aikana teen jo jotain. Haluan että se reagoi kääntäviin apuihin, pohkeeseen, ohjaan, istuntaan. Ei ole paljoa vaadittu, kun vaadin reaktiota. En kokoa, enkä vaadi mitään ihmeitä, mutta siinä kevyessä ravissa voi ihan hyvin jo tehdä niitä siirtymiä mutta hitaalla ja hellällä temmolla! Ei heti piaffi-lisättyravi siirtymisiä, vaan hyvin voi lähteä raville, ja sen jälkeen käyntiin. Ja sitten taas uudestaan raville, ja käyntiin. Tämän tyyppistä. 


Enemmänkin alkuverryttelyssä mielestäni ei ole kyse siitä, että "koske mahdollisimman vähän hevoseen ja lisää asteittain vaatimustasoa". Ajattelen pikemminkin niin, että ihan samanlailla haluan reaktioita "kylmiltäänkin", mutta tottakai alkuverryttelymoodissa. Minulle alkuverryttely on matalaa muotoa, ja sellaista rauhallista lämpeämistä, mutta kokoajan voi tehdä jotain. Matala muoto ja vaikka pohkeenväistö käynnissä. Tosi hyvä. Ei paljoa vaadita (toki siis oletuksena jokainen tehtävä suhteutettuna hevosen koulutustasoon! Jollekkin se pohkeenväistö voi olla hankala, joten silloin se ei ole alkuverryttelyn aihe). 

Haluan ne tietyt asiat jo hereille hevosella alkulämmön ajan. Vaikka "vain ravailen tässä alkulämmittelyä", silti vaadin reaktiot pohkeeseen, ohjaan jne. Vaatimustaso vain on alhaisempi. Reaktion vaadin aina, mutta sen ei tarvitse olla se maailman täydellisin. Pikkuhiljaa niistä reaktioista "hermottamisen" ansiosta alkaa tulla aina vaan parempia. 

Jos oikein mustavalkoisesti ajatellaan, niin jos alkulämmön ajan hevonen saa juosta miten huvittaa "kunhan se juoksee ja lämpenee" niin sitten yhtäkkiä otetaankin ohjat käteen ja aletaan jyystämään. Miksei aloittaisi jo puolivillaisesti alkulämmön aikana vähän herättelemään hevosta avuille, samalla kun se lämpenee fyysisesti lihaksiltaankin? 
Toki, taas painotan, että jos jonkun hevonen vaatii sen "älä koske muhun" ensimmäisten laukkojen aikana, niin se on ihan fine. Jokaisella on tosiaan tapansa, ja kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee. 

Oman kokemukseni mukaan lämmitellään siis yhtä aikaa lihakset ja mieli. :)

Kesällä Bastoksen valmennuksessa alkuverryttelyä. Keventelen, teen ympyröitä, siirtymiä takaisin käyntiin. Haluan että Hertta askeltaa mahdollisimman piiiiiiitkää askellusta, rentona.
Tässä jatkoa valmennuksen edetessä. Kun lihakset ja mieli rupeaa olemaan lämmin, ja alkuverkka on tehty, alan vaivihkaa siirtymään totisempaan työskentelyyn. Jos siltä tuntuu, että hevosen selkä on valmis, istun alas. Tässä kuvassa jo huomattavasti enemmän ilmaa ravissa, ja aloimmekin tekemään passage-kootturavi siirtymiä. Tässä kohtaa kuvassa passagea, Hertan alla on ilmaa ja kuviakin vertaamalla huomaa kuinka paljon enemmän se ponnistaa enemmän ylös, vaikka ravin liitovaihe on sama kun alkuverkka kuvassa! Jalat nousevat paljon enemmän ja kummasti se "roikkomaha" häviää kun H vetää vatsan sisään ;) Tässä vaiheessa vielä emme ole valmiita ja esim muotoa jouduimme vielä työstämään.
Sitten kuva varsinaisesta "valmiista paketista" kun alkuverryttelyt on suoritettu hyvin, ja hevonen on valmisteltu tehtäviinsä koko valmennuksen ajan. Lopuksi sitten irtoaa hienoa passagea, korkein jaloin ja vielä paremmalla kokoamisella sekä tuntumalla!
Kaikki kuvat Taru Arola

13 kommenttia

  1. Taas niin hyvä postaus! ja pakko kehua tuota Herttaa, on se vaan upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertta on ihana <3 mua niin harmittaa kun tiedän että siitä joutuu kohta päästämään irti, se vain paranee kokoajan mutta fakta on että se ei enää tuosta nuorene :/

      Poista
  2. Mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Tuo lopun kuvasarja havainnollisti asian hienosti! :)
    Olen kanssasi melko samoilla linjoilla siitä, että tykkään alkuverryttelyssäkin tehdä jotain ja vaadin reaktion apuihin. Mun hevoselle ei ainakaan toimi se, että ensin ei tehdä yhtään mitään ja sitten yhtäkkiä tehdäänkin. Tätä ei kuitenkaan voi yleistää ja tietenkin tärkeintä on löytää se ratsukkokohtaisesti sopivin tapa verrytellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, miksi ensin antaa hevosen mennä ihan miten huvittaa, mutta sitten yhtäkkiä pitäisi olla 100%töissä? :)

      Poista
  3. Vitsi Hertta on niin hienon näköinen noissa viimeisissä kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kyseinen valmennuskerta oli yksi ehdoton highlight meidän yhteistyössä! Saatiin siitä ulos ihan uutta askellusta ja sain niin paljon ahaa-elämyksiä! Ja kyllähän sen Hertasta huomasi, tuli mm. paljon hienoja kuvia kun kohde oli kunnosss kerrankin! :D

      Poista
  4. Hyviä vinkkejä jälleen. Luin noita treenivinkkejä taas yhtenä päivänä, erittäin hyviä ja niihin on kiva palata uudestaan ja uudestaan. Olisit kyllä voinut ruveta valmentajaksi kun osaat niin hyvin pukea sanoiksi nämä asiat! Hertta on aivan käsittämättömän upea, sehän ihan liitelee ympäriinsä!

    VastaaPoista
  5. Mullahan oli tarkoitus hakea Ypäjälle valmentajakoulutukseen mutta kun haku aukesi niin huomasin kuinka kallis se on... siis nelinumeroinen summa 3 kk sisään, ei vain ole tällä hetkellä varaa siihen. :/ tarkoitus olisi kyllä someday käydä hakemassa ihan virallista pohjaa valmentajan uralle ja joskus sitä tahtoisin tehdäkin ihan päivätyön ohessa. :)

    Hertta on niin upea nykyään. Sitä enemmän harmittaa kun tiedän kuinka lopussa tämä kaikki on. Vastahan mä olen sen tatsin saanut ja kohta se jo väkisin otetaan multa pois. Jos vaan saisin ikää Hertalta pois...

    VastaaPoista
  6. Ihan mielenkiinnosta: verrytteletkö hevosen yleensä noin tokan kuvan muodossa, vai ratsastatko niitä oikeasti "matalassa matalassa" eteen-alas muodossa? Tyylin niin kuin tässä kuvassa: http://69.89.31.130/~thehors5/thm/wp-content/uploads/2010/09/1DresdenTrotStretchweb.jpg

    Muutenkin olisi mielenkiintoista kuulla vielä vähän enemmän ajatuksiasi tästä eri muodoissa ratsastamisesta? Hertta näyttää super hienolle näissä kuvissa, ja sinun ratsastusta on kyllä aina ilo seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se vähän riippuu. Herttaahan on tosi vaikea saada alemmas niskastaan, se aina tarjoaa korkeaa niskaa ja on pitänyt ihan erikseen opettaa ja "maanitella" sitä alemmas. Se on helposti jännittyvä hevonen, joka itse tahtoisi olla korkeammalla, joten sen kanssa en usko ikinä pääseväni noin matalaan. Vielä kuitenkin yritän sitäkin treenata, ja paikoitellen Herttaakin saa (varsinkin lopuksi!) rennommaksi ja hirveillä taputuksilla ja oikeasti ohjia pois heittämällä tuonne. Joku päivä ei sitten taas onnistu ollenkaan mikään matala muoto, silloin H vaan tahtoisi mennä ja käy liian kuimana, eli ei ole rentona. Matalammalle niskalle et jännittynyttä hevosta saa.

      Hirveästi on eroja hevosissa tämän suhteen, esim yksi hevonen mitä ratsastin aikanaan hetken, oli maailman helpoin tuossa oikein matalassa muodossa. Sen kanssa ei tartte kuin heittää ohjat pois niin se kyntää hiekkaa turvallaan tyytyvöisenä. Tämä on oikeasti todi paljon myös hevosen luonnekysymys. Jotkut ovat paljon rennompia ja niiden kansda tämä veyttely on helpompaa. Tällaiset sähikäiset kuten Hertta ovat hieman haastavempia, sillä ne pitää tosiaan "voittaa" pelleen, jotta ne antaisivat kehostansa kaiken käyttöön ja luottaisivat ja venyttäisivät. :)

      Ylipäätänsä oli mikä tahansa hevonen kyseessä, mun mielestä pitää pystyä vaihtelemaan muotoja. Joillekkin on helpompaa eteenalas kuin ryhdikkäämpää muotoa ja toisin päin taas jollekin toiselle. Kuitenkin kaikkien hevosten kanssa täytyy muotoa vaihdella, ja varsinkin treenata sitä, mikä ei sille hevoselle luontaisesti ole helppoa. :)

      Poista
    2. Ja anteeksi typot. Mä en sitten yhtään tykkää kirjoittaa Ipadilla... :D

      Poista
  7. Kiitos Noora! Taas kerran hyvin ja selkeästi kirjoitettu postaus, johon tulen palaamaan vielä miljoona kertaa...

    Tuo edeltävä kommentti ja vastauksesi siihen avasivat asiaa vielä enemmän. Itse olen miettinyt samaa, että kuumemmalla hevosella tuo eteen-alas on usein vaikeampi saavuttaa, ja sitä suuremmalla syyllä sitä pitäisi harjoitella. Kun se sitten onnistuu, niin voikin olla todella tyytyväinen. :-)

    Toivottavasti saat tuon muodollisen valmentajapätevyyden hankittua - uskon, että valmennettavia kyllä riittäisi jonoksi asti!

    Miellyttävää marraskuun jatkoa!
    Maarit L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksuttaessakin huomaa, ettei H itse halua laskea päätään kovin alas, kyllä se laskee sopivan matalalle, mutta jotkut hevosethan oikeasti turvallaan kyntää hiekkaa kun venyttävät. Sitä en tiedä, onko se enää kovin hyvä, mun silmään voi näyttää hyvinkin etupainoiselta, mutta venytys edes polven korkeudelle on jo tosi kiva. Herttaahan ei voi juoksuttaa apuohjien kanssa, se alkaa repimään vastaan, eikä uskalla liikkua eteenpäin muutakuin käyntiä :D Onneksi se kuitenkin laukassa varsinkin venyttää itse ilman apuohjia. :)
      Mutta se on tosiaan vaikeaa kuumemmilla hevosille. "Rento Reiskat" hadlaavat sen paremmin, mutta niiden kanssa voi taas kokoaminen ja ryhdikkyys olla hankalampaa. :)

      Kyllä mä haluan sen muodollisen valmentajapätevyyden hommata, nythän aukesi taas haku Ypäjälle, alkaisi tammikuussa... Pitää vaan ensin säästää rahaa sitä varten. :)
      Ilman hevosta olisi varaa mennä heti, mutta ilman hevosta sinne ei kai ole mitään asiaa, koska hevonen tulee ottaa mukaan... :D Aikamoinen dilemma.

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!