Miten verryttelen hevosen

Tämä oli yksi suosituimmista toivepostausaiheista, joten ajattelin siitä vähän kirjoittaa. Jälleen pakko toistaa itseäni, mutta tapoja on monia, enkä ala väittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Kerron vain sen miten itse tällä hetkellä koen parhaimmaksi verkata hevosia. Toki jokainen hevonen haluaa sen oman tyylin, ja ne tyylit pitää vain jokaisen ratsastajan itse löytää hevoselleen, mikä toimii parhaiten. 

Nyrkkisääntönä on, että kannattaa aloittaa verryttelu siinä askellajissa joka on hevoselle helpoin. Toki pitkät alkukäynnit ovat aina alla, mutta tarkoitan miten siitä eteenpäin, ravi vai laukka. Hertan kanssa ehdottomasti helpon askellaji sille on ravi, joten aloitan aina ravissa alkukäyntien jälkeen. Mikään ei tietenkään estä käynnissä aloittamista, mutta itse miellän varsinkin talvella, että lihakset lämpenee nopeammin kun ottaa vähän hölkkää alle! En tahdo alkaa "vääntämään" mitään ihmeellistä käynnissäkään, ennenkuin lihakset ja jänteet on lämpimät. 

En tarkoita, että alkukäyntien jälkeen ravi/laukkatyöskentely on vain juoksemista jossa odotellaan että hevonen lämpeää. Kyllä siinä voi ja pitäisikin alkaa jotain työstämään. Enkä jälleen tarkoita että "ohjat käteen ja menoX", vaan mikään ei estä tekemästä erilaisia kuvioita taivutteluineen, vähän avoa, vähän väistöä, matalassa muodossa, ja mahdollisimman pitkänä. Jälleen kerran muistuttaisin myös että mikään ei estä ottamasta siirtymisiä heti mukaan kuvioihin, vaikka kyseessä on vasta alkulämmittely! Itse teen ravi-käynti, ja ravi-ravi siirtymisiä, mutta jos hevosellesi mieluisin askellaji on laukka, niin aloita ihmeessä laukalla ja tee vaikka laukka-ravi siirtymiä. 

Jos joku mieltää helpommaksi että antaa hevosen vain ensin laukata tekemättä sen kummemmin mitään niin fine, en tosiaan väitä vastaan. Jotkut hevoset voivat tarvita "hetken rauhaa" jossa niiden annetaan vain mennä ja tosiaan laukata ihan itsenäisesti ennenkuin alkaa pyytämään yhtään mitään. Itse vain yritän säästellä askelia, ja mietin jo, miten voisin tehdä tosi tehokkaan ja hyödyllisen alkuverkan, joka palvelee jo minua sitten varsinaisessa työnteossa. 

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty. Jos siis jo työstän alkuverkassa hevosta, niin koen että ne ovat jo nopeammin sitten työntekoon valmiita, tai itseasiassa jo vähän tehneet puolihuolimattomasti töitä lämmetessään!

Itse olen sellainen käynnin hinkuttaja. Alkuverryttelyä ja "hermotusta" voi hyvin aloittaa jo käynnissä esimerkiksi väistöin. Tässä kuvassa pohkeenväistöä kohti uraa, jossa haen Herttaa "irti" sisäpohkeelta ja sisäohjasta. Paulo Bastos sanoi aina "Taputa inside" portugeesiaksentilla, sitä aina hoen mielessäni. :D
Talvella ehkä kuitenkin tahdon oikeasti fyysisesti lämmitellä lihaksia enemmän, joten aloitan alkulämmöt ravilla.
Kuva Taru Arola

Toinen nyrkkisääntö sivuaakin jo vähän mitä tuossa ohimennen puhuin. Eli alkuverryttely ei ole vain lihasten lämmittelyä, vaan myös hevosen psyyken ja "hermoston" lämmittelyä. Puhutaan valmentajani kanssa "hermottamisesta".

Mietitäänpä vaikka yleisurheilijaa. Miten hän verryttelee? 

Ei yleisurheilijakaan vain lähde juoksemaan ja juokse jollain tahdilla itseään lämpimäksi ja sitten heti hommiin kun on lämmin. Taino mistäs minä tiedän jos joku näin tekee.. :D Hyvähän tällaisen pullasorsan on huudella. ;)

Ihmisurheilijatkin "hermottaa" itseään. Venyttelyä, hyppyjä, pomppuja. Spurttailua. Ei tasaista juoksemista, vaan haetaan siihen kehoon "yhteys". "Hermotetaan lihakset hereille". Miten sen nyt sanoisin... Siis tosiaan herätetään se "yhteys" pääkopasta, selkäytimestä aina lihaksiin asti. Treenataan refleksejä. Treenataan sitä lihaksen hallintaa. 

Mitä tämä hevosen kanssa mulle tarkoittaa, on se että tosiaan siinä alkuhölkän aikana teen jo jotain. Haluan että se reagoi kääntäviin apuihin, pohkeeseen, ohjaan, istuntaan. Ei ole paljoa vaadittu, kun vaadin reaktiota. En kokoa, enkä vaadi mitään ihmeitä, mutta siinä kevyessä ravissa voi ihan hyvin jo tehdä niitä siirtymiä mutta hitaalla ja hellällä temmolla! Ei heti piaffi-lisättyravi siirtymisiä, vaan hyvin voi lähteä raville, ja sen jälkeen käyntiin. Ja sitten taas uudestaan raville, ja käyntiin. Tämän tyyppistä. 

Enemmänkin alkuverryttelyssä mielestäni ei ole kyse siitä, että "koske mahdollisimman vähän hevoseen ja lisää asteittain vaatimustasoa". Ajattelen pikemminkin niin, että ihan samanlailla haluan reaktioita "kylmiltäänkin", mutta tottakai alkuverryttelymoodissa. Minulle alkuverryttely on matalaa muotoa, ja sellaista rauhallista lämpeämistä, mutta kokoajan voi tehdä jotain. Matala muoto ja vaikka pohkeenväistö käynnissä. Tosi hyvä. Ei paljoa vaadita (toki siis oletuksena jokainen tehtävä suhteutettuna hevosen koulutustasoon! Jollekkin se pohkeenväistö voi olla hankala, joten silloin se ei ole alkuverryttelyn aihe). 

Haluan ne tietyt asiat jo hereille hevosella alkulämmön ajan. Vaikka "vain ravailen tässä alkulämmittelyä", silti vaadin reaktiot pohkeeseen, ohjaan jne. Vaatimustaso vain on alhaisempi. Reaktion vaadin aina, mutta sen ei tarvitse olla se maailman täydellisin. Pikkuhiljaa niistä reaktioista "hermottamisen" ansiosta alkaa tulla aina vaan parempia. 

Jos oikein mustavalkoisesti ajatellaan, niin jos alkulämmön ajan hevonen saa juosta miten huvittaa "kunhan se juoksee ja lämpenee" niin sitten yhtäkkiä otetaankin ohjat käteen ja aletaan jyystämään. Miksei aloittaisi jo puolivillaisesti alkulämmön aikana vähän herättelemään hevosta avuille, samalla kun se lämpenee fyysisesti lihaksiltaankin? 

Toki, taas painotan, että jos jonkun hevonen vaatii sen "älä koske muhun" ensimmäisten laukkojen aikana, niin se on ihan fine. Jokaisella on tosiaan tapansa, ja kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee. 

Oman kokemukseni mukaan lämmitellään siis yhtä aikaa lihakset ja mieli. :)

Kesällä Bastoksen valmennuksessa alkuverryttelyä. Keventelen, teen ympyröitä, siirtymiä takaisin käyntiin. Haluan että Hertta askeltaa mahdollisimman piiiiiiitkää askellusta, rentona.

Tässä jatkoa valmennuksen edetessä. Kun lihakset ja mieli rupeaa olemaan lämmin, ja alkuverkka on tehty, alan vaivihkaa siirtymään totisempaan työskentelyyn. Jos siltä tuntuu, että hevosen selkä on valmis, istun alas. Tässä kuvassa jo huomattavasti enemmän ilmaa ravissa, ja aloimmekin tekemään passage-kootturavi siirtymiä. Tässä kohtaa kuvassa passagea, Hertan alla on ilmaa ja kuviakin vertaamalla huomaa kuinka paljon enemmän se ponnistaa enemmän ylös, vaikka ravin liitovaihe on sama kun alkuverkka kuvassa! Jalat nousevat paljon enemmän ja kummasti se "roikkomaha" häviää kun H vetää vatsan sisään ;) Tässä vaiheessa vielä emme ole valmiita ja esim muotoa jouduimme vielä työstämään.

Sitten kuva varsinaisesta "valmiista paketista" kun alkuverryttelyt on suoritettu hyvin, ja hevonen on valmisteltu tehtäviinsä koko valmennuksen ajan. Lopuksi sitten irtoaa hienoa passagea, korkein jaloin ja vielä paremmalla kokoamisella sekä tuntumalla!
Kaikki kuvat Taru Arola