Tie hevosen kehoon käy mielen kautta

Olipas syvällinen otsikko.
Toisaalta, tänään mulla on vuorossa taas niitä syvällisiä ajatuksia.

On maanantai. On valmennuspäivä. Ja mä en voi muutakuin todeta että mulla on joku kriisi menossa nyt ratsastuksen suhteen. Blogi on hieman hiljainen kun tuntuu että koko ratsastus on tällä hetkellä hiljaista. Mitä mä kirjoitan tänne jos en ratsastuksesta? Okei, voisin julkaista ja kirjoittaa loppuun ne lukemattomat muut mielipide postaukset, mutta säästettäköön niitä vielä jotta saan ne kunnolla loppuun.

Meillä ei mene huonosti, mutta omasta mielestäni ei niin hyvin kuin voisi. Mitään varsinaista vikaa ei nyt missään ole, mutta joku mun perfektionismiin taipuvaisessa mielessä ei kelpuuta mitään mitä teen.
Liian vaisu ravi. Liian huono taivutus. Ei näin. Ei noin. Aiai, pää heilui liikaa. Aiai lisää takajalkaa...
Miksi mun täytyy ajatella että KAIKKI täytyy sujua täydellisesti heti?

Tuntuu että ei osata mitään. Edellisenä päivänä kuitenkin Hertta tekee laukanvaihdoissa jokaisella askeleella uuden henkilökohtaisen ennätyksenä, eli kokonaiset KYMMENEN kappaletta vaihtoja jokaisella askeleella... K-y-m-m-e-n-e-n!? Hevonen joka ei tehnyt yhtäkään vielä viime kesänä!
Ja millä asenteella mä menen tänään valmennukseen...?
"Nokun ei tää sitä, ja ei tää tätä, ja mä en sitä, ja mä en tota, ku ei me osata ja kun ei mene niinkuin Valegro. Totilaksesta puhumattakaan".
Miksi se yksi hienosti mennyt asia peittyy ison kasan alle joka koostuu negatiivisista asioista? Miksei se yksi hyvin mennyt juttu voi loistaa kuin Naantalin Aurinko ja peittää alleen kaikki tummat pilvet?
Ei ole todellakaan mikään helppo liike laukanvaihdot jokaisella askeleella. Ja niin se Hertta niitä vain oppii hurjaa vauhtia. Ja mitä vielä! Opetin ne Hertalle vaikken ole itse ikinä edes niitä tehnyt kenelläkään hevosella aiemmin!

Niin. "Kun pitäisi olla aina ja kaiken aikaa täydellinen".
Noh, voivoi, tiedätkös että kukaan ei ole täydellinen?

Mun ongelma on enemmän korvien välissä.
Kun jokin asia tuntuu vaikealta ja H reagoi siihen jännittymällä, mä ikäänkuin nostan kissan pöydälle ja korostan sitä asiaa, että muutkin huomaa kuinka vaikeaa nyt on. Miksi? En todellakaan tiedä. Joku alitajuntainen suojamekanismi?
Parhaat ratsastajat on viilipyttyjä. Jopa Charlotte huikealla Valegrollaan tekee virheitä. Itseasiassa tämä Superpari ei ole kertaakaan tällä kaudella saanut puhtaita vaihtosarjoja. Noh, jokainen meistä näkee että virhe tapahtui radalla, mutta näkeekö sitä hevosesta tai ratsastajan olemuksesta?
Ei.
Tottakai virheet ja heikkoudet täytyy tuntea selkään ja tiedostaa, mutta miksi niistä pitäisi kailottaa koko maailmalle?

Mun onni on että mulla on herkkä hevonen ja sillä on temperamenttia. Ilman sitä temperamenttia me mentäisiin vieläkin sitä helppoa aata...
Jos H vaistoaa että "kiristyn" se jännittyy heti ja peli on menetetty. Taino, kun vain osaa, sen pelin saa vielä pelastettua ja käännettyä eduksi.
Niinkuin tänään valmenuksessa. H oli aluksi  vähän ylivirkeä alkuverkassa. No problem, ei se mitään.
Aloitetaan hommat valmentajan kanssa. Kierros oikea, tee avoa. Menee ihan jees, vähän vielä jäykkä mutta kyllä se siitä. Vaihda suunta vasemmalle ja tee avoa. H jännittyy. Jännittyy lisää. Minä hermostun. H vaistoaa että nyt hän tekee väärin. Eihän se tee mitään väärin, mutta se tulkitsee sen niin. H kiristyy, minä kiristyn. H juoksee alta, minä kiristän ohjia. Kohta on jo hevosen pää sylissä ja kaula lyhyenä. Tiedän että ei näin. Turhauttaa.
Jos Hertta on teatraalinen niin niin olen minäkin. Kun alkaa tuntua vaikealta, ikään kuin tuon esille "huomaatteko kuinka vaikeaa tämä nyt on?!". Suurentelen asioita. Teen siitä numeron.

Lopputuloksena että valmentaja sanoo otappa seis ja seiso hetki paikoillas ja anna ohjat pois.
Ja mistä tämä kaikki haloo? Niin iso haloo että pitää hetkeksi laittaa jäitä hattuun ja hengittää?
Nokun tää vasen avo ei nyt oikein sujunu kivasti...

Kehityskeskustelu? Ei, kun konflikti.
Kuva Susanna Saikkonen

Ou really?
Mitäpä jos oisin vain mennyt vähän vaatimattomammin avoa ja taputellut Herttaa, vaikka avo ei mun mielestä ollut 8 arvoista?
Nyt kun tilanne meni jännityksen alle, jouduttiin aloittamaan alusta. Ravia ja ohjat pitemmiksi ja niin hidas mummoravi, kunhan H vain pysyi kaula pitkänä, eikä lyhentynyt taas mun syliin. Kunhan se oli rento.
Rento, Rento, Rento... RENTO!

20 minuuttia tehtiin avoa, sulkua ja vastataivutusta matalassa muodossa mummohölkässä. Kamalan näköistä. Tästä ravista saisi 5. Välillä tahti hävisi kun se sekoittui käyntiin. Melkein kuin ravuri jolta häviää ravin tahti! Mutta ihan sama, kunhan se säilyi rentona ja pystyi taipumaan rentona. Ei mitään isoa ravia jäykällä hevosella.
Tämän 20 minuutin jälkeen nostettiin kerran kierroksen ajaksi laukka molempiin suuntiin. Sama idea. Löysää, rentoa, löysää, rentoa...
Mitä tapahtui raville?

Se suureni, muttei jännittynyt. Raviin tuli ilmaa. Ei minkäänlaista tahditusta tai ravin epäsäännöllisyyttä tasapainon menetyksen takia. Tahti, tasapaino, rentous. Siinä ne oli ja mulla oli taas isolla ja rennolla ravilla ravaava Hertta. No sitten me lopetettiin. Kerkesin nauttia tästä pari minuuttia.
Miten paljon olisinkaan voinut tehdä tunnilla muuta ja nauttia menosta jos en olisi ajautunut siihen jännitystilaan?

Vaihdetaan se konflikti tilanne mieluummin tähän...
Kuva Aada Lätti

... tai tähän.
Kuva. Taru Arola

Mistä tämä tälläinen "kaikki on vaikeeta nyt tulee"?
No mistäköhän... Me yritetään muuttaa jotain. Me tahdotaan paremmat tulokset ensi kaudella. Se muutos, vaatii muutosta. Ja aina uusi asia ja muutokset ovat vaikeita.
Meidän täytyy poistua sieltä vanhasta mukavuusalueelta, jos tahdomme kehittyä seuraavalle tasolle.
Ja SE on vaikeaa.
Siis mukavuusalueelta poistuminen. Mutta jos et poistu sieltä ja kurkkaa mitä sen tutun ja turvallisen laatikon ulkopuolella on, sä et ikinä kehity. Sä pysyt aina siellä sun pienessä laatikossa. "Think outside of the box".

Mutta. Taas mun valmentaja osaa tämän mentaalipuolenkin.
Jos mä tämän dilemman selätän, niin siinä ne hyvät ratsastajat erottuu joukosta.
Vaikka tämä olisi kuinka vaikeaa, niin jos mä vaan jaksan yrittää, se kyllä palkitaan. Virheitä tulee ja niitä saa tulla. Ei saa kerralla tavoitella täydellisyyttä. Tyydy vähempään, tyydy yhteen asiaan kerralla. Hio ne yksittäiset asiat kerralla kuntoon, ja vasta lopuksi yhdistä ne toisiinsa.

Ratsastuksessa oikeastaan kaikki onnistuu, kunhan hevonen on rento.
Tätä väitettä tukemaan osui sattumalta silmiini sopivasti tänään postilaatikosta kolahtaneen Dressage Today-lehden sivuilla ollut teksti. Kyseessä oli kuukauden tweetti ja se sopii päivän aiheeseen kuin nyrkki silmään:  "Through the horse's mind is the best way to his body".

Noniin. Tyhjentävää. Mitäpä tuohon lisäämään.
Todistettu tänäänkin todeksi.
Konflikti tilanne vaikean asian edessä -> jännittyminen -> ratsastaminen rennoksi -> Voilá -> Elämä hymyilee jälleen ja tuntuu että me mennään olympialaisiin (vitsi).

Ei tässä voi kun taas katsoa peiliin ja miettiä miten tämäkin homma ratkeaa. Sen jälkeen voikin vain toivoa, että on matkalla paremmaksi ratsastajaksi. :)

PS. Ala vaikka nyrkkeilemään jos tekee mieli purkaa ajatuksia voimalla!
Ratsastus ei ole sitä varten.