- Jos tosiaan ei lasketa rahaa, halua ja puitteita, niin tottakai se työn määrän sietäminen on tärkeintä. Täytyy tahtoa treenata treenata treenata, eikä vain kisata. Kisat ovat välietappeja, mutta se kaikki muu elämä ja työ on kisojen välissä. Jos siinä fuskaa, ei ikinä voi päästä huipuille vaikka olisi kuinka taitava. On lahjakkaita ihmisiä, joilta puuttuu se työn tekemisen halu. Halutaan ottaa mansikat kakun päältä tekemättä itse kakkua. Sitten on ihmisiä, jotka eivät ole luonnostaan niin lahjakkaita, mutta heillä on sen halu tehdä töitä. Loppujenlopuksi nämä eri ihmiset voivat tuloksissa olla samalla viivalla.
Mutta jos olisi ihminen, joka on lahjakas ja hänellä on se halu tehdä lujasti töitä, se se vasta onkin pitkälle pääsevä henkilö!
Työn tekemisellä tarkoitan siis töitä oman ratsastuksen kehittämisen kanssa, en puutu "työelämä kuvioihin " ja tienesteihin :)
Tärkeintä kaikista on kuitenkin se luonteenpiirre, eli nöyryys. Jos hokee asioita kuten "Se oli hevosen vika/se hevonen teki näin/ratsastan paremmin kuin tuo/osaan kyllä, sinä et/ei mun tarvitse/tiedän kyllä" niin on niin väärällä polulla. Monelle onkin käynyt niin, että nuorempana sitä luuli olevansa hyvä, mutta vuosien päästä kun katsoo taaksepäin niin toteaakin "voi ei, mitä mä oikein luulin itsestäni".
Kritiikkiä täytyy kestää ja pitää olla valmis ajattelemaan niin että ikinä ei ole valmis ja aina on joku vielä parempi kuin sinä itse. Täytyy olla avoin tiedolle ja opetella poimimaan ne parhaat vinkit.
Jos omasta huonosta kisatuloksesta ja menestyksestä syyttää muita (valmentaja, hevonen, olosuhteet jne) niin ei voi muutakuin sanoa että peili käteen. Tämän olen oppinut kantapään kautta, sillä se muutos lähtee vain ja ainoastaan omasta itsestään!
Suositteletko paneutumaan vain yhteen lajiin (koulu- tai esteratsastus), vai molempiin?
- Kyllä mä ehkä suosittelisin pääpiirteittäin paneutumaan johonkin lajiin, josta tulee se päälaji missä kisataan, mutta kenenkään ei pitäisi mielestäni tehdä vain yhtä lajia. Eli kouluratsastajat, menkää hyppäämään, kehitätte tasapainoanne. Ja esteratsastajat, keskittykää siihen sileäntyöskentelyyn vielä enemmän! Näin kärjistetysti ;)
Millaista ylläpitohevosen omistaminen on? Suosittelisitko sellaista nuorelle/opiskelijalle
- Toki ylläpidossa ei tarvitse laskea hevosen hintaa kuluihin, mutta kuluthan on diilistä riippuen käytännössä ihan yhtä isot kuin olisi oman hevosen kanssa. Toki ylläpito olisi ehkä kivempi vaihtoehto nuorelle tai opiskelijalle, mutta oli sitten nuori tai opiskelija, sitä rahaa täytyy olla silti sen verran että pystyy ylläpitämään sen hevosen vaikkei se ole oma paperilla. Eli joko työkuviot on kunnossa, tai sitten nuorella henkilöllä vanhemmat mukana harrastuksessa.
En toisaalta voi kenellekkään suositella tätä kuviota kesken koulun... Se on fakta, että olisin jo valmistunut 2 vuotta sitten jos en olisi ottanut hevosta ylläpitoon. Kun hevosen kaikki kulut lävähtivät niskaani, niin oli pakko lisätä työtuntien määrää. Nyt lopputuloksena etten voi enää dyysisesti käydä koulussa, koska olen päivätöissä ylläpitääkseni hevosen. Eli sitten täytyy olla valmis jaksamaan tehdä koulut ja työt ja vielä siihen päälle hoitamaan hevosen!
Mutta vaikka välillä olen niin väsynyt tähän mun elämään, kun ensin olet 8 tuntia töissä, ajomatkoihin työ ja tallimatkoihin mulla menee 2 tuntia siihen päälle, ja sitten se 2 tuntia vähintään treeniä tallilla JA siihen päälle pitäisi vielä jaksaa hoitaa kouluhommia... Tää on todella rankkaa, mutta en voisi IKINÄ antaa Herttaa siitä syystä pois etten vain jaksa. Hertasta en tingi, joten voisin sanoa, että vaikka tämä on rankkaa tää ylläpitohevosen pitäminen, niin kyllä se antaa ihan uskomattoman paljon. Mulla on melkein oma hevonen, jolla saan harjoitella hevosenomistamista kuluineen päivineen. :)
Kuinka nopeasti helpoista luokista pystyy siirtymään vaativiin jos puitteet kunnossa. Onko se todella haastava matka? (Sis. HeB -->)
- No siis mähän olin He B tasoinen vuonna 2007 kun aloitin Hertalla. Tässä 8 vuoden aikana olemme päässeet vaikeisiin luokkiin kansalliselle ja kv tasolle. Eli tie on todella pitkä, mutta toki sitä saa lyhennettyä jos sinulla on valmis kisahevonen alla joka opettaa sinua ja valmennuspuoli on kunnossa.
Sanoisinko että valmiilla hevosella voi päästä todella lyhyessä ajassa (1-3 vuotta) ja "helpomman" kautta tavoitteeseen, mutta jos joudut kouluttamaan hevostasi samalla kun opettelet itse uusia asioita, niin tie on pitkä ja kivinen, mutta hemmetin palkitsevaa lopuksi! :)
Kuntoiletko paljon? Jos kuntoilet, onko se vaikuttanut ratsastukseen erityisesti
- Nyt koulujuttujen tuoman ajanpuutteen takia kuntoilu jäi syksyllä ja se kyllä ällöttää. Sen myös huomaa ratsastuksessa. Väsyn nopeammin.
Joten kyllä lenkkeily ja lihastreeni parantaa ratsastusta! Keväällä kun olin kuntokuurilla istuntavalmentajani huomasi heti kuukauden päästä eron ja kysyi "aloitko käymään lenkillä?". Eli fysioterapeutti huomasi mun istunnassa muutoksen kun aloin lenkkeilemään vaikken siitä ollut hälle kertonut :)
Lenkkeilyn lisäksi treenaa etenkin keskivartaloa, mm. lankku on todella hyvä liike syville vatsalihaksille ("korsetille")!
Mitä blogeja luet?
- Kouluratsastusblogeja pääsääntöisesti, mutta myös muutamia esteblogeja. Pääpiirteittäin kisa- ja treeniblogit kiinnostaa. Toki myös jotain kautta tutut bloggaajat ovat seurantalistallani. Seuraan myös ulkomaisia blogeja.
Kun aloitit blogin, ajattelitko että saavutat näin suuren suosion? Entä miten sen saavutit?
- en todellakaan uskonut ikinä että mun blogia edes seuraisi kukaan! Ihan uskomatonta millainen tsemppiblogi tästä on tullut ja vieläkä se palaute mitä lukijoilta on saanut on saanut mutkin huomaamaan tämän mun ja Hertan "uskomattoman" tarinan takapihan keventelijöistä vaikeisiin koululuokkiin. Olen vähätellyt sitä ennen tätä mutta kun lueskelen blogiani välillä taaksepäin lukijoiden kommenttien perusteella olen kyllä itsekin alkanut olemaan aika ylpeä tekemisestäni. :) Ehkä se on tehnyt blogistanu suositun, että siihen on helppo samaistua ja se antaisi tsemppiä muille ratsastajille, jotka tavallisista oloista tahtovat ponnistaa vaikeisiin luokkiin tai meidän kehityksen seuraaminen on tosiaan antanut uskoa siihen omaan kehitykseen? En tiedä, näitä kommentteja ja palautetta vain olen saanut niin jos se antaisi osviittaa.
Uskoisin myös että suosion takana on se, että kerron ne hyvät mutta niin huonotkin asiat. Haluan jakaa lukijoille ne pieleen menneet ratsastukset ja meidän virheet, jotta tosiaan se fakta, ettei kukaan ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä, tuo mut bloggaajana jotenkin "tavalliseksi" eikä miksikään julkimoksi? Vai miten sen nyt sanoisi. Äh. Siis yritän sanoa, että olen ihan tavallinen työssä käyvä ratsastusta harrastava ihminen niinkuin suurinosa meistä, joten blogiini on helppo samaistua!
Rakastan myös pohtia ratsastuksellisia asioita, niin omia kuin lukijoidenkin, joten tämä "treenivinkkipohdinta"-painottuneisuus toivottavasti aina antaisi jotain lukijoille, niin lukijat saisivat aina blogistani jotain irti. En halua vain kertoa kuulumisia, vaan tahdon tarjota lukijoille jotain enemmän. Ehkä se? En tiedä, Pitäisi lukijoiden itse vastata tuohon suosio kysymykseen! =)
Minuu kiinnostaisi tietää millainen diili teillä on Hertan omistajan kanssa? Maksatko omasta pussistasi kaiken Herttaan liittyvän vai osallistuuko omistaja esim. kilpailukuluihin? Myös jatkosuunnitelmanne kiinnostavat lähinnä siitä vinkkelistä, mitä tapahtuu sitten kun Hertta ei enää ole aktiivisessa kilpailukäytössä?
- Minä maksan kaiken, sillain ihan perus ylläpitojuttu. :) Ennen ylläpitoa maksoin kerta vuokraa omistajan kotitallilla aina käyntikertojen mukaan, eli perus vuokrahevosdiili.
Jatkosuunnitelmat ovat auki. Haluan jatkaa kilpailemista, mutta se että kenen kanssa on auki. Pitäisi olla jo joku nuori tässä rinnalla koulutettavana, mutta kahta hevosta en pystyisi millään ylläpitämään. Eli joudun odottamaan että Hertta eläköityy ja vasta sitten pystyn hommata jonkun uuden kaverin. Tietenkin jos saisin jonkun nuoren potentiaalin Hertan rinnalle niin ettei se olisi minulla ylläpidettävänä (Esim niin että maksaisin itse valmennus ja kisakulut, mutta omistaja ylläpitokulut) niin sillain pystyisin ottamaan toisen kisahevosen tulevaisuuden vaikeille radoille, mutta tälläiset diilit ja hevoset yleensä menee ammattilaisille, joten joudun ottamaan "yhden hevosen kerralla". :)
Eli katsotaan mitä tulevaisuus tuo!
Mikä on ollut hevosharrastuksesi suurin huippuhetki?
- Päätyä Hertan selkään. :) Yksinkertaisesti! Ilman Herttaa ei olisi mua ratsastajana.
Mikä on lempi kisapaikkasi, missä järjestetään Suomen parhaat koulukilpailut?
- Syksyllä olimme Salossa kisaamassa ja se oli todella viihtyisä paikka! Koivumäki Dressage Weekend oli tämä tapahtuma. Tosi viihtyisä paikka.
Myös Poni Haassa on ollut aina kivat kisat. Finnderby Ypäjällä oli myös mukava, se olikin kansainvälinen niin järjestelyt oliva todella hyvät!
Millainen ruokinta Hertalla on?
- Mahdollisimman yksinkertainen. Heinää 4 kertaa päivässä ja väkkärit annetaan 3 kertaa päivässä, yhteensä väkkäreitä (kauratonta täysrehua) Hertta syö päivässä 2 litraa. Tähän päälle teen itse käydessäni puuron, johon tulee kivennäiset, elektrolyytit ja nivelravinteet greenlinen (0,5 l) ja pellavan (2 dl) sekaan. Vähällä pötkii Mummeli mutta hyvässä kunnossahan se on ja virtaisa. ;) Joskus lurautan tilkan öljyä sekaan.
Lempi hevosvarustemerkkisi?
- Pikeur ja Eskadron vie voiton. Eniten mulla on tätä merkkiä.
Nimeä kolme parasta/tärkeintä opettajaasi/valmentajaasi ja heiltä saamasi parhaimmat opetukset.
- Riitta Holopainen. Hänen vinkkinsä ovat melkein suoraan ne kaikki vinkit mitä täälläkin on tullut esille, sillä hän on minusta tehnyt ratsastajana sen mitä nyt olen.
- Aira Toivola istuntavalmentajana. Eli istuntavinkit ja istunnan kehitys on häneltä peräisin.
- Tuija Pakkanen oli erittäin tärkeä mun ja Hertan alkutaipaleella. Hän mut tutustutti kouluratsastuksen saloihin.
Hertan lisäksi, mitkä hevoset pääsevät elämäsi top 3/5/10 (valitse itse määrä) listallesi ja miksi.
- Suomenhevostamma Karonkka, eli Karo oli mun eka hoitohevonen ja sillä aloitin kilpailemisen tallin pikkukisoissa esteiden parissa, myöhemmin siirtyen kouluratsastukseen. Ihana suokki, ei yhtään suokkimainen! Tämän kanssa hyppäsin ihan mitä vaan ja sen kanssa hyppääminen oli ihan parasta. Myöhemmin ratsastin ja koulutin hetken aikaa Karon varsaa, Veikkoa, sekin ihana suomenhevonen. Harmi kun aika ei riitä vain kaikkeen.
- Muita varsinaisia hevosia ei oikein ole, taino on, mutta niitä on niin monia ratsastuskoulun hevosia. Hertta kun on mun ensimmäinen sellainen "kunnon vakkarihevonen". Sanoisinko että Pikkupihlajan ratsastuskoulun tuntihevoset ovat olleet isossa osassa mun elämässä monta vuotta lapsena! :) Onhan mulla tietenkin sellaisia hevosia kuin "ensimmäinen hevonen kellä ratsastin (Pikkupihlajan Ulex puoliverinen)" tai "ensimmäinen hevonen kellä hyppäsin" (Pikkupihlajan shetlannin poni Nette, joka on muuten vieläkin siellä ja hyvin pötkii 23 vuoden iässä!). Ensimmäisen kilpailuni ratsastin new Forest tamma Si Bellellä, joka oli myös Pikkupihlajassa tuntihevosena. Se oli myös mun eka hoitoponi. :)
Jos kouluratsatuksessa voisi kilpailla tasosta riippumatta a) nivelkuolaimella tai b) ilman kuolainta, niin kilpailisitko? Miksi/miksi ei? Tulisiko tämän olla mielestäsi mahdollista?
- Jos se olisi sallittua, niin hevosesta riippuen kilpailisin sillä ilman kuolaimia tai ilman kankia tai kangilla. Toisin sanoen kisaisin sillä varustuksella millä hevonen menee parhaiten. Ja jos se on paras ilman kuolaimia niin sitten menen ilman, mutta jos taas se toimii kangilla/nivelellä parhaiten, niin kisaan niillä.
Tämä on kuitenkin vähän sillain mielenkiintoinen aihe, sillä kouluratsastuksessa nämä tiukat kuolainsäännöt ovat siksi, että yhtenäistetään ratsukot, koska kyseessä on arvostelulaji.
Eli ratsukoita ei pitäisi arvostella sen mukaan kuka menee ja millä kuolaimella, vaan kaikki pitäisi arvostella kuolaimista riippumatta. Eli toinen ratsukko joka menee vaikka ilman kuolaimia, ei saisi saada siitä lisäpisteitä verrattuna toiseen joka menee vaikka nivelellä. Tämä voi olla hankalaa arvostelulajissa kun pitäisi puolueettomasti arvostella itse suoritusta, ei varusteita.
Ymmärrän siis miksi on vain sallitut kuolaimet, koska siten kaikki ratsukot menevät samalla viivalla.
Toisaalta ymmärrän kyllä sen, että jos tosiaan saisi valita kuolaimet sen mukaan mikä on itselleen ja hevoselle helpoin, niin oma suoritus varmasti paranisi kun saisi tehdä niin kuin haluaa, eikä ole pakko opetella jotain tiettyä.
Olen siis periaatteessa molempien kannalla, eli en ole mitään tiettyä sääntöä vastaan. Menen niin kuin määrätään! :) Uskoisin että tulevaisuudessa tämä on mahdollista. Suomi kulkee säännöissä mitä FEI sanelee, joten FEI:stä tämän on lähdettävä liikkeelle.
Keitä ratsastajia ihailet ja miksi? Nimeä 1-5.
- Tietenkin Kyra Kyrklund (sellainen hevosmimmi ettei tosikaan ja oikeasti arvonimen professori ansainnut viisas hevosnainen!) ja Charlotte Dujardin myös. Charloten ratsastus on siistiä ja jotenkin samaistun häneen kun hänkään ei ole stereotyyppisesti pitkäjalkainen kouluratsastaja, vaan samanlainen lyhyt tappijalka kuin minä, niin se antaa toivoa! ;D Hän on myös valovoimainen persoona, ja jotenkin se asenne ja positiivinen luonne tulee niin vahvasti esiin että ihailen.
Edward Galin eleetön ratsastus on myös todella uskomatonta. Kun hän ratsastaa niin hyvä kun edes näkee mitä apuja käyttää.
Esteratsastajisa Pius Schwizer pistää myös silmään positiisesti. Yleensä esteratsastus radalla ei välttämättä ole kovin eleetöntä ja nättiä, mutta tämä herra ratsastaa niin elegantisti että!
Hmm.. kukahan olisi viides. Charloten oppi-isä, eli Carl Hester on tottakai mainitsemisen arvoinen henkilö myös. Hänen hevosenpito tavat ja käsittely miellyttää.
Jos saisit astuttaa hertan, millä orilla ja miksi?
- Apua vaikea kysymys! Tottakai jos olisi rahaa niin pikkuTotilaksen laittaisin samantien tilaukseen! ;)
Muita oreja mistä pidän ovat mm Vivaldi, Fürsten Look ja De Niro. Tein joskus postauksen missä kuolasin eri oreja, niin sieltä voi käydä lukemassa muistiinpanot keväältä ;) http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/03/haaveilua.html
Mua kiinnostais tietää, kuinka paljon Blogitalli vaikutti tän blogin lukijamääriin? Itse ainakin löysin blogisi sitä kautta.
- Varsinaisia lukuja en tiedä, mutta kyllä mulla lukijakunnan kävijäpiikki tuli Blogitallin myötä. Lyhyessä ajassa sain ainakin 200 uuttta lukijaa kun BT julkaistiin. Eli iso osa tuli nopeasti sieltä, mutta nyt kävijämäärä on kasvanut tasaisesti. :) Muistaakseni ennen Blogitallia mulla oli joku 400 rekisteröitynyttä lukijaa, mutta Blogitallin avauduttua määrä nousi nopeasti siihen 500 ja siitä sitten pikkuhiljaa ylikin.
Mua kiinnostaisi treenit silloin, kun käytössä eicollut maneesia! Osaatko antaa vaikka kikkakolmosesi talven treeneihin maneesittomalle tallille! Oon vähän epätoivoinen tulevan talven kanssa jo nyt...
- Aah, talvi... Muistan elävästi maneesittoman ajan! Kauhulla muistellen.. ;) Heh, ei nyt!
Pääpiirteittäin treenit meni niin, että silloinkun kelit salli niin treenattiin sen minkä ehti, ja sitten kun tuli kausi että kelit eivät sallineet tekemistä, niin palauteltiin ja keksittiin muuta. Noin karkeasti sanottuna. Eli kentän kunnon mukaan mentiin!
Vinkkinä kuitenkin, että vaikka kentän pohja olisi kuinka huono, niin melkeinpä milloin vain voi treenata sitä käyntiä ja käynnissäkin voi tehdä monenlaista tehtävää! Sitten on tietty hankitreeni jos sellaisen saa. Eikun hankeen ravaamaan ja laukkaamaan niin lyhyessä ajassa saa paljon aikaan!
Mielikuvitusta joutuu käyttämään, mutta täytyy muistaa että hevosta ei voi seisottamaan jättää huonon kelin takia, joten tosiaan edes käynnissä asioiden treenaaminen on jo hyväksi. Sitten kun pohja on hyvä niin melkein rajattomasti voi mennä. Hyvä lumipohja on todella loistava pohja ja siinä voi tehdä kyllä täysin hyvän koulutreenin ilman rajoitteita. :) Toivotaan sopivan lumista talvea ja hyviä kelejä niin kentällä voi mennä koko talven läpi hyvin. Keväällä sitten tulee se pakollinen tauko kun lumet sulaa ja jäätyy niin kenttä menee huonoksi, mutta se on onneksi väliaikaista.
Sitten kun kevät koittaa ja hiekka tulee kentälle, niin täytyy muistaa ettei heti voi lähteä täysillä treeniin, ettei tule rasitusvammoja yhtäkkisestä rasituksen lisääntymisestä :)
Seuraavan kerran siten loput kysymykset kolmanteen osioon!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttisi!
En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!