Ei paineita

Pari viimeistä valmennus kertaa ennen tätä viikkoa ja Emma Kanervan valmennuksia olivat vähän vaikeita. Hertta on kulkenut koko ajan "ihan jees", mutta en ole ollut tyytyväinen. Pinna kireellä ja tuntuu että ne helpotkin asiat tuntuu niin vaikeelta. Huomasin aina ajattelevani "no mikä siinä on niin ihmeellistä nyt kun aina ennenkin on onnistunut?!"

Toissa kertainen valmennus kruunasi oikein kaikein. Mä en ole ikinä menettänyt hermojani valmennuksessa mutta nyt se oli lähellä. Hertta 17 vee mummeli painelee kuin nuori pikajuoksija maneesia ympäri ja korvanapissa kuuluu kokoajan sanat "rentous rentous, taivutus, tasapaino, aktivoi". Ihan sama mitä mä tein niin vauhtia vaan on ihan liikaa ja tuntui että H korjaa kaiken lisäämällä vauhtia ja jännittämällä niskaansa. Vastoin neuvoja pari kertaa otin seis. En mitenkään yhtäkkiä vaan ihan tyynesti kesken harjoituksen seis ja peruutin pari askelta jonka jälkeen taas jatkoin ravissa niinkuin alunperin piti. Ihan tosissani sain tyynnytellä itseäni ja pitää itseni selkeänä. En halunnut rangaista Herttaa pysähdyksellä, eihän se tiedä tekevänsä mitään väärää, eikä se teekkään, mutta en oikeasti jaksa painella ravia eteenpäin kun hevonen painaa kädelle ja vaan lisää vauhtia puolipidätteistä viis. Katsoin siis paremmaksi pari kertaa ottaa tyynesti seis, ja hengähtää parin askeleen verran taaksepäin, ja sitten kokeilla jatkaa matkaa. Tämä kyllä auttoi ja terästi Herttaa että sen huomio kiinnittyisi enemmän muhun, mutta ei mulle silti jäänyt hyvää makua tunnista. Valmentajakin sanoi, että ikinä kenenkään hevosen kanssa ei voi ajatella "kyllä tämä tämän jutun tietää!". Ei se kokeneinkaan hevonen tiedä tekevänsä väärin, vastoin ihmisen ajatuksia. Vaikka hevonen olisi korkealle koulutettu, ei se tiedä tekevänsä väärin vaikka vähän yli-innokkaasti se painelisi menemään ohi apujen maneesissa. Siksi sitä ei voi rangaista. Omapahan on vikani jos se ei ymmärtänyt mitä siltä pyydettiin.

Emman valmennukset olivat sitten viime viikon perjantaina ja lauantaina. Olin jotenkin skeptinen omasta osallistumisestani. Jännitti jo ajatus, että kivaa mennä esiintymään vieraan ihmisen ja yleisön eteen kun tiedän että "aivan saletisti siellä taas mennään kuin hirven vasa konsanaan". Yritä nyt siinä selitellä "joo ollaan me menty Small Touria viime kesänä, ei se normaalisti näin jännittyneesti mene...".
Loin taas itselleni liikaa paineta ja ne siirtyy heti noin herkkään hevoseen.
En edes ymmärrä miksi pelkäsin Emman silmien alla ratsastamista. Toista noin positiivista ja tyyntä ihmistä saa etsiä. Pidin Emman tyylistä. Hän sanoo mitä haluaa, ei puhele turhia, perustelee. Hän vaatii, muttei painosta. Missään vaiheessa ei tullut suorituspaniikkia.

Perjantain valmennus menikin oikeastaan suurimmaksi osaksi rentouden hakemiseen. Hertta halusi vain katsella minne sattuu niska ylhäällä ja selkä alhaalla. Emma tahtoi että verryttely suoritetaan silmien alla, joten olin vain kävellyt ennen valmennusta. Siitäkin otin ressiä! "Voi ei, en ehdi lämmittelemään hyväksi tätä". Justjoo.

 Hyvistä kuvista kiitos Taru Arola jälleen, joka jaksaa juosta meidän perässä kuvailemassa!

Sulkutaivutuksessa perjantaina. Täysi työ pitää H "hitaana" ja odottavana

Yksinkertaisuudessaan teimme niin kauan käynnissä ja ravissa töitä, sekä vähän laukassa, että H pitää saada rennoksi ja pyöreämmäksi. Niskaa täytyy saada alemmas jotta se rentoutuu. Herttahan tapansa mukaan tarjosi heti korkeaa niskaa ja hirveää vauhtia. Emma sanoikin, että niin kauan kun se tarjoaa tuota, me tehdään täysin päinvastoin, eli niskaa alemmas ja rauhallisuutta. Vaikka mummoravia! Niin pientä ravia, että se malttaa laskeutua alemmas sen keikkuvan päänsä kanssa. Sitten vasta kun Hertta on rento ja niska alempana, se saa lähteä isomaan raviin JOS rentous säilyy. Eli niin kauan tehtiin pientä ja jopa löysää ravia kunnes se on pehmeä ja rento!

Lopuksi jatkettiin parilla ravi ja laukka avo-ja sulkutaivutuksilla. Sama idea niissäkin. Se ei saa jännittyä ja lisätä vauhtia, vaan niskan täytyy pysyä alempana ja liike  mahdollisimman rentona. Voi Turbomummelia kun ei millään olisi päässyt lähteä kiihdyttelemään! Minkäs se luonteellensa voi. Aina kiire. ;) Hertta on kyllä sanan täydessä merkityksessä hössöttäjä!

Lopuksi otimme ihan muutamat vaihdot, joissa niissäkin ajatus täytyi pysyä rentona. Ei painetta. Sitten kun lopeteltiin niin otettiin eteenalas ravia. Tässä vaiheessa H oli jo mukavan letkeä ja malttoi ravata matalalla kaulalla rauhassa! Tuntuma suuhun oli mukavan vakaa, ei tyhjä ja se haki kohti kuolainta. Emma naureskelikin että "tuosta pitäisi jatkaa heti huomenna aluksi!". Totesinkin vaan että voi kuule, se on taas seuraavat 30 minuuttia työskentelyä jotta se taas tunnin lopuksi antaa periksi... :D

Perjantain valmennuksen loputtua jo toivoa huomisen suhteen!

Solkun alla valmistautumassa seuraavaan päivään

Väärässä olin!
Hertta oli heti seuraavan aamun valmennuksessa jo kättelyssä 100% enemmän vastaanottavaisempi ja rennompi! Sen huomasi jo alkukäynneissä. Tällä kertaa alkuverkka sujui jo puolet nopeammin kun pääsimme heti ratsastamaan. H oli matalalla niskalla ja rento. Suoritettiin käynti, ravi ja laukka, jonka jälkeen pystyimmekin jo siirtyä tehtävien pariin!
Työstimme piruetteja läpi ja H kyllä joutui koville. Teimme vain harjoituspiruetteja ja kerran molempiin suuntiin vähän enemmän oikean piruetin tapaista. Hertalle piruetit ovat todella vaikeita sen rakenteen vuoksi, mutta kyllä se yrittää.
Pirueteissa haettiin samaa fiilistä kuin alkuverkassa. Sen täytyy yrittää säilyä rentona, eikä saa hätäillä. Rauhaa ja tasapainoa. Olin yllättynyt kun katsoin videolta että vaikka H yrittää laukata todella hidasta ja koottua laukkaa ja me työstämme laukkaa, se pysyy suhteellisen tyynenä. Häntä ei huiski rajusti ja se oikeasti keskittyy rauhassa yrittämään vaikka rankkaa on. Loistavaa!
Piruetti oikealle on se hankalempi ja mun täytyy muistaa siinä etten saa asetella sitä liikaa sisälle. H haluaa heittää takaosansa siinä ulos, eli näin ollen se karkaa kootusta laukasta eikä siitä voi kääntää piruettia. Eli piruetissa on tietty asetus ja taivutus, mutta täytyyhän sen olla suora ja takaosansa päällä (eikä takaosa missään pihalla) jotta piruetti kääntyy. ;)

Lähdimme heti lauantaina liikkeelle samasta mitä perjantaina jäätiin. Hae rentoa, rentoa niskaa, alas alas alas....

Ehkä vähän jo uskalsi lauantaina hymyilläkkin... ;)

Ensin työstimme piruettilaukkaa vasemmalle. Aloitimme isommalla ympyrällä vain lyhentämällä piruetti laukkaan mutta "lyhentämättä" hevosta mitä se yleensä tahtoo liikaa tarjota.

Välillä kootessa H jännittyi ja epäilee, mutta täytyy silti jatkaa kannustaen sitä jatkamaan ja samalla antaen sille lisää tilaa.

Kun kiristän sisäohjaa H heittäytyy niinkuin tässä. Vaikka kovasti vieressä yritetään demonstroida oikealle kädellä että päästä oikealta niin ei se ole niin helppoa.. ;)

Sitten piruettia oikealle ja ryhtiä alkoi löytymään ilman että H jännittyy salamana! Ja tässä ero edelliseen ja tämä mun treenattava asia: sisäohja löysäksi oikeaan piruettiin, eikä se ainakaan sillä huonone, päinvastoin...

Lopuksi keventelyssä H jo paljon rennommin mielin ja pidempänä!

Lopuksi kävimme myös sarjalaukanvaihdot läpi aina nelosista ykkösiin. Neloset, kolmoset ja kakkosetkin sujuivat hyvin ilman että H kuumeni! Tämä on ollut meille todella vaikeaa sillä pari ekaa vaihtoa ovat hyviä, mutta H hikeentyy kun "kosken siihen liikaa" ja loppusarjan vaihdot ovat aika villejä. Nyt se oli erittäin tyyni ja vastaanottavainen sarjojen loppuun asti! Ei meidän tarvinnut hinkata vaihtoja. Tultiin kerran kaikki ja siinä se!
Ykkösiä kokeiltiin ensin uralla. Aluksi H jopa vaihtoi enemmän kuin pyydettiin. Sitten käytiin kolme laukanvaihtoa jokaisella askeleella läpi puolirata leikkaalla. Mietin että eihän se onnistu. En ole ikinä tehnyt Hertalla vaihtoja diagonaalilla sekannusten välttämiseksi radalla. Nythän ei ole enää kisoja, joten mikä estää alkaa harjottelemaan niitä jo diagonaalilla...
Ekalla yrityksellä H vaihtoi 2 vaihtoa peräkkäin mutta kolmas vaihto myöhästyi. Olin itse liian hidas.
Toisella kerralla kaikki kolme vaihtoa peräkkäin onnistui kun uskalsin vain napakasti yrittää! Nyt mulla oli hevonen johon sain koskea niin nopeasti kuin tarve ykkösissä vaatii ilman että se hikeentyi niistä! Hertta säilytti tahdin jokaisella vaihdolla askeleessa eikä "kiristynyt" niissä niinkuin se tekee jännittyessään. Tähän sitten lopetettiinkin.

Mitä opin? Taino. Nämähän ovat itsestään selvyyksiä... ;)

•  Aluksi niin pientä ja hidasta menoa että H säilyy rentona ja pystyy menemään matalana. En saa antaa sen lähteä viipottamaan isoa ravia mitä se aina tahtoo esittää. Mun täytyy opettaa se arvostamaan "mummohölkkää". 
• Elämää on piruetin tai sarjan jälkeenkin.
  Mulla on paha tapa keskittyä tulevaan tehtävään varsinkin pirueteissa ja sarjoissa. Tarkoitan tällä sitä, että valmistelen huolella ja ratsastan tehtävän huolella, mutta heti sillä sekunnilla kun tehtävä onnistuu lopetan ratsastamisen ja alan kehumaan hevosta kuin World Cup luokan jälkeen maalilinjalta konsanaan. Ei tämä ole huono asia kun opetellaan uutta, mutta Emman sanoin piruetista ulos ratsastaminenkin on arvosteluun kuuluva osa. Nyt meillä on tuleminen piruettiin ok, ja piruetti ok, mutta sitten en tiedä oikein mitä tapahtuu kun pitäisi ratsastaa ulos... Noh, ei tapahdu ratsastusta, se vain kaatuu ulos piruetista?
  Aloita tehtävä, ratsasta tehtävä, lopeta tehtävä. Sitten saa vasta tuulettaa... Sitten kun H on rento, saa mennä isompaa ravia. Mutta tosiaan,  vasta kun se on rento ja niin ettei rentousn kärsi näyttävyyden kustannuksella
• H tarjoaa helposti vain reaktiota ylöspäin. Kaikki reaktiot mitä tahdon on ajateltava eteen! Tämä on toki ollut aina meidän synti, mutta nyt täytyy oikein ottaa jälleen kunnon kuuri tämän asian suhteen. Eteen eteen eteen, mutta ei vauhtia vauhtia vauhtia. ;) Siinä on ero.

Eihän tässä nyt mitään tähtitieteellisen uutta ole, mutta hyvä se on takoa omaankin kalloon välillä lisää näitä ja katsoa sitä omaa menoa.
Olin niin masentunut perjantain jälkeen kun ärsytti oma sählääminen ja meno, joten katsoin valmennusvideoita ja kuvia läpi. Ihan inhotti katsoa sitä wc-ankkaa kauhomassa menemään katse maneesin tauluissa.
Lauantaille taasen olin miettinyt että miten sitä ratsastetaan ja asenne tekemiseen ole aivan eri niin kappas, hyvin meni! Ihan sama mitä katsojat ajattelevat tai miltä näyttää, mähän ratsastan niinkuin ratsastan ja teen kaikkeni sen eteen että tulosta tulee yrittämisestä.
Jos pelkään tekeväni virheen, en edes yritä. Silloin ei kehity.

Laitan tähän pienen videokoosteen treenistä mitä Hertan omistaja kuvasi pätkinä katsomosta. Olen vähän ollut nykyään sillä linjalla etten julkaise valmennusvideoita, mutta ehkä tästä on hyötyä itsellenikin kun teen koosteen jossa videot ovat peräkanaa ja säilytän valmentajan puheet, jotta voin opiskella koko ajan lisää. Täydellistähän meno ei koskaan ole, mutta tarviiko sen olla.
Videon pitäisi saada klikattua HD laatuisemmaksi jotta se näkyisi paremmin.



Ei oikeasti paineita. Ratsastan niin hyvin/huonosti (kuka mitenkin haluaa tulkita) kuin ratsastan. Se ei ole keneltäkään pois ja vain ja ainoastaan mun asia. Ei saa ottaa paineita "nyt pitäisi mennä hyvin", vaan päätän ratsastaa itse sen verran hyvin mitä osaan ja katsotaan miten se näkyy hevosessa.
Sitä on kieltämättä blogimaailman kautta alkanut ajattelemaan ettei saa epäonnistua, vaikka kaikki epäonnistuvat aina ja kaiken aikaa, mutta kyllä kaikki myös onnistuvatkin aina ja kaiken aikaa... Sitä vain harvemmin kiinnittää huomiota niihin pieniin hyviin asioihin, ja näkee huonot asiat ylitsepääsemättömän suurina. Sitä ikäänkuin ajattelee että jossain on kokoajan joku, joka puskista huutelee ja haluaa etsiä kaikki virheet sekä nostaa ne esille.
Hevoselta ei saa vaatia täydellisyyttä kerralla eikä myös itseltään. Täytyy tyytyä aluksi hyvinkin vähään, edes sinne päin olevasta asiasta. Sekin "jo sinnepäin" oleva asia on jo matkalla lähemmäksi kohti "täydellisyyttä". Ja täytyy muistaa, että ne jotka yrittävät, ovat aina askeleen edellä niitä jotka eivät. Meni miten meni.
Saan epäonnistua. Se ei ole häpeä.

Loppukäynnitkin käytiin läpi kädestä pitäen.

Valmennuksen jälkeen raukea ja hikinen Hertta!

Mainittakoon vielä että heti meni maanantain kotivalmennus paljon paremmin kun olin saanut psyykattua itseni jälleen kasaan! Valmentajakin sanoi että huomaa että olen miettinyt näitä viime aikojen vaikeita asioita koska ratsastin ihan erilaisella asenteella. Ajattelin Emman valmennukset läpi koko rahan edestä. Tyynesti mutta päättäväisesti ja ratkasin vaikeat tilanteet kouluttamalla, enkä menettämällä malttia. Hevonen ei tiedä ikinä tekevänsä jotain väärin, varsinkaan jos ajattelet "kyllähän tämä poni tämän tehtävän tietää". No ei se tiedä. Hevonen ei tiedä tekevänsä piruettia tai pohkeenväistöä oikeaoppisesti tai vähemmän oikeaoppisesti. Se tekee sen juurikin sillä lailla miten me se ratsastetaan siihen tehtävään. Se ei tiedä oliko tämä piruetti tai pohkeenväistö 5 tai 8 arvoinen. Meidän täytyy se suoritetun liikkeen laatu tietää, mutta tosiaan, se numeroarvo ei ole hevosen murhe.

Emma on tulossa ilmeisesti jälleen tammikuussa valmentamaan Erkylään. Täytyy kyllä laittaa kalenteriin...