Kootussa Ravissa

13. heinäkuuta 2014

Perusperiaatteet Top 5

Ajattelin tässä sunnuntai-illan ratoksi kirjata ylös vinkkilistan omaisesti niitä perusperiaatteita joita itse ainakin käytän ratsastuksessa. Niitä juttuja, jonka ympärille oikeastaan kaikki omassa ratsastuksessani rakentuu ja joista en tingi. Eihän nämä siis mun omia keksimiä ole, mutta siis olen ne toimiviksi todennut ja voin suositella niitä kaikille. Tässä nyt on 5 sellaista, jotka koen tärkeimmäksi ainakin omassa ratsastuksessani. Jokaisella varmasti on omia juttuja vielä lisäksi ja olisikin kiva jos jaatte niitä vaikka kommenttiboxiin!

Menkööt tämä nyt myös vähänniinkuin treenivinkki postauksesta, sillä en ole niitä ehtinyt pitkään aikaan tekemään. Täytyy yrittää ryhdistäytyä niiden parissa ja tehdä vinkkipostauksia toiveiden perusteella.

1. Apu - reaktio

Tämä on ehkä se kaikista tärkein jonka on pakko tapahtua ratsastuksessa. Jos pyydän jotain, hevosen täytyy reagoita, HETI, ei 5 askeleen päästä, eikä huomenna. Ei mitään kamalampaa maailmassa kuin hevonen joka ei reagoi apuihin! Ja se ei siis ole hevosen vika, se vain on opetettu olemaan reagoimatta. Yleensä ratsastuskouluissa tähän törmää, sillä siellä on periaatteessa "etu" että hevoset eivät reagoi herkästi apuihin. Kun kokematon ratsastaja tahattomasti käyttää pohjetta,  herkkä hevonen ei tätä siedä. Tuntihevoset jotka ovat turtuneet apuihin ovat oikeastaan aika turvallisia kun ne sietävät ratsastajan virheitä. Tämä ei kuitenkaan ole se, mihin tähdätään hevosen koulutuksessa ja viimeistään ratsastuskoulusta pois päästessä ratsastajan apujen tehokkuus korostuu. Jokainen ratsastaja on hevosensa valmentaja, joten hevosista tulee juuri niin herkkiä/ei-herkkiä kuin me ne ratsastetaan.
Hertta on yliherkkä suustansa, mutta ei niinkään kyljistään. Se on olevinaan herkkä myös jalalle, mutta loppujenlopuksi sitä saa aika paljon muistuttaa välillä siitä, että jalasta kuuluu tapahtua tiettyjä reaktioita.

Väärä reaktio on parempi kuin ei reaktiota ollenkaan!

2. Suoruus
Suora laukanvaihto, suoralla hevosella. Itse voisin toki aavistuksen istua suorempana, vaikka kuvassa onkin laukanvaihtoavun antaminen.
Tahdon että hevonen on suora. Jos se ei ole suora, en voi oikeastaan tehdä mitään (paitsi hölkötellä ympäri kenttää päättömästi, mutta se ei tuo mitään muuta kuin kilometrejä hevosen mittariin). Jos hevonen ei ole suora, se ei voi koota, se ei voi taipua rehellisesti, eikä se myöskään voi kantaa ratsastajaansa tasapainossa. Tämä rasittaa hevosta ja pidemmän päälle altistaa jo rasitusvammoille. KAIKISSA tehtävissä korostuu onko hevonen suora. Niin laukanvaihdot kuin piruetit täytyy tehdä suoralla hevosella, eikä esteitäkään voi hypätä pidemmän päälle kovin puhtaasti jos hevonen punkee esteelle poikittain. Mitenkä onnistuu laukanvaihto vinolla hevosella? Niimpä, ei kovin hyvin.

Joskus kun olen pitänyt tunteja, olen verrannut hevosen suoruutta junaan. Hevosen täytyy kulkea kahdella uralla (vasemman ja oikean puoleiset jalat samassa linjassa keskenään) niinkuin juna kulkee kiskoja pitkin. Jos jokin näistä hevosen jaloista poikkeaa uralta (junan kiskoilta), koko hevonen (juna) leviää (juna menee linkkuun kun yksi junan vaunuista poikkeaa pois kiskoilta). Usein hevoset kulkevat ulkolapa liian ulkona, eli tämä siis tuntuu selkään kuin takaosa olisi uran sisäpuolella. Todellisuudessa etuosa on uran ulkopuolella "pois junan raiteilta". Tällöin täytyy korjata hevosen etuosa takaisin hevosen takaosan edelle samalle linjalle, jotta moottori (eli hevosen takaosa) voi työntää taas kaikella voimalla koko hevosta eteen.

Kyran sanoin: "Jos et pysty hallitsemaan hevosen etuosaa, et koskaan voi hallita sen takaosaa. Hevosen voima, moottori, sijaitsee takana".

Yksi hyvä taktiikka korjata etuosaa takaisin uralle takaosan eteen, on vastataivutukset. Tällöin hevosen on pakko kantaa ulkokylkeään ja ottaa ulkolapa sisälle. Myöhemmin korjaus tapahtuu ihan vain ulkopohjetta käyttämällä ja hevosen ymmärtää korjata etuosansa uralle.

3. Älä ratsasta uralla!

Tästä saan kiittää Hertan omistajaa joka on iskostanut mun päähän tämän. Heti ekana päivänä kun Herttaa ratsastin tuli käsky, että täällä ei sitten ratsasteta uraa! Se joka ratsastaa saa käsin käydä peittämässä sen ison vallihautauran.
Teette vain itsellenne ja hevosellenne karhunpalveluksen kun nuolette aitoja kentällä. Mitä tapahtuu kun vain ratsastatte sen kummemmin ajattelematta uraa pitkin?
 Silloin te ette ohjaa hevosta, vaan se kentän aita ohjaa.
Hevonen ottaa tuen siitä mistä saa. Jos se ei saa sitä ratsastajan ulkoavuista, se menee pitkin seiniä.

Eli ulkoavut. Ulkoohja ja ulkopohje. Tässä tullaan myös takaisin siihen suoruuteen, sillä suora hevonen on ulkoavuilla. Tehkää niistä teidän ulkoavuista se "aita" hevoselle johon tukeutua. Tällöin te voitte määrittää sen kulkevan uran mihin vain ja hevonen seuraa sitä!

Itse ratsastan AINA uran sisäpuolella. Aina.
Vain erikoistilanteissa menen uralle (jokin tietty tehtävä joka alkaa/päättyy uralle, tilan puute ja väistän jotain ratsukkoa tms.). Toki jotain tehtävää tehdessä voi ottaa apua aidasta esimerkiksi nuoren hevosen kanssa tukea antamaan, mutta tämä on vain väliaikaista ja sitä täytyy käyttää harkiten. Kouluradalla täytyy kulkea uraa pitkin, mutta se onkin vain 5 minuuttia kerrallaan yhden suorituksen aikana. Jos hevonen puskee uralle kaarteessa, se ei ole teidän ulkoavuilla. Hevosen täytyy kunnioitta ulkoapuja ja kulkea "niitä pitkin".

Uralla ratsastaminen on ratsastajan laiskuutta.


4. Kiitä
Meni miten meni, hevosta täytyy radan jälkeen kiittää

Tykkään kauheasti kiittää hevosta pienestäkin jutusta. Yleensä kiittäminen on paras, kun apu lakkaa. Nuoremmilla/kokemattomilla hevosilla usein kehun reilusti äänellä ja silittämällä, jotta se varmasti ymmärtää että se teki juuri oikein. Puhunkin aina "lahjomisesta". Jos hevoselle tulee hyvä mieli, se tarjoaa äsken opittua asiaa varmasti uudestaan lisäkehujen toivossa! Hevonen haluaa miellyttää ratsastajaansa.

Parempi liikaa kuin liian vähän.

5. Ole johdonmukainen

Jos pyydät pohkeella eteen, et voi vetää suusta samalla hidastaen (ja haluan korostaa että tämähän ei ole kokoamisavut, niinkuin joskus kuulee sanottavan...). Tämä on ihan itsestään selvää, mutta toteutuuko se aina? Vahinkoja sattuu (mulla ainakin!!!) ja vahingossa voi jäädä käsijarru päälle vaikka samalla yrittää tehdä jotain muuta kuin jarruttaa. Herkät hevoset eivät tätä siedä ja varmasti ilmaisevat mielipiteensä asiasta, mutta on niitä kilttejäkin hevosia jotka eivät välitä.
Tämä ei tarkoita että ohjat täytyy heittää pois kun antaa pohjetta. Pikemminkin ohjasapua ei saa voimistaa pohjetta käyttäessä, mutta raami tulee säilyttää.

Hertta on siinämielessä ollut mulle tosi hyvä opetushevonen tämän asian kanssa. Sitä ei saa jäädä vetämään suusta. Sitä on muutenkin vaikea saada luottamaan kuolaimeen ja ratsastajan käteen jotta se tukeutuisi siihen, vaan se on aina liian kevyt edestä = kulkee mielellään virkkuukoukkuna paeten kuolaintuntumaa. Jos vielä tässä vaiheessa ratsastaja ei huomaa asiaa ja yritä antaa sille edestä tilaa keventämällä ohjasotetta, Hertta alkaa viskoa päätään ylös. Mullekkin käy näin joskus kun otan sitä liikaa kiinni edestä. Nuppi sinkasee heti ylös ja Hertta riuhtoo. Palkintojenjaossa näin käy usein, sillä jos Hertta lähtee rykimään kuumetessaan ja minä vedän vastaan niin meno on hyvinkin "kaunista".

Jos jalkasi hakkaavat hevosen kylkiin joka askeleella, kuinka voidaan olettaa että hevonen tunnistaisi turhien apujen seasta sen oikean pohkeen käytön mihin pitäisi reagoida?
Jos haluat hevosen taipuvan rungostaan, ja taivutat sitä kaulasta, kuinka hevonen voisi edes yrittää taipua pää linkussa?
Jos haluat hevosen kulkevan suorassa, mutta itse istut vinossa, miten se hevonen voisi muka ymmärtää mitä siltä halutaan?



Tuossa nyt muutama. On niitä lisääkin mutta näillä pärjää pitkälle ja nämä ovat sellaisia asioita mistä en tingi.

Kertokaa ihmessä jotain omia peruspilareita joista ette luovu ratsastaessa? Mitä te vaaditte itseltänne ja hevoselta?


33 kommenttia

  1. Minä taas VAADIN vuokraajaani menemään vähintään alku ja loppukäynnit hevosen kanssa uralla, koska muuten ovela hevonen alkaa nähdä esim. kentän päätykulmissa mörköjä. Jos en hetkeen käytä uraa, hevonen luulee siellä piilevän jotain hirveää ja alkaa säpsyä. Mielestäni alkukäynnit pitkin ohjin ja loppukäynnit voi siellä tehdä ilman mitään ongelmia, kun alan käyntiä työstää, tulen uralta pois. Ja hyvin ratsastettu hevonen ei ota aidosta tukea, vaikka uralla menisikin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan sen noinkin ajatella, ymmärrän hyvin! :D Itse meinasin tässä sitä kehän kiertämistä, että vain ravataan ympyrää pitkin kentän aitoja, niin että yhtäkään kavion jälkeä ei tule muualle kenttään, mutta sitten ura kaivautuu jo metrin syvyydessä ;) Kyllä minäkin voin pitkin ohjin humputella alkukäynnit ja käydä uralla, mutta itse työskentelyä teen "missä vaan ja millaisilla linjoilla vaan".

      Poista
  2. Mulle on tärkeintä että hevonen on iloinen ja yhteistyönhaluinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Tähän tulisi jokaisen pyrkiä. Miellän että hevonen voi olla yhteistyönhaluinen jos se ymmärtää mitä siltä halutaan. Jos taas ratsastaja antaa epäselviä apuja, ei hevonen voi ymmärtää ja se ei ole sille mukavaa.

      Poista
  3. Nää tälläset postaukset ovat tosi kivoja ja hyödyllisiä! :) Olisiko sulla vielä joitakin muita ohjeita ja vinkkejä suoruuteen ja vinouden korjaukseen? Ratsastettavani vasen lapa ja joskus myös takapää karkaavat helposti ulos vasemmalle. Vastataivutukset kyllä toimivat, mutta olisiko vielä jotain muuta? Ja olisiko sulla antaa vinkkejätai vaikka mielikuvaharjoituksia myös epätasaiseen hieman kovaan käteen. Mä en itse edes tiedosta selkään kuinka epätasainen ja suorastaan huono mun käsi on, katsoin ratavideon ja järkytyin.. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epätasaiseen käteen voisi helpottaa raipan laittaminen poikittain "käsien päälle". Eli ohjat kädessä ja raippa myös käsien läpi. Tämä auttaa pitämään käden vakaana etkä voi turhaan vemputtaa kädellä vahingossa. Toinen vaihtoehto on kauhukahvan laittaminen satulaan, jolla voi harjotella tasaista tuntumaa ilman että hevosen suuhun tulee turhaa painetta. :) nämä ihan käytännön asioita. Mielikuvaharjotteluna tai oikeastaan ihani itse harjoittelussa kannattaa välillä ihan treenata tasaista myötäämistä, esim ravi käynti tai laukka käynti siirtymillä, niin että aina kun siirryt käyntiin työnnät käden eteen ja annat hevoselle mahdollisuuden venyttää. Et anna ohjaa pidemmäksi, vaan käsi eteen. Uskallat päästää ohjastuntumaa hellemmäksi ja opettelet käyttämään kättä myös eteen ja vähemmän taakse. :)

      Kaikenlaiset taivuttelut on hyviä notkistamaan hevosta ja sitä kautta tasoittamaan vinouksia. Myös pohkeenbäistö on hyvä irrottavan liikkeenä. Ylipätätänsä harjoitteet joissa joutuu pohkeilla keskustelemaan hevosen kanssa on hyviä. :) kädellä se suoristaminen ei tapahdu!

      Poista
  4. Hyvä postaus! Mun hevosen kanssa aika tärkeetä on just se että ratsastaa jaloilla eikä ohjilla, ajattelee koko ajan eteen, lintsaamisen taito on monilla hevosilla hallussa jos ratsastaja yhtään antaa periksi/ei ole johdonmukainen, mutta miten se hevonen voisi tietääkään mitä kuuluu tehdä jos ratsastaja vain matkustaa. Tärkeää on ratsastaa kaikki askeleet, ei vain kulmissa, volteilla jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jokainen askel täytyy olla ratsastettu!

      Poista
  5. Itse en myöskään käytä koskaan uraa, siitä on tullut jotenkin niin normaali tapa, etten edes kiinnitä siihen huomiota. Tottakai joskus tilanteen pakosta on mentävä uralla, mutta yleensä olen siellä vain ohitushetket ja sen sellaiset.

    Oikeastaan Riiman kanssa olennaisinta on, että ensin täytyy liikkua riittävästi eteen ennen kuin voi hidastaa. Tästä neuvosta olen meidän entiselle opettajalle kiitollinen, länkkärissä helposti jäädään vähän liikaa nyhräämään sitä hevosta hitaaksi ja matalaksi, mutta eihän se toimi sitäkään vähää, jos ei ole sitä moottoria. Nykyään Riimalla onneksi on jo kaikki askellajit ja paljon säätövaraa, muistan ne ajat kun sillä oli laukassa tasan yksi (nelitahtinen) vaihde ja ravi oli vähintään mielenkiintoista, siinäkin oli oikeastaan vain yksi vaihde. Käyntikin oli tasan sellaista laahustavaa, hidasta raahustusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Mekin hertan kanssa jouduttiin pitkään tekemään duunia sen kanssa että hevonen liikkuu eteen eteen eteen. Ekat puolivuotta riitan valmennuksissa meni pelkästään eteenpäin ratsastamiseen :D

      Poista
  6. Tuo pointti suoruudesta on todella hyvä ja vaikea asia....minusta eteenpäinpyrkimys myos todella tärkeää, se vähän liittyy tuohon mitä sanot hevosen reagoinnista apuihin. Oma opettajani sanoo aina että pyydä kerran kunnolla äläkä koko ajan 'naputa' ja toista....ihan kuin sinäkin. Hyvä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteenpäinpyrkimys ja reagointi kulkeekin vähän käsikädessä. Se että hevonen kaahottaa reagoimatta apuihin ei ole eteenpäinpyrkimystä vaikka se näennäisesti juokseekin... Esim peruuttaessa täytyy myös olla hyvä rteenpäinpykrimys ja pohkeen edessä.

      Kyra sanoi myös siellä klinikalla että ei saa jäädä nalkuttamaan pohkeella, eihän miehellekkään auta nalkuttaminen asiasta, vaan kerran kunnolla käskeminen ;)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  7. Tykkäsin tästä postauksesta tosi paljon! Itselläni on 5-vuotias tamma joten minullakin on pakko olla ne perusperiaatteet, eihän ratsastuksesta muuten mitään tule! :D Meillä on ehkä vaikeinta pysyä siinä sisäuralla, tietenki nuori eläin tarvitsee sitä tukea aluksi siitä aidasta tai maneesin seinästä, mutta onneksi pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta silloin sen voikin sallia, kun on kyseessä nuori. Toki myöhemmin tähdätä siihen että ei kieretä uraa niin paljon että syntyy vallihauta! :D aidasta saa hyvin tukea.

      Poista
  8. Uuden hevosen myötä oon huomannu et ilman rentoutta ei ole oikeastaan mitään! Sen lisäisin listaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Mutta hevosta ei voi pakottaa rennoksi, joten jännittynyt hevonen täytyy oppia ratsastamaan rennokksi., ja siihen voi auttaa esim johdonmukaisuus ja ne selkeät avut :)

      Poista
  9. Hyviä pointteja, olen samoilla linjoilla! Erityisesti 1, 4 ja 5, mutta myös 2 ja 3 ajattelemisen arvoisia asioita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, 1, 4 ja 5 sellaisia kulmakiviä, 2 ja 3 huomioita :D

      Poista
  10. Hyvä postaus Noora :):)

    www.iddejacoda.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. Tosi mielenkiintonen postaus!

    VastaaPoista
  12. Tosi kiva postaus :) Itse olen hiljattain alkanut ratsastaa hevosta joka kuulostaa hyvin saman tyyppiseltä suustaan kuin Hertta. Vaikea on saada ohjastuntumalle, jää helposti tyhjäksi edestä, kerii itseään virkkuukoukuksi ja alkaa viskellä päätään. Välillä menee paremmin ja saattaa olla kertoja, että tuntuma löytyy ja säilyy hyvänä koko ratsastuksen ajan, mutta välillä tuntuu että ollaan ihan lähtöruudussa enkä tahdo saada sitä tammaa hyväksymään tuntumaa niin millään. Tamma on tosi herkkä ja tuntuu ottavan pienestäkin virheestä nokkiinsa. Olisko sulla jotain hyviä vinkkejä tähän, kun olet samojen ongelmien kanssa paininut? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, hertan kaksoisolento siis! :D
      Ehkä enemmän jouduin muuttaa ratsastusta oman jalkani kanssa. Mun täytyi oppia ratsastamaan enemmän jalalla eikä kädellä, vaikken mitenkään kovakätisenä itseäni pidäkkään. Tarkoitan että ratsastin liian vähän jalalla, jolloin ennedes yrittänyt auttaa Herttaa tulemaan kohti ohjaa. Eli jalalla kohti ohjaa! Kättä ei kovenneta, mutta tuntuma täytyy olla. Tasainen tuntuma ja enemmän jalkaa. Siinä oikeastaan yksinkertaisuudessaan. Vieläkin tehdään asian kanssa töitä mutta pikkuhiljaa... :)

      Poista
  13. Todella hyvä postaus, joista monessa kohdassa huomasin, miten laiska ratsastaja olen ;) Haluaisitko joskus kirjoittaa, miten ratsastat liikkeet - avot, sulut jne väistöt, ja selittää, mitä milläkin liikkellä haetaan? Kirjoitat niin yksinkertaisesti, että sellaisista olisi kiva lukea, jos vaikka saisi uusia näkökulmia omaan ratsastukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko myöntää että itsekin syylistyn laiskuuteen! :D sitten saan taas kyytiä kun valmentaja tulee ja muistuttaa yksinkertaisistakin asioista..

      Tuolla treenivinkki otsikon alla on jo jotain yksittäisten liikkeiden ratsastamisesta (mm avotnja sulut ja laukannostot). Sieltä voi selata ja toki yritän tehdä uusiakin kun vain aiheita tulee ja ehdin kirjoittamaan :)

      Poista
  14. ETEENPÄINPYRKIMYS! Ilman sitä ei ole MITÄÄN. Hevonen, joka ei ajattele eteen, ei voi olla tuntumalla, tahdissa, mitään. Ja kaikki hienosäätö on mahdotonta, jos ratsastajan kaikki voima menee liikkeen ylläpitämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Se onkin "kivaa" opettaa hevoselle sitä, jos se ei omasta tahdostaan sitä tee...

      Poista
  15. Tosi mielenkiintoinen postaus, jota piti oikein tovi pohtia.

    Mulle ykkösasia on kuuliaisuus. Eteen, kiinni ja sivulle. Vaikka hevonen näyttäisi yläkautta silmiin katsovalle kirahville, on ensin löydettävä perusapujen läpimeno haluamallani nopeudella..

    Toinen asia on tuntuman hyväksyminen ja pohkeen edessä liikkuminen. En voi sietää suusta sitkeitä kantturoita mutta vielä vähemmän tuntumaa pakoilevia "herkkikisiä", joiden molempien oikea ongelma on se, että kumpikaan ei ole pohkeen edessä - toinen ei ota pidätteitä takaosalla ja toinen väittää jo ohjastuntuman olevan jarru.

    Kolmonen on selän toiminta, selkä täytyy saada rehellisesti ylös, jotta hevonen ei kuormita itseään väärin ja kipeydy.

    Neloseksi suoruus - sinä sen erinomaisesti tiivistitkin!

    Viitonen on yhteistyöhalukkuus. Kun ratsastus alkaa muistuttaa painia ja hevonen kentälle tullessaan yrittää haihtua omiin ajatuksiin, on syytä miettiä onko tullut tehtyä liian paljon toistoja, liian vähillä kiitoksilla tai liian vaikeita tehtäviä, jolloin hevosen itsevarmuus murenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa. Nuo ovatkin oikeastaan ne kaikki peruspilarit mitä tatvitaan. Itse listasin vähän enemmän niitä juttuja mitä itse selässä teen, mutta niilläkin tavoitteena päätyä tilanteeseen, jossa nuo mainitsemasi asiat tulevat ilmi :)
      Yksinkertaista! Mutta miksi niin vaikeaa :D

      Poista
  16. Tosi hyvä postaus, allekirjoitan itekin kyllä joka kohdan! Ja samalla myönnän myös syyllistyväni laiskuuteen luvattoman usein. :D

    Satuin tuossa Kipaa selaillessani huomaamaan, että Hertan varsa Minea on tulossa vkl Suomeen (Rovaniemelle) kisoihin. Lähtölistat löytyy tuolta, Minea on isoimmissa luokissa: https://kipa.ratsastus.fi/modules/system/stdreq.aspx?P=2&VID=default&SID=667109357841032&A=sethandler%3asrlui%3aregistration_listview%3a10865%3aESTE%3a2%3a10122596&S=3&C=49260

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niin on tulossa! :) Joskus keväällä Minean omistajan kanssa juttelinkin asiasta Facebookissa, mutta samana viikonloppuna me ollaan Lappeenrannassa Hertan kanssa lauantaina. :/ Periaatteessa sunnuntain pääluokka olisi mahdollista lähteä katsomaan, mutta eriasia lähteäkkö yhden radan takia ajamaan 800 km suuntaansa sunnuntaina.. :D Töihinkin pitäisi mennä heti maanantaina ja jos ajamiseen rovaniemelle menee 8 h suuntaansa niin... :D

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!