Kootussa Ravissa

12. heinäkuuta 2014

Mahtimaastot

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa ikinä Hertan kanssa ihan oikeesti maastoon. Olenhan mä jo vähän käynyt sitä taluttelemassa pitkin maita ja mantuja kun etsin sitä perhanan kenttää (jonka nyt löysin! :D ), mutta nyt pääsin itsekin ihan selästä käsin. Edellisellä tallilla kävin sillä kyllä metsäpolkuja ja mäkiä kiipeilemässä tallin takapihalla menevällä metsäreitillä, mutta se nyt on ehkä 100 metriä pitkä. Siellä H kyllä tykkäsi kiipeillä.

Sovittiin parin talli-ihmisen kanssa maastopäiväksi lauantai ja lähdettiin heti 10 aikaan aamulla matkaan. Herttaa vähän jännitti kun noustiin pihalla selkään ja suunnattiin tallin pihalta pois. Askel lyheni, selkä kiristyi ja painui notkolle ja se tutisi... :D On pienellä hevosella jännä elämä kun maisemat vaihtuvat uusiksi. Miten niin tapojensa orja?

Ekat puoli kilometriä Hertta tikittää pientä kireetä ravia muiden hevosten perässä. Se ei pystynyt kävelemään muiden mukana kun askel oli niin lyhyttä ja kireää, että sen oli pakko ravata. En puuttunut asiaan mitenkään, sillä ajattelin että kyllä se kohta tottuu. Ja niin tottuikin! Kun Hertta ymmärsi ettei hän kuole vaikka maisemat vaihtuukin, niin loppumatka meni hyvi! Ei se edes kertaakaan pelästynyt varsinaisesti mitään. Kerran kuuli jonkun rasahduksen hiekkatiellä ja ponkasi eteenpäin, mutta ei mun edes tarvinnut ohjia kerätä käteen. Koko matka mentiin vapain ohjin hyvää matkaavoittavaa käyntiä! Välillä piti höristä tummalle ruunalle seurueessa, ilmeisesti oli niin komea mies! :D
Hertta uskaltaa jo nököttää hoitopaikalla. Aluksi se ei uskaltanut astua tuohon, sillä alusta oli eriväristä kuin tallin käytävä... ;) Kaikkea uutta tuo kyllä vierastaa!
Erkylässä on niin uskomattomat maastot että mäkin jopa voin sanoa nyt tykkääväni maastoilla. Ensi kerralla yritän ottaa lennosta vähän kännykällä kuvia! Rypsipeltoja, leveitä ja hyväkuntoisia metsäpolkuja hiekalla, järven rantaa, mäkiä kiipeilyyn ja hiekkatiet ovat hyväkuntoisia ja autoja ei näy juuri koskaan. Ihan unelma! Tuo meidän lenkki kesti yli tunnin, joten oikein sopiva tälläinen tutustumisreitti. Kierrettiin tosiaan Erkylän järvi nyt ympäri. Matkalla näkyi myös lammessa olevia joutsenia. Hertta ei näistä oikein tykännyt... ;)
Siistiä! Tekee varmana tosi hyvää Hertalle. Pitää jo suunnitella seuraavaa maastoreissua porukalla, josko menisi laukkailemaan/ravailemaan jonnekkin.

Heh, täytyy kertoa vielä mitä tallityöntekijä tänään raportoi mulle Hertasta. :D
Normaalisti Hertta saa kolme kertaa päivässä väkirehut, aamulla, päivällä ja illalla. Aamulla se saa mun laittamat ruuat, jotka on ämpärissä, muut ruuat antaa tallityöntekijä. Olen antanut aamuämpärissä kivennäiset ja puoli litraa peacemakeria ja vähän leipää, eli "kuivaämpäri". Eilen kuitenkin unohdin antaa elektrolyyttiä Hertalle hikoilun jälkeen, jote ajattelin että teen aamuämpäristä "märkä-ämpärin" jotta voin sekoittaa elektrolyytin sekaan.
Noh, aamutallin tekijä antoi sitten tämän märkä-ämpärin ja Hertta mussutti tyytyväisenä mössöt, mutta kun Rouva oli syönyt ne, ja tallityöntekijä lakaisi käytävää, alkoi Rouva huutamaan ja hörisemään hulluna. Ikäänkuin jotain olisi nyt pielessä! Aamutallintekijä ihmetteli että mikä siltä nyt puuttuu kun heinää on ja mössötkin sai. Hertta ei rauhoittunut vaan jatkoi aamutallintekijälle hörisemistä, kunnes tämä tajusi kokeilla antaa kourallisen kuivana Peacemakeria. Sitten Hertta rauhoittui. Onko se jo noin tapojensa orja, että sitä häiritsi kun jokin asia meni erilailla kuin normaalisti? :D
Tamma komentaa ja komentaa "Mihin sinä olet unohtanut mun aamunappulat?!" eikä kukaan ymmärrä. :D Ilmeisesti neidin mielestä tämä "joku ylimääräinen mössö" oli ihan kiva bonus, mutta jotain unohtui. Tästä lähin taidan sitten vain suosiolla antaa aamuämpärin Hertalle kuivana, jottei neidin mielestä mikään poikkea normaalista. ;)

Pesupaikallakin neiti uskaltaa jo olla. Aluksi pelotti katossa roikkuva solarium. Ehkä me myöhemmin tutustutaan myös siihen. 

2 kommenttia

  1. Oho,
    Oletpa rohkea!! Ehkä viiden vuoden päästä uskallat yksin maastoilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yhyy. On sitä ennenkin käyty yksin, eipä siitä vaan raukkaparalle ole mitään hyötyä kun sydän hakkaa ja kääntyilee kotiin päin, mutta who cares... ;)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!