Hertta

Eli nyt päätin (jopa yhden ihmisen kannustuksella täällä blogissa! :D) tehdä postauksen Hertasta.

 Mistäs aloittaisin... Noh...

Hertta on suomalainen puoliverinen, joka on syntynyt vuonna 1998, eli täyttää tänä vuonna (virallisesti toukokuussa) 14 vuotta (kauhia vanhus!). Kasvattajana tietenkin nimen perusteella Eeva- Liisa Penttilä. Sen isä on Chablis ja emä Gimosa. Chablis tuskin enempää esittelyjä kaipaa, mutta H:n emä on joskus nuoruudessaan isojakin luokkia hypännyt estetamma. Jos oikein muistan niin Muttosen Eki (?) on H:n emällä kilpaillut/ tuonut sen Suomeen. H ei ole perinyt yhtään emänsä hyppylahjoja, mutta ulkonäön kylläkin.


Oikealla kuva H:n emästä, ja alla itse H. Samanlainen puikulapää molemilla.

 

H on varsonut kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ollessaan 4 vuotias ja seuraavan kerran ollessaan 9 vuotias. Ensimmäinen varsa on jossain päin ulkomaailmaa, joten siitä ei ole tietoa yhtään, liekö edes hengissä? Toinen varsoista asustaa edelleen samalla tallilla ja kääntyy jo neli vuotiaaksi (kohta alkaa sillä ratsastelu). Tämän toisen varsan takia tietenkin käyttöön tuli pieni katko, ja jouduttiin ikäänkuin aloittaa nollasta taas. Aloitin siis ratsastamisen H:lla vuonna 2007 ja varsa syntyi 2008. Eli kunnolla ratsastamisen pääsin aloittamaan vuonna 2008 loppuvuodesta, ja ihan peruskunnon rakentamisesta lähdettiin.



H:n kanssa oli kuitenkin kätevää se, että se oli nuorena kilpaillut 6 vuotiaana jo He A ja muutaman nuorten helpon Va B luokan, joten sille oli perusopetettu jo paljon, varsan jälkeen tarvitsi vain alkaa hiomaan asioita uudelleen muistiin. Samalla itse pääsi opettelemaan hyvin, kun joutui "opettamaan" hevoselle unohtuneita asioita, vaikken niitä itsekkään periaatteessa osannut.

Taustoista voikin siirtyä sitten itse koniin. H on erittäin kiltti ja sympaattinen. Se sai nimensä "Hertta" sen mukaan kun se on niin "herttainen". :) Se on kova juttelemaan. Aina kun kuljet ohi tai pysähdyt ratsastaessa tai mitä ikinä teetkään sen lähettyvillä, se hörisee. Aina. :D Suuremmalla todenäköisyydellä ruoka-aikaan (silloin se hörinän määrä alkaa jo rasittamaan...) H muunmuassa hörisee lopputervehdyksissäkin tuomareiden kuullen!
Kisoissa ja muuallakin H hieman pelkää vieraita hevosia, sen vuoksi verkkaaminen voi olla hieman vaikeaa jos on ruuhkaa. Keskittyminen menee muita hevosia väistelessä ja niitä karkuun juostessa... :)

Käsiteltäessä ja ratsastaessa H on melko herkkä ja välillä turhankin teatraalinen. Monet kerrat se on saanut vetopaniikkeja ja päähänsä ja jalkoihinsa kolhuja kun se pelästyy jotain ja jää rykimään. Se ei voi vain säpsähtää, vaan aina täytyy paeta paikalta. Päästänsä on kuitenkin sen verran herkkä, että ei lähde irti, vaikka riimu hajoaisi. Jotenkin se tekee aina kärpäsestä härkäsen, mutta on se silti helppo käsitellä, kun taustalla on se tietty herkkyys.

Ratsastaessa H on teknisesti erittäin osaava ja kaikenmaailman temput ovat sille helppoja. Isoin ongelma on kokoamisastee säilyttäminen kaikissa vaiheissa. Vaihtoja se on alkanut oppimaan sarjoissa, sekä piffit ja paffit (nekin vahingossa) mutta kokoamisaste, se se vasta onkin haasteellista. Varmasti osittain rakenteensa puolesta sillä H liikkuu luonnostaan alamäkeen. Toki tätä voi onneksi treenata mutta paljon siinä on vielä hommaa. Itsekään kun en oikein osaa, niin hitaasti tapahtuu... Mutta ainakin temput tulee! (jotain positiivista... :D) H on todella nopea oppimaan, siksipä melkein kaikki temput onkin opittu vahingossa, kun se niitä on vahingossa tarjonut.
H on perushelppo ratsastaa, ei paljoa pukittele yms. Ainut asia mitä tekee, on sen omat sinkoilut. Saattaa lähteä mihin tahansa suuntaan täysin varoittamatta ja kovaa rykien. Toki ne on vähentynyt paljon iän myötä, mutta aina silloin tällöin ahdistus iskee ja se katoaa johonkin suuntaan. Onneksi sen saa pysäytettyä nopiaan, sillä on kuitenkin herkkä. Moni joka H:lla on ratsastanut sanoo "no helppoahan tolla on kun se on nii helppo". Tämä ei kylläkään ole totuus. Noh, onhan se sinäällään helppo, sillä se on kunnon työmyyrä ja kuuntelee koko ajan "mitä seuraavaksi tehdään". Mutta se ei anna itsestään kuin sen 40 prosenttia, ellet oikeasti vaadi. Sehän taas heijastuu tähän kokoamisasteeseen... Eli paljon pitää pakertaa että saisi sen käyttämään itseään edes 80 rosenttisesti!

Pakko vielä mainita, että vaikka H:lla on kivan näköinen ravi kuvissakin, niin sekin on monen työn takana. Se ei automaattisesti ravaa hyvällä askeleella, vaan sekin on ihan ratsastuksen kautta saatu sille aikaan. Nuorempana sillä ei edes ollut liikettä mihinkään suuntaan, eikä siitä todellakaan pitänyt tulla kansallisen tason kouluhevosta! Jos et H:lta vaadi kunnon ravia, niin mummohölkkää mennään. :)

Kaiken kaikkiaan H on erittäin opettavainen hevonen. Työmoraali sillä on aivan  täydellinen ja ratsastettavuus 10. Monet jotka ovat tunteja meille pitäneet, ovat tykästyneet heposeen, nimenomaan sen rehellisen luonteen vuoksi. Toki siinä on myös havaittavissa jotain laatuakin... ;)

Toivottavasti H:lla olisi vielä monta käyttövuotta jäljellä. Tavoitteena tosiaan viimeistään ensi kaudella olisi päästä kilpailemaan Va A luokissa! Tällä hetkellä kuitenkin karvan verran ollaan alle sen tason, niin pikkuhiljaa voisi alkaa haaveilemaan... (Tai tekemään töitä sen eteen!)

Tulipas tästä pitkä, ja tuntuu ettei kuitenkaan tässä ole päätä eikä häntää...  

 Hertta kotona estereenien loppuverkassa 2011 kesällä

 Hertta kesällä irtohypytyksessä, katse tiiviisti kuvaajan kaurakipossa!

Ja uskalsin minäkin selästäkin hypellä. Päästiin me jopa metrin pysty!










 Vaikea enää keksiä tähän mitään lisättävää. Laittelinpa siis kuvia pikkasen enemmän kuin normaalisti. :) Toki jos tulee jotain kysyttävää lisää niin kysykää vain. Kyllä minä jaarittelen!