Lisää perusjuttuja

Toinen valmennus oli eilen ja se meni jälleen paljon paremmin kuin ensimmäinen! Luksusta on myös että hovikuvaaja oli pitkästä aikaa taas kuvaamassa! Eli uusia ja postaukseen kuuluvia kuvia tiedossa. Hertasta sen vaan huomaa, että se vaan paranee mitä enemmän teet oikeita töitä. Ei se hevonen "parane" jos vain hintsusti ja varovaisesti menee, vaan kun oikeasti tekee edes sen 30 minuuttia kunnon töitä ja oikein, niin kappas, hevonen vain paranee seuraavina päivinä. Ihan turhaan olen pelännyt kunnon liikunnan aloittamista. Hertta on oikeasti paljon paljon parempi kun on tehty tosissaan töitä. Ja haluan siis muistuttaa että aina liikuntaan palautus täytyy tehdä huolella ja rauhassa, eli en tässä tarkoita että kun liikuntalupa tulee niin satula selkään ja karautetaan liikkeelle... Tarkoitan sitä, että on turha pitkittää "keventelyä", vaan tehdä maltillisesti huolellista työtä! Ei se määrä, vaan se laatu.

Kaikki kuvat on ottanut Taru Arola!

Töihin lähdössä

Alkuverkkaa

Alkuverkkaan aika paljon vastalaukassa. Ja kyylään peilistä tietty :D

Vastalaukasta myötälaukkaan.

Hertta oli siis edellisen viime viikkoisen valmennuksen jälkeen todella hyvä ratsastaa koko loppuviikon. Se palasi ns. raitelleen. Tällä viikolla alkuviikosta olen huomannut että H oli vähän taas mieleltään turhankin innokas, vaikkakin edelleen kropastaan mukava. Se on vähän kinkkinen siinä suhteessa, kun se vaan niin tahtoisi mennä ja tehdä kaikki tehtävät yhtäaikaa, mutta kun sitä pitää vähän hyssytellä ja siitä se sitten hermostuu. Ja sitten kun hermostuu, niin selkä jännittyy, jolloin onkin jo melkein peli menetetty. Kärpäsestä tulee härkänen. Hertan kohdalla se tarkoittaa sitä että sählääminen ja "vihreät miehet maneesin nurkissa" lisääntyy. Eilen huomasin tämän jo alkuverkassa. H oli kevyt ja energinen, mutta vähän sen oloinen että "odotas vaan kun jossain rapsahtaa niin mä pelastan meidät ja ampaisen matkaan jo ennenkuin rasahtaa"!

Tämä turha häsläysenergia pitää vain osata ottaa talteen, niin silloin irtoaa parhaat moovit! Siinä se taito piileekin... Saako hiukan pinkeän hevosen voitettua puolelleen energioineen, vai "vapauttaako ne energiat harakoille"...

Oltiin sovittu jälleen vain 30 min valmennus mikä oli hyvä ensinnäkin siksi että itse olen vähän flunssassa ja mun oikea olkapää taas vihoittelee... Se vähän rasittuu työstä mitä joudun varastossa tekemään, mutta nyt vuodenvaihteesta aloitan apteekissa työt vakituisesti! Eli vihdoin oman alan töitä farmaseuttina. Vihdoinkin vähän parempi palkka ja paremmat työajat! Tällainen off topic. ;)
Mutta takaisin asiaan...
Sanoin heti että Hertta on tänään sitten vähän yliherkkänä, eli jotain tosi napakkaa ja sellaista aivopähkinää Hertalle, ettei sillä ole aikaa säätää. Aloitimmekin heti laukka-käynti-siirtymillä. Sen jälkeen teimme ravi-laukka-siirtymiä niin että joka toinen nosto oli myötälaukka ja joka toinen vastalaukka. Tässä se Hertta joutuu oikeasti kuuntelemaan ja odottamaan mua! Pari virhettä ja hätäisiä nostoja tuli varsinkin ravista, kun Hertta oli niin haukkana koko ajan odottamassa koska tulee laukannostoapu. Se aluksi nostikin laukan oikeastaan mun valmistelusta, eli tuli hätäisiä ja kireitä nostoja. Tätä jouduttiin hetki hinkkaamaan, että "ODOTA". Hyvä että Hertta reagoi ja selvästi haluaa miellyttää ennakoimalla, mutta sen täytyy hengittää myös välissä... Äkkiä se kyllä tuli tämän tehtävän avulla kuulolle.

Työskentelyn alusta. Tässä siis siirtymiä ravista laukkaan ja takaisin, ihan perusravissa. Ajatusta vaan että pidä tasainen käsi ja elä liikkeen mukana. Tärkeää on ettei ennen siirtymää hidasteta vaan sama ravi jatkuu aina uuteen askellajiin asti!
Hyvin se kyllä vetää mahansa sisään ravissa. Lihavaksi haukkuivat tallissa ;)

Uuups, kaikille sattuu virheitä ;)
Tässä ei sen kummempaa kun olimme juuri ohittaneet Riitan ja hän kehtasi maiskuttaa Hertan selän takana.... :D Herkkä on reagoimaan, hyvässä ja pahassa. :D

Ravissa teimme avoja pitkillä sivuilla ja pari kertaa kokorata leikkaa pohkeenväistöllä. Pohkeenväistöt olivat yllätys! Oikein kivasti ja isosti Hertta askelsi kiirehtimättä. Molempiin suuntiin se oli tasainen! Avossa oikea avo oli helpompaa ja tasaisempaa, vasemmassa avossa H vähän lähti huojumaan, mutta kun korjasimme tätä enemmän ajatuksella eteen, parani ja suoristui avokin.

Lopuksi otimme muutamat vaihdot, ja niissä täytyy kyllä kehua Herttaa. Vaikka sen huonoin askellaji taitaa olla laukka, niin vaihdot sillä on kyllä isot ja näyttävät!

Vaikka jälleen ei tehty kuin vain niitä perusjuttuja, niin kokoajan täytyi ajatella ajatus eteen. Enkä tarkoita eteenratsastamista paukuttamalla jalkoja kylkiin minkä kerkeää, vaan sitä, että hevonen ajattelee ja työntää itse eteen. Takaa eteen. From behind to the bit. Pitää hakea sitä tunnetta, kun hevonen oikein imee kohti kuolainta. Ei niin että ratsastan sen edestä taakse "kohti kuolainta", vaan niin että vaikka työntäisin kättä eteen tai mihin vaan, hevonen seuraa sitä. Tuntuma ei muuttuisi.

Tällä hetkellä ratsastuksessani täytyy olla tarkkana että kankiohja on löysällä. "Pidät sitä korostetusti nyt kotona niin löysällä, että radalla saisit siitä huomautuksen". Välillä meinaa kankiohja tulla mukana jos lyhennän ohjia muuten vaan käsissä, mutta se ei haittaa kun seuraan tilannetta.

Myös käteen kiinnitetään nyt huomiota. Suora linja mun nyrkeistä kuolainrenkaaseen. Jos kädet ovat korkeammalla niin pitää osata erottaa, johtuuko se siitä että nostan itse kättä ylemmäs, vai siitä että H nostaa itse niskaa. Ja tässäkin siis ajatus on, että "nosta lapoja niin että linja käsistä kuolainrenkaaseen suoristuu". Eli suomeksi, ylämäkeen.

Toki Hertan kohdalla täytyy muistaa ettei se rakenteelleen mitään voi, ja sen on fyysisesti todella kova työ nostaa etuosaa, koska se on sen 23h vuorokaudessa alempana kuin takaosa, mutta mikään ei estä yrittämästä. Ei se tarkoita etteikö Hertta kykene, mutta täytyy muistaa ettei se voi koskaan yltää samalle tasolle kuin joku toinen paremmalla rakenteella varustettu. Sanotaanko näin ettei se rakenne ole este, vaan hidaste.

Puolituntinen ehkä vähän venyi yli, mutta hyvin H jaksoi! Hikoilun määrästä näkee että rankkaa on vielä, mutta ei se kyllä tunnu missään. Kyllä mulla on nyt ihan hyvä tunne että suunta on oikea ja lihaskunnon kehitys edistyy. Kun kunto saadaan taas takaisin siihen mitä se oli, niin hyvä tulee!

Pohkeenväistöä oikealle

Lopuksi alkoi löytymään kivasti tasapainoa raviin!

Avoa vasemmalle

Laukassakin loivaa avoa. Tässä oikealle.
Laukka-avo on ihan loistava keino saada laukkaan ratsastettua suuruutta ja laatua. Saa sisäpohkeella kehotettua sisäkylkeä töihin ja nostamaan vatsaa ylös.

Hiki tuli joten pesulle joutui!

Hertta tarkkailee mua hoitopaikalta. Aina kannattaa olla hereillä, josko sieltä harjakorista tulisi vaikka porkkana...

Hertan mielestä ihan parasta, hieronta ja linimentti!

H laskee päänsä aina päänpäälle nojaamaan kun sitä rapsuttaa :D

Hyvää joulua, ja vähän treenikertomuksia

Oikein hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni!

 Kiitos kuluneesta vuodesta, ja toivottavasti pysyisitte meidän menossa mukana ensi kauteen 2017 myös. :)

Tuleva kausi tulee olemaan oikea "Grande Finale" ja varmasti elämämme tärkein, sillä meidän olisi tarkoitus kruunata Hertan ja mun yhteinen taival starttaamalla vihdoinkin niissä Grand Prix luokissa! Se jää nähtäväksi, saavutammeko tavoitteen, mutta uskon itse siihen vahvasti, jos vain me molemmat pysymme terveinä. 

Koska säätila täällä E-Suomessa on mitä on, niin kuvitetaan postausta vanhoilla joulukuvilla! ;)
Tämä tonttuilukuva on otettu vuonna 2014.

Palasin juuri meidän aaton treeneistä. Menin siis itsekseni perusjumppaa, ja jatkoin samalla idealla kuin ensimmäisessä valmennuksessa, jonka pitkän tauon jälkeen teimme keskiviikkona. Kerron siitä myöhemmin tuossa alla! Mä niin tykkään treenata kunnolla joulun aikana. Kaikki alla on niin hiljaista ja saa olla ihan rauhassa tekemässä töitä, sekä tekee ihan hyvää harrastaa kunnon liikuntaa, sillä kuka kieltää ettei mukamas tulisi syötyä laittoman paljon jouluna... ;)

Hertta on nyt tasottunut ihan älyttömästi. Se oli saikun jälkeen aika villi ja kireä, ei millään malttanut. Nyt se on selvästi taas tyytyväinen ja hyppäämisen ja valmennuksen jälkeen se on taas normaali oma itsensä ja oikein ihana ratsastaa. Vähän ajattelin kertoa tähän menneen viikon kuulumisia!

Puoleentoista kuukauteen siis emme ole valmennuksissa olleet surkeiden sattumusten seurauksena. Tosiaan 3 sairaslomaa eri syistä tässä välissä ja vanha hevonen ei tykkää hyvää kävelylomista... olen kuitenkin sen 2 viikkoa palautellut Herttaa liikutukseen ja se on edelliseenkin postaukseen viitaten ollut tosi jees, mutta vaihtelevuutta on ja kyllähän sen kunnon heikkenemisen huomaa.

Tämä viikko sunnuntaista lähtien on ollut ensimmäinen kunnon työviikko Hertalla. Olen siis tehnyt muutakin kuin vaan humputellut ja "liikuttanut". Ihanaa oli huomata sunnuntaina että kaikki ne temput tulee edelleen helposti ja ne ei ole unohtunut. Päinvastoin, H esittää niitä mielellään ja rennosti. Se kuitenkin vähän fuskaa perusasioissa. Vinoudet ovat tulleet enemmän takaisin ja voimaa puuttuu mitä ennen sairaslomaa oli. Tietenkin. 

Maanantaina tein puomijumppaa ravissa ja ajattelin pystyttää pienen esteenkin koska H oli niin tylsistynyt ravipuomien kanssa. Sitä ei kiinnostaisi vähempää mitkään puomit! Virhearviona minulta kuitenkin tuli se, että voisin hyvin hypätä vähän pientä kavalettia laukassa koulujalustimilla, koska H on niin tylsistynyt tähän tehtävään. No jumaleissön kun Hertta näki tämän 50cm korkean "esteen" niin sehän lähti jo sätkimään ennen kuin nenä osoitti esteelle! :D hypättiin sitten tätä yhtä estettä noin 10 kertaa ja loikat olivat ihan jäätäviä ja mulla vaikeuksia päästä hyppyihin mukaan kun H vain roiski mistä sattuu ja en edes niitä jalustimia lyhentänyt! :D hahha, kyllä oli muilla hauskaa katsoa tätä...

Hyppääminen kuitenkin teki terää sillä tiistaina H oli todella hyvä ja rento ratsastaa!

Hertta vuonna 2011 kirmailemassa laitumella
Kuva Janna Pehkonen

Kuva Janna Pehkonen

  Keskiviikkona olikin sitten valmennus. Sovittiin että vain 30 min ja halusin tehdä ihan vain perussettiä. Ei temppuja, ei mitään muutakuin että a) H kantaa lavat ja B)on suora molemmille pohkeille ja ohjalle. Ei muuta.

Teimme todellakin 25 minuutin tehotreenin, eikä enempään oltaisi kumpikaan jaksettu... minunkin ratsastuskunto isossa ravissa on huonontunut! Hyi mua.

Emme oikeasti tehneet mitään muutakuin "Molemmat pohkeet ja eteen. Molemmat ohjat". Pääty-ympyrällä pyörimme ja sitten uraa pitkin. Emme edes tehneet mitään sen kummempia taivutteluja! Vaadimme vain Hertalta että lavat ylös ja asetukset läpi molempien kierrosten suuntaan. Piste.

Heti tunti alkoikin sillä että käytin heti kylmän viileästi molempia pohkeita käynnissä ja Hertan täytyi reagoida heti. Eteen täytyy mennä muttei juosta alta.

Sitten "molemmat pohkeet" ja *pam* raviin! Sitten ravissa sama juttu. "Molemmat pohkeet" ja *pam* ravia ravia.

Sitten sama laukassa "molemmat pohkeet" ja *pam* laukka. Laukassa sama "jalka jalka ja iso laukka, kuin menisit kavaletteja, etuosan pitää nousta tai kavaletit tulee mukana"!

Vasen kierros on nyt tällä hetkellä helpompi, oikeassa H kaatuu sisälle mun oikean pohkeen päälle. Mutta vasemmassa kierroksessa ongelma on sama, eli H kaatuu ulkopohjetta päin eli valuu ulos. 

Mun täytyi enemmän tehdä oikealla pohkeella töitä. Vaadin oikean kyljen töihin. Symmetriaa!

H teki tosi hyvin töitä vaikka välillä näkyi kuinka se haluaa juosta oikeassa kierroksessa läpi. Mutta enpäs antanut. Kyllä se ihan hyvin liikkui kun vaan vaadin sen pohkeiden väliin ja kaikille neljälle jalalle, eikä vaan jäädä röhnöttämään kummankaan pohkeen päälle. Eikä H edes kuumentunut!

Tämän tehotunnin jälkeen Hertta on ollut loppuviikon oikein seesteinen, rauhallinen ja todella kiva ratsastaa! Se liikkuu elastisesti ja on taas entistä enemmän kuin aikaa ennen saikkua. Kunnon työnteko se hevosen tiellä pitää ja se on sitä parasta lääkettä :)

Vuodelta 2014 jolloin pidimme "jouludressagekuvaukset" pellolla.
Kuvat on ottanut Riikka Vuorinen

Nyt jatkamme ainakin ensi viikon tällä. Silloinkin keskiviikkona vain 30 minuutin valmennus ja samaa juttua. Temput ovat Hertalla selkäytimessä, niihin ei tartte toistaiseksi koskea. Siinä mielessä se on GP valmis, mutta nyt pitää vain saada kunto takaisin ylös ja jumpata se kroppa myös sinne. Ei GP ole vain GPliikkeet, vaan ennen kaikkea kokoamisaste...

Nyt meillä treeneissä on ajatus että voin ratsastaa vaikka sen tunnin, mutta täyttä ja totista työntekoa on vaikka vain se 20 minuuttia yhteensä! Tai 20 minuuttia totista työtä, ja sitten lopetetaan ja kävellään lopun aikaa. Ei mitään hipsuttelua, enkä nyt saisi varoa Herttaa ja vaan kevennellä. Se on turhia kilsoja. Vähemmän aikaa, enemmän työtä eikä missään nimessä toisinpäin!

Kyllä se vaan niin on että ihminen on laiska. Sitä luulee tekevänsä töitä, mutta huomaakin olleensa ihan avuton kun se silmäpari saapuu jälleen maneesin laidalle ja laittaa RATSASTAJAN taas töihin. Kappas kummaa, hevonenkin tekee silloin töitä... Tuota mä just valmentajassa haen. Se laittaa ja ottaa kaiken susta irti, eikä tule kuulonkaan mikään "hyvähyvä". Ratsastaja yksinään usein tekee tahtomattaankin vain sen mikä on pakko, ja mikä tuntuu helpolta ja hyvältä...