Mikä Hertassa on parasta?
Sen luonne. Se on niin ihana. Okei, onhan se tamma (yhyy), mutta se ei kuitenkaan ole tammamainen. Jos tammaoikkuja ei lasketa, sanoisin Hertan olevan paras hevonen luonteeltaan mitä olen ikinä nähnyt. Tällä kertaa keskitytään vain niihin parhaisiin ominaisuuksiin hevosessa, joten jätän sikseen Hertan tammapäivän kettuilut. ;)
Hertta on oikeasti todella kiltti. Se hörisee ihan jokaiselle ohikulkijalle sen karsinan ja tarhan kohdalla. Se juttelee. Ihminen tai hevonen, whatever. Aina korvat hörössä, silmät suurina se hakee kontaktia kaikkiin.
Menen valmennukseen. Valmentaja kävelee luokseni, tai me kävellään hänen luokseen. Hertta hörisee.
Ollaan kisoissa, radalla. Tullaan lopputervehdykseen, taputan, heitän ohjat pois, Hertta hörisee.
Hertta syö. Avaan karsinan oven. Sen on pakko höristä, vaikka suu on täynnä ruokaa. Kuulostaa hassulta, puhua nyt ruoka suussa!
Ollaan tunnilla/valmennuksessa. Tehdään kunnolla töitä, se keskittyy. Kehun ja heitän ohjat pois tauon merkiksi, se hörisee.
En oikeasti ole tavannut hevosta joka hörisee tauotta, ihan kaikelle. Se on kuin koira joka heiluttaa häntää. Se tulee siltä luonnostaan. Ei se taida edes tietää että se hörisee! Se vain tippuu suusta.
Tallillakin ihmiset sanovat "Tuo on kyllä tallin äänekkäin hevonen. Harvoin se hirnuu, mutta hörisee. Ihan sama onko maha täynnä ruokaa, hörisee silti kun ohi kävelee. Jos Hertta olisi ihminen, kukaan ei jaksaisi sellaista punapäistä höpöttäjää, joka on äänessä aina ja kokoajan, eikä lopeta puhumista!"
 |
| Siinä höristään. Inter radan jälkeen ohjat pois ja kiitos! |
Se ei ikinä luimista korviaan ratsastaessa ja sano ratsastajalle "tee keskenäs". Välillä jos sitä ärsyttää, se potkaisee lehmänpotkun sivulle. Todella hurjaa, mutta jatkaa silti tehtävää. Se ei ikinä stoppaa ja hermostu. Vaikka hoitaessa ja käsiteltäessä ja muutenkin se on melko reaktiivinen hevonen, töissä sillä on lehmänhermot! Vaikka se ei ymmärtäisi siltä vaadittavaa tehtävää heti, se vain yrittää ja yrittää ja yrittää... Vaikka se kuumenee, vaikka se vähän hermostuu, se silti yrittää, yrittää, yrittää. Virheestä toiseen, kunnes jossain vaiheessa tulee se oikea reaktio ja päästään kehumaan (sitten taas höristään kun kehutaan).
Hertta ei ole helppo ratsastaa, se jännittyy helposti. Varsinkin vieraan ihmisen kanssa. Mutta vaikka se jännittyy, se silti yrittää. Pikemminkin se jännittyy siitä, koska sitä arveluttaa se, että "osaankohan mä tota, mitä tuo ratsastaja vaatii? Mitä jos teen virheen? Mitä jos en miellytä sitä?".
Kun Hertan selässä on asenteella "tehdään näin, mä näytän suunnan", se on tyytyväinen ja tekee niinkuin kapteeni käskee.
Jos ratsastaja on selässä "apua, en uskalla koskea tähän hevoseen, mitä jos en osaa pyytää siltä oikein?", Hertta jännittyy tästä, ja aloittaa yleensä sinkoilun. Myös pikku-ukkoja alkaa näkymään maneesin laidalla.
Se on tyytyväinen kun ratsastaja kertoo sille mitä pitää tehdä napakasti ja selkeästi, silloin hänen tarvitsee vain toteuttaa asia! Hertan isoin miinus on sen rakenne, mutta jos korvienväli on näin hyvin kunnossa, se rakenne ei ole este, vaan hidaste. Kertoo jo paljon Hertan työmoraalista että se tuon mallisena hevosena kuitenkin suorittaa parempiensa joukossa hyvin. Hertta olisi ihmisenä se, joka puutteistaan huolimatta tekee hommat täysillä, eikä luovuta vaikka se on hankalampaa kuin toisilla. Se vaikka opetelisi kävelemään ilman jalkoja, noin niinkuin kärjistetysti. Se ei jäisi aloilleen ja sanoisi "kun en mä pysty", vaan Herttahan sanoo että "pystyn siihen".
Kolmas paras ominaisuus Hertassa, on sen käsiteltävyys.
Se on herkkä ja ihmistä kunnioittava. Vaikka se säpsyy vähän kaikkea, se ei IKINÄ tule ihmisen yli, ja aina väistää ihmistä. Se on myös kuin koira käsiteltäessä ja hoitaessa. Sanon sille "seiso", se seisoo irti käytävällä eikä lähde mihinkään. Tosin en tiedä, onko se fiksu vai tyhmä kun tottelee. Sillä olisi hyvä tilaisuus karata vaikka heinien ääreen, mutta "ei voi lähteä, kun ei ole lupaa!". ;)
Kisoissa jätämme sen usein traileriin syömään ja menemme itse katsomaan kisoja. Siellä se seisoo hiljaa paikoillaan ja syö. Yksin. Trailerissa se on tyytyväinen, mieluummin siellä rauhassa, kuin muiden vieraiden hevosten lähellä (Hertta vierastaa muita hevosia, viihtyy yksinään, tämäkin on ihana ominaisuus, eli ettei se ole läheisriippuvainen).
Kun talutellaan Herttaa kisoissa, voin jäädä vaikka itse istumaan johonkin, Hertta narunpäässä. Siinä se seisoo paikallaan rauhassa. Sitoa ei häntä kiinni saa, vetopaniikin sattuessa tulisi vaaratilanteita.
Sanoisin siis että Hertta on mun unelmien hevonen käsiteltävyydeltään ja luonteeltaan. Se on niin kiltti, eikä ikinä halua tapella vastaan. Joskus Herttakin muistuttaa että hällä on mielipide asiaan, mutta sikailemaan se ei rupea, ja yleensä aina pieni palautekeskustelu saa aikaan sen, että käsky menee perille. Mutta hei, ainahan sitä hevonen saa kysyä! Siihen sitten vastataan. ;)
Mikä teidän lempihevosessanne on parasta? Tehkää perässä oma postaus ja linkatkaa Blogitallin haasteeseen se!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
PS, Jotkut ehkä jo huomasivatkin että Blogitalli on uudistunut! Toiveisiinne on vastattu, ja nykyään bloggaajien postaukset päivittyvät reaaliajassa etusivulle. Muutoin sivustosta löytyy kaikki mitä ennenkin, toimituksen nostot ja bloggaajien esittelyt. Mitä mieltä uudistuksesta?
