Piruettien treenaamista

Eilen valmennuksessa oli sovitusti tapetilla piruetit. En niitä ole hetkeen tehnyt, koska olen halunnut jonkun maastakäsin auttamaan ja katsomaan. Hertta osaa olla niissä vähän turhan teatraalinen, se on vähän joko tai. Joko jäädään liian paikalleen ja mennään melkein levadetyyppisesti, tosin tässähän se istuu ja nostaa itseään tosi hyvin, mutta on liikaa pohkeen takana. Toinen vaihtoehto on, että tehdään pienen pientä askelta "vähän sutien", eli ei ihan rehellisesti istuta takaosalle, vaan "potkitaan vauhtia".

Tein tiistaina vähän yksin alle piruettiaskelia. Otin pitkästä aikaa raipan mukaan, ja sen kanssa saan Hertan pysymään paremmin pohkeen edessä ja samalla muistuttamaan lavalle etuosan nostoa, jos tämä meinaa unohtua. Olen kuitenkin mennyt nyt oikeastaan koko ajan ilman raippaa, koska tahdon tehdä korjaukset ensisijaisesti jalalla, ja raipan kanssa helposti sortuu siihen, että kun pitäisi jotain tehdä jalalla, se tehdäänkin raipan kanssa. Vaikka vain pieni huomautus että "terästäydy kiitos", johon riittäisi kevyt kosketus molemmilla pohkeilla, niin kuka myöntää että ehkä helppommin se onkin se raippa jolla hipaistaan pohkeen taa? Kyllähän heppa siihen reagoi kivasti, mutta kun radalla ei ole sitä raippaa mukana. Hevonen tulee opettaa jalkaan, ei raippaan. Raippa on todella hyvä apuväline nimenomaan sellaisiin pieniin huomioihin, esim. "Hertta hei, muistappas tää vasen takanen täällä". Raipan kanssa pystyy "osoittamaan" hevosella sitä paikkaa mihin halutaan lisää jotain. Mutta ei me Hertan kanssa olla enää siinä vaiheessa, että pitäisi kädestä pitäen näyttää. Tahdon enemmän jalalle fokusta ja se on ihan vain mun jalkojen laiskuutta jos en niitä käytä!

Valmennukseen kuitenkin jätin taas raipan pois. Tarvittaessa mulla on sitten valmentaja maastakäsin auttamassa.

Tehtiin ensin hyvää piruettiharjotetta (vink vink), eli neliön muotoinen ura, ja jokainen kulma käännetään piruettiaskelin. Eli tässä tulee max 2-3 piruettiaskelta kääntäen. Tarpeeksi hyvien piruettiaskelien tekemiseen, mutta tarpeeksi vähän että hevonen ei kerkeä mennä liian syvälle piruettiin ja kivuta sieltä vaikeasti ulos. Kun tekee vain nuo pari askelta piruettilaukkaa, pääsee vielä helpommin ulos niistä. Ponnistus uloshan se rankkaa on! Eli tulee treenattua piruettiin tuloa, ja pari askelta, ja siitä piruetista pois lähtöä.

Hertta on niin nopea kettu etten saa tuudittautua mihinkään. Aluksi se oli  vähän tönkkö saapumaan piruettiin, mutta kun noin 2 kulmaa olin kääntänyt piruettia, niin sitten se jo "tiesi täsmälleen mitä tehdään, anna meitsi hoitaa!" ja se jäi liikaa paikalleen. Taas taattua Herttaa: "Ai piruetteja! No hei käännetään saman tien kokonaan ympäri niin saat vähän ekstraa!" ;)

Se  on niin innokas ja olevinaan tietää mitä tehdään. Senpä takia sain olla lopuksi tosi tarkkana että VAIN se 2 askelta piruettia ja sitten jo ulos. Hertta mielellään olisi tehnyt koko piruetteja, mutta säästetään ne myöhempään.

Taru Arola kuvasi jälleen! 

Tässä kulmapiruetteja, eli vain pari askelta kääntäen ja sitten jo ulos. H pysyi näissä ihan kivasti hyppysissä. Toki tuli huonompiakin yrityksiä ja sitten taas parempia. Eli vähän epätasaista välillä.
Aika hyvin tässä kuvassa näkee että Hertan takajalat tulee melkein etujalkojen tasalle piruettiin ponnistavassa askeleessa ja kuinka lantio taipuu! Se on hyvä että se tosissaan tekee tällaisia tosi punnertavia askelia, mutta siinä täytyy varoa ettei papu lopu kesken ja jaksaa vielä ponnistaa siitä ulos eikä jää pohkeen taa!
On se kyllä jotenki söpö pötkylä!

Kulmakäännöksiä

 Tämän jälkeen valmentaja tuli keskelle ja jäin pyörittämään piruettilaukkaa kääntäen, mutta en paikallaan. Valmentaja oli siinä vähän taka-alalla, riittääpä ainakin vain hänen läsnäolonsa niin "paine" pysyy  takana ja ajatus paremmin eteen. Hertta teki hyviä askelia, mutta se  on vähän ahistuneen oloinen kun takana seistään, eihän se oikein kestä muita hevosiakaan ihan hännässä kiinni ratsastaessa (paitsi tarhanaapuria maastossa!) joten se pikkuisen jännittyi, mutta tuli kyllä hyviä askelia. Huomasi kyllä ettemme ole tehneet tällaista kyykkäystreeniä pitkään aikaan! Hyviä askelia tuli, mutta tosiaan piti tosi pienissä pätkissä tehdä. Ihan turha myöskään jatkaa loputtomiin ja "jahdata" niitä superaskelia. Piruetit on niin rankkoja punnertaa hevoselle, että jos ne paukut loppuu takaosasta, niin sitten ne loppuu ja myöhemmin seuraavina päivinä uudelleen yritys. Silloin jo tulee yleensä parempia askelia. Se on ihan sama kuin olisit salilla ja olet jo nostanut 50 kg jalkaprässiä, mutta haluaisit nostaa sen 100kg, mutta et vain enää pysty kun nostot pienemmillä painoilla jo painaa jaloissa. Ehkä ensi kerralla sitten. ;)

Meille jäi vähän aikaa ylimääräistä tästä 30 minuutin valmennuksesta ja päätettiin ottaa vielä vähän ykkösiä ja kakkosia loppuun! Niissä ei mitään sen ihmeellisempää, kuin että tehtiin sellaista tehtävää että Hertan täytyy tosiaan jokainen vaihto tehdä mun avuista.

Tehtiin esim niin, että tulin pitkää sivua pitkin, tai kokorataleikkaata. Ratsastin ensin 6 kpl kakkosia. Sen jälkeen eteen. Sitten vielä yksi tai kaksi vaihtoa. Myös niin, että tehtiin vaikka 4 kpl ykkösiä, sitten laukkaa eteen, jonka jälkeen vielä yksi edes takas vaihto jokaisella. Juuri tällaista tarkkuutta, että Hertan täytyy tosiaan olla valmis ja niin kuulolla, että se tekee sen 4 vaihtoa, tai vaikka 12, jos vain pyydän. Tämähän on ultimaattinen tehtävä sitten jos tekee vaikka ensin 5 kakkosta ja vaihtaa siitä suoraan 6 kpl ykkösiin ja takaisin 3 kpl kakkosia... ;) Eli todellinen kuuliaisuus- ja tarkkuustehtävä! Tosin ehkei olla ihan vielä siinä asti, vähän ruosteita ensin rapsutellaan pois ;)

Lisää vain treeniä taas ja saadaan tasapainoisempia askelia. Pikkuhiljaa. Sanoisinko että kuukausikin eteenpäin niin uskon että nämä on jo taas peruskauraa! Mun täytyy nyt ruveta nostamaan vielä lisää rasistusta ja olla vähän vaativampi yksinäänkin, eikä vain "hölkkäillä".

Jos H jäi liikaa paikalleen kulmapirueteissa, mun piti käyttää "parkkipirkkopohkeita" (juu u, mielikuvia taas... ;) Eli parkkipirkko, joka ei heti iske sakkoa tuulilasiin, mutta kyttää heti jos parkkiaika ylittyy minuutillakin. Toisinsanoen pohkeeni ovat kytikellä napauttamassa heti jos eteenpäinpyrkimys sammuu "minuutinkin yli"). Samalla annan edestä tilaa, ikäänkuin osoittaen suuntaa "meneppäs tuonne". Tässä kuvassa kuitenkin ihan hyvää se, että paino kokonaan tuolla vasemmalla takajalalla, hyvin ponnistaa siitä eteen!

Tässä piruettilaukkaa pienellä voltilla valmentajan ympärillä jossa Hertta vähän ehkä hassussta laukka-askeleessa, eli ei ihan vielä ponnistusvaiheessa. Hyvin vaikuttaa muuten pelkkä ihmisen läsnäolo Hertan takaviistossa, se on heti korva sinne päin ja lukee mitä hännän takana tapahtuu.
Itse yritän vain istua mahdollisimman suorassa ja vatsalihaksilla "punnertaa itsekin piruettia" ja olla käden kanssa tosi kevyt. Mulla on tuhma tapa vähän "varmistella" ohjalla ja mukamas antaa Hertalle tukea piruetin aikana. Pitäisi oikeasti luopua tästä omasta "kauhukahvasta". Ei Hertta sitä tukea tarvitse, minä varmaankin enemmän mutta hyvähän se on "syyttää hevosta" ;) vitsivitsi.

Tänään ajattelin tallilla töiden jälkeen vähän hölkkäillä jos Hertta olisi väsynyt rankan valmennuksen jälkeen, mutta mitähän mä taas aliarvioin tuota "vanhusta"... Se oli niin energinen että päätin mennä juoksuttamaan jotta se saisi pitää vähän hauskaa liinan päässä, sillä maneesi oli tyhjänä. Ei se paljoa riehunut mutta "vinkui" sitäkin enemmän ja pari pientä kuoppaa piti sitten tasoittaa maneesin pohjasta... ;) Ei väsyttänyt sitten yhtään ja vetreästi liikkui!
Huomenna onkin kengitys, joten tulee kevyempi viikonloppu!

Nyt on teille lukijoille käynyt tuuri, sillä nyt on jokaisesta valmennuksesta kolmen viikon ajalta ollut ihan uunituoreet kuvat Tarun kuvaamana ja jokaisesta tein postauksenkin! Olette nyt päässeet oikein seuraamaan jokaisen valmennuksen kulkua näin blogin välityksellä. Aina ei ehdi kirjoittaa valmennuksista ja vielä harvemmin saan oikeasti valmennusta koskevaa kuvamateriaalia, vaan joudun koristamaan postauksia vanhoilla kuvilla. Tosin en itse koe tätä haittaavaksi jos kuvat jotenkin tukevat tekstiä. 

Vähän on ollut kiirettä ja aikaa ei ihan blogin kirjoittamiselle ole jäänyt, mutta yllättävän hyvin olen saanut kirjoiteltua. Mulla tosiaan vaihtui työpaikka tuossa vuoden vaihteessa ja tuntuu että mun aivot on ihan jäässä kaikesta uudesta informaatiosta! :D Ehkä tästä pari kuukautta eteenpäin niin rutinoidun uuteen työhön ja aivot vapautuvat taas muuhunkin ;)

Kiitos muuten paljon kivoista ja ajatuksia herättävistä kommenteista edelliseen postaukseen! Tykkään lukea ja vastailla teidän kommentteihin kyllä. Syvällinen pohdinta aina parasta!

Ratsasta askellajeja, älä temppuja

Ensinnäkin onnittelut Hertalle! Se kääntyi nyt vuodenvaihteesta virallisesti 19- vuotiaaksi! Miettikää. Hertta 19 wee ja se vaan jaksaa painaa täysillä. Ja harjoittelee vielä tuon ikäisenä kohti GP:tä siinä missä normaalisti hevoset ovat jo eläköityneet! Tottakai tässä mennään kokoajan tunnustellen että tuleeko se ikä jo vastaan mutta rehellisesti voi sanoa, että Hertta tuntuu ihan yhtä vetreältä kuin silloin 9 vuotiaana kun aloin sillä ratsastamaan. Hertan ja mun yhteistä taivalta tulee siis tänä vuonna toukokuussa 10 vuotta täyteen. :)

Rupipää! <3

No mutta sitten takaisin otsikon aiheeseen...

Se nyt on meidän teema ollutkin tässä jo pitkään. Valmennukset ovat vieläkin 30 minuutin mittaisia, ja teemana on juurikin askellajien ratsastus. Hyvä käynti, hyvä ravi, hyvä laukka. Toki väliin voi aina tehdä jonkun tehtävän, mutta pääpaino on että ratsastaa ja kehittää sitä askellajia, oli temppu/tehtävä mikä vaan. Eli ei keskitytä tehtävän oikein saattamiseen, vaan askellajin laadukkaaseen säilymiseen "no matter what" se tehtävä onkaan!

Jälleen kerran Taru Arolan kuvia luvassa tästä valmennuksesta ;)

Tässä näkyy mun kokemattomuus tällä tasolla. Osaan ratsastaa vaihtoja jokaisella askeleella. Osaan ratsastaa askellajeja. Mutta kun yhdistän nämä kaksi, huomaan että olen vähän tasoani ylemmällä miettimässä. Vielä en vain kykene laskemaan askelia ykkösissä ja samalla korjaamaan vaikka vinoa lapaa. Pystyn keskittymään joko laskemaan tarkasti askeleita ja käyttämään apujani niin ettei Hertta rikkoisi sarjaa. Mutta että samalla kun teen tätä, niin käyttäisin apujani esim. suoristamiseen. Ei se ole rakettitiedettä, mutta en vain oikein ole siellä vielä! Sanoinkin valmentajalleni, että mä vielä vähän turvaudun siihen vanhaan, eli keskityn ratsastamaan sarjat jokaisella askeleella puhtaasti, ja "pelkään" puuttua vaikka siihen vinoon lapaan! Vaikka muutoinhan mä kaikenaikaa kaikessa ratsastuksessani keskityn suoruuteen ja perusjuttuihin! Mutta vielä olen sen verran "ameeba-aivo" näiden GP juttujen kanssa, etten vain kykene yhtäaikaa tekemään kaikkea. Tähän valmentajanikin sanoi, että siinä on vielä se ero miksi et olekaan ammattilainen ja se on tottakai selvää koska Hertta on mun ensimmäinen "GP-projekti". Lohdutti kuitenkin että jokainen ratsastaja joutuu tämän käymään läpi, ja olen jo pidemmällä koska yritän, verrattuna niihin, jotka ei yritä.

Tämä valmennus oli siis viime viikolla kun oli kovat pakkaset... Vaikka meillä on lämmitetty maneesi, niin kyllä vilttiä ja kunnon toppatakkia tarvitsi meidänkin maneesissa alkuverkan ajan! Ja silti könötän selässä kuin orava p... noh, pakkasilla... ? :D

Heh, tässä kuvassa meille kävi pieni stiplu kun yritimme saada Hertalle isompaa etuosaa ja ilmaa laukkaan. Sitten kerran se oikein nosti etuosaansa ja ponkaisi näin eteen "huitaisten" etujalallaan "AI NÄINKÖ?! EIKÖ MIKÄÄN RIITÄ?"  :D Hiukan teatraalinen tamma, vaikka kauhean hyvin se yrittikin :)

Käyntiäkin kävimme läpi. Vaikka valmentajan sanoin Hertalla ei olekaan mikään maailman paras käynti, niin siinä on kuitenkin todella hyvä tahti silloin kun se on rento. Se on sen näköistä ettei mikään maailmassa voisi sekoittaas en tahtia. Levollista ja tahdikasta. Sitten kun se jännittyy, se voikin olla passia! Toki tätä ei enää onneksi niin käy, nuorempana saatoimme saada 4 käynnistä passimaisuuden vuoksi, mutta se on rentouden takia onneksi hävinnyt.

Olemme kuitenkin tätä "askellajiteemaa" jatkaneen nyt kuukauden. Emme ole tehneet mitään muuta kuin perusjuttuja ja olleet ihan natseja siinä että Hertta on suora ja kantaa, ja tämähän vähän hämmentää Herttaa kun "se vanha ei enää riitäkään". Hertta nytkin tekee ykkösiä vaikka 20 kappaletta putkeen "vanhalla tyylillä", eli sillä, mikä on sille helppoa. Annan sen mennä vähän vinossa, siinä mukavuudessa missä se haluaa. Nyt kun sanonkin että "Hei! Oikea lapa samalle linjalle muun kropan kanssa kiitos, ja huom, teeppä samalla 20 kappaletta ykkösiä...", Hertta hämmentyy. Se tekee rikkoja. Tietenkin. Kun korjaan vinoa lapaa, se sekoittaa Herttaa. Antaa sille uutta impulssia vanhan tilalle. Se hämmentyy. Mutta tämä vähän kuuluu uuden opetteluun. Ei se hermostu, mutta se tarjoaa kaikkea muuta! Ajan kanssa ja onnistumisien kautta tämänkin asia suttaantuu ja uskoisin että parin kuukauden päästä tämänkin on jo itsestään selvyys. Nyt kun jaksan suoristaa sitä oikeasti kuin "Natsi-Mutsi" konsanaan, ei mun tarvitse enää tehdä sitä parin kuukauden päästä, koska se on "selkäytimessä" ja itsestäänselvyys. Ihan sama mikä se "uusi" asia on, niin aina se vaatii aluksi toistoja ja muistuttelua, mutta parin kuukauden päästä siitä ei edes tarvitse keskutella!

Nyt olemme pitkän tauon jälkeen käyneet jo valmennuksissa läpi avot, sulut ja sarjat. Tai siis sen perusliikkumisen ohella. Nostamme siis Hertan perusliikkumista uudelle levellille ja otamme kerta kerralta aina mukaan jonkun "tehtävän", joka siis tietenkin kuuluu suorittaa "uudella levelillä". Ensi viikolla otamme piruetteja taas tapetille. Olen jo vähän tehnyt piruettilaukka-askelia, vaikken ole varsinaisia piruetteja hinkannutkaan. En usko että valmennuksessa tämä tulee olemaan hirveä ongelma (KOP KOP), sillä H on tuntunut todella uskomattoman hyvältä laukan kokoavissa askelissa. Odotan innolla!

Lopuksi jäin itsenäisesti loppuverkkailemaan ravissa, kun valmennuksessa teimme oikeastaan vaan laukkatyötä sarjoineen

Top Dressage Finland järjestää tammikuun lopulla rataharjoitukset jäsenille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan, joka siis lyötiin lukkoon kesällä kun pääsin TDF:ään Janne Berghin valmennuksiin, oli se että starttaisin näissä rataharjoituksissa Grand Prix luokan. Tuo Hertan tahaton sairasloma kuitenkin sekoitti pakkaa. En ole ihan varma ollaanko GP valmiita vielä tammikuun lopulle, vaikkakin kyseessä on rataharjoitus. Jätän sen vielä auki. Toki haluan rataharjoituksiin osallistua, mutta ehkä menen sen "helpomman GP ohjelman", eli Intermediate II, koska se on jo pariin kertaan esitetty.

En tiedä! Katsotaan. Kaikki riippuu Hertasta. On sanomattakin selvää että kokonaisen GP-ohjelman ratsastaminen tulee olla kotona "helppoa", jotta sitä voi lähteä edes esittämään vieraalle maalle. Tämän kanssa ei saa hätäillä. Ehkä siis katsomme keväämmällä.

Siis uskomatonta... Täällä mä vaan puhun Grand Prix ohjelman ratsastamisesta, vaikka 2 vuotta sitten vielä sanoin ettei Hertasta ja musta ole GP-tasolle, ettei me ehditä sinne! Jotenkin utopistista pistää edes samaan lauseeseen: Noora + Hertta + Grand Prix (= Yksi iso vitsi? :D )

Hrr... Ei oo todellista. Minä, Norppa, jonka toiveissa oli joskus startata He A tasolla! Ja tämä ei ole edes mun idea, vaan tsemppiä on tullut ammattilaisilta ja he ovat valaneet muhun ja mun tekemiseen uskoa! Paljon on vielä tekemistä meidän menossa, ja ihan oikein hävettää välillä edes puhua näistä kun tuntuu ettei mulla ole oikeutta siihen. "Olen vain amatööri". Toki miksei sitä saisi vaikka kotikentällä kuvitella olevansa olympialaisissa, ei se ole keneltäkään pois. Tahdon nyt nähdä pääsenkö edes starttikuntoon tälle tasolle, sillä nyt mulla on siihen mahdollisuus. On sanomattakin selvää että Hertta menee mun oppirahojen maksajana, ja varmasti voin vanhemmalla iällä sanoa ääneen kuinka tein sen kanssa paljon asioita väärin. Mutta jonkun hevosen on ne oppirahat tosiaan maksettava, jotta ratsastajana pääsee kehittymään. Onpahan aikamoinen työkalupakki mulle jätetty Hertan ansiosta seuraavalle hevoselle!

Edelleen tahdon korostaa, että vaikka täällä blogissa höpöttelen kaikennäköistä, niin en ole ammattilainen, enkä sellaisena itseäni pidä. Mä vaan olen aina ollut sellainen ääneenpohtija, että siinä yksi syy miksi kaverit sanoikin "mikset ala kirjoittaa blogia, ei tarttisi aina vaan jutella sun kanssa kouluratsastuksesta". Mielipiteitä on monia ja varmasti mullekin naureskellaan "mitä se oikein kuvittelee", mutta sen verran olen jo kasvanut, etten aio niiden vaikuttaa. Eihän sitä ennen kehdannut edes tietyissä vaatteissa kulkea kadulla, nykyään kehtaan jo vaikka yöpaitasillani käydä kaupassa jos niikseen tulee! :D
Olen aina ollut sellainen nöyristelijä varustettuna alemmuuskopleksilla, mutta aika hyvin tässä jo alan oppia siitä pois, vaikka se välillä nostaakin päätään.

Nyt en vaan saa ajatella näitä ja lannistua siitä mitä muut ajattelevat siitä kuinka ei me siihen pystytä (kyllä, olen jo saanut osakseni kommentteja, kuinka tyhmä suorastaan olen kun edes tällaisena WC-ankka ratsastajana kehtaan mennä). Pitää oikeasti olla hiljaa ja tehdä töitä sen eteen, välittämättä mitä muut sanoo. Mulla on kuitenkin erittäin, ellei jopa parhaimpia Suomen ammattitaitoisimpia valmentajia taustalla mua auttamassa, ja maailman ihanin hevonen siinä myös! Voisin jo siis tässäkin vaiheessa sanoa ison kiitoksen Hertalle, Riitta Holopaiselle, Janne Berghille ja Emma Kanervalle, jotka eniten mua ovat auttaneet. Toivotaan että se olisi tämä vuosi, mun ja Hertan 10-vuotis juhlavuosi suorastaan, jolloin "unelmista tulee totta" ja meidät nähdään GP-radoilla kesällä! :)

No joo, siinä vähän hölmöä lätinää tähän loppuun... :)

Laitan nyt tähän vielä kuvakollaasin ihan näin 10 vuoden kunniaksi.
Ylempänä siis minun ja Hertan ensimmäinen yhteinen valmennus vuonna 2007
Alla Hertan ja minun yhteinen valmennus vol miljoona vuonna 2016.