Kootussa Ravissa

15. lokakuuta 2016

Huomenna Ainoon!

Enpä ole koneen äärelle koko viikkona ehtinyt! Vähän jäljessä siis keskiviikolta TDF treenipostaus. Vietin tosiaan keskiviikkona kesälomapäivää ja suuntasin TDF treeneihin Espooseen. Kun kerta nyt sunnuntaina olen menossa Ainoon kisaamaan Inter I Küriä, teimme Inter I asioita niinkuin ne mun kürissä tulee. Emme käyneet koko ohjelmaa läpi, mutta näytin kaikki oleellisimmat linjat ja kuviot miten ne teen ja miltä ne näyttää.

Mulla on siis mun viime vuoden Small Tour küri käytössä. En ehtinyt lähteä muuttamaan sitä, sillä tosiaan viime metreillä päätin koko osallistumisestani Ainon kisoihin (72 euroa kansallisesta startista on aika suolainen hinta omasta mielestäni... :D ). Kuitenkin päädyin lähtemään että saan ratoja alle ennen Ypäjän Inter II koitosta lokakuun lopulla. Toisekseen en ole ikinä päässyt ratsastamaan Ainossa, niin nyt on tilaisuus nähdä sekin paikka hevosen selästä käsin. Itse asun ihan lähellä kisapaikkaa, mutta hevonen toki pitää hakea Hyvinkäältä asti. Tyhmää seilata edes takas. ;)

Takaisin TDF valmennukseen...
Aloitimme piruettien tekemisellä. Ohjelmassani piruetit tulee keskilinjalla, about keskellä heti alkutervehdyksestä. Toinen sitten myöhemmin mutta samalla linjalla.
Muuten kaikki ihan ok, mutta Janne antoi hyviä vinkkejä millä saatiin kokonaisuutta hiottua sujuvammaksi. Hertan kanssa ongelma pirueteissa on sen kiirehtiminen. Se niin mielellään tekee "kaikki tässä ja nyt nopee kiitos hei". Se jää jopa liian paikalleen. Kun tulen piruettiin, toki kokoan selvästi ja valmistelen ajan kanssa. Pari ensimmäistä askelta käännän normaalisti, mutta sen jälkeen mun täytyykin ajatella jo isompaa piruettia tai jopa kuin ratsastaisin harjoituspiruettina lopun!
Kun ajattelen "liian isoa piruettia", itse asiassa siitä tulee parempi. En saa sitä kuitenkaan niin isoksi, että tuomarit kommentoisivat "liian iso", koska H kyllä yrittää änkeä sitä pieneen tilaan. Tullaan kultaiseen keskitiehen: Hertta sanoo pieni piruetti, minä sanon iso. Lopputuloksena on sopivan kokoinen... ;)
Sellainen piruetti jossa H ei mene liian pienelle ympyrälle, jolloin laukan laatu säilyy paremmin ja ulos ratsastaminen on mallikkaampaa!
Tämä toimi hyvin. Eli nyt radalla mun täytyy ajatella vain kaksi ekaa askelta piruettia, ja loput ajattelen jo ulos ja ratsastan "harjoituspiruettia" mukamas.

Kaikki kuvat Taru Arola!
Laukassa aluksi kun menimme ympyrällä Janne heti huomatti "Nenä eteen, se pyrkii kuolaimen taa". Janne on kyllä todella tarkka.
Aluksi piruetit olivat liian kiireisiä juuri tässä vaiheessa kun ollaan puolessa välissä piruettia. Mun täytyi estää Herttaa kääntymästä, ja ajatella sitä isommalle piruetille.
Piruettia vasemalle, viimeiset askeleet ennekuin ratsastetaan ulos. Tässäkin  vain olen tosi tiukkana Hertalle että "O-D-O-T-A!"
Tämän jälkeen kävimme läpi avot ravissa. Mulla ne tulee myös keskilinjalla selkä tuomareihin päin. Tulin kuitenkin suoraan Jannea kohti, jotta hän näkee ne edestä. Ensin tulee keskilinjalla vasen avo, ja keskellä vaihdan suoraan oikeaan avoon. Tässä tulikin isoin ahaa-elämys!
Mä olen jotenkin ajatellut kun ratsastan avoa keskilinjalla, että pidän Hertan lavat (ja siis itseni) keskilinjalla, ja takaosa on vähän ulkona. Mun täytyykin ajatella että Hertan takajalat on keskilinjalla! Etuosa ja minä ollaan siis vähän keskilinjan sivussa. Tottakai näinhän sen pitäisi mennä... Normaalistikkin avossa ratsastan etuosan sisään, eikä takaosaa ulos. En sitten tiedä, miksi jotenkin puolivahingossa keskilinjalla ratsastan juuri väärin, eli valutan takaosan ulos? Ei se auta vaikka ratsastaisin etuosan "sisälle" kun sijoitan sen väärin! Vaikka sen takaosanhan pitää jäädä alkuperäiselle linjalle, koska siirrän etuosan siitä alkuperäiseltä linjalta pois? Tyhmä minä. Kuinka saatoin :D
Tämän huomion kun Janne sanoi, niin avot oli tietenkin heti korrektimmat. Oikeassa avossa saisin taivuttaa vähän enemmän, ja mun täytyy ajatella vähän hitaammaksi Herttaa, koska sen niin helposti lähtee kiihdyttää vauhtia jolloin tulee epätahtia taivutukseen. Helpompihan se on vaan ajatella "vauhti korjaa virheet",  jos Hertalta kysytään...

Sitten kävimme sulut läpi ravissa.
Sulut tulevat mulla niinkuin GP:ssä, eli puolirataleikkaa siksakkina. Kuitenkin taidan tehdä ne vähän uran sisäpuolella (tämä näyttää paremmalta tilan käytöltä, kun menee mahd vähän uran kautta) ja toisekseen saan sillä vähän helpotettua linjaa. Mulla on enemmän aikaa taivuttaa H kunnolla ja tehdä siksakin aikana tulena taivutuksen vaihto rauhassa. Ei tartte tähdätä ihan uralle, vaan vähän sisälle!
Tässäkin oikealle mun täytyy taivuttaa Herttaa enemmän, mutta se ei saa lähteä juoksemaan. Se niin lähtee mielellään vaan keskiravimaiseen paraatiraviin, mutta vähempi on enempi tässäkin asiassa.
Koskakohan tuo Mummo vähän alkaisi hidastamaan tahtia...?


Välillä on vähän kiihdyttelyongelmia, kun H niin tahtoisi vaan mennä mennä mennä ja vielä kerran mennä, niin se tulee vähän liikaa ohjaa vasten. Ei tuntuma nyt kovalta tunnu, mutta H "painaa". Sen pitäisi liikkua vähän vähemmän jolloin tulisi painoa enemmän takajaloille eikä ne "työntäisi" niin raivolla kohti etuosaa ennekuin se ehtii alta pois!

Raviin alkoi löytymään tasapainoa pikkuhiljaa kun meno rauhottuu!
Sulkua oikealle niinkuin se kürissä tulee. Vanha mummo vielä venyy ja paukkuu!
Sulku vasemmalle. Se on Hertalle helpompaa, eikä se yritä juosta siitä läpi.
Huomaa muuten näistäkin ravikuvista varsinkin, kuinka aikajärjestyksessä ollessaan Hertan asento ja kokoaminen paranee. Sen niska nousee korkeimmaksi kohdaksi, eikä se ole niin matala edestä kun vertaa alkupään kuviin. 
Lopuksi kävimme sarjat läpi niinkuin ne mun ohjelmassa tulee. Tulin kerran kakkoset ja kerran kolmoset ja ne onnistui hyvin. Janne sanoikin että eihän niissä vaihdoissa ollut nyt mitään ongelmaa, toisinkuin viime kerralla! Sinäällään ihmettelin että kuinka Janne muisti viime kerran treenit sillä niistä  on kuukausi aikaa! Meillä tosiaan meni ykkösten treenaamisen takia vaihdot ihan sekaisin. Hertta alkoi jännittymään niissä. Olen jättänyt sarjat kuukauden ajaksi kokonaan pois ja kuten arvasinkin, niin nyt niissä ei ole ongelmaa. Toki H vähän on innokas niissä, mutta nyt se taas on itsevarmempi niissä ja vaihdot ovat isoja, eikä niin kireitä. Emme jäänet vaihtoja hinkkaamaan yhtään, koska ne tuli kivasti.
Olen toisaalta vähän tylsä tässä mun ohjelmassa vaihtojen suhteen nyt. Teen ne todella tylsällä ja helpolla linjalla, just in case. Hertalla on niiden kanssa ollut itseluottamusongelmaa, joten en yhtään ala vaikeuttamaan niitä. Onhan mulla loppulinjalla suoraan keskellä varalinja vaihdoille, ja siitä saa vähän vaikeusastettakin kun esittää ne keskilinjalla, mutta en nyt tälläkertaa kylläkään hae vaihdoilla mitään ekstraa tähän ohjelmaan.

Lopuksi menimme muutamat lisäykset... Ja kuten ilmeestä näkee, tämä on ihan Hertan lemppari kun pääsee menee kovaa... :D
Kaiken kaikkiaan valmennus meni hyvin jälleen ja Hertta oli jotenkin tosi iloisena tekemässä töitä! Se vaan ei noista lomista oikein tunnu välittävän. Tai ainakin loman jälkeen se on niin tosissaan ja tohkeissaan kun se saa mennä ja esiintyä! Toki sitähän kehutaan ihan hirveästi, niin kait se esiintyy ja tekee näitä koulukiemuroita niin kehut mielessä. Tässä muuten yksi pätkä kun yritimme kuvata Hertan hörinää ratsastaessa!
Voiko oikeasti olla positiivisempaa hevosta?




Vähän ehkä lähdemme Ainoon huomenna soitellen sotaan, sillä en ole ehtinyt yhtään harjoitella küriäni kokonaisuudessaan kunnolla. Olen tehnyt  nyt tämän viikon ohjelman pätkiä, ja kerran laitoin musan kännykästäni taskussa soimaan ja kokeilin ratsastaa sen läpi pysynkö ajassa. Meidän maneesi ei ole kisamaneesin mittainen, joten vähän hankala oli pitää linjat kasassa. On mulla vielä tämä päivä aikaa katsoa vanhoja kisavideoita ja kuunnella "tärpit" musiikista ja ajoittaa liikkeet sitä kautta. Illalla toivottavasti maneesissa ei ole ketään niin ratsastan kürin läpi taas kännykkä taskussa soiden. :)
Ihan siistiä nähdä tuo uusi ratsastuskeskus ihan lähietäisyydeltä ja testaa sen huippupuitteet Hertan kanssa! Paikkahan on ihan katsojaystävällinen ravintoloineen. A-oikeudetkin löytyy, joten mun poikaystävä sanoi että hän ehkä voisi viitsiä tulla katsomaan kun kerta lähellä on ja anniskelualuekkin on... ;) (tämä oli sitten vitsi! :D )


7. lokakuuta 2016

Kaikki kunnossa

Mainitsin ohimennen edellisessä postauksessa Hertan olleen vähän outo. Se on siis ollut pirteä omaitsensä, mutta sen takajalat turvotteli yhtäkkiä mystisesti. Turvotus muistutti impparia, mutta että molemmat takajalat ja vähän yksi etujalka ilman haavoja? Silloin kun monta jalkaa turvottaa, voi kyseessä olla virus/kuume.
Eikä siinä kaikki! Kun tietenkin käytin lämppäreitä Hertalla takajaloissa, oli se suutuksissaan ilmeisesti potkaissut itseään vasempaan kintereeseen ja siitäkös tuli hieno haava! Juuri kun turvotus takajaloissa oli laskemaan päin niin vasen kinner otti sen verran osumaa että se turposi hienoksi ja tietenkin tämä sai aikaan vähän epäpuhdasta liikettä. Näin se saikku sitten jatkuu!
("Helppo homma! Ihan vaan vinkkinä jos tahdotte lomaa töistä, kerran se kirpaisee mutta sen jälkeen saat hengailla taas vaikka kuinka pitkään!" T. Hertta)

Mua häiritsi tosiaan tuo mystinen turvottelu niin että sain meidän eläinlääkärin ottamaan laajat verikokeet tulehdusarvojen varalta, vaikka muita oireita sairastumiseen ei ollut. En hysteerisenä itseäni pidä, mutta eipä ole iso vaiva ottaa pari pulloa verta. Samalla valittelin myös kuinka Hertalla kasvaa karva kauheeta vauhtia, koko ajan tuntuu että saa klipata sen. Toki talvi on tulossa, mutten muista että H olisi näin paljon tehnyt karvaa. Varuiksi otettiin myös verikokeet Cushingin tautia varten. Onhan Hertalla jo korkea ikä, joka voi lisätä taudin riskiä.

Tulokset ovat tulleet ja kaikki on täysin normaalia.
Tulehdusarvoista fibrinogeeni oli hieman koholla, mutta kuitenkin rajojen sisällä. Se viittaa siihen että siellä tosiaan oli jokin virus tulossa/menossa ohi. Cushingin taudistakaan ei ole mitään viitteitä. Maksimiarvot ovat  0-35 ja Hertan tulos oli 12,7pg/ml joten ei sinne päinkään! Tulipahan sekin selvitettyä.

Verikokeista oli hyvä myös samalla nähdä kuinka Hertalla ei ole puutosta mistään. Kaikki arvot ovat kohdillaan hivenaineita myöten, joten tietää että ruokintakin on osunut kohdalleen vaikka ns. "pahaa teollista säkkirehuakin" syötän Hertalle. :)
Mutta sanokaa mun sanoneen, se on se laadukas heinä mikä ratkaisee!

Lupa on taas jatkaa treeniä! Kinnerhaava on vielä aika iso, mutta se ei enää turvota eikä häiritse liikettä. Ei tämä 2 vkon kävely/hölkkäkuuri huonoakaan tehnyt, tuntuu että lihakset ovat päässeet kasvamaan. Eilen kävin ottamassa "eteenalas ravia ja laukkaa", mutta eihän siitä tullu mitään. Mummo kuskas mua maneesissa pitkin ja poikin ja se vaan tahtoi mennä lujaa! Mutta hei, ainakin sillä oli kauhean kivaa... :D
Ehkä se meno taas kaunistuu kun päästään treeniin. ;)

Tänään Hertalla on vuorossa kraniosakraalihoito ja siihen laitetaan samalla iilimatoja... hyi hitto mua puistattaa jo nyt. Olen vaan kuullut niin paljon hyvää iilimatohoidoista että päätinpä testata. Katsotaan tehoaako mihinkään.

Kuva villiltä maastolenkiltä maanantailta