Elämä alkaa voittaa.

Nyt tuntuu että alan olemaan hammassäryn saralla jo voiton puolella. Aattona sain jonkun järkyttävän särkykohtauksen joka kesti seuraavaan aamu kuuten asti. Ei siinä sitten paljo nukuttu! Pystyin kyllä vähän syömään, mutta kipu oli ihan jäätävä. Koko oikean puolen leuka oli kuin sähköiskun jäljiltä. Nyt kuitenkin on jo aika hyvä fiilis ja uskaltauduin tänään takaisin selkään. Joskin aina kun syke nousee, alkaa jomottaa leukaa, mutta se ei sentään menoa haittaa kun ei satu. 

En vaan ymmärrä miksi kaikki sanoo Herttaa rumaksi!

Nyt päätän kunnostautua mun blogini kuvien suhteen! Tykkään että aina olisi hyviä kuvia laittaa tänne, vähintään edes kännykällä otettuja. Mulla kuitenkin on aina ollut Canonin EOS 400D kamera, ja tässä aloin miettimään miksi ihmeessä kuvaan kännykällä kun mulla on oikea järkkärikin. Aion siis raahata kameraa enemmän mukanani ja toivotaan että saisin napattua joskus edes hyviä kuvia. Katsotaan alkaako kuvien laatu paranemaan kun opin kuvaamaan... :D
Toki ratsastuskuvia en voi itsestäni ottaa, mutta toivotaan että saan vinguttua useammin kavereita tallille mukaan kameran toiseen päähän. Laitoin muutamia tämän päivän otoksia. Tästä se lähtee.

Kävin ensin aamulla pitämässä hieman estetuntia kaverilleni Anna-Riikalle. Vaikka pidänkin pääpiirteittäin vain koulutunteja, niin Anna-Riikka tahtoi hypätä. Teetin sitten sellaisia tehtäviä, jossa on pakko hyödyntää kouluratsastusta. Tänään siis kahdeksikolla esteitä ja hirveästi kääntämistä, hallintaa ja kontrollia. Treenattiin myös laukanvaihtoja esteiden välissä, jotta ne helpottuisivat radalla. En niinkään painota itse esteitä, vaan kaikkea mitä siellä välissä tehdään. Hyvin hyppäsi Ansku ja Brego!

Ansku ja Brego.  www.kuningasbrego.blogspot.fi
Harmittaa kun oli näin synkkä päivä. Kuvien laatu kärsii aikalailla, enkä vielä osaa oikein säädellä asetuksia.

Tämän jälkeen painelin sitten Herttaa moikkaamaan. Mokoma oli taas portilla tyrkyllä ja häätämässä kavereita pois. "MINÄMINÄMINÄ" se sanoo ja hörisee taas niin että naapuripitäjä kuulee. Yritin mennä tarhaan kuvailemaan, mutta eihän siitä tule yhtään mitään kun Hertta on nenä kiinni naamassa kokoajan! Läheisriippuvainen? :D

Naapuritallin suomenhevosratsukko, joka käy meidän tallin kentällä treenaamassa, kertoi mulle yks päivä Hertan käyttäytymisestä tarhassa kun se näkee mun auton saapuvan tietä pitkin. Se kuulemma aloitti hirveän hörinän ja juoksi portille vaikka olin vielä ajamassa tallitiellä. Kaverit se komensi pois portilta ja valtasi alueen. Silmä kovana se kuulemma tuijotti tallia kohden ja höhötti välillä "miksei se jo tuu?". Sitten kun tulen tallin ovista niin hirveä hörinä alkaa.Voi että kuinka söpö otus! Raukka luulee saavansa herkkuja, mutta joutuukin aina töihin... Hertta on optimisti! Hyvin olen sen lahjonut leivällä ja porkkanoilla.

Portinvartija

"Tuu jo hakee!"

Hertan lapsenlapsi. Kaikki Hertan sukulaiset hyökkää kimppuun kun kameran kanssa menee tarhaan. Ei onnistu muutakuin lähikuvat turpakarvoista... :P

Tänään laitoin gramaanit taas pitkästä aikaa. Valmentaja vinkkasi että nyt olisi hyvä treenata Hertan niskaa alemmas ja selkää rennommaksi ja ylös. Apuna voisi käyttää esim. gramaneja. Ihan vain perusjumppaa mutta keskityn että niska pysyy alhaalla. Hertta tosiaan tuppaa tarjoamaan niskaa aivan liian korkealle. Tarkoituksena on kuitenkin vahvistaa selkää ja ylälinjaa, jolloin kaivataan hieman matalempaa muotoa. Kisamuodossa ei koskaan saa ratsastaa koko ajan!

Aluksi H oli taas ihmeissään kun ei saanut jäkittää niska linkussa vaan houkuttelin sitä alemmas. Treenin edetessä se kuitenkin alkoi hiffaamaan idean ja alkoi antaa periksi selästään ja niskastaan. Loppujenlopuksi sai gramaanin päästää täysin löysäksi ja H pysyi mielellään alempana, vaikka tehtiin hieman kokoaviakin juttuja, esim. piruettilaukkaa. Näissä kokoavissa H helposti jännittyy ja nostaa niskaa ylös, jolloin muoto on varsinainen virkkuukoukku, mutta nyt sain sitä lyhentymään takaa, ja pysymään edestä matalana. Jes!
Tein myös paljon avoja ravissa ja laukassa, sekä myös sulkuja. Nämä tuli oikein kivasti. Muutamia vaihtoja tein yksittäisena diagonaalilla sekä sarjoissa pitkillä sivuilla joka kolmannella. Vaihdot tuntui tosi kivoilta! Isoja ja pyöreitä. 2 vaihtoa meni jostain kumman syystä ristilaukalle? En kyllä osaa yhtään sanoa miksi, mutta saatiin ne kuitenkin korjattua.

Sinne hävisi saavillinen lesevettä! Mulla on aina tapana juottaa Herttaa ennen tai jälkeen ratsastuksen. En halua että se saa jonkun ummetusähkyn. 

Pelastetaan viimeiset leseet huulilta. :)

Hertan dromedaarikyttyrä-säkä. En paljoa tykkää mennä ilman satulaa... :D

Mä oon niin onneni kukkuloilla, kun kelit on niin ihania nyt! Vähän jos sataisi vähemmän vettä, niin olisi just priima. Meillä kenttä on tosi hyvä, pystyy menee aivan täyspainotteisesti. :) Toivottavasti nää kelit jatkuu vielä pitkään, ja jos se lumi meinaa tulla, niin tulee sitten kerralla ja sopivasti. Sitten on hyvä.

Ensi postaukseen koitan saada uunituoreita ridakuvia! Kanget päässä pitäisi taas vetää treenit tässä jokukerta, sillä pitkään oon mennyt taas nivelillä vaan.

Kertokaahan lukijat!
Mitä mieltä olette kuvista blogissa? Pitäisikö niitä olla enemmän/vähemmän? Riittääkö kännykkäkuvat vai pitäisikö olla "oikeita" kuvia? Kiinnostaako vain ratsastuskuvat, vai saako olla myös ns. tallikuvia/muuta?
Sana on vapaa!
 Haluan jatkossa panostaa enemmän blogin laatuun, ja siinä mielestäni iso osa on teidän mielipiteillänne. Kuvat ovat ainakin omasta mielestäni olennainen osa laatua.
 Vaikuttakaa!

Joulun estetreenit!

Ja missä jouluisessa säässä? No vesisateessa tietenkin ja täysin sulalla kentällä! <3

Tässä todistusaineistoa taidonnäytteestä! 

Noora ja ratsastuksen taito, osa 1.  Huomatkaa järkkymätön tuupparin istunta ja myötäys, sekä kouluhevosen aktiiviset ja koukistuvat takajalat!

No ei vaineskaan! Tuo oli meidän ainut epäonnistunut hyppy! Mutta tyylillä ainakin mentiin! Myöhempänä sitten ihan videolla todistusianeistoa. ;)

Olen ehkä jotenkin sairas, mutta mä oikeasti NAUTIN näistä ilmoista E-Suomessa! Musta on ihanaa että on koko ajan plussan puolella, on lämmin, sormet ei jäädy (okei jäätyy vaikka on talviridahanskat) ja kentällä voi tehdä mitä vaan! Ja vaikka tänään satoi ihan kaatamalla kun hypättiin, niin taisin todeta kesken hyppyjen "mun mielestä tää vesisade on vain jollain sairaalla tavalla ihanaa!". Että minä en ainakaan valita mustaa joulua, päinvastoin. Who cares, kunhan pääsee ratsastamaan!

Noh, sitten asiaan. Eli tosiaan tänään sitten pidettiin pitkästä aikaa hyppytreenit Hertalla ja voi vitsi meillä oli kivaa! Hertta oli ihan liekeissä!
Meillä oli yksi pysty pitkällä sivulla, joka aloituksena oli noin 50cm ja lopuksi 100cm. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen esteen innari.

Tässä onnistuneita hyppyjä! Hyvä ponnu takaa, niin voi hevonenkin roikottaa etujalkojaan. ;D Tyylillä vaan ei taidolla!

Kaverini Anna-Riikka, jolle käyn pitämässä tunteja, laittoi ihanasti meille esteet ja myös vähän ärjyi kentän laidalla ohjeita ja vinkkejä menoon vastaavasti meille tänään. Hyvä vaan että joku on mua komentamassa! Jos Ansku ei olisi ollut karjumassa, olisin hypännyt pientä 50cm ristikkoa koko ajan ja vaan hynyttänyt koulutreenien omaisesti hissuttelua. Tarkoituksena oli myös ottaa mun järkkärillä kuvia, mutta kun satoi niin kovaa, niin en halunnut että se kastuu. Otettiin sitten vain kännykällä videoo mutta nyt on sitten hauskaa videomateriaalia! Oikein viihdettä kun tuuppari hyppii! :D

Olen aina sanonut että Iso-H on vähän pönttö hypätä. Se ei oikein innostu siitä ja hyppää aika selättömästi pikkuhyppyjä puomit kolisten. Ei se oikein viitsi jalkojaan nostaa ja yrittää viimeiseen asti vain laukata yli, eikä ponnistaa hyvään hyppyyn. Ja vielä mitä! Se oli ihan LIEKEISSÄ! 

Aluksi tultiin ravissa tätä 50cm pystyä. Parit ekat loikat oli aika isoja ja en ollut näihin varautunut. Hienosti aina ulisin selässä. Hertta oli heti asenteella "nyt prkl hypätään sitten kunnolla!". 

Se ei kertaakaan hypännyt selättömästi ja laiskasti, vaan mua ihan ihmetytti miten se hevonen nousi selästään hypyn aikana. En  tosiaan ole tottunut Hertan kanssa tälläiseen, siis ihan oikeasti hyviin hyppyihin.

Pystyn jälkeen tultiin innaria. Aluksi sekin meni tosi hyvin kun Hertta oikein skarppasi. Kaksi ensimmäistä estettä meni niinkuin innarin kuuluukin mutta sitten se otti taas oikein ison hypyn viimeiselle, oikein varmistaen että "Minähän hyppään!!". Toisen kerran se tuli myös samanlailla, eli isolla loikalla vikan innariesteen yli. Sitten se jo vähän rauhoittui ja alkoi hypätä esteiden korkeuden mukaan. Söpö tamma!

Ettei vain kolahda puomi!

Lopuksi tultiin innariesteet niin että ne oli noin 50-60cm kohdilla, josta suoraan jatkettiin pystylle, joka lopuksi nousi sitten metriin! Ja hienosti hyppäsi Hertta! 

Itse harjoittelin vähän sitä myötäämistä, että oikeasti menen hyppyyn mukaan ja työnnän niitä käsiä korviin. Olen vähän sellainen himmailija-tuuppari, että myötäyksessä käsi lukittuu säkään, eikä lähde kohti korvia. Näin olen kyllä huomannut monen muunkin kouluratsastajan estekuvia katsellessa... ;) Tyyppivika!

Yhden kerran sössittiin innarit ja yhden kerran sössittiin 90 cm pysty. Mutta nämä ovat vähän verrattuna normimeininkiin!
Innarit meni mönkään siksi, että pidätin liikaa lähestymisessä. Hertta vähän kuumeni ja yritin pidättää sitä ettei se rynni sekaan. Se alkoi viskomaan päätä, jolloin se sekosi jaloistaan ja askelistaan ja otettiin puomit mukaan. Hyi minua! Mun pitäisi vaan antaa sen mennä innarille ja toivoa parasta! Taas pitäisi antaa sen hevosen tehdä päätöksiä ja unohtaa se tuuppaaminen ja hallittuhillitty kouluratsastus.

Pysty meni pipariksi kerran yksinkertaisesti siksi, että askel ei sopinut. Herttahan ei ikinä kiellä, joten se kyllä hyppää, vaikka joskus olisi turvallisempaa kieltää.... Se hyppäsi käytännössä paikaltaan esteen suoraan ylöspäin ja lässähti takas alas. Yritti raukkaparka vielä pelastaa koukistamalla takajalat nippuun mutta ei se tuon kokoisilla esteillä enää onnistu. Tästä tuo ensimmäinen hieno still-kuva videolta... ;)
Mutta ennen meidän loikat melkein aina näytti tuolta, joten edistystä on tapahtunut kun nyt kävi noin vain kerran!

Viimeinen hyppy oli sitten tosiaan joku metrin pysty ja sen jälkeen Hertta kuumeni vielä lisää. Ajattelin sen antaa laukata vapaammin kun lopetettiin. No Herttahan sitten laukkasi! Vitsit sillä oli kivaa! Noh, videon lopussa sitten vähän irrottelua. ;)

Koitettiin kuvata myös sitten hetkeä ennenkuin tulen alas selästä, jos oltaisiin saatu talteen Hertan "höristään kun pysähdytään"-temppua. Jotain hörinää videolla kuuluu mutta sierainten värinästä näkee että kyllä se juttelee jälleen kun hommat loppuu. Sen verran tuuli ja satoi että ei ihan äänentoisto kännykässä riittänyt.
Tässä nyt sitten koostevideo tän päiväisestä! Ei jätetty oikeestaan mitään hyppyjä pois, joten kaikki todisteet tallella. Propsit Anna-Riikalle kun jaksoi tämän tehdä! Videolla sitten Anna-Riikka on itse vastuussa kommenttiraidoista! ;)

Voi että tää oli hauskaa. Herttakin tykkäs tosi paljon! Täytyy tehdä useammin, varsinkin kun kelit nyt sallii. Ei se Hertta ole mikään surkea hyppääjä, enkä mäkään nyt ihan turaajalta tuolla näyttänyt!  Ei vain ehkä ole ihan sen tekniikkalaji. Sen emä on kuitenkin hypännyt aikoinaan Suomessa 150cm GP radoilla, että kyllä nyt jotain luulisi tuollekin periytyneen! Eihän se voi osata, jos sillä ei ikinä ole pahemmin sitä treenattu, vaan heti ura urkeni valkoisten aitojen sisälle. :) Niin ihana hevonen, vaikkei ole ihan ässä niin yrittää ihan kympillä <3

Ps. Ei muuten yhtään särkenyt leukaluita enää ja pystyin paljon paremmin ratsastamaan kuin eilen. Alkaa olla viisaudenhampaat jo voitettu. Ilmeisesti kuitenkin hypätessä jotenkin puren leukoja tiukasti yhteen, sillä käyntien aikana kun avasin leuat, alkoi hirveä jyske ja "suonenveto" leukaluuhun. :D Ehkä ei ihan tervettä vielä jumpata..

No lukijat! Miltäs meno näyttää? Toivottavasti ei tule murska arviota. :D
Jotain kivoja estetreeni vinkkejä kouluhevoselle?