Siis tää on sanoinkuvaamaton tunne...
Tänään pitkästä aikaa laitoin Hertalle kanget päähän ja läksin tuohon kauheeseen keliin ratsimaan. Hertta on siis palailemassa normikäyttöön asteittain nostamalla liikuntaa takasin kootummaksi. Olen siis lähinnä mennyt päivittäin sillä 30-45 min, ja enemmän eteenalas-tyylistä, välillä vähän kokoomista harrastanut pienissä pätkissä. Se on ollut päiväpäivältä ihanempi ratsastaa. On rento, kuuliainen ja tekee mielellään töitä, vaikkei paljoa vaaditakkaan. Vaikeeta pitää näpit erossa kunnon hommista, kun tuntuu että hevonen on valmis tekemään mitä vaan.
Mutta tänään... Ai että.
Siis ihan monttu auki! Se tuntui niin hyvältä heti alkuraveissa. Ja samaten laukassa. Heti "täydellistä koottua laukkaa". Pehmeetä ja selkä käytössä, ihana istua. Kaverini oli mukana ratsastaa toista hevosta, ja hänkin ihmetteli että mitä ihmettä sille on tapahtunut.
Pakko oli testaa sitten... Kokeilin ensin yhdet vaihdot kokorata leikkaalla yksittäisinä. Se vaihtoi helposti ja rennosti ja puhtaasti. Sitten ympyrällä se teki vahingossa vaihdot joka askeleella 2 askeleen verran. Ajattelinpa vain että kokeillaanpa huvikseen vaihtaako se pyydettäessä joka askeleella. Oon siis mennyt hertalla vain vaihtoja joka toisella asti.
Otin pitkälle sivulle suoralla uralla ja kokeilin vaihdot ensin oikeassa kierroksessa oikeasta laukasta. Ja kas kummaa, askel-askel-VAIHTO-VAIHTO! Ihan puhtaasti! Kokeilin uudestaan, ettei vain ollut vahinko. ja taas. askel-askel-VAIHTO-VAIHTO. Olin ihan äimänä! HEvosella ei niitä ole treenattu, vaan se on ollu enemmän ja vähemmän lomalla, ja nytkun se on ekaa kertaa pitkästä aikaa TERVE kaikilta osin, niin se tekee sarjavaihdon alkeita tosta vaan helposti? Makee tunne. Kokeilin vasemmassakin kierroksessa. Se on Hertalle vaikeampi. Siinä se tarjosi vaihtoja joka toisella aluksi, joten joudun tekee enemmän hommia vasemmasta laukasta vaihtoihin joka askeleella. Vähän kun jumppasin ja enemmän tein hommia, niin tuli ne sieltäkin! Ei niin laadukkaina mutta kuitenkin! Siis apua...
Kokeilinpa vielä sitten piruetteja molempiin suuntiin. On sillä vähä syksyllä niitä alettu treenaamaan, tai lähinnä piruettilaukkaa, mutta aina se meni jännittyneeksi ja kankeeksi. Nyt vain kokosin piruettilaukkaan ja kokeilin kääntää. Ja niinhän se kääntyi. En ole ikinä tehnyt sillä noin pienellä käännöksellä piruettia ja vieläpä hevonen säilyi rentona, peräänannossa ja teki sen vaivatta! Tämäkin on syksyllä ollut niin hirveetä äheltämistä saada se tekemään edes piruetti laukkaa suoralla, saatikka vähän isommalla ympyrällä kääntäen. VOI HERRANJUMALA SE OLI HIENO TUNNE!
Kaikenkaikkiaan tähän sessioon meni 30min ja lopetin hommat sitten siihen hirveiden kehujen saattelemana. Ja hevonen oli niin tyytyväinen itseensä. Mieli olisi tehnyt kokeilla kaikenmaailman menoa, mutta pakko muistaa pitää malttia, ettei rasitu liian nopeasti ja sitten palataan takaisin sairaslomalle.
Tää päivä vaan antoi niin paljon taas lisää fiilistä tähän ratsastamiseen! Hirvee hinku päästä treenaamaan, koska nyt tuntuu että voisi tapahtua huimaa etenemistä. Ja vielä innolla odotan kisakautta. Miten vaikuttaa tuloksiin, jos hevonen jatkaa samaa rataa ja pysyy terveenä?
Kootussa Ravissa
30. tammikuuta 2013
27. tammikuuta 2013
Hertan taivutus ja hiekkamaha
Hertta on nyt sitten eläinlääkärin toimesta taivutettu ja muutenkin tarkastettu. Taivutuskokeeseen tämä 15 vuotias tamma ei reagoinut mistään jalasta, joten puhtaat paperit siltä suunnalta. Ainut pieni huomautus tuli, että se käyttää oikeeta takajalkaa aavistuksen säästeliäämmin. Ei näy ontumisena, eikä epäpuhtautena, vain pienenä vinoutena. Ei kuitenkaan niin isona vinoutena, että H kulkisi vinosti/asettuisi vinoon itseään helpottaakseen. Huojentava tieto!
Eli loppujenlopuksi tämä Hertan mystinen oikeen takajalan yhtäkkinen ontuminen kesken ratsastuksen saattoi olla vain lihas/hermoperäinen. Nythän se ei enää ole sitä tehnyt ollenkaan, päin vastoin, liikkuu niin kivasti!
Nyt pikkuhiljaa nostetaan liikunta takaisin suht normaaliin tasoon, eli kokoamista aletaan taas harrastamaan, mutta varovasti pikkuhiljaa. Jos se enää yhtään reagoi taas jostain jotenkin, niin suositus oli, että heti klinikalle ottamaan kuvat jaloista, jotta saadaan selvyys onko siellä millaisia muutoksia ja jos on, niin niille pystyisi jotain tekemäänkin, jotta voidaan aloittaa kisakausi sitten puhtaalta pöydältä.
Varuiksi Hertan mahaongelmiin liittyen suositteli eläinlääkäri että tehdään hiekanpoistokuuri. Onneksi tehtiin, sillä jo kolmen päivän psylliumkuurin jälkeen hiekkaa on tullut ulos, eli hiekkaa myös on ollut mahassa! Mitenkään ei ole varsinaisesti oireillut meidän mielestä, mutta hyvä että tehtiin "huvikseen" tämäkin. Jos muutamalla kympillä pystyy psylliumia ostamaan ja tekemään huvikseen hiekanpoistokuurin, niin se on pieni raha ähkyleikkausten rinnalla. Suosittelen siis kaikille joskus tekemään varuiksi hiekanpoistokuurin, vaikkei hevonen olisi hiekansyöjä. Ei Herttakaan ole, mutta niin vain hiekkaa siellä on.
Nyt on sitten hevonen vuosihuollettu oikein kunnolla!
-mahahaavan hoito, check
-satulan vaihto, check
-raspaus, check
-kengitys, check
-ontumatutkimus, check
-hiekanpoisto, check
Kalliiksi tulee (onneksi en omista hevosta!!) mutta ei voi minkään.
Niin tosiaan, Hertalla ei nyt siis ole omaa satulaa. Satulansovittaja kävi tallillamme sovittelemassa satuloita eräälle toiselle hevoselle ja samalla tarkastettiin Hertta ja sen satula. Tuloksena oli, että Hertan satula jolla olen 5 vuotta mennyt, on 2 numeroa liian iso/leveä Hertalle. Hertta laihtui varsan jälkeen niin paljon että satula on liian iso nykyään, vaikka on todella hyvässä lihaskunnossa. Se siis oli ennen varsaa suoraan sanottuna läski! Nyt mennään naapurikarsinan hevosen yleissatulalla, joka on sopiva myös Hertalle. Omaa satulaa aletaan etsimään sitten keväämällä kisoja varten (rahan keruuta... ;) ). Paljon helpompi on nyt istua Hertan kyydissä vaikka onkin yleissatula. Vaikka on yleissatula, niin sopiva yleissatula on helpompi istua kuin epäsopiva koulusatula... Yllläri. On kiva nähdä ensi kisakaudella kuinka paljon vaikuttaa menoon ihan jo pelkkä satulan vaihto! Ainakin itsestäni tuntuu että paljon helpompi hallita hevosta, ja samalla itsensä hallitseminen on helpottunut hurjasti.
Toivotaan että poni rupee olemaan tikissä kisakauden varalle! On ainakin ollut niin mahtipontinen ratsastaa että... Siis kaikki on yhtäkkiä niin helppoa! Jo pelkän satulan vaihdoksen jälkeen tuntui että hevonen on "helppo" yhtäkkiä. Ja nyt hiekanpoistokuurin aikana H on vain joka päivä parempi ratsastaa ja liikkuu oikeasti hienosti! Lisää näitä!
Eli loppujenlopuksi tämä Hertan mystinen oikeen takajalan yhtäkkinen ontuminen kesken ratsastuksen saattoi olla vain lihas/hermoperäinen. Nythän se ei enää ole sitä tehnyt ollenkaan, päin vastoin, liikkuu niin kivasti!
Nyt pikkuhiljaa nostetaan liikunta takaisin suht normaaliin tasoon, eli kokoamista aletaan taas harrastamaan, mutta varovasti pikkuhiljaa. Jos se enää yhtään reagoi taas jostain jotenkin, niin suositus oli, että heti klinikalle ottamaan kuvat jaloista, jotta saadaan selvyys onko siellä millaisia muutoksia ja jos on, niin niille pystyisi jotain tekemäänkin, jotta voidaan aloittaa kisakausi sitten puhtaalta pöydältä.
Varuiksi Hertan mahaongelmiin liittyen suositteli eläinlääkäri että tehdään hiekanpoistokuuri. Onneksi tehtiin, sillä jo kolmen päivän psylliumkuurin jälkeen hiekkaa on tullut ulos, eli hiekkaa myös on ollut mahassa! Mitenkään ei ole varsinaisesti oireillut meidän mielestä, mutta hyvä että tehtiin "huvikseen" tämäkin. Jos muutamalla kympillä pystyy psylliumia ostamaan ja tekemään huvikseen hiekanpoistokuurin, niin se on pieni raha ähkyleikkausten rinnalla. Suosittelen siis kaikille joskus tekemään varuiksi hiekanpoistokuurin, vaikkei hevonen olisi hiekansyöjä. Ei Herttakaan ole, mutta niin vain hiekkaa siellä on.
Nyt on sitten hevonen vuosihuollettu oikein kunnolla!
-mahahaavan hoito, check
-satulan vaihto, check
-raspaus, check
-kengitys, check
-ontumatutkimus, check
-hiekanpoisto, check
Kalliiksi tulee (onneksi en omista hevosta!!) mutta ei voi minkään.
Niin tosiaan, Hertalla ei nyt siis ole omaa satulaa. Satulansovittaja kävi tallillamme sovittelemassa satuloita eräälle toiselle hevoselle ja samalla tarkastettiin Hertta ja sen satula. Tuloksena oli, että Hertan satula jolla olen 5 vuotta mennyt, on 2 numeroa liian iso/leveä Hertalle. Hertta laihtui varsan jälkeen niin paljon että satula on liian iso nykyään, vaikka on todella hyvässä lihaskunnossa. Se siis oli ennen varsaa suoraan sanottuna läski! Nyt mennään naapurikarsinan hevosen yleissatulalla, joka on sopiva myös Hertalle. Omaa satulaa aletaan etsimään sitten keväämällä kisoja varten (rahan keruuta... ;) ). Paljon helpompi on nyt istua Hertan kyydissä vaikka onkin yleissatula. Vaikka on yleissatula, niin sopiva yleissatula on helpompi istua kuin epäsopiva koulusatula... Yllläri. On kiva nähdä ensi kisakaudella kuinka paljon vaikuttaa menoon ihan jo pelkkä satulan vaihto! Ainakin itsestäni tuntuu että paljon helpompi hallita hevosta, ja samalla itsensä hallitseminen on helpottunut hurjasti.
Toivotaan että poni rupee olemaan tikissä kisakauden varalle! On ainakin ollut niin mahtipontinen ratsastaa että... Siis kaikki on yhtäkkiä niin helppoa! Jo pelkän satulan vaihdoksen jälkeen tuntui että hevonen on "helppo" yhtäkkiä. Ja nyt hiekanpoistokuurin aikana H on vain joka päivä parempi ratsastaa ja liikkuu oikeasti hienosti! Lisää näitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


