Kootussa Ravissa

18. syyskuuta 2018

Ensimmäinen ja viimeinen kilpailu

Selasinpa tuossa omaa Youtube kanavaani ja silmien eteen osui videot Hertan ja mun ensimmäisistä He A radasta koskaan ja sitten verkkavideo meidän viimeisistä kisoista Inter I tasolta.

Videot puhukoon puolestaan :´(

2010 Lahti 2 taso


2016 Järvenpää 5 taso

Ainon kisat jäivät yllättäen mun ja Hertan viimeiseksi performanssiksi virallisissa kisoissa.
Ainon lokakuun kisojen jälkeen kävin vielä Ypäjällä tammikuussa TDF-kisoissa menemässä Intermediate II radan ja sen piti olla harjoituskierros keväällä tuleville GP ohjelmille...

22 kommenttia

  1. Onhan toi siis aika huimaa kehitystä ja rohkeaa, että laitoit videot esille. Tässä nähdään mitä hyvä valmennus saa aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä valmennus mutta myös todella lahjakas ja asiallensa omistautuva ratsastaja! Monet käyvät hyvillä valmentajilla kymmeniä vuosia, eivätkä silti ikinä pääse lähellekään tätä tasoa, jolla Noora ja Hertta oli.
      Kiitos huipusta blogista Noora ja tsemppiä tulevaisuuden koitoksiin Hansun kanssa :)

      Poista
    2. Joo kyllä pakko sanoa kunniaa riitalle että sai tuosta ylemmästä ratsukosta tehtyä tälläsen. Tuon kisan jälkeen meninkin kuuntelemaan riitan luentoa riihimäelle vuonna 2010 ja luennon jälkeen menin kysymään pääseekö tunneille :D

      Välillä sitä mietinkin, että vaikka kävisi hyvällä valmentajalla niin kaikki ei etene? Tai siis mistä se johtuu? Varmasti edistyy mutta mihin se tyssää? Kyllä riittakin on mulle sanonut suoraan ettei uskonut että ihan tolle tasolle mennään (hevonen huomioiden ja ratsastaja) mutta niin vaan mentiin. Ts. Hevonen ei ollut kaikista kapasiteetikkain (mutta hemmetin fiksu!) Ja ratsastaja ei ollut ikinä tehnyt edes laukanvaihtoja ja siitä vaan alettiin itse opettamaan vaihtoja "meniskö ne näin". Varmaan tuuriakin matkassa että tällä yhdistelmällä pääsi va b pidemmäle

      Poista
  2. Mulla tuli ikävä Herttaa vaikka en koko rouvaa ehtinyt ikinä livenä tavata :( <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on sanonut samaa, että vaikkei tavannut niin tuntui "tuntevansa" sen somen välityksellä :(

      Poista
  3. Vau! Oletko alusta asti nähnyt sen potentiaalin mikä Hertassa ja Hansussa oikeasti on? Molemmat on ollu aika tavallisen näköisiä hevosia ja liikkuneet aika mitäänsanomattomasti, mutta olet saanut niistä sellaista liikettä esiin mitä en olisi uskonut että nuo hevoset osaavat! Voisitko tehdä tästä aiheesta postausta? Kiinnostaisi tietää mihin kiinnität huomiota kun katsot nuorta hevosta ja mistä tiedät että niissä on potentiaalia? Ja miten lähdet rakentamaan sitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ITseasiassa Hertallahan aloin menemään "koska tos naapuritallilla ois joku tyhjänpanttina oleva heppa ja tahon vuokrahevosen ratsastukoulutunteilun lisäksi" :D Eli käytännössä oli ihan sama millainen hevonen siellä on, tahdoin vaan vuokrahepan. Toki ihastuin Herttaan heti. Se oli niin nöyrä ja pienillä avuilla kulkeva ratsastuskoulun jälkeen.

      Muistan kun silloinen opettaja ridakoulussa kysyi että millaista hevosta olen menossa koeratsastamaan, ja kerroin "emmä tiiä, joku Cassiopeia. Hertaks sitä sanotaan". Opettajan silmät loiskahti auki "AI HERTTA??? Se on kuule hyvä hevonen!!"
      Ope (silloin Tuija Pakkanen) oli nähnyt Hertan joskus nuorten hevosten luokissa. Eihän se kedon kaunein kukkanen ollut eikä koskaan niitä karkeloita voittanut, mutta hänkin ihasteli jo silloin sitä nöyryyttä ja työmyyrä asennetta mikä Hertassa oli. Äkkiä mäkin tajusin kuinka hieno Hertta oikeasti oli, vaikkei omasta takaa liikkunut kovin kummoisesti ja rakenne oli aika karsea. Se kuitenkin antoi niin paljon vaikuttaa itseensä. Aina kun menit ratsastamaan sillä se oli "I'm all yours" ja sä pystyit tehä sen kropalle periaatteessa mitä vaan. Eli jos osasit pyytää, niin se kyllä toteutti. Ja jos se ei osannut, niin se oppi törkeän nopeasti koska se kuuumeisesti aina keskittyi miettimään mitä ratsastaja haluaa.

      Pikkuhiljaa sitten alkoi mulle ja muille valkenee että aika hyvä hevonen ihan jo liikkuessaan kun se alkoi löytää tasapainoa ja minä aloin osata pyytää siltä kokoamista. Sittenhän se alkoikin liikkumaan jo niin että aika moni jäi taakse, vaikkei lähtökohtaisesti ollut liitokavio. Se antoi ratsastajan auttaa itseään kantamaan paremmin.

      Hansun keissi sitten taas oli ihan erilainen. tässävaiheessa mulla oli jo kokemusta ja Hansukin käveli mun elämään vähän silleen että omistaja laittaa viestiä "moikka noora, mulle tuli uusi nuori luso ori Suomeen, tarttisin sen kanssa apua joltain kilpakouluratsastajalta, ei sua kiinnostais?" :D Sitten vaan kävin sitä kokeilemassa ja vaikka se oli niiiiiin pieni ja sellainen hintelä varsa, niin sitten kun menin selkään, koin sen "oho" elämyksen.

      En tosiaan maasta katsonut sitä "minään", ajattelin että onpa kevyt ja meneepä kevyesti. Hansu oli kuitenkin vasta 5 ja mun kokemus nuorista hevosista on ollut sitä että niitä saa auttaa ihan hemmetistä. Laukka nousee vielä vähän silleen "tuosta noin oho" ja ne painaa tonne, ja painaa tänne ja kaatu tuonne. Joudut kokoajan "pitää hevosta pystyssä", sellainen tunne oli kun nuorilla 3-5 vuotiailla on mennyt.

      Mutta kun menin Hansun selkään, se oli niin "järkyttävää" kun se hevonen oli täysin omilla jaloillaan. Laukat nousi kuin nappia painamalla, se kantoi itsensä täysin ilman mun tukea, pikemminkin "väisti" liikaakin. Se oli niin kuuliainen ja nöyrä. Heikko, mutta tuntui pidemmälle koulutetulta kuin kukaan 5 v kellä olen ikinä mennyt. Hansu oli tietty koulutettu portugalissa ammattilaisilla ja sen huomasi, mutta silti ihastuin siihen kuinka se hevonen kantoi itse itsensä, eikä mun tarvinnut "vääntää" siellä selässä yhtään mitään. Tällaisessä jo tunnet, että vitsi tää tulee istumaan piruetit ja piaffit tuosta vaan. :D

      Apua kuin pitkä vastaus! Mun on pakko tehdä tästä aiheesta ihan oma postauksensa! Käytän tätä sun kommenttia sen pohjana :)

      Poista
  4. En tiedä miksi, mutta melkein tuli tippa linssiin kun katsoin nämä videot. Ihan uskomattoman matkan olet Hertan kanssa kulkenut! Kaikesta sen kanssa opitusta on varmasti nyt Hansun koulutuksessa niin paljon apua, jos vertaa vaikka tilanteeseen että olisit aikanaan saanut alle valmiin interhevosen etkä joutunut tekemään alusta itse. Lämpimiä ajatuksia Hertalle pilvenreunalle ja tsemiä Hansun kanssa treeneiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäse! Vaikka silloin mua vähän harmitti kun yritit oppia Inter juttuja muttet ikinä päässyt niitä tekemään kellään joka osaisi, niin nyt arvostan sitä. Ihan eri asia kaivaa yrityksen ja erehdyksen kautta se onnistunut laukanvaihto vaikka tai edes se KOKOAMINEN, kuin hevosella joka tekee ne vahingossa kun yrität keikkua selässä. En väitä että valmiilla hevosellakaan se olisi helppoa, mutta mun eteneminen oli niin perkeleen hidasta silloin mikä ärsytti. Mutta nyt kun on Hansu, niin olen tehnyt vuodessa sen työn mitä Hertan kanssa meni kolme! Nopeampaa tahtia etenee, eikä todellakaan ole paineita. :)

      Poista
  5. Olette Noora Hertan kanssa idoleitani koska kovalla työllä tanssitte tähtiin <3.

    VastaaPoista
  6. Näissä videoissa näkyy kyllä niin upeasti se valtava työ, jonka Hertan kanssa teitte! Ihan huikeaa. Ja voin sanoa, että tämä luo tosi paljon uskoa siihen, että oikeasti kovalla työllä ja kärsivällisyydellä voi päästä vaikka miten pitkälle. Tosi jännää nähdä mihin vielä Hansun kanssa päädytte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mä kolasin käsin talvella kenttää koska halusin päästää treenaamaan. Ei mulla ollut silloin vetoautoa eikä pikkueetä maneesille, pari kertaa kuussa Hertan omistaja onneksi kuskasi Riitan valmennuksiin niin päästiin maneesille. Nykyään en jaksaisi panostaa tuolla tavalla mutta silloin jaksoin, ja kyllä kannatti.
      Ja se oli helpotus että "kukaan ei olettanut meiltä mitään". Me voitiin ihan omalla tahdilla kehittyä pikkuhiljaa ja sekoilla siinä välissä kun tehtiin väärin, ja sitten korjattiin niitä. Ketään ei kiinnostanut seurata että miten toi menee metsään. :D Jos olisi ollut ns. parempi hevonen ja ihmisiä olisi kiinnostanut vaikka miten "toi oppimestari menee tolla junnulla pilalle" niin paineita varmasti ois ollu. Nyt oli helpompaa koska ihan omalla tahdilla sain "pilata" Hertan ja ihmiset huomasi sen vasta sitten kun päästiin sinne Inter tasolle. Sitten meihin jo uskottiinkin D:

      Poista
  7. Ihan uskomaton kehitys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sen näkee ja arvostaa itsekin, kun voi tiivistää kahteen videoon!

      Poista
  8. ❤️🐎❤️ Sanaton. Upea matka. Taitavat. ❤️

    VastaaPoista
  9. Nauroin Hertalle ekassa videossa :´D Se oli niin pinkeänä ja pyrähteli, aattelin vaan että vanha kunnon Hertta, vaikka en ole kuin blogin kautta sitä seurannut. :) Siitä välittyi jotenkin niin hyvin se, mistä aina Noora kirjoitit, kuinka mummo saattaa olla hiukan virtaisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, vanhakunnon Hertta! :D se oli just tollanen kun sille päälle sattui, onneksi myöhemmin opin hallitsemaan sitä xD

      Poista
  10. Olisiko sulla antaa jotain vinkkiä tähän?
    Aloitin pari viikkoa sitten ratsastamaan pari kertaa viikkoon 8v ic ruunaa joka on tuntikäytössä oppinut täysin makaamaan kädellä ja etupainoiseksi, jämähtää kättä vasten eikä kuuntele siinä enää kuolainta ollenkaan.
    Haluaisitko antaa jotain vinkkiä mitä sen kanssa kannattaisi lähtä ratsastaessa tekemään? Aloitetaan aikalailla alusta kuin nuori hevonen olisi, eli jotain yksinkertaista mutta tehokasta jolla saisi pikkuhiljaa herkemmäksi avuille ja paremmin takaosalle.
    Kiitos jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko ehkä eka sanoa että sun on todella vaikea korjata tilannetta jos ratsastat vain 2 x viikossa, riippuen toki siitä mitä se tekee lopun ajasta? Ratsastaako sitä joku muu?

      Tarkoitan että vaikka saisit sen hyvin läpi omien ratsikertojen aikana, niin jos toinen liikuttaja ei tee samaa työtä niin tilanne on plus miinus nolla :/

      Kuitenkin siirtymät on niitä mitkä ohjaaa hevosta pois kuolaimelta, ehkä tässä tapauksessa varsinkin siirtymät isompaan askellajiin. Kun tekee niitä nopeasti niin pääsee käyttämään omaa pohjetta paljon ja kannustamaan heppaa omille jaloilleen ja pois kuolaimelta. :)

      Ja jos on oikein jämähtävää sorttia niin vaikka siirtymissä kokonaan pois peräänannosta, ihan sama, kunhan et tosiaankaan rupea kannattelemaan vaan heppa saa ihan itse kantaa päänsä. :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Ja tosiaan on vain mun ratsastettavissa nyt, ainahan olisi parempi kun pääsisi useamman kerran viikossa työstämään mutta siihen ei nyt ole mahdollisuutta. Toivotaan että menisi parempaan suuntaan tämä. :)

      Poista

Jätäthän kommenttisi!

En julkaise asiattomia/provosoivia kommentteja. Risut ja ruusut ovat tervetulleita, kunhan kommentointi pidetään asiallisena!