Päästä siitä pelastusrenkaasta irti!

Eli mistä?

No mun oikeasta kädestä, oikeastaan oikeasta ohjasta :D

Pakko kirjoittaa heti taas ylös tämänpäiväisen treenien jutut. Hansu oli tosi "kuuma" aluksi mutta silti saatiin hyviä onnistumisen hetkiä ja hyviä pätkiäkin! Ja KAIKKI asiat kuitenkin onnistuivat lopulta vaikka ensin meinasi mennä kuppi nurin, muttei mennyt! Kyllä se pikkupoikakin vaan aikuistuu kokoajan. Huomaan jo huomattavaa pinnan kehittymistä Hansulla. Kuntoa ja voimaa on tullut lisää mitä myöten myös sitä liiallista energiaa, mutta hevonen on paljon enemmän hallavissa vaikeidenkin asioiden äärellä. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

koristeena vanhoja kuvia helmikuun treeneistä
Kuvat Taru Arola 

Otsikkoon viitaten, tämä ei ole uusi juttu. Olen oikea kätinen joten on sanomattakin selvää että se näkyy ratsastuksessa. Vai onko jollain lukijoista toisinpäin... ?

Vaikkapa  olla vasenkätinen mutta silti häärää ja tekee enemmän oikealla tai toisinpäin?

Yleensä se menee niin että se joka on ihmisellä "kirjoituskäsi" niin se myös tekee enemmän ratsastaessa. En pidä itseäni kovakätisenä mutta teen ihan liikaa turhaa työtä oikealla. Hansu on itse tyhjempi vasemmasta ohjasta ja kyljestä, ja mitä olen minä? Myös tyhjempi vasemmasta kädestä ja koko vasemmasta kyljestä! Mun oikea jalkakin on nopeampi tekemään asioita kuin vasen, toisaalta oikea jalka on myös jäykempi. Vasen puoli on rennompi, oikea puoli "tekee liikaa ja kannattelee".

Tämän olen siis tiennyt aina, mutta heiveröisen pikkuHansun kanssa se nousee taas esiin. Hertta oli jo niin pitkälle koulutettu ja se kantoi itseään paremmin voiman takia, jolloin tällaiset asiat jää vähemmälle. Nyt kun on vielä "apupyörillä" menevä junnu, minunkin vinoudet näkyvät siinä helpommin. Eikä asiaa auta että Hansu ja minä ollaan molemmat "oikeakätisiä" .

Ihmiset on tosiaan kädellisiä eläimiä, apinoita. Tehdään tahtomattakin käsillä liikaa. Tekee niin mieli pitää varuiksi kiinni jommasta kummasta ohjasta, tai miksei molemmista. Mun pelastusrengas on oikea käsi, jos jokin "ei ole kohdallaan" niin tarraan eniten siihen. Joten "päästä pelastusrenkaasta irti ja ui itse" oli tämän päivän juttu.

Suoruus... Se on suoraan sanottuna se mikä näkyy jos roikun toisessa ohjassa enemmän kuin toisessa...

Hansu haluaisi kulkea vasen lapa ulompana, ulkona "neliöstä", vasen lapa vasemmalla, jolloin oikea taka pullahtaa oikealle. Hansu on banaani oikealle siis. Tiedän, että vähän fuskaan itseäni ja Hansua varten sitä, etten taida aina ihan loppuun asti vaatia suoristusta vasemmalta. Tai vaadin, mutta helpotan heti varsinkin jos "tehdään jotain" eikä vain perusliikkumista. En halua että Hansu menettää hermojaan ja turhautuu joten olen helpottanut sitä antamalla sen joissain tehtävissä valahtaa lavasta vasemmalle, kuten se haluaa. Kappas kummaa kun on valmennus niin tätähän ei sallita... :D

Hansu ei suutu, mutta tuntuu että se huutaa "MÄ EN PYSTY ENKÄ OSAA!" alkuun ja alkaa tarjoamaan KAIKKEA MUUTA paitsi sitä suoristamista. Kuitenkin kun sitkeesti pari kertaa vain vaatii sen vasemman lavan linjalle, "neliöön" muiden jalkojen kanssa, se toteaakin "Aijaa, no olisit heti sanonut että tahdot kulkea suorana"... No problem. Eli oikeasti kyllä tätä voi treenata, ihan turhaan pelkää sitä "sekoamista" jos vähän vaatii.

Miten sitten suoristaminen tässä tapauksessa hoitui tänään helpoiten..?

No päästämällä enemmän oikeasta ohjasta ja ottamalla "painoa" enemmän vasemmalle ohjalle. Suoristin siis sitä vasemmalta ohjalta ja tämä yksinkertainen "paineen lisäys" vasemmalle riittää siihen ettei lapa pääse karkaamaan vasemmalle.

Kompensoin oikealle ohjalle sitä puutosta mikä pitäisi käydä vasemmalta puolelta välttääkseni "konfikltin". Fakta kuitenkin on, että jos hevonen kulkee vinossa, toinen lapa ulos pullahtaen (eli takaosa pullahtaen vastakkaiseen suuntaan) liike-energiaa menee hukkaan. Hevonen ei voi työntää takaa eteen jos se "työntö" karkaa jostain etuvasemmalta harakoille. Kun hevonen tuo lavat takaosan eteen, samalle linjalle, takaosan työntö menee suoraan eteen, nostaen sitä etuosaa!

Niin tyhmä juttu, mutta tiedän sen kyllä... Mutta sitten sitä vaan haluaa säilyttää oman ja hevosen mukavuustason ja "antaa vähän mennä sieltä mistä on kivaa". Fakta on kuitenkin se että jos ei näihin puutu, ei kehity. En mäkään päässyt sieltä yliopistolta pois niin että oli kivaa... Pääsin sieltä vasta pois kun totesin että oon täällä eläkeikään asti jos en ala oikeasti lukemaan, enkä vain kokeile onneani josko pääsisi läpi vain ilmaantumalla tenttiin...

Asiat täytyy tehdä kunnolla. Piste.

Päästiin valkussa tekemään ratatreeniäkin. Koko ajan kun muistin vasemman ohjan ja vasemman puolen, sain tehtyä kaikki Va B radan asiat läpi. Ei tehty mitään tiettyä Va B rataa, vaan Riitta "keksi päästä" radan ja vain huusi mulle edellisen tehtävän loputtua seuraavan linjan/tehtävän. Jos tuli kiire, tein vain voltin väliin. Loppujenlopuksi siis tehtiin avot sekä sulut ravissa ja laukassa, yksittäiset vaihdot kokorataleikkaan puolikkaalla (puhtaat, mutta kuumuu!), alku ja lopputervehdyksiä (ne oli aluksi toooooooosi haastavia, ei malta :D ), lisätty ravi ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä... laukkasulkusiksak kuten Prix St Georgesissa se tulee! Eli sulku laukassa keskilinjalle, vaihto, sulku laukassa takaisin uralle ja vaihto. Ja Hansu esitti sen kerrasta mallikkaasti! Okei, se oli hyvinkin haparoivaa, mutta ilman mitään ekstraa. Ei todellakaan edes 7 arvoista radalla, mutta puhtaasti. Eli sellainen kiva 6 numeroksi.

En todellakaan olisi itse uskaltanut edes kokeilla, enkä ole todellakaan tehnyt Hansun kanssa laukkasuluista vaihtoja. Laukkasulkuja olen tehnyt, mutta ilman vaihtoa (Ehkä yksittäisiä kertoja joskus kokeillut vaihtaa).

Isoin asia mikä mua tässä ilahduttaa on se, että sain hallittua Hansun koko tän siksak sulun aikana. Hansu voi meinaa kuumua ihan vaan laukkasulusta ja yrittää rynnätä sen jälkeen vaihtoon. Nyt ei tällaista ollut ja ihan rohkeasti vain tehtiin kuvio ilman teatteria nahoissa pysyen. Ihanaa myös huomata, että näiden lusitanojen kanssa oppii todellakin sitä tuntumaa... Ei saa olla ilman ohjiakaan, muttei todellakaan saa tukeutua suuhun tai vetää ohjista! "Hellä käsi" kuului maneesissakin aika ajoin.

Eli miksi tämä pyhä ykän ohjelman liike onnistui...?

No siksi että olihan sitä jo tunti siinä alle suoristeltu ja yksi apina selässä ei roikkunut vain oikeassa ohjassa... ;)

Tässä pieni videonpätkä minkä laitoin Instagramiin. Kuvasin tämän suoraan mun videokameran ruudulta missä oli nämä pätkät lyhyesti peräjälkeen. :) Aion kyllä tehdä tästä kunnon koosteen Youtubeen myöhemmin. Mutta ehkä tämä menee pienenä "sniik piikkinä" :D 

Ihanaa kun saa videota. Riittakin sanoi että olen niin analysoiva ratsastaja, että "pidä toi ja jatka näiden asioiden fiilistelyä ja miettimistä kotonakin". Ehkä siksi mulla myös on tämä blogi edelleen. Mun on pakko päästä päivittelemään tänne, ja itseasiassa palata itsekin näihin joskus myöhemmin vaikean paikan tullen. Tai sitten palaan tänne myöhemmin naureskelemaan jollekin blogijutulle, missä hehkutan vaikka ensimmäistä haparoivaa Pyhän Ykän sulkusiksakkia... ;) Naureskelen ja totean "pah, sehän on ihan piis of keik" ;)

Toivotaan että vuoden päästä pääsen naureskelemaan tälle.

Today's trainingsession in 15 seconds 😅 Hans was soooooo hot today BUT he managed to do some halfpasses, shoulder-in and flyingchanges. Sorry for a bad quality, I just filmed this straight from my videocam and added it here 😅 "Maltti on valttia näiden kanssa" Someday, someday... 👍🤘🙌🙌💕 Kiitos @jenninannu että dain videota pitkästä aikaa! 😘 #dressage #lusitano #psl #stallion #gladiadordopenedo #rising7yo #horseriderfi #horseriderteam #hartog #hermojenhallintaa #malttionvalttia

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu Huhti 18, 2018 kello 12.01 PDT

Ihanaa että on valmentaja joka ymmärtää tätä rotua. En voisi ihan ketä vaan pyytää koutsaamaan, vaikka muuten olisikin todella pätevä ihminen kyseessä. Sen mitä tässä on oppinut, niin on monia asioita joita näiden kanssa ei vain voi tehdä samanlailla kuin puoliveristen. Samaa asiaa näiltäkin halutaan, mutta se pitää jahdata vähän eri kautta. Ikäänkuin "toisinpäin" tai päinvastaisesti mitä tekeisin puoliverisen kanssa. 

Vinkkejä valmentajalta tulee kokoajan tuntuman suhteen. "Hellä käsi" tosiaan jo sanoinkin, ja toisekseen "Maltti on todellakin valttia näiden kanssa". 

Vaikka kyseessä on herkkis hevonen, niin senkin kanssa täytyy olla jämpti, mutta paineistamatta. Kyllä mun täytyy puuttua asioihin, mutta kuitenkin olla empaattinen ja hellä. Näiden selkään ei mennä ja istuta "ja laiteta menemään". Ei tosiaan. 

Yksi hyvä oli myös "pidä ajatukset kesälaitumilla". Kun Hansu alkaa tehtävässä kuumumaan tai härveltämään, en todellakaan saa paineistaa sitä lisää ajatuksella "nyt teet sen prkl". Ajattelin oikeasti lehmiä syömässä ruohoa ja märehtimässä kun Riitta käski ajatella kesälaitumia ja huokailla vaan syvään ja olla niin tylsä eikä lähteä mukaan sähläämiseen! :D Hehhe...

Lehmät ovat lepposia, joten taidan jatkossa ajatella niitä...