Tasapaino maneesi- ja hankitreenin välillä

Talven saapuessa Etelä-Suomeen nyt kunnolla ollaan päästy oikeasti nauttimaan peltotreenistä! Olen käynyt n 2x viikossa hangessa (joko juoksuttaen tai selästä käsin) ja muutoin treenit maneesissa. Toi hankilaukka vaan tekee ihmeitä Hansulle. Sen on pakko liikkua siellä hitaasti. Se ei voi "sätkiä" takasillaan vaan sen on pakko laittaa tassua toisen eteen kunnon tahdissa. Ja pakko sanoa... Täysi kiitolaukka peltoa ympäri ylä ja alamäkineen tekee ihmeitä. Hansu on aina maaginen ratsastaa kun on käynyt vetämässä kunnon laukat pellolla! 

Oltiin perjantaina Hansun omistajan kanssa pellolla niin että kaverina oli Hansun "isoveli" Dakar. Dakar on jättikokoinen lusitanoruuna ja se asuu nyt Hansun kanssa Erkylässä myös. Lähdettiin perjantaina ennen mun työvuoroa peltolaukoille. Voi että oli kivaa!! Hansu tykkäsi vähän lähennellä Dakaria ja Dakar otti Hansusta turvaa :D 

Ensimmäisen kerran kun otettiin laukat ja iso-D pääsi tietty edelle niin siitäkös Hansu innostui ja lähti viemään sen perään. Tämä ahdisti D:tä ja se ampaisi kovempaa karkuun ja Hansu tietty perässä! :D 

Pelto on niin iso että ei ole väliä vaikka jarrut ei toimisikaan. Mentiin sitten vähän pidempi kierros laukkaa kuin oli tarkoitus. Viimeinen kierros päästettiin jo (hallittua) kiitolaukkaa peltoa ympäri ja ai että oli kivaa! Lusitanot harvemmin on pukittelevaa sorttia, joten ei kyllä pelota yhtään että hevonen lähtisi jotain jäätävää köyrypukkitulitusta. Vauhtia kyllä piisaa! 

Meidän pellolla on sellainen iso mäki. Mikä sen parempi treeni kuin laukata se mäki ylös ja myös sitten samaa vauhtia alas (jarrujen puuttuessa :'D)

Ehdottomasti ensi viikolla uudestaan jos kelit vielä antaa myöden! Talvi E-Suomessa voi tosiaan olla aika häilyvä...

Korvienväli tykkää hyvää hankilaukoista! Kroppa tykkää kiitolaukasta myös. Tekee hyvää lavoille kun hevonen saa kiitolaukata ilman jarruja. 

Kuvia ei reissusta ole, mutta laitan kuvituskuviksi vanhat peltokuvat jotka Taru otti!

Kuvituskuvina vanhat peltokuvat kuukauden takaa. Nämä eivät ole siis uusia kuvia perjantain hankilaukoilta, mulla oli nivelet vain päässä. 

Tällöin näissä peltokuvissa en ees mennyt Hansulla lujaa. Tämä oli sitä dressagepeltoilua ;D Perjantaina oli dressage kaukana, mutta sitä hauskempaahan se vain oli ;)

Maneesitreeneissä sitten jatketaan edelleen samaa vanhaa. Taivu sekä "sit and push" yhtäaikaa. Suurimmaksi osaksi pätkät tuntuvat todella hyvältä. Hansu liikkuu todella elastisesti ja hienosti kun se on rento ja ei yritä liikaa. Eräs ratsastuskerta tuli taas sellainen kultainen kokemus. Hansu oli aivan mahtava. Sain ravissa esitettyä isoa mutta rentoa ravia samassa tahdissa. Tein avotaivutusta myös uralla ja siinäkin sain säilytettyä sen "cadencen" että ravi pysyy isona ja etenevänä sekä samalla taipuu. Isoin ongelma vielä avoissa ja suluissa on että saa saman tahdin säilytettyä vaikka menet sivuttaisliikettä tai taivutusta. Kun "hermot" Hansulla on kohallaan niin tämä on lastenleikkiä. Kyran sanoin "Vähemmän hermoa, sen täytyy tehdä vähemmän". Kun tämä toteutuu niin meno tuntuu helpolta. 

Olen avon ja sulunkin kohdalla pitänyt sellaista ajatusta, että mieluummin loivempi taivutus, kunhan se kadenssi säilyy. Jos Hansu rupeaa kipittämään tai kiristymään, pyrin säilyttämään tahdin ennallaan ja vähän "höllään" taivutusta. Taivutuksen  astetta pystyy aina myöhemmin lisäämään, mutta tärkeintä on tahti (ei suotta Training Scalen ensimmäinen porras!) 

Jos ei ole tahtia, ei taivutuskaan ole kovin laadukas vaikka se menisi kaksin kerroin makkaralla.

Tällä hetkellä Hansun sulut ovat aika jees, sekä avot. Avo vasemmalle ja sulku vasemmalle ovat hankalempia, mutta tasapainoa oikean ja vasemman taivutuksen kanssa on tullut lisää. Mielestäni itselleni vaikeampia ovat sitten tavalliset voltit... Niissäkin pitäisi nimenomaan taipua, mutta tässä on mulla joku hallintaongelma ja se tuottaa vaikeuksia. On mun mielestä helpompaa mennä sulkua, ja Hansu esittää sitä paremmin kuin voltin. Väitän että tämä on mun vika.

Miksi voltti on meille vaikeampaa kuin sulku?

Mielestäni ratsatan enemmän ja paremmin sulkua. Hahmotan sen itse ja hallitsen Hansun kroppaa = autan sitä sulkutaivutuksessa.

Niinkin yksinkertainen asia kuin voltti ei ilmeisesti saa mua ratsastamaan ja tukemaan Hansua tarpeeksi. Mä päästään sen yleensä vähän tahtomattani valumaan ulkokyljestä ja hövelisti helpotan sitä. Mun täytyy alkaa enemmän skarppaamaan ja työskentelemään volttia. Samanlailla kun työstän sulkua!  

Ilokseni vielä pakko todeta loppuun että laukanvaihdot alkavat oikeasti jo olemaan hallittavissa! Muutamaan otteeseen olen jo saanut asiallisia (vähän jännittyneitä toki vielä) vaihtoja koko rata leikkaalla! Eli niinkuin ne yleensä Va B ohjelmissa tulee. Vaihto on jo puhdas suoralla uralla, mutta tietenkin näkee kuinka Hansu heittää kaiken "all in" ja on aika tohkeissaan vaihdossa. Se ei kuitenkaan enää kuumu niistä älyttömästi ja vaihdon jälkeen se ei lähde karkuun. Pystyn jopa jo valmistelemaan ja koskemaan Hansuun laukassa ennen vaihtoa ja esittämään hyvin asiallisen "minun avuista" tehdyn vaihdon! 

Helpointa on toki vielä tehdä vaihto vastalaukasta pääty-ympyrällä "heittämällä" takaosa vaihtoon edellä. Tästä kuitenkin on päästy jo jalostamaan vaihtoa ja siirtämään sitä uusille linjoille.

Kyllä se sieltä tulee arkipäiväksi sille! 

Kuten jo olen monesti todennut, kun Hansun saa "tylsistymään ja laiskistumaan", siitä tulee just hyvä. Kuulostaa tyhmältä ;)

Hansun ollessa tuollainen paljon verta omaava Duracell-pupu, pieni hitaus vain parantaa sitä. Kun Hansulle tulee laukanvaihdoista "tylsä juttu" se ei kerää itseään dynamiitiksi, vaan pääsen käsiksi siihen ihan eri tavalla. Uskon että kun nämä yksittäiset vaihdot tulevat "tylsäksi" hommaksi, ei olla kaukana sitten sarjoista. Tiedän että sitten sarjavaihdoista varmasti tulee alkuun taas todella energistä menoa (ainakin Hertalla kävi niin), mutta sitten kun siitä tulee kuin uusi askellaji selkäytimeen, sarjat voidaan esittää varmasti kuin kone vasemmalla kädellä! 

Tämä kuva kiteyttää kaiken:
Hansu peltorallin jälkeen tallin pihassa. Väsynyt mutta niin onnellinen! Jalat jo haritti toiseen suuntaan. :D