Ajelin kaverini luokse Jyväskylään asti täältä Etelä-Suomesta sitten vähän risuja ylittämään. En tiedä mikä vinksahdus se oli, mutta kannatti lähteä. Kaverini on itse enemmän esteratsastaja ja Dalina (hevonen) on kokenut hyppääjä, joten tällänen poropeukalo uskalsi mennä rääkyen kyytiin ja jopa ylittää niitä tikkuja.
Mä olen aina ajatellut että Hertalla on ihan kiva hypätä ja sillä on ihan ok hyppy, kunhan sen saa lähestymään esteelle oikein ja ponnistuspaikka sattuu olemaan hyvä. Hertta ei itse tee YHTÄÄN ratkaisuja esteillä, joten se hyppää juuri sieltä mistä sattuu. Voin kyllä myöntää, että nyt kun kokeili hypätä oikeesti kokeneella estehepalla, niin meijän hyppelöt Hertan kanssa on aika naurettavia. Vaikka huonoja ponnistuspaikkoja tuli, niin hevonen kyllä tiesi mitä pitää tehä, jolloin hypyistä ei tullut näitä herttamaisia lehmänloikkia ja selässä oli aina kiva tunne olla, vaikka oltaisiin menty esteet väärinpäin! Monesta tilanteesta Dalina mut pelasti, vaikka olen tottunut siihen, että mun pitää yrittää pelastaa tilanne Hertan kanssa.
Yleensä mun ja Hertan hyppäämiset tuo vaan päivän naurut katsojille, mutta Dalinan kanssa se oli kyllä kivaa! Taidan vaihtaa lajia. ;)
Kuvia todisteeksi! Ilmeet on nyt ikuistettu... :D Eipä ole niin vakava virne naamalla kuin tuupatessa!
 |
| "I LOVE JUMPIN!" :D |
Jee! :D
VastaaPoistaErittäin normaalista poikkeavaa myös blogiin :D
Poista