Lamppu syttyi!

Tänään olin pitkästä aikaa meidän "vara-opettajan" silmien alla ja onneksi olin! Kerroin alusta heti mikä meidän menossa mun mielestä mättää ja mihin haluan apua. Mun mielestä ei niinkään temput yms ole ongelma, vaan se ryhdikkyys ja kokoamisasteen sailyminen etenkin laukassa.Laukkaan se tuppaa aina häviimään johonkin, ja varsinkin radalla, loppua kohden meno yleensä hyytyy. Laukka tulee hitaaksi ja silloin siinä ei ole voimaa ja näyttävyyttä. Silloin se myös jää pohkeen taa ja on vain tuurista kiinni saanko temput onnistumaan.

Aloitettiin ravilla ympyrällä ja heti alkuun meno oli huonoa. Eli niska ylhäällä, lavat alhaalla ja ihme kipitystä. Käskettiin antaa tosi pitkä ohja ja nostamaan laukka ja laukkaamaan muutama kierros suht kovaa kenttää ympäri. Ihan niin reippaasti kuin uskaltaa päästää eteeneteeneteen. Ei kuitenkaan mitään  revittelyä, vain ideana että laukka tulee SELÄN LÄPI. Tämän jälkeen kun molempiin suuntiin olin laukannut, otin käyntiin ja keräsin ohjat ja siirryin raviin. Ja kas kummaa! Ravi oli paljon parempi! Se kantoi ja liikkui lavoistaan!
Eli huomio numero 1: KUNNON VERRYTTELY. Hertta alkaa olla jo vanhempi hevonen, joten sen on oikeesti pakko olla tosi lämmennyt ennenkuin voin alkaa vaatimaan siltä mitään tiettyä muottia.

Tämän jälkeen alettiin taas laukkaamaan ja otettiin kootumpaa laukkaa, mutta siinä täytyi edelleen säilyä ajatus liikkeestä selän läpi ja lavat ylhäällä ja irtonaisina. Nyt vihdoinkin tajusin sen, että mistä kiikastaa. Kun H menee lavoille, mä jotenkin yritän kädellä "nostaa" sen sieltä takaisin ylös. Todellisuudessa mähän vain nostan niskaa jolloin lavat laskee entistä alemmas. Ja kyllä tästä on mulle aina sanottu!!! Tiedän sen jo ennestään, mutta nyt sain jotenkin narun päästä kiinni ja tajusin mitä OIKEESTI tarvitsee TEHDÄ. Sain siis nyt siirrettyä tämän asian sieltä mun korvien välistä omiin raajoihini. Eli aina kun H meinaa laskea lapansa, työnnän konkreettisesti käden eteen ja käytän reilusti jalkaa "ETEEN". H oppi tähän nopeasti. Loppujen lopuksi ei tarvinnut kuin käyttää jalkaa muistuttamaan "älä mene virkkuukoukkuun, vaan työnnä takaa eteen" niin sehän toimi. Monta kertaa jouduin tekemään tätä korjaavaa tehtävää ja aloin huomaamaan eron miltä sen kuuluu tuntua ja miltä ei. Heti kun lavat valui alas, mulle huudettiin kentän laidalta "ETEEN". Näin itse huomasin "ai tältä se näyttä selästä kun menee huonoksi" ja sitten kun korjasin kehotuksesta, tajusin "ai tältä sen kuuluu näyttää ja tuntua kun menee oikein". Eroa on kuin yöllä ja päivällä!

Hertta on etupainoinen hevonen joten sen kanssa joutuu tekee hirveesti töitä että sen saa sieltä lavoilta ylös. Siitä tulee iha eri näköinen hevonen kun sen saa ryhtiin ja pois sieltä maata tonkimasta nenällään. Tämä draivi mun täytyy saada radoille. Eli sääntö numero 2: Käsi eteen ja jalasta eteen!

On se kumma ku tästä on mulle aina valmennuksissa toitotettu ja olen luullut tekeväni jotain. Eli keventää kättä ja nostaa jalalla. Tosi asia on, että kun vaaditaan "liikaa uutta" niin alan ratsastaa enemmän kädellä, se on mun turvakahva. Vertaappa asiaa näin: Olet ruuhka junassa/bussissa ilman istumapaikkaa. Juna heilahtelee ja sun täytyy yrittää pitää ittes tasapainossa. Mitä teet? No pidät kädellä tangosta/seinästä/tuolista kiinni tueksi, vaikka hyvin tasapainon voi säilyttää omaa tasapainoa korjaamalla omia lihaksia käyttämällä. Sama pätee ratsastamiseen. Kun tasapaino menee, automaattisesti kädellä otetaan tukea mistä ikinä saadaankaan kiinni, ratsastaessa se on se hevosen suu. Ja tämähän on tosi väärin.
Noh, nyt alan tätä pitämään oikeesti mielessä. Otan vaikka kauhukahvan jos ei muuta!
 Eihän meillä yleensä tämä ole ongelmana,  mutta nyt kun on taas yritys nousta uudelle tasolle, niin meno palaa hetkellisesti vähän vaikeammaksi ja sitten tulee näitä kommunikointi ongelmia.

Huomenna onkin sitten aluekisat Porvoossa. Va B ohjelmana. Toivottavasti saan saman ryhdikkyyden säilymään mitä tänään hiffasin. :)
Nyt lähden Keravan Horse & Rideriin Königs-päivälle. Siellä on tänään huipputarjouksia Königs saappaista (ja paljon muistakin tuotteista!) joten menen itselleni synttärilahjaksi tilauttamaan uudet kisasaappaat! Saa sitten erikseen "treenisaappaat" ja vähän hienommat saappaat kisoihin. Äiti lupasi synttärilahjaksi ostaa toisen saappaan mulle, selviin vähän pienemmällä budjetilla. Jes!