Esteitä ja valmennuksia

Kerrankin innostuin taas hyppäämään H:n kanssa. Riikka oli myös tallin ainoalla ruunalla mukana hyppimässä. Hypättiin siis todellakin vain pieniä, noin 50-60 cm ristikoita ja pystyjä.
Hertta alkusammumisen jälkeen jopa syttyi esteille! Sen ongelmahan on aina ollut se, että se tulee kouluhevoslaukkaa esteelle, ja hyppää mistä sattuu, yleensä liiiiiiiiian kaukaa. Se ikäänkuin odottaa että minä teen ne ratkaisut, että milloin hypätään, montako askelta, ponnistuspaikka... Enhän minä osaa hypätä! Tälläinen täystuuppari :D

H kuitenkin jossain vaiheessa syttyi ja alkoi leikkimään estehevosta, korvat nousivat pystyyn, se tsiigaili esteitä, häntähuiskii ja laukanvaihdot muuttuivat "estehevosen vaihdoiksi". Sehän melkein kiikutti mua esteillä! Erittäin harvinaista, mutta HYVÄ että se syttyi ja heräsi! Tuli muuten heti paljon parempia hyppyjä! Eikä minkäänlaisia roiskaisuja yli, vaan ihan tyylipuhtaasti meni. Tässähän voisi jopa kehtaa mennä estekisoihin johonkin 70cm luokkaan... ;) Oli erittäin positiivinen yllätys, että niinkin hyvin esteet sujui. Innostuttiin jopa pyytämään tallillemme eräs estevalmentaja pitämään tuntia! Minä menisin siis tällä en-osaa-hypätä-kouluhepolla ja Riikka menisi Leevillä. Leevi on siis 10 vuotias estehevonen, taino, estesukunen hevonen. SIllä ei ole puoleenvuoteen tehty mitään, nyt viime kuukausina kevyesti liikuteltu. Se ei ole hypännyt ainakaan 5 vuoteen, muuta kuin irtona. Se kuitenkin selvitti alusta alkaen esteet paremmin kuin H, ehkä se tosiaan on sillä verissä! Käytännössä tunnille siis tulisi kaksi niin eritasoista hevosta, mutta kuitenkin esteillä käytännössä samantasoisia. Saas nähä miten käy!

Tänään kuitenkin esteintoilut saivat jäädä, sillä oli taas pitkästä aikaa "vakavan" valmentautumisen aika. Hyyppärään ajeltiin, ja kyllä varmasti yli tunti meni siinäkin "kärsimyksessä". No ei, hevonen oli hieno, mä vaan olen idioottiosaamaton. :P
Se on se kokoamisaste, mikä meiltä uupuu. Hevonen osaa teknisesti kaikki temput, mutta kokoamisaste,kokoamisaste... Aina tulee erittäinkin hyviä pätkiä, mutta ne pätkät ei riitä radalla. Tarvittaisiin se sama fiilis koko sen 5 min ajan rataa ajatellen. Matka on tietenkin menossa koko ajan ylöspäin, sillä se fiilis ja tuntemus on jo saavutettu, miltä sen oikean kokoamisasteen pitäisi tuntua. Enää pitäisi vain vakiinnuttaa se arkipäiväiseksi asiaksi. H:ssa on kuitenkin liikettä hyvin ja se on erittäin näyttävä kun välillä letkauttaa menemään koottua ravia. Tunne selässäkin on aika mieletön, se tässä kouluratsastuksessa mielestäni on parasta. Ne tuntemuksen kun oikeasti sujuu, ja tuntuu että "wau". Ei mitään tylsää tavallista mummoravia, vaan oikeasti tahdikasta, letkeää ja irtonaista koottua ravia. Ai että... :) Okei, omat kootturavi-kokemukset rajoittuu vain H:n raviin, ja H on kuitenkin aika tavallinen noiden hienojen kouluhevosten maailmassa, mutta pientä fiilistelyä pääsee silti joskus kokeilemaan. Itsekkin olen niin tumpelo vielä, ettei ainakaan ole varaa päästä leijumaan! :D

Tunti oli siis tällä kertaa erittäin rankka. Jo alkuverkkojen jälkeen hevonen yltäpäältä märkä. Tunnin jälkeen hevonen oli vaahdossa, satulahuopa KOKONAAN märkä (ei vain satulan alta) ja ratsastaja ihan kipeä :D OLI SE SEN ARVOSTA TAAS! Ehkä mä sitten joskus tästä kehityn! Hyvä vain jos joku on potkimassa persuksille, ei sitä yksin koskaan mitään tee...

Ainut että jos nämä valmennukset eivät ala näkymään kisatuloksissa, niin vika on kyllä sitten minussa... Tartten jonkun hutkimaan mua radallekkin! Ja saa hutkia ja kovaa. Mikä siinä on että jos joku ei kyylää niskassa, niin suoritustaso tippuu? Pitäisi kai opetella, että jos ei mene hyvin, eikä ratsasta täysillä, niin joku on kyllä kurittamassa sitten viimeistään kun kotia pääsee... ;)