Vastauksien toinen osio on tässä olkaa hyvä! Ison liudan kysymyksiä lähetti nimimerkillä Matzu, joten kiitos siitä, annoit mulle paljon tekemistä ;)
Millainen suhde sinulla on Herttaan?
- Mielestäni todella hyvä. Musta tuntuu että meillä on se ”ihan oma juttu”. :D Ei mun juurikaan tarvitse ”selitellä” mitään Hertalle, se oikeasti tuntuu toimivan kuin ajatus hoitotoimenpiteissä ja ratsastaessakin yleensä. Hertta seisoo esim mulla aina irti käytävällä. Jos se liikahtaa niin mun ei tarvitse kuin murahtaa, niin se reagoi oikein pysähtymällä jne. Toisekseen mun on helppo opettaa sille kaikkea, se tuntee mun kehut ja osaa ”metsästää” niitä. Reagoi mun äänensävyihin. Jotenkin Hertan kanssa tiedän jo sen reaktiot ja kaikki niin läpikotaisin että ei tule yllättäviä tilanteita!
Kauanko olet tuntenut Hertan?
- Kyllä tässä on mennyt jo 10 vuotta! Eli ei ihme että on oppinut tuntemaan sen hyvin…
Miksi juuri Hertta?
- Hmm. Se nyt vaan sattui olemaan vuokralle tarjolla naapuritallilla tutun tutulla! Kyllähän tällaisen 17 vuotiaan pikkutytön oli helppo ihastua siihen heti koeratsastuksessa koska se oli niin ”hieno” tuntiratsujen jälkeen. :D
Miksi valitsit kouluratsastuksen esteratsastuksen sijaan?
- Hyppäsin ennen esteitä, mutta mun silloin hoitoheppa kipeytyi jaloistaan niin ettei sillä voinut enää hypätä, joten oli pakko opetella kouluratsastusta. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut nimenomaan siitä miten hevosen saa liikkumaan oikein ja kevyesti! Hyppääminen on kivaa, mutta kaikista suurin onnistumisen tunne tuli aina siitä kun sai jotain tehtyä oikeaoppisesti. Ei esteen ylittäminen tuntunut niin hienolta. ”Kunhan hyppäsin”.
Onko sinulle aina ollut selvää, että kilpailet kouluratsastuksessa?
- Ei aina. Ei mun pitänyt edes kisata kunnolla. Aina olen halunnut kisata, mutta kun ei ole ollut omaa hevosta tai ponia, niin sitten vain mennä puksuttelin ratsastuskoulussa. Tallin kisoissa kyllä ahkerasti kävin, mutta ei kukaan lähtenyt kuskaamaan ulkopuolisiin kisoihinkaan, pari kertaa talliporukalla kävimme kaikki naapuritallilla kisaamassa tuntiponeilla. Sitten kun Hertan löysin niin kyllä mä heti kysyin että saako kisata, ja lupa tuli. Aina on siis kiinnostanut kisaaminen mutta ei ollut aikanaan realistista kisata tosissaan. Ei vanhemmat kisoissa kuskanneet.
Miten olet kehittynyt Hertan kanssa?
- No siis paljon. Oikeastaan Hertan ansiota että ylipäätänsä olen kehittynyt. Ja se että miten tämä on mahdollista, niin sillä kaavalla kuin: Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ei auttanut kuin kokeilla ja jos sattui onnistumaan oikein jokin, niin sitten palkkio. Hidasta, mutta pisti kyllä opettelemaan kunnolla. Ei ollut oppimestaria jolla opetella, vaikka kaikilla junnuilla kyllä pitäisi olla.
Kuinka usein ratsastat viikossa?
- Joka päivä! Joskus tulee yksittäisiä vapaapäiviä
Oletko koskaan ratsastanut ilman varusteita?
- Olen mennyt riimu päässä Hertalla. Ei siinä mitään sen kummempaa järkeä ole, mutta ihan hauskaa kun kesäkuumalla vain höntsäilee
Mitä haluaisit kokea Hertan kanssa?
- Olen jo kokenut sen kanssa oikeastaan kaiken mistä en edes osannut haaveilla. Ylipäätänsä kisoista aina kansainvälisiin kisoihin. Aina siitä unelma He A luokasta jo melkein GP luokkiin, mikä ei tosiaan ollut aikoinaan edes realistinen haave!
Mikä on pahin tippumisesi ja milloin se tapahtui?
- Kopkop, ei ole ollut pahoja tippumisia. Joskus alkeiskurssilla tipahdin vähän enemmän oikean käden päälle, jolloin se jäi vähän alle ja henki salpautui. Mutta ikinä ei ole käynyt vakavaa.
Miten olet päässyt Inter I- tasolle asti ilman omaa hevosta?
- No siis onhan Hertta melkein kuin oma, joten voisin sanoa, että ”melkein omalla pääsin Inter tasolle”.
Olisiko sinulla vinkkejä niille, joilla ei ole omaa hevosta, mutta jotka haluaisivat menestyä kouluratsastuksessa?
- Sama tilanne kuin mulla. Maksaa hevosen omistajalle vuokraa hyvästä ja laadukkaasta hevosesta ja sen käytöstä. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jos ei ole rahaa omaan, niin jostain pitäisi kaivaa rahaa lainahevoseen, joka on halvempaa kuin oma, muttei tietenkään ilmaista sekään. Liian usein kuulee ratsastajien suusta ”no en mä ratsasta ja maksa omistajalle siitä että liikutan sitä”. Tämä on niin väärä asenne. Se, että maksaa laadukkaan hevosen omistajalle että pääsee sillä ratsastamaan ja mahdollisesti kehittymään on kullan arvoista! Pitääkin maksaa oppimisesta.
Tämä vaatii tietenkin hirveästi työtä… Työtä pitää tehdä rahan ansaitsemiseen ja sen lisäksi se varsinainen työ hevosen kanssa treenatessa. Pitää olla kauas katseinen. Tämä mun ja Hertankin projekti on kestänyt 10 vuotta… Malttia, treeniä ja kovaa työtä. Se palkitaan. Oikotietä ei ole.
Valintojen maailma. Jättääkkö lauantai-illan bileet väliin ja mennä treeneihin sunnuntaiaamuna klo 8? Kyllä.
Jos ei anna mitään, ei myöskään voi mitään saada!
Miten sinulle opetettiin hevosen kokoaminen?
- Tästä kiitos valmentajalleni Riitta Holopaiselle. En voi vastata tähän lyhyesti tarpeeksi hyvin. Kävin aika kovan koulun läpi. Sain kuulla kunniani ja faktat tiskiin päin naamaa. Jos meni väärin niin se sanottiin suroaan. Sinä kauniina päivänä kun kehuttiin kerrankin, niin todellakin tiesi tehneensä oikein. Pienin askelin. Ne pienet tunteet kun hevonen astahtaa ja notkistaa jalkojaan nostaen etuosaansa saivat pikkuhiljaa aikaan sitä tunnetta miltä se tuntuu kun hevonen kokoaa. Sitten sitä tunnetta vain jahtaamaan. Yksi sana: VALMENTAJA!
Millainen on mielestäsi oikeanlaista kokoamista?
- Oikeanlainen kokoaminen ei ole liihottelua sirkusravin lailla pitkin kenttää ja kovaa juoksemista. Kokoaminen ei myöskään ole hidasta mummoravia.
Suurin harhaluulo on, että kootusti liikkuminen on sitä kootumpaa mitä hitaammin mennään… Passage vaatii todella paljon kokoamista, mutta ei sekään missään nimessa saa olla hidasta. Itse asiassa kokoaminen vaatii paljon terävyyttä ja eteenpäinpyrkimystä. Ja jalkaa! Pohje, pohje, ei ohja.. :)
Jos sinun pitäisi blogin välityksellä kertoa jollekin 6vuotta ratsastaneelle, miten hän saisi ratsastettua hevosen peräänantoon, mitä sanoisit?
- Tämä on oikeastaan sellainen kysymys, etten edes voisi vastata. Ei siihen vaan ole mitään kikka kolmosta. Voisin sanoa sen mitä ennenkin, eli ”valmentaja”. :)
Miten olet kehittänyt omaa ratsastustasi?
- Olen ottanut aivot mukaan ratsastukseen. Ei keventelyä pitkin kenttää ilman päämäärää. Aina mulla on joku fokus jossain. Jokaiselle päivälle on joku ohjelma mitä on tapetilla sinä päivänä. Ei siis turhia kilometrejä, eli laatu korvaa määrän askelissakin.
Mitä haluaisit kehittää omassa ratsastuksessasi?
- Tehostaisin apujani. Tahtoisin hallita raajani paremmin! Ajatusta on, mutta aivoista selkäytimeen ja sitä kautta raajoihin välillä on joku hidaste ;)
Osaatko ratsastaa kaikki GP- liikkeet oikeaoppisesti?
- En tiedä oikeaoppisuudesta, mutta kyllä mä ne osaan ratsastaa ja olen ne saanut Hertalle opetettuakin. Varmana teen jotain oikein mutta varmana pitäisi jotain vielä paljon kehittää.
Pelkäätkö vauhtia?
- Hmm. Riippuu vähän vauhdista. Hertalla en, mutta vieraalla hevosella ei tee mieli kyllä lähteä testailemaan. Toisaalta olen kova ajelemaan autolla, ja vähän kieltämättä ylinopeussakkoja on tullut. Moottoripyörälläkin vähän kaahailen, joten en mä nyt ihan vauhtia voi pelätä!
Millaiseksi ratsastajaksi luokittelisit itsesi?
- Säntilliseksi ja työtä pelkäämättömäksi. En ehkä ole kaikista rohkein ja riskinottaja.
Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
- Tykkään mun hiuksista. Ne on paksut ja pitkät, mutta kyllä mä tahtoisin olla paljon slimmimpi! ;)
Mikä oli yhdeksännen luokan päättötodistuksesi keskiarvo?
- En voi muistaa! :D Olen jo niin vanha. Veikkaan että 7.8? Olin vähän sellainen puolivilli, enkä jaksanut istua lukemassa… Lukiossa kyllä paransin kun rauhotuin.
Millainen Hertta on ratsastaa?
- Todella ihana. Se on kevyt ja herkkä. Ei tarvitse patistella. Toisaalta se on herkästi kuumuva ja sinkoilee aika paljon jos sillä menee herne nenään. Olen kyllä oppinut 10 vuoden aikana ennakoimaan ja tunnen jos H meinaa sinkaista. Yleensä saan tällaisen estettyä puolipidätteellä ennen kuin se kiristyy liikaa ja lähtee.
Hertasta ovat tykänneet monet jotka sillä ovat menneet, juurikin sen herkkyyden ja keveyden takia, ja moni onkin sanonut että sillä on todella hyvä suu. Ei tyhjä, ei kuitenkaan raskas. Ei roiku/pure kiinni mistään. Toisaalta olen kerran kuullut ulkopuolisen henkilön kommentin Hertasta puhuessani: ”Ai Cassiopeiasta puhut? Mä ratsastin sillä kerran kun se oli 6 vuotiaana JRS:n tallissa, ja voin sanoa etten enää ikinä mene uudestaan!” :D
Hertta oli vähän kiikuttanut ratsastajaansa maneesin ovilta maneesiin saapuessa… Kiikuttaa se muakin vielä välillä! Hyvä vaan että on mieli virkeänä.
Oletko tyytyväinen blogiisi?
- Kyllä mä olen. Olen myös sinut sen kanssa, ettei mun tarvitse esittää mitään blogissani. Toki enää en viitsi kirjoittaa ihan mitä tahansa mitä sylki suuhun tuo, sillä blogini on jo aika iso ja lukijakunta on laaja. Joku voi ottaa herneen nenään tahtomattani, joten on parempi kirjoittaa ”neutraaliin” sävyyn, eli en esim. kiroile blogissani, vaikka siviilissä saatan olla vähän rääväsuu.. ;)
Kirjoitan kuitenkin blogiani juuri niin kuin haluan. Jos en keksi mitään sanottavaa, niin mieluummin olen kirjoittamatta, kuin että väkisin vääntäisin jotain turhaa. Tahdon että teksteissäni on joku idea, eikä vaan pelkkiä kuulumisia.
Mitä haluaisit muuttaa Hertassa?
- Sen rakennetta… Ja ikää! Edes 3 vuotta lisä-aikaa olisi ihanaa… Vaikka Hertta uskomatonta mutta kyllä suorittaa suht vaivattomasti kaikki GP-liikkeet, niin helpottaisi huomattavasti sen liikkumista ja GP liikkeiden ratsastamista jos se olisi rakentunut oikein päin. Nyt kun se on niin väärinpäin rakentunut rakenteeltaan, sille on esim tosi vaikeaa kasvattaa lihaksia, kun ”keho taistelee vastaan”.
Oletko koskaan vaihtanut hevosia yhdenkään tunnetun bloggaajan kanssa?
- En varsinaisesti vaihtanut, mutta olen esim. auttanut Heidia Deen kanssa, joten olen käynyt Deen selässä. Aada on kutsunut minut ratsastamaan Champilla, ja olen kyllä menossa, kunhan vain ehdin! :D Kyllä tässä kesän aikana lupaan käydä!
Miten blogisi on kehittynyt sinä aikana, kun se on ollut pystyssä?
- Olen onnistunut siistimään kirjoitustyyliäni, eli olen saanut vähennettyä pahinta puhekieltä blogin teksteissä. Oikeinkirjoittamiinenkin on parantunut, mutta tässä on se ongelma, etten oikein jaksa, enkä suoraan sanottuna halua että blogini on kuin oppikirja lukutyyliltään. Olen vähän perussählä luonteeltani, ehkä vähän malttamatonkin joten en aina jaksa kyylätä tekstejäni läpi virheitä etsien. Jos jonkun inspiraation saan kirjoittamastani aiheesta, kirjoitan sen kovaa vauhtia. Puran heti ajatukset näppiksille, joten kirjoitusvirheitä eksyy sekaan. En oikeasti malta istua aloilleni ja alkaa syynäämään tekstiäni läpi oikeinkirjoitus mielessä, joten sinne tai tänne voi livahtaa edelleen virheitä, mutta minua ne ei haittaa. Jos se jotain haittaa, niin suosittelen sulkemaan silmät! :D
Parhaat tekstit tulevat juurikin siitä inspiraatiosta, enkä anna parin kirjoitusvirheen niitä häiritä.
Kuvien laatu on parantunut paljon nyt viime aikoina! Kiitos siitä ahkeran hovikuvaajalle Taru Arolan, joka jaksaa juosta meidän perässä pitkin E-Suomen talleja meitä kuvaamassa
Millaisia blogisi lukijat ovat?
- Pitkälti suurin osa on hyvin ihania, ja tykkään hirveästi jutella teidän kanssa. Olen jopa oppinut ”tuntemaan” osan nimimerkin takaa. Postauksesta toiseen tiedän jo nimimerkeiltä/nimeltä aktiivisimmat kommentoijat. Noin 99% siis mulla on todella positiivisin mielin olevia lukijoita, ehkä se 1 % sitten yrittää latistaa ja purkaa pahaa oloaan blogini kautta. Aika harvoin saan negatiivisia kommentteja, ja nekin ovat lähinnä hevostalli.netin kautta tulevia. Itse blogin kommenttiosio on kuitenkin pysynyt siistinä. Mielipiteitään saa sanoa, mutta kun hyvin harvoin sitä osataan sanoa asiallisesti ja perustellen. Mm. viimeisin kommentti taisi olla ”hyi miksi sahaat”. Melkein jo vastasin että ”No pakkohan sitä on talveksi sahata polttopuita”, mutta jätinpän sanomatta. Sarkasmi ei kuulemma ole netin välityksellä mikään oikein tulkittava juttu ;)
Millaisia saamasi kommentit ovat?
- Vähän jo sivusinkin tätä edellisessä vastauksessa. Pääpiirteittäin siis positiivisia kommentteja ja te lukijat kerrotte onneksi omien heppojenne kuulumisia ja juttuja mullekkin! Joskus blogiini eksyy mielensäpahoittajia, jotka nostavat metelin tyhjänpäiväisistä aiheista. Yksi oli esimerkiksi: ”Miksi AINA ratsastat vain kangilla Hertan ruttuun?”
Nämä ovat hauskoja. Ensinnäkin: Aina? En mene aina kangilla. Toisekseen; Ei, ei ole rutussa. Nuo ovat niin tyhmiä kommentteja että yleensä jätän vastaamatta.
Kauhulla välillä seuraan millaisia kommentteja muiden blogeihin tulee… Siis ihan järkyttävää anonyymien huutelua! Itse olen tältä vielä säästynyt.
Kadehditaanko sinua ratsastajana, vai onko kaikille ok, että "heidän tallillaan" pyörii melkein GP- tason ratsastaja?
- Ei tosiaan kadehdita! Olen ihan tavallinen ratsastaja meidän tallilla. Itse asiassa meidän tallilla on pari muutakin GP ratsastajaa sekä olympialaisissa Suomea edustanut eläkehevonen, joten olen ihan keltanokka Hertan kanssa! ;)
Keneltä olet saanut eniten tukea harrastukseesi?
- Äidiltä suoraan sanottuna. Hän on maksanut ratsastuskoulussa käymiseni aikaan, sekä Hertan vuokraamista siirtyessäni pois ratsastuskoulusta. Toki isoin kiitos myös Hertan omistajalle, että on kuskannut kisoissa ja antanut hevosen käyttöön! Hän toimi mun ”poni-äitinä”, niin kuin usein kisoissa luultiin. Monesti on tultu kyselemään Hertan omistajalta että onko hän mun äiti, mutta vastaus on aina ollut että ”eikun Hertan äiti” :D
Miten sait Hertan ylläpitoon?
- Pakkorako, omistajan talli alkoi olla niin täynnä että lähdimme evakkoon! :D
Onko sinulla vinkkejä heille, jotka haluaisivat kehittyä ratsastajana paljon, vaikka ratsastavat kerran viikossa?
- Suosin kuivaharjoittelua. Nykyään saa internetistä niin paljon ilmaista tietoa ja oppia että sitä oikeasti kannattaa hyödyntää! Sitten kun pääsee hevosen selkään niin ajatukset mukaan ja hyödyntämään oppimaansa. Tää’ laji on niin paljon korvien välissä, että teoriassa voi jo opetella paljon.
Kuntoiletko ratsastuksen lisäksi?
- Pitäisi lenkkeillä ja käydä salilla! Vähän vaihdellen on tullut käytyä. Nyt on onneksi enemmän aikaa kun ei tarvitse lukea koulua varten. Tosin mulla on nyt niin paljon ratsutettavia että siinähän tulee kuntoiltua lisää kun ei tarvitse vain Hertalla enää ratsastaa :)
Miten pidät itsesi kunnossa?
- Pyrin syömään terveellisesti. Arkena tämän teenkin mutta jos vloppuna tulee tilaisuus syödä rennommin niin sen teen. Liikun paljon hyötyliikuntaa ja työni on ruummiillista varastotyötä.
Ketkä valmentavat sinua?
- Riitta Holopainen, ja yritän käydä aina välillä Emma Kanervan valmennuksissa kun hän tulee Erkylään. TDF valmennustiimiin olen pyrkinyt, mutta se on nyt jäissä Hertan saikun takia.
Kuinka usein hyppäät Hertalla?
- Pari kertaa kuussa? Lähinnä pikku kavaletteja ja puomeja. Ei oikein meidän tallilla enää ole estevalmennuksia, niin en ole niihin päässyt. :/
Kumman ottaisit omaksesi: Hertan vain Kalevin?
- Hertan ehdottomasti. Se on kyllä just sellanen unelmahevonen!
Haluaisitko omaa hevosta?
- Tottakai! Ahdistaa vaan rahatilanne, joka vähän potkii vastaan tätä mun unelmaa.. :D
Mikä oli ensimmäinen unelma- ammattisi?
- Ainahan se on ollut pikkutytöstä asti eläinlääkäri kliseisesti, mutta mun aivoilla päästiin vaan farmasiaa lukemaan ;)
Kuka on sinulle tärkein valmentaja?
- Riitta ehdottomasti. Hän se mun silmät on saanut aukeamaan.
Millainen on hyvä valmentaja?
- Tiukka ja vaativa. Ei saa kehua helpolla. Pelkällä ”hyvä hyvä”:llä ei tee mitään.
Millainen on hyvä talli?
- Laadukas hoito, joka sisältää käytännössä vapaan heinän ja kuivikkeen käytön, ei siis mitään pihistelyä missään. Hevoset hoidetaan joka päivä samoilla rutiineilla samaan aikaan. Tallin rauhallisuus on tärkeää ainakin Hertalle! Ulkona olisi hyvä saada olla mahdollisimman pitkään, tosin Hertta on viihtynyt hyvin sen 6-8 h ulkona. Treeniolosuhteet täytyy olla hyvät. Kesällä laidunmahis.
Millainen on täydellinen GP- hevonen?
- Sen korvien väli on kultaa, se siis haluaa suorittaa ne kaikki vaativat tehtävät. Toisekseen sillä on rakenne kohdillaan ja liikkeiden suorittaminen ja kokoaminen on sille helppoa. Hertan luonne varustettuna hyvällä rakenteella ja liikkeillä olisi kyllä aika täydellinen GP hevonen