Vihti Dressage Center; Small Tour 2.

Nyt tehtiin taas uusi ennätys! 64,8% eli aika lähellä ollaan sitä maagista 65% rajan rikkomista!
Hienohienohienoihana Hertta!!!

c Taru Arola

Olen aivan äimänä. Siis jälleen pärjättiin tosi hyvin noinkin kovassa seurassa! Kisa oli todella tiukkaa viimeisistä sijoista, mutta olen todella yllättynyt että pärjättiin sijalle 10/23 kun tämä on oikeasti vasta yhden käden sormilla laskettavissa nämä meidän Inter radat.
Jo kisapaikalle tultaessa keskuteltiin kaverini kanssa, kuinka tällä tasolla on ihan turha haaveilla sijoituksista, vaan tässä kilpaillaan aina itseään vastaan, varsinkin kun on altavastaajana. Minulla on tavoitteena saada prosentit 65% , joten siinä riittää jo kilpailemista itselleen. Ja nytkin se jäi piirun verran alle tuon, joten lähellä ollaan. Tarvitsemme vain sen "täydellisen päivän" kun palat loksahtaa kohdilleen.

Hännän letitystä

Hertan "muhkea" otsatukka

Vieläkään emme saaneet täysin puhdasta suoritusta. Nyt oli kyllä vaihtosarjat, piruetit ja sun muut varsinaiset temput ehjiä, mutta nyt pieniä tipluja tuli pitkin ohjelmaa. Sanotaanko näin että nyt jäi se viimeistely vähälle kun kokoajan piti yrittää vain selvitä hengissä radasta. Isoin moka oli mm. se kun siirtyminen peruutuksesta suoraan raviin rikottiin laukalle. Tämä tuli ihan puun takaa sillä normaalisti ei minun tälläistä tarvitse Hertan kanssa miettiä, mutta se oli tänään niin kiukkuinen ja pinkeä, että joku väärinymmärrys tapahtui, ja H jatkoi laukalla ravin sijasta. Sain se kyllä aika nopeasti korjattua takaisin raviin ja matka jatkui.
Muita pikkurikkoja oli pienet "haahuilut" kun lähdin jotain linjaa suorittamaan. Hertta tosiaan oli niin kiukkuinen pieni lohikäärme että kuvaajallakin vähän heilui kädet kun sitä kuulemma jännitti niin paljon että pysyykö Hertta käsissä! :D Videota en jostain syystä saanut siirrettyä koneelle. Ehkä usb-piuhassa on jotain vikaa, mutta toivotaan että saan asian korjattua. Olisi kiva saada radat tänne.
Ongelmia toi myös mun oikea ranne... Se on vihoitellut pitkin viikkoa. Jännetuppitulehdus taas jälleen, joten nyt täytyy kyllä Buranaa vetää kaksin käsin jotta se olisi parempi lauantaina Hyyppärässä. Minkään käden takia en todellakaan luovuta!



Silloin kun Hertta on tuollainen ampiainen, mun on hirveän vaikea päästä siihen käsiksi. Verryttelyssä Hertta otti kuumaa muista ratsukoista ja kerran se jäikin seinän ja vastaantulevan ratsukon väliin. Hertta pelkää aika rajusti vieraita liikkuvia hevosia joten siitähän se lysti sitten alkoi kun se itse lietsoi itsensä siihen tilaan. Kun mentiin takaisin ulos tekemään varsinainen verryttely radan kiertämisen jälkeen, H oli todella kireä. Se vain huiski häntää ja taisteli mua vastaan. Jokainen apu mitä yritin antaa se vain protestoi joko huiskien hännällään tai potkaisten. Pari kertaa jopa sinkaisi ja pukitti. Olin jo ihan epätoivoinen ja meitin pitääkö peruuttaa startti.
Tulin jo kerran alas selästä tsekkaamaan painaako satula vai mikä sitä noin kiukuttaa. Satula oli jostain syystä valunut lavoille joten siirsimme satulaa hieman taaemmas, niin meno rauhottui. Vähän se silti oli jotenkin epäileväinen mutta kyllä se oli parempi.

Verryttelyä sisällä...

.. ja ulkona.

Kun pääsin kiertämään rataa Hertta otti pelästyessään ääniä käytävältä yhdet rykäle sinkaisut heti tuomarin edessä (niin, mites se hyvä ensivaikutelma?) Sain sen kuitenkin siitä tsempattua hyvin jatkamaan kun taputtelin sitä ja kehuin paljon. "Sä olet maailman paras ja hienoin, ei sulla ole mitään hätää". Tuntui auttavan!
Itse suoritus sitten sujuikin yllättävän sutjakkaasti kaaosverryttelyyn nähden! Se ei kertaakaan protestoinut radalla, mutta oli kyllä hieman sen tuntuinen että se voi räjähtää, joten en päässyt koskemaan siihen niin paljon kuin olisin halunnut. Yritin vain tehdä sen verran mitä Hertta sietää jotta rata ei rikkoonnu.
Nyt kun videolta katson niin ihan hyvinhän se menee, mutta näyttää tosiaan vähän varovaiselta. Ikäänkuin saa pidättää hengitystä että "nyt menee rikki".
Silloin kun Hertta on jännittynyt ja hieman kireä, alan vähän varmistelemaan. Tänään en uskaltanut esim päästää sitä kunnolla lisäyksiin. Ravilisäykset ovat meillä kyllä paremmat, tänään saatiin niistä "vain" numeroksi 7, mutta se on ihan oikein, sillä ne olivat vähän ujot ja pidättelen liikaa. Laukkalisäys oli myös vaikea, koska H ei tuntunut olevan kuulolla joten sekin oli vähän liian "ujo". Parempi mielestäni kuitenkin niinä huonoimpina päivinä vähän varmistella kuin ottaa riskejä. Sitten kun tuntuu että hevonen on niin mun kanssa radalla yhdessä, niin uskaltaa vähän ottaa niitä riskejä isommat numerot mielessä. Tänään kuitenkin mentiin varmistellen jotta saataisin tasainen ja ehjä rata.

Olen erittäin tyytyväinen taas prosentteihin ja noinkin hyvin pärjättiin taas todella kovien nimien joukossa! Tämä on taas rutiinia ja kokemusta lisää meille, sillä ollaanhan me vasta ensimmäistä kautta tällä tasolla.
Vielä sitä hiomista ja treeniä niin mä uskon että nämäkin radat tulee oikeasti vain paranemaan kisakauden edessä. Täytyy muistaa että tämä on vasta toukokuuta, joten kisakausi on vasta edessä :)
Minulle on todella suuri merkitys sillä että saan kisata tällä tasolla. Mun tavoitteet kun aikoinaan aloittaessa oli, että pääsisin starttaamaan alue He A luokissa. Nyt pääsen kisaamaan Small Touria niiden ammattilaisten seurassa, joita olen pikkutyttönä katsellut kisoissa jossain GP luokissa... Ihan huikeeta! En olisi ikinä uskonut, että tälläinen "Pertsa Peräkylän metsistä" (kyllä, mun lempinimi) kisaa tuolla sellaisten ihmisten seassa, joiden ratsastusta ja suoritusta ei voi muutakuin ihailla ja toivoa että jonain päivänä itse pystyn samaan!
 

Tälläistä tämä elämä on näiden tammojen kanssa. Viikonloppuna Laaksolla jouduin ratsastamaan tosi vahvasti Herttaa jalalla jotta se pysyy hereillä, sillä se oli pystyynkuollut laiskiainen suorastaan kevätkiimoissaan ja keskittyminen vain miehissä. Tänään se oli tulta syöksevä lohikäärme, joka oli valmis tappamaan mut pienimmästäkin virheestä ja kosketuksesta. Taisi suuttua Laakson kisoista kun ei otettu mitään tummaa komeaa miestä mukaan traileriin..?
On tää jännää elää Hertan kanssa! Mulla on yksi hevonen käytössä, mutta siinä yhdessä hevosessa on jokaiselle päivälle oma hevosensa, joten koskaan ei tiedä millaisen hevosen saa ratsastettavaksi!
Onko se laiska vaiko räjähtävä ruutitynnyri? Sitä ei kukaan voi tietää ;)

Silloin kun Hertta on herneprinsessana niin aika vaikeaa tulee olemaan. Joku toinen päivä sillä voi mennä vaikka satula väärinpäin selässä ja se ei sitten haittaa ollenkaan.
No mutta tänään tälläin, huomenna toisin!

Huoltotoimenpiteitä kisojen jälkeen kotona

Vielä huomenna lauantaina on viimeiset kisat tähän kisasumppuun! PSG on ratana ja kerrankin "kotikisat" eli oman seuran järjestämänä! Sitten H saa pienen ansaitun laidunloman. :)

PS. Lukijoille kysymys,
mitä mieltä olitte näistä tälläisistä "täytekuvista" jossa on kisoihin valmistautumista ja sieltä takaisin tulemisesta? Jotain muitakin kuvia kuin varsinaisia kisaratsastuskuvia. Turhaa vai olisiko jatkossa mukavempi myös tuoda vähän muunlaisia kuvia tänne kuin vain itse suorituksesta? :)

Tuhmurin vuoro

Päivitelläänpä taas Juhmuri-Tuhmurin kuulumisia tännekkin. :)
Sopiva väli on nyt, sillä Hertta nauttii tämän tiiviin kisaviikon välipäivät kevyestä liikutuksesta, joten ei sen kummempia treenianalyysejä ole kerrottavana.
Pyrin pitämään nyt kisojen välissä Hertan mielen hyvänä tekemällä vain helppoja juttuja. Maanantain se sai kokonaan vapaaksi, jotta se keräisi vähän energiaa flegmaattisen kisaviikonlopun jäljiltä. Tänään ratsastan kevyesti nivelillä vain askellajit läpi matalassa muodossa, ja toivon että se olisi rentona ja tyytyväisenä. Ehkä muutamat pohkeenväistöt ja vastalaukat irrottelevana liikkeenä olisivat paikallaan.
Keskiviikkona (eli kisoja edeltävänä päivänä) menen sitten kangilla. Teen hiukan kokoavia juttuja, mutta en mitenkään tee sitä täysillä panoksilla. Muutama harjoituspiruetti, sekä avot ja sulut on kiva Hertan kanssa käydä läpi ja tsekata, että se kokoaa ja taipuu.

No mutta! Nyt siihen Julleen sitten!



Jullen kanssa olen pikkuhiljaa alkanut menemään enemmän ja enemmän. Alkaa tuntua siltä että siihen pääsen pikkuhiljaa käsiksi. Olen nyt pikkuhiljaa ottanut kankiakin mukaan ratsastukseen sen kanssa ja testaillut miltä se niillä tuntuu. On sillä ennenkin menty kangilla, mutta itse olen mennyt vasta nivelillä joten tämä on lähinnä minun itseni takia. Tykkään testailla että miltä se hevonen tuntuu eri kuolaimilla. Julle on oikeastaan aika samanlainen molemmilla kuolaimilla, joten kisoihin voi hyvinkin mennä molemmilla fiiliksen mukaan. He A luokissa kun saa kuitenkin valita!
Julle on kyllä niin hauska hevonen. Sen kanssa ei paljoa huoleta mikään! Harvinaisen selvä äijä, turhia hötkyile mistään, mutta sitäkin enemmän tosissaan tekee aina töitä. On niin luksusta kun tältä puuttuu ne tammaoikut! ;)
Jullella menen yleensä silloin kun Hertta on kevyemmällä niin ehdin.

Jos joku ihmettelee miksi mulla on takki päällä toukokuussa, niin voin sanoa, että tuolla Riders Innin maneesissa on vielä kylmä! 

Vastalaukkaa tällä voisi tehdä vaikka maailman tappiin asti. Osaa se kuitenkin myös vaihtaa... ;)

Jullen kanssa treenatessa teen todella paljon pohkeenväistöjä sekä vastalaukkaa. Vastalaukassa hevonenkin joutuu tekemään enemmän töitä. joten sitä kautta haen sitä voimaa ja kokoamista. Vastalaukassa tämä tulee pikkuhiljaa vähän automaattisestikkin, joten mun ei tarvitse varsinaiesti kokoajan patistaa. Antaa sen hevosen itse kehittää tasapainoa ja voimaa kun se joutuu tekemään enemmän töitä vastalaukan pyörittämiseen.

Ravissa keskityn tahdin löytämiseen. Tahti kyllä yleensä löytyy, mutta helposti katoaa jos tulee jotain muuta tehtävää. Teen paljon siis voltteja ja kaarevia uria, jossa Jullen täytyy keskittyä ja odottaa. Kaarevat urat vaativat myös siltä tosi paljon tasapainon käyttöä, joten uskoisin että kun tarpeeksi jaksan kaarrella ja niissä koota, niin esim. radoilla saamme saman tahdin säilymään sekä suoralla että kaarteissa. Hyvään tahtiin vaaditaan voimaa hevoselta, jotta se ei mene lavoillaan vaan kantaa takaosansa päällä. Silloin saadaan etuosaankin ilmaa ja liikkeitä paremmiksi.

Hyvät pohkeenväistöt!
Näissä Jullelle tulee jo kivasti tuota jalan nostelua, kun se joutuu oikein keskittymään mihin jalkansa pistää!

Ja avotaivutuskin on helppoa.

Jullen kanssa keskitytään toistaiseksi kunnon kasvattamiseen. Kokoamista treenataan kokoajan lisää ja siihen herralla on kyllä kykyä, mutta onhan se vielä tosi raskasta sille, joten pitkiä pätkiä ei voi koota. Kyllähän sitä joihinkin kisakarkeloihin täytyy mennä vielä, mutta treenataan nyt enimmäkseen. Helposti poni taitaa kyllä He A asiat mutta tarvitaan vielä paljon voimaa ja muskelia jotta alkaa radatkin sujumaan! :) Sekä vähän sitä kuuluisaa malttia...
Kyseessä on lähinnä kisakunnon kasvattamista, jotta ratoihin saadaan vakautta.

Eiköhän tästä tule oiva peli!
Ehkä joskus haaveilen osallistuvani suokkien kuninkaallisiin..?